11.9.2013

Pain & Gain (2013)

Komedia/Rikos
Kesto: 129 min.
Ohjaus: Michael Bay
Käsikirjoitus: Christopher Markus, Stephen McFeely
Rooleissa: Mark Wahlberg, Dwayne "The Rock" Johnson, Anthony Mackie, Tony Shalhoub, Ed Harris


Amerikkalainen unelma


Michael Bay, ohjaaja-räjäyttelijä joka herättää suuressa osaa elokuvankatsojista heti negatiivisia tuntemuksia. Mutta tämä ei ole Transformers, ei Pearl Harbor (josta tavallaan pidin), eikä tämä ole varsinaisesti edes toimintaelokuva. Mutta nyt Michael Bay on omien sanojensa mukaan viimeinkin saanut toteuttaa pienen budjetin elokuvan, jos 26 miljoonaa dollaria voi sanoa pieneksi. No Bayn elokuvien mittakaavalla tämä on halpa, mutta ihmekös tuo ilman CGI:tä ja räjähdyksiä.

Tätä elokuvaa olen itse odottanut jo lähes vuoden päivät. Amerikkalainen unelma, 90-luvun alun Miami tuodaan liioiteltuna silmiemme eteen. Ja elokuva pohjautuu tositarinaan Sun Gym Gangiksi nimetystä kolmikosta. Pääosassa on kolme älyllisesti hieman vajaata kehonrakentajaa, jotka pitävät itseään Adoniksina ja he paitsi treenaavat, myös työskentelevät salilla. Steroideja käytetään, ei tyttöystäviä, ei ylimääräistä rahaa. Amerikkalaisesta unelmasta haaveillaan ja eräänä päivänä sitten ajaudutaan viimein ajatuksista suunnitelmiin ja toteutukseen. Muuten okei, mutta suunnitelmana on kidnapata paikallinen rikas juutalaismies ja kiduttamalla pakottaa tämä luovuttamaan koko omaisuutensa bodarikolmikolle. Vähemmän yllättäen homma ei menekään niin yksinkertaisesti ja katsojalla riittää huvia.

I Believe in Fitness


Mark Wahlbergin näyttelemä Daniel Lugo on porukan "aivot". Hän on kiinnostunut bisneselämästä, käy motivointikursseilla, lukee "self-improvement" -kirjoja ja haluaa kiivaiten kavuta ylöspäin yhteiskuntaluokassa. Hän suostuttelee muut mukaan, alkaen täysin ohjailtavissa olevasta Adrien Doorballista (Mackie), jolla on hauskoja mieltymyksiä ja ongelmia.

Viimeisenä mukaan värvätään selvästi kaikkein tajuttomin kaappi, Christian Paul Doyle (The Rock). Joka on varmaan isompi tässä kuin vapaapainiaikoinaan. Doyle on tylysti kiteytettynä kaikkein suurin idiootti, harras kristitty, jolla on kokaiiniongelma. Ja joka ärsytettynä menettää täysin hallinnan (miksiköhän) ja pystyy raakaan väkivaltaan. Tämä hahmo on selvästi kaikkein hauskin ja Rockylla on komediallisiakin taipumuksia, mutta jossain kohtaa liika on liikaa ja vati läikkyy yli. Ehkä kuitenkin Johnson on hieman parempi vähemmän vaativassa kovanaaman roolissa.

Elokuvan musiikki ja fiilis on erinomainen, kaunis kuin mikä ajoittain ja välillä jälleen nopeat, lyhyet leikkaukset saavat musiikkivideofiilistä luotua aikaiseksi. Ja Michael Bay on aikalailla juuri täydellinen ohjaaja tälläiselle filmille, mutta kyllä sinne niitä trademarkkejakin on silti saatu ujutettua. Miehen tuottamis/ohjaustyylin slogan "fucking the frame" ei sen sijaan koskaan ole tainnut olla yhtä ajankohtainen. No-one can overproduce like Michael Bay käy siis jälleen toteen, hyvällä tavalla. Ruudulla vilisee myös pienemmissä rooleissa ihan tuttuja naamoja, joten valveutunut katsoja saa välillä pientä bongailun iloa. Ja silmäkarkkia riittää molemmille sukupuolille.

Lopputuomio


Myönnän, että saatoin nauttia elokuvasta enemmän kuin keskivertokatsoja. Se käsittelee aihepiiriä, josta itse pidän ja pilailee surutta käsittelemiensä aihepiirien kustannuksella. Elokuva on paikoitellen erittäinkin hauska, vaikka se hiipuu hieman loppua kohden, mikä on sinänsä ymmärrettävää koska kahden tunnin kesto on aika raaka mille tahansa komedialle. Vaikka kai nyt överiyden ja epäsovinnaisuuden luoma sairas kestovirne/hymy naamallekin tulkitaan hauskuudeksi ja se siellä naamalla taisi viipyä alusta loppuun. Käsikirjoitus sisältää myös kasan hauskoja repliikkejä, kuten "Tiedätkö kuka keksi salaatin - köyhät ihmiset". Pidän, pidän, pidän. Seuraavana vuonna kuitenkin status quo palautunee kun Michael Bay tarjoaa meille seuraavan elokuvansa, ihkauuden Transformers -elokuvan. Mitähän mahtaa olla luvassa, en malta odottaa.... Epäilemättä....

8-/10

30.8.2013

The Great Gatsby - Kultahattu

DVD:n julkaisupäivä Suomessa on 18.9
Kesto: 143 min.
Tyyppi: Draama, romantiikka
Ohjaus: Baz Luhrmann
Käsikirjoitus: Baz Luhrmann ja Craig Pearce, perustuen F. Scott Fitzgeraldin romaaniin Kultahattu.
Rooleissa: Leonardo DiCaprio, Tobey MaguireCarey Mulligan, Joel Edgerton, Elizabeth Debicki, Isla Fisher, Amitabh Bachchan
Muuta: Romaani on filmatisoitu muutamaankin otteeseen aiemmin, esimerkiksi vuonna 1974 ja silloin pääosassa oli Robert Redford.


Älä huoli vanha kuoma


Australialainen Baz Luhrmann on ohjaajana mies, joka ei melko varmasti jätä ketään elokuvafania kylmäksi ja vaille mielipidettä hänestä elokuvantekijänä. Luhrmann ei pelkää kokeilla radikaaleja ratkaisuja tyylin puolesta erottuakseen joukosta ja aikaisemmin olemme saaneet seurata esimerkiksi nykyaikaan sijoittunutta William Shakespearen Romeo + Juliaa, jossa dialogi oli suoraan alkuperäisteoksesta poimittua. Kaikki muistavat varmasti Moulin Rougen visuaalisen tykityksen ja uskomattoman suuren poikkeavuuden alkuperäisestä elokuvaversiosta. Ja mikäli ette aiemmin tämän hullun/neron elokuvia ole ollenkaan nähnyt, sillä niitä ei ole niin montaa, niin SubTV:ltä tulee tulevana maanantaina klo 21.00 Australia.

The Great Gatsby on visuaalisesti häikäisevä, kaunis ja dynaaminen audiovisuaalinen kokemus. Romaani ja täten myös elokuva sijoittuu jazzin kulta-aikaan, mutta Luhrmann ei tietenkään tyydy pelkästään siihen vaan tuo oman silauksensa soppaan mukaan. Miltä kuulostaa 1920-luvun kostyymit ja aikakausi yhdistettynä nykyaikaiseen musiikkiin? Minusta erittäin jännittävältä ja nautin suuresti kun kajareista pauhasi ilmoille Jay Z, Kanye West, Lana Del Rey, Florence + The Machine, will.i.am, Fergie jne. Ja porukka sitten painaa Charlestonin hengessä menemään. Toki mukaan soundtrackiin mahtui myös pari ajanjaksolle ominaista klassikkoa.

Mutta....


Valitettavasti alkuperäisromaanin ydinidea unohtuu jonnekin matkan varrelle, eikä myöskään henkilöhahmoihin tai kaikkiin tarinan tarjoamiin lankoihin pureuduta riittävästi. Kultahattu romaanihan kuvasi kuinka kauniin ulkokuoren alla on mätänevä amerikkalainen unelma, romaani ennusti yhden suuren aikakauden lopun. Romaani kuvaa kuinka 1919 voimaan tullut Kieltolaki saastutti amerikkalaisten luonteen ja tarjoaa synkän katsauksen finanssimaailmaan enteillen vuoden 1929 romahdusta. Ja romaanihan siis ilmestyi 1925, jolloin kaikilla oli "vielä hauskaa".

Sen sijaan Luhrmann sivuuttaa suuremmilta osin alkuperäismateriaalin suuren idean ja nostaa sen sijaan jalustalle rakkaustarinan päähenkilö Gatsbyn (DiCaprio) ja Daisyn (Mulligan) välillä. Leonardo DiCaprio on eittämättä hyvä valinta rooliin ja katsojalla ei ole mitään epäilyksiä etteikö tuollainen kaveri, voisi hurmata ja huijata itsensä eteenpäin elämässä, sekä sosiaalisissa piireissä. Löytyy intensiivinen tuijotus ja löytyy täydellinen hymy, sulavuutta. Valitettavasti elokuvan hahmosta puuttuu kuitenkin pieni, oleellinen ripaus romaanin hahmosta. En tiedä onko tämä tietoinen valinta, vai eikö Leo vain täysin pysty vangitsemaan kaikkea oleellista. Nimittäin Fitzgerald kuvailee kirjassaan Jay Gatsbya suurinpiirtein näin: "elegantti, nuori tappelupukari/öykkäri (roughneck) vuoden tai kaksi yli 30 ja jonka muodollinen puhetyyli on lähes absurdi". DiCaprion JFK-aksentti ja puhetyyli on nimenomaan absurdi, sekä mikä vielä oleelliseempaa; hahmosta ei löydy kovuutta, eikä se säteile kummemmin voimaa/uhkaa.

Toinen päärooli, Daisy Buchanan, menee sitten jo selvästi metsään. Mulligan onnistuu olemaan haavoittuva kaunotar, mutta syvyys puuttuu ja hahmon todelliset motiivit, sekä ajatuskulku jää katsojalta pitkälti pimentoon. Tobey Maguire sitten tietenkin näyttelee Nick Carrawaytä, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Hahmo on vähemmän yllättäen siis tietämätön, myötähäpeää herättävä vässykkä, joka räpiköi vierailla vesillä altaan syvässä päässä. Kuitenkin kun tämä Carrawayn hahmo on ehkä se kaikkein tärkein yksittäinen tekijä, että katsoja saadaan elokuvaan mukaan ja johon helposti myös samaistuisi, niin vähän olisi kaivattu lisää kypsyyttä ja preesensiä.

Lopputuomio


Erinomainen klassikkokirja kääntyi Hollywood -elokuvaksi. On todella komeat puitteet, joissa kaikki on viimeisintä piirtoa myöten kohdallaan. Erinomaista kamerankäyttöä, viihdyttävä soundtrack ja kaiken keskiössä elämää suurempi rakkaustarina. On melko harvinaista nykyään itselle, että eteen tulee jotain oikeasti kiehtovan ainutlaatuista. Ja todellakin juhlakohtauksissa 1920 -luvun puitteet + nykymusiikki on mahtavan onnistunut yhdistelmä ja nopeat leikkaukset, sekä innovatiivinen kamerankäyttö saavat kokemuksen tuntumaan kuin katselisi musiikkivideota. Kaikki on tip-top ulkoisesti kuten lähimain aina perfektionisti-Luhrmannin tapauksessa. Valitettavasti puolikrouvin ylittyessä sitä vilkuili kelloa ja ajatteli miten tämä voi tästä vielä jatkua. Samaten sitä alkoi myös huomaamaan kuinka vahvasti elokuva liitää vain pinnalla, tyrkäten kylmästi sivuun lukuisia potentiaalisia ja mielenkiintoisia sivukäänteitä. Missään vaiheessa emme pääse kunnolla pureutumaan tähän rujoon puoleen Gatsbyn takana ja millä keinoilla hän asemaansa tarkalleen pääsi. Kuulemme ja näemme Gatsbyn huutelevan puhelimeen pari kertaa otsasuoni pullottaen, mutta sen enempää pimeää puolta kaiken glamourin takana meille ei tarjota.

8-/10

7.8.2013

V niin kuin verikosto - V for Vendetta (2005)

Ohjaus: James McTeigue
Käsikirjoitus: Andy & Lana Wachowski
Rooleissa: Hugo Weaving, Natalie Portman, John Hurt, Stephen Fry, Stephen Rea

132 min. Toiminta/Fantasia



Remember, remember, the 5th of November


Tervetuloa fasistiseen Iso-Britanniaan tässä mm. The Matrixista tuttujen Wachovskin sisarusten käsikirjoittamassa tarinassa, joka perustuu samannimiseen kirjaan. Elokuva tarjoaa katsojille heti alkuun Englannin historianoppitunnin. 1600-luvulla mies nimeltä Guy Fawkes yritti räjäyttää parlamenttitalon, jäi kiinni ja teloitettiin julkisesti. Tämän jälkeen elokuva siirtyy tulevaisuuden Lontooseen, mutta huomautan että kyseessä ei ole mikään scifi-elokuva. Vallan Englannissa on kaapannut uusi totalitaarinen hallinto ja meille esitellään pian myös henkilö, joka tunnetaan vain nimellä V (Weaving). Tämä kuvassa näkyvä sivistynyt herrasmiestappaja ei jätä yhtään kiveä kääntämättä sytyttääkseen kansan taistelemaan vallanpitäjiä vastaan. Samalla V etsii menneisyyteensä liittyviä henkilöitä kosto sydämessään.

Yksi suosikeistani, Natalie Portman, loistaa naispääosassa Eveyna. Tämä on orpo, jonka vanhemmat hallitus vangitsi poliittisen aktivismin vuoksi. Tyttö työskentelee maan hallinnon pyörittämällä tv-kanavalla, mikä on todennäköisesti maan ainoa tv-kanava, vaikkei sitä elokuvassa erikseen mainittu. Jokatapauksessa V:n ja Eveyn polut kohtaavat eräänä pimeänä iltana synkällä sivukujalla kun V estää Eveyn raiskatuksi joutumisen. Pian heidän polkunsa kohtaavat uudelleen ja lopulta Evey ajautuu läheisiin väleihin V:n kanssa ja tutustuu mysteerimiehen menneisyyteen.

People should not be afraid of their governments.  Governments should be afraid of their people.


Elokuva sisältää kosolti toimintaa ja vauhtia, sekä se herättää myös kysymyksiä, ajatuksia. Pelko on ajanut Britannian elokuvassa nykyjamaan, kansa on antanut väärille ihmisille liian paljon valtaa. V toteaa elokuvassa liittyen sortavaan hallintoon, että "jos haluat nähdä kuka tästä on vastuussa, senkun katsot peiliin". V yrittää sytyttää ihmiset kapinoimaan hallintoa vastaan, mutta hänen keinonsa ovat moraalisesti kyseenalaiset. V on periaatteessa terroristi. Tai sekä terroristi, että vapaustaistelija. Emme koskaan näe V:n kasvoja, jopa Eveylla on mahdollisuus ottaa V:n Fawkes-naamio pois, mutta tämä ei tee sitä. Miksi? Koska tällöin V:stä tulisi ihminen, mutta hän ei ole ihminen vaan hän on idea/symboli. Ja ne ovat luodinkestäviä, elävät ikuisesti. V edustaa vapautta.

Leffasta löytyy kohtaus (spoiler alert, mutta haluan mainita), jossa V ottaa Eveyn vangiksi ja kiduttaa tätä useasti. Miksi moni kysyy? Vapauttaakseen Eveyn. Evey alkaa lopulta arvostamaan omaa persoonallista identiteettiään enemmän kuin omaa elämäänsä. Kun hän ei vastaa kidutuksessa kysymyksiin ja petä V:tä, hän vapautuu. Muutos tapahtuu vain Eveyn omassa päässä, vapaus on mielentila. Jos hallitus houkuttelee ihmiset uskomaan, että heitä sorretaan ja he ovat tossun alla, niin sitten asia on näin. Ihminen itse on aina kuskin paikalla. Eveyn nimikin tietenkin kantaa mukanaan symbolia. Evey = Eve, eli Eeva. Raamatun ensimmäinen nainen maan päällä, äiti. Elokuvassa Evey toimii uuden ideologian, kapinan äitihahmona. Ja kuten leffassa nähdään niin kypsyminen ja herääminen ottaa aikansa.

Elokuva on rakennettu sellaiseksi, että se houkuttelee katsojaa kyseenalaistamaan V:n toimien moraalisen oikeuden. Valtakunnankansleri Sutlerin (muistuttaako nimi jotain?), joka pitää Britanniaa rautaisessa otteessaan, toimiakaan ei pysty tarkastelemaan yksioikoisesti mustana ja valkoisena. Sutlerin uskoo, että hänen toimensa ovat välttämättömiä. Hän haluaa luoda turvallisen yhteiskunnan samalla kun koko muu maailma on kaaoksessa. Tässä kiteytettynä leffapiiriin keskustelua elokuvan tiimoilta: Pyhittääkö tarkoitus keinot?

10/10

9.5.2013

Viikon elokuvavinkit

Torstai 9.5


Leffatuomarin valinta

Ava 21:00
Kiss Kiss Bang Bang

Tässä mainiossa ja hauskassa toimintakomediassa Robert Downey jr. on Harry Lockhart, pikkuvaras joka päätyy pienehköjen väärinkäsitysten jälkeen Hollywoodiin koittamaan siipiään näyttelijänä. Häntä mentoroi rooliaan varten Val Kilmerin esittämä homoetsivä Gay Perry, mutta pian Lockhart ja Perry joutuvat keskelle kunnollista murhavyyhtiä. Juonessa piisaa tavaraa ja varmaan sieltä löytää reikiä, jos oikein alkaa vatvomaan, mutta silloin missaa aimo osan elokuvan mainiosta dialogista ja näyttelijöiden välisestä kemiasta. Downey jr. on elokuvassa omimmillaan itsekeskeisenä kertojana ja nasevien onelinereiden jakelijana. Elokuvan näin itse pari vuotta sitten ja jäi pysyvästi mieleen.

Perjantai 10.5

Nelonen 21:00
Neljät häät ja yhdet hautajaiset

Myös Julma maa on ihan mielenkiintoinen elokuva tältä päivältä, mutta sekin tuli aivan äskettäin töllöstä. Mutta tässä on 90-luvun yksi suurista hiteistä ja pääosassa 90-luvun suuri tähti, hauskasti britti-aksentilla kiroileva Hugh Grant. Tosin sitä sadattelua ei muistaakseni ollut juurikaan tässä elokuvassa mikäli aivan oikein muistelen. Elokuva seuraa siis Grantin esittämää Charlesia kun hän ja hänen ystäväpiirinsä pohtivat löytävätkö he koskaan todellista rakkautta ja perustavat perheen. Ja mikä tekee elokuvasta mielenkiintoisen, niin näitä veijareita seurataan vain otsikon mukaisissa sukutilaisuuksissa. Ensimmäisissä häissä Charles tapaa mielestään sen oikean, amerikkalaisen Carrien (Andie McDowell), mutta ei tietenkään uskalla toimia.

Lauantai 11.5

TV2 23:30
Ei sanaakaan

Tietenkin TV5:lta alkaa yhdeksältä erinomainen David Fincherin ja Aaron Sorkinin The Social Network, eli tarina Mark Zuckerbergista ja Facebookin perustamisesta. Mutta sitä ei varmaan tarvitse kummemmin mainostaa, niin tarjotaan tässä vaihtoehto sille erinomaisen ranskalaisen rikoselokuvan avulla.

Alexandre Beck on lastenlääkäri, joka on vasta saamassa elämäänsä otetta sen jälkeen kun sarjamurhaaja murhasi hänen vaimonsa Margot'n ja josta aviomies itse joutui pääepäillyksi. Kahdeksan vuotta tämän jälkeen kaksi uutta ruumista löytyy läheltä Margot'n ruumiin löytymispaikkaa ja Alexandre päätyy jälleen epäillyksi ja hänen vaimonsakin tapaus uudelleenavataan. Samana päivänä Alexandre saa sähköpostin vaimoltaan, joka sisältää videoklipin hänen vaimostaan, joka näyttää olevan hyvässä kuosissa. Sähköpostissa mainitaan vain, että heitä molempia tarkkaillaan. Jätetään tähän.

Sunnuntai 12.5

Nelonen 21:00
Odottamaton ehdotus

Alkaako jo perinteeksi muodostua hiljainen sunnuntai. Jälleen hieman keskinkertaisehko klassikko Teemalta klo 18:00 ja muualta pitkälti tusinatavaraa. Tosin Robert Rodriguezin faneille tarjoilla Spy Kids 2, olen vasta itsekin katsastamassa näitä elokuvia joten ei voi kummemmin kommentoida. Ainakin tuntuu olevan staroja mukana. Mutta tosiaan Neloselta Sandra Bullockin ja Ryan Reynoldsin tähdittämä komedia tarjolla, joka on kliseisyydestään huolimatta ihan hauska katsomiskokemus. Bullock esittää ison New Yorkilaisen julkaisun päätoimittajaa Margaret Tatea ja Reynolds puolestaan on hänen selkärangaton assistenttinsa Andrew Paxton, jota Tate pompottaa ja pomottelee aivan huolella. Mutta kun kanadalaista Margaretia uhkaa karkoittaminen maasta, sillä hänen viisuminsa on vanhentunut, niin Margaret haluaa naida assistenttinsa johon tämä suostuu vain saamalla ylennyksen. Hallitukselta tulee sitten tietenkin virkamies tarkastamaan näissä olosuhteissa solmittua liittoa ja testaamaan pariskunnan tietoja toisistaan. Tuohon samaan päivään sijoittuu myös Andrew'n isoäidin 90-vuotissynttärit, joten pariskunta lentää Alaskaan viikonlopuksi ja pitää kulissia yllä sukujuhlien keskellä. Ja viikonlopun päätteeksi sitten virkamies lentää paikan päälle testaamaan pariskunnan tiedot toisistaan ja valmiina syyttämään Andrew'ta petoksesta, sekä karkottamaan Margaretin. Eli kasassa on kelpo ainekset hömppäkomedialle! Ja Bullock on myös näin mieskatsojalle ihan kelpo ilo silmälle. Varmaan Reynolds sitten samoin vastakkaiselle sukupuolelle.

Maanantai 13.5

TV5 21:00
Pieni suklaapuoti

Teemalta tulee jälleen Lannistumaton Luke, jos jäi katsomatta pari viikkoa sitten. Lisäksi Bondia tuskin tarvitsee erikseen mainostaa. Subilta tulee luojan kiitos hieman Ang Leen Hulkia parempi tuotos ja Foxilta Farrellyn veljesten ylivedetty komedia. Nostetaan nyt harmaasta kasasta jokin esiin täällä erikseen ja se on tämä ihan nimekkäillä näyttelijöillä varustettu, mutta silti keskinkertaisehkoksi jäävä ruotsalaisen Lasse Hallströmin rakkauselokuva. Eräänä päivänä tuona nainen ja hänen tyttärensä saapuvat pieneen ranskalaiskylään ja avaavat sinne pienen suklaapuodin. Sehän nostaa tietenkin skeptisyyttä ja kateutta, mutta lopulta kyläläiset maistettuaan suklaata ottavat naiset avosylin vastaan. Sittenpä eräänä päivänä kylän laitamille leiriytyy jonkinlaisia kulkureita, joista suklaapuotia pitävä äiti iskee silmänsä Johnny Deppin roolihahmoon. Kyläläiset tietenkin haluavat kulkurit pois mailtaan ja pian ollaan taas napit vastakkain kylä vs. suklaapuoti. Ja kun Lasse Hallström on kyseessä, niin elokuva on viimeisen päälle tyylitelty ja mahtipontisilla maisemaotoksilla höystetty. Sitten kun tarinassa ei riitä puhtia, niin silmät kellahtaa katsojalla selälleen ja elokuvastakin muodostuu väkisin liian pitkä. Toki kyllä Lassekin aina silloin tällöin osuu kultasuoneen. Mainitaan esimerkiksi vuodelta 2009 Hachiko - Tarina uskollisuudesta, heti katsomaan jos ei ole nähtynä.

Tiistai 14.5

Nelonen 21:00
10 Things I Hate About You

Tämä koulumaailmaan sijoittuva filmatisointi perustuu Shakespearen "Kuinka äkäpussi kesytetään" -näytelmään. Joseph Gordon-Levittin esittämä Cameron on uusi oppilas Paduan lukiossa ja kun hänelle esitellään paikkoja, hän iskee silmänsä Bianca Stratfordiin (Larisa Oleynik), joka ei saa deittailla ketään. Sama pätee myös hänen isosiskoonsa, äkäiseen Katarinaan (Julia Stiles, joka tuntuu aina olevan äkäisissä/feministisissä rooleissa, hmm). Mutta siskoksien isä tekee sääntöön muutoksen. Bianca saa treffata poikia, mikäli myös Katarinalla on joku sulho samaan aikaan. Joten Cameronin pitää saada jostain Katille heila ja lopulta välikäsien kautta hommaan palkataan Patrick Verona (Heath Ledger). Hän on pahapoika, jonka yllä leijuu monenlaisia legendoja.

Keskiviikko 15.5

Heheh, tarjolla on vain kolme elokuvaa. YLETeemalta Quebecilainen tv-elokuva, TV5:lta jälleen Kill Bill: Volume 2 ja heti perään uusintana Vantage Point - Askeleen edellä. Ai, Foxiltakin tulee joku elokuva? Foxin parhaat elokuvathan saattavat yltää jopa nippa nappa keskinkertaisuuteen ja olisihan kyllä tuossa Seraphim Fallsissa pääosissa veijarit Liam Neeson ja Pierce Brosnan. En ole satavarma, mutta näyttäisi että jopa hokin MM-kisoissakin on välipäivä. Eiköhän sitä kannata juhlistaa ja katsoa joku oikein kunnon elokuva.

7.5.2013

Top 10: Lätkäelokuvat

Nyt kun kerran on jääkiekon MM-kisat menossa, niin koitettiinpa jonkinlainen lista kasata parhaista hokielokuvista. Ja kuten varmaan sinänsä on tiedossa, niin todella erinomaista lätkäelokuvaa ei ole ja itseasiassa edes kohtalaisiakaan elokuvia ei ole kymmentä kappaletta. Eli tässä lähinnä kaksi ketjua rouhijoita, joista parhaat kuitenkin pystyvät myös kantamaan jonkin verran vastuuta hyökkäyspäässäkin. Miksiköhän muuten valtaosa lätkäelokuvista on aina komedioita ja suomennokset on aivan kamalia kun koitetaan lyödä mahdollisimman rajua tekstiä tiskiin.

10. Youngblood - Lätkä veressä



Elokuva joka nousee tahattomaksi komediaksi ja kuten jo kuvastakin voi päätellä, niin vähän on vaikea välillä ottaa kavereita tosissaan. Siis lätkäelokuva ja pääosassa mm. 1980-luvun teinityttöjen sydäntensärkijä Rob Lowe, sekä mukana menossa vielä Patrick Swayze ja heitetään Keanu Reevesinkin nimi ilmoille. Elokuvassa taitava farmipoika pelailee Kanadan pikkusarjassa ja on skouttien seurattavana, mutta hänen pehmeytensä aiheuttaa kysymysmerkkejä. Joten lopulta pistetään hösseliksi ja aletaan lyödä turpaan kaikkea mitä liikkuu. Jotenkin noin. Elokuvan viime näkemästä on lähimain kymmenen vuotta, että ei ole ihan tuoreena mielen sopukoissa.

9. Waking Up Wally: The Walter Gretzky Story


Vuonna 1991 legendaarisen Wayne Gretzkyn isä Walter sai aivoverenvuodon, josta hän kuitenkin selvisi hengissä, mutta sai aika reippaan muistinmenetyksen. Hän ei nimittäin muista oikein mitään poikansa jääkiekkourasta ja sen eteen tehdyistä uhrauksista. Elokuvassa sitten noita muistoja palautellaan mieleen koko Gretzkyn perheen voimin. Aivan mukava tälläinen perustarina vastoinkäymisten voittamisesta ja niiden kanssa elämisestä. Hokifaneille tietysti yksi asia on Waynea esittävän näyttelijän yli pääseminen, sillä yhdennäköisyys nyt ei ole mikään mielenräjäyttävä. Ei ole muuten julkaistu Suomessa tätä vuoden 2005 tuotetta.

8. Net Worth



Jälleen yksi Suomessa julkaisematon elokuva, joka keskittyy tällä kertaa enemmänkin jääkiekon kabinetteihin. Nimittäin tämä TV-elokuva käsittelee NHL:n pelaajayhdistyksen syntymistä Red Wings -pelaaja Ted Lindsayn ja Canadiensin Doug Harveyn ponnistelujen seurauksena. Ehdoton pakkokatselu jokaiselle jääkiekkointoilijalle.

7. Mestarit - Kiekkokaukalon kauhut



Pakkohan tämäkin on löytyä listalta, kuitenkin olennainen osa meikäläisen lapsuutta ja monesti tuli näitä leffoja katseltua. Näitähän on siis kolme tehty ja kaikki noudattaa pitkälti samaa kaavaa. Ja kuten paidoista huomaa niin NHL-joukkue Anaheim Mighty Ducksin omistanut Disney on näiden lastenelokuvien takana. Emilio Estevez toimii valmentajana kaikissa leffoissa, joissa hän johdattaa sekalaisen altavastaajasakkinsa ylivoimaista suosikkia vastaan jääkiekko-ottelun merkeissä tietenkin. Vastustaja on aina isokokoisempi, koostuu rikkaista valkoisista penskoista ja joukkueen univormu on tasoa kokomusta (sikskuse symboloi pahaa, hei). Pelätty leijalämäri on jäänyt mieleen tähänkin päivään saakka ja saattoihan sitä aikanaan itsekin tulla koitettua luistimet jalassa ja maila kädessä. Jostain kumman syystä se ei lähtenyt ikinä samalla tavalla leijailemaan.

6. Mystery, Alaska - Kaukalon kuninkaat



Vuoden 1999 taloudellinen floppielokuva, mutta silti ihan mukavan kevyt katsomiselämys. NHL-joukkue New York Rangers lähtee pelaamaan televisioitua näytösottelua Alaskaan luonnonjäälle ja tämä komediallinen elokuva seuraa vastustajaksi valitun pikkukaupungin asukkaiden innostusta ja joukkueen otteluun valmistautumista. Tosin ei nyt tuolla pikkukylällä kauhean huono materiaali ole jos valmentajana on itse Burt Reynolds ja tähtipelaajana Russell Crowe. Valitettavasti vain Rangersin pelaajisto ei koostu oikeista pelaajista, koska moni tuon ajan oikeista Rangersin pelaajista kieltäytyi esiintymästä tässä elokuvassa.

5. Goon



Sean William Scottin esittämä portsari Doug Glatt päätyy sattuman kautta paikallisen alasarjajengin "goonin" rooliin, eli ns. poliisiksi. Ja näin tämä intellektuellin perheensä keskuudessa epäonnistujaksi leimattu yksinkertainen kaveri löytää kutsumuksensa ja nousee fanien suosikiksi. Ja kuten vanhanajan NHL-tappelijoillakin, niin ei ole niin väliä ettei Doug edes osaa luistella. Lopulta elokuva huipentuu kun pelätty entinen NHL:ssäkin hanskannut veteraani Ross Rhea luistelee Dougin joukkuetta vastaan. Ja siinä sivussa ehkä Doug saa viimein tyttöystävänkin? Aivot narikkaan ja nauramaan stereotypioille. Ei ole tätäkään ilmeisimmin jostain kumman syystä Suomessa julkaistu, mikä on jo käsittämätöntä. Todennäköisesti sentään TV:stä tullee jossain vaiheessa.

4. Les Boys



Yksi, elokuvaa ei ole Suomessa taaskaan nähty. Kaksi, jos päädyt tämän jotain kautta hankkimaan käsiisi, niin tästä on olemassa ranskalainen ja englannin kielinen versio. Tässä komediassa paikallisen pubin tulevaisuus on vaarassa, joten pojat päättävät muodostaa jääkiekkojoukkueen ja järjestää hokipelin rahan keräämiseksi. Elokuva ratsastaa ja analysoi miesten stereotypioita. Jotain elokuvan suosiosta Kanadassa kertonee se, että tämä elokuva poiki pari ei-hyvää jatko-osaa ja TV-sarjan. Ei mikään vuoden elokuva, mutta hemmetin hauska ja kepeä elokuva jollekin perjantai-illalle.

3. The Rocket



Tuli hiljattain jopa televisiosta, enkä nyt valitettavati muista tarkkaan miten oli suomennettu, eikä IMDB:kään kerro sitä selvästi. Mutta tässä elokuvassa on kuulkaas jo aikalailla tyyliä. Se kertoo Maurice "Rocket" Richardin tarinan. Nuori ja pienikokoinen tehdastyöläinen ansaitsee try-outin kautta paikan legendaarisessa Montreal Canadiensissa. Nousee yli vaikeiden loukkaantumisten ja muiden vastoinkäymisten nousten lopulta joukkueen tähtipelaajaksi ja yhdeksi lajin ehdottomista legendoista. Sekä ranskankielisten keulakuvaksi poliittisessa taistelussa. Valitettavasti elokuva yrittää olla hieman liikaa suurempi mihin rahkeet riittävät ja kun en ole ranskaa puhuva kanadalainen, niin valitettavasti hieman jään fiiliksen ja tarinan ulkopuolelle ja elokuvan mahtipontisuus alkaa satuttaa katsomiskokemusta. Silti jääkiekkoelokuvien parhaimmistoa. Jokainen sitten voi itse päätellä, mitä se kertoo hokileffoista.

2. Miracle



Nyt on pakko tunnustaa, en ole nähnyt tätä elokuvaa ja silti se on numerona kaksi. Kypsyttelen vielä sen ajatuksen kanssa, että tämä on Disneyn elokuva ja että tämä kertoo jääkiekkopiirien kuuluisasta Lake Placidin ihmeestä, jolloin Herb Brooksin valmentama amatööripelaajista koostuva USA:n joukkue voitti sensaatiomaisesti kotiolympialaisissa kultaa kaatamalla mm. suuren ja mahtavan Neuvostoliiton punakoneen. Uroteko, mihin yksikään joukkue ei ollut pystynyt uskoakseni 20 vuoteen. Valitettavasti minun ajattelussani, mikäpä voisi olla enää parempi paikka lyödä todellinen feel-good pro-USA elokuva ilmoille, vetää käsi lippaan ja kuunnella jenkkien kansallislaulu, jonka jälkeen liittyä "USA, USA, USA" -huutoihin. Terveisin kunnon punaniska stereotypiat täällä päässä... Mutta laadukas elokuva ja kuuleman mukaan realistiset jääkiekkokohtaukset. Kyllä tämä nyt joku päivä pitää katsella, mutta tosiaan viimeksi kun TV:stä näkyi, niin nenää nyrpistellen skippasin. Antakaa uusi mahdollisuus!

1. Lämäri



Ei varmaan ollut vaikea ykköstä arvata kun ei tätä muulla listalla näkynyt. Suuri kulttielokuva, joka luonnollisesti poiki pari vähemmän hyvää jatko-osaa. Charlestown Chiefsilla ei mene hyvin vaan joukkue häviää, häviää ja häviää. Katsomossa ei ole yleisöä ja mikäli paikallinen tehdas suljetaan kuten on huhuttu, niin se merkitsee joukkueen lakkauttamista. Pelaajavalmentaja Reggie Dunlop saa korviinsa tiedon, että tehdas tosiaankin suljetaan, mikä merkitsee sitä, että kuluva kausi on joukkueen viimeinen. Se merkitsee myös sitä, että vanhan veteraanin Dunlopin jääkiekkourakin olisi loppu, sillä mikä joukkue nyt haluaa viittäkymppiä lähestyvän kehäraakin. Dunlopin ainoa toivo olisi se, että joku taho kiinnostuisi joukkueen ostamisesta, tai edes hänen palveluksistaan. Niinpä hän laskee ilmoille huhun, että jokin floridalainen taho on kiinnostunut joukkueen ostamisesta ja kaukalon puolella joukkue alkaa tapella kuin viimeistä päivää kuvaassa näkyvien yksinkertaisten Hansonin veljesten johdolla. Yhtäkkiä joukkue alkaakin voittaa ja on menossa kohti playoffeja.

6.5.2013

Tällä viikolla historiassa: 6-12 toukokuuta

6.5.1992

Elokuvaikoni, saksalainen Marlene Dietrich nukkuu pois 90 vuoden ikäisenä Pariisin asunnossaan. 1975 tähti oli murtanut jalkansa kesken lavashow'n Sydneyssä ja tämän jälkeen hän hyvin pitkälti vetäytyi julkisuudesta pois tyystin. Viimeiset 11 vuottaan hän vietti lähimain sänkypotilaana talossaan, jonka osoitteessa seisoo 12 Avenue Montaigne. Hän pysyi kuitenkin virkeänä ja käytti paljon aikaa kirjoittamiseen. 1979 hän kirjoitti elämänkertansa ja tämän lisäksi Dietrich kirjoitteli lukuisia kirjeitä ystävilleen ja koosti runoja. Lisäksi kuulemma Dietrichin puhelinlaskun suuruus olisi ollut 3000 dollaria kuukaudelta. Kuolemansa jälkeen Dietrichin maalliset jäännökset vietiin Pariisissa vietettyjen hautajaisten jälkeen Berliinin Friedenaun hautausmaalle.

7.5.1941

Glenn Miller ja hänen orkesterinsa äänittivät kappaleen Chattanooga Choo Choo, jota käytettiin ensimmäisenä elokuvassa Swingin tahdissa. Kappaleesta tuli yksi aikansa suosituimpia sävellyksiä. Ja senkin tietenkin tarjoaa meille Youtube: Kliks. Jokainen saa itse kuunnella kuinka hyvin jalka alkaa vipattamaan vielä  70 vuotta myöhemmin.

8.5.1963

James Bond -elokuvasarja alkaa elokuvalla Salainen agentti ja tri No, jonka ensi-iltaa vietettiin 50 vuotta sitten. Ian Flemingin luomaa hahmoa esittää tietenkin aikanaan hieman vielä tuntematon skotti nimeltään Sean Connery, joka ei ollut varsinaisesti kenenkään ykkösvaihtoehto. Tuottajat halusivat mm. Cary Grantin ja itse Ian Fleming olisi mieluusti nähnyt David Nivenin James Bondin roolissa. Lesti päätyi kuitenkin Connerylle lopulta, joka teki siitä omansa ja loppu on elokuvahistoriaa. Connery päätyi esiintymään lopulta kuudessa Bond-elokuvassa kun mukaan lasketaan tämä vähän epävirallisempi Älä kieltäydy kahdesti.

9.5.1973

Sci-fi elokuva Maailma vuonna 2022 saa ensi-iltansa. Elokuvassa Charlton Hestonin näyttelemä etsivä saa selville vaarallisen valtionsalaisuuden. Maapallo kun on ylikansoittunut ja ruoasta on pulaa, niin yhtäkkiä markkinoille tulee ruoka nimeltä Soylent Green. Ja salaisuus minkä Heston saa selville on se, että tuo ruoka valmistetaan ihmisruumiista. Elokuvan viimeinen repliikki "Soylent is people" lähti sitten elämään myös omaa elämäänsä aikansa kulttuuriin.

10.5.1977

Legendaarinen näyttelijätär Joan Crawford menehtyy sydänkohtaukseen New Yorkin asunnossaan 71-vuotiaana. Lucille Fay LeSueur nimisenä syntynyt Crawford pääsi Broadwaylle yöklubitanssijan taustansa ansiosta ja eteni Broadwaylta sitten muutaman vuoden kuluttua elokuvien pariin. Viimeistään äänielokuvan tultua Crawfordista tuli todellinen supertähti ja hän oli 30-luvun lopulla parhaiten palkattuja naisnäyttelijöitä Hollywoodissa.  1945 hänen uransa kuitenkin alkoi hieman laskea kunnes hän esiintyi siinä elokuvassa, josta hänet ehkäpä parhaiten muistetaan, eli nimikkoroolissa elokuvassa Mildred Pierce. Suosittelen lämpimästi katsomaan, hyvin harva mustavalkoinen Hollywoodin studioelokuva yltää meikäläisen listoilla yhdeksäiseen.

11.5.1927

Viikko sen jälkeen kun osavaltio myönsi Oscarien järjestäjätaholle International Academy of Motion Picture Arts and Sciencesille (International tippui hyvin pian nimestä pois) oikeuden toimia voittoa tavoittelemattona organisaationa, niin tämä organisaatio järjesti juhlaillallisen Biltmore hotellilla. 300 vieraasta 230 jäsentä liittyi yhdistykseen maksaen 100 dollarin jäsenyysmaksun ja samana iltana jo myönnettiin ensimmäinen kunniajäsenyys. Se meni Thomas Edisonille.

12.5.1907

Katharine Hepburn, yksi 1900-luvun tunnetuimmista näyttelijättäristä syntyy Hartfordissa, Connecticutin osavaltiossa intellektuelliin ja suhteellisen varakkaaseen perheeseen. Hepburn oli atleettinen poikatyttö nuoruudessaan ja myöhemmin elokuvatähtenäkin hän ei arastellut puhua suutaan puhtaaksi, tai poiketa yleisistä normeista. Hän piti usein housuja, ei kantanut meikkiä ja ei myöskään liiemmin poseerannut kuvia varten, tai jakanut nimikirjoituksia eikä antanut haastatteluja.

3.5.2013

Vakoojakamaa

Steven Spielberg meinaa ilmeisesti ohjata seuraavaksi elokuvan "American Sniper", jonka lähdemateriaali perustuu entisen NavySealin Chris Kylen kirjaan. Hankkeen puuhamiehenä on toiminut näyttelijä Bradley Cooper, joka on hankkinut itselleen filmatisointioikeudet kirjaan. Tosin itse kirjoittaja ei ole tämän elokuvan valmistumista näkemässä, sillä hän kuoli ampumaradalla Teksasissa yhdessä sotilaskaverinsa kanssa. Oli muistaakseni ihan tyyliin Iltalehdessäkin juttu.  Ja heidät tappoi toinen sotaveteraani, joka kärsi post-traumaattisesta stressistä. En tunne faktoja tai edes koko juttua kauhean hyvin, mutta ei varmaan ole ihan järkevää antaa henkisesti epätasapainoiselle kaverille oikeaa asetta käsiin. Se ihan näin ensifiiliksenä. Noh, elokuvan valmisteleminen alkaisi kuulemma kunnolla seuraavan vuoden puolella. Bradley Cooperillakin siis piisaa vastaisuudessakin kiirettä.

Palataanpa taas tänne hikiluolaan. Coenin veljesten erinomainen mustahko komedia Burn After Reading tuli katseltua ja nautinto oli samaa tasoa kuin ensimmäiselläkin katsomiskerralla. Brad Pitt on viihdyttävä hieman yksinkertaisena kuntoiluhulluna, Chad Feldheimerina ja eritoten ne ilmeet kun kaveri kokee fyysisiä vastoinkäymisiä, ovat täyttä komediakultaa joille nauraa minuutteja. Elokuvan juoni on pähkinäkuoressa sellainen, että Pittin ja Frances McDormandin näyttelemät kuntosaliohjaajat löytävät kuntosalilta CD-levyn, joka on täynnä "jotain vakoojakamaa". Ne ovat itseasiassa vain juuri CIA:sta erotetun analysoijan (John Malkovich) muistelmat. McDormandin hahmo kun on rahantarpeessa, sillä hän haluaa kauneusleikkaukseen johon ei ole varaa, niin ohjaajat päätyvät kiristämään analysoijaa. Oman soppansa tapahtumaketjuun työntävät analysoijan vaimo (Tilda Swinton) ja tämän salarakas, jota näyttelee George Clooney. Elokuva on muuten käsikirjoitettu yhtäaikaa Menetetyn maan kanssa, joka on kuitenkin vielä pari pykälää parempi.

Toinen hieman mustan komedian alueella liikkunut menestyselokuva oli Unelmien sielunmessu, mikä on ehkä yksi parhaita nimiä elokuvalle ikinä. Darren Aronofskyn itsensä ohjaama elokuva neljästä new yorkilaisesta, jotka ovat huumekoukussa ja kuten arvata saattaa, niin luvassa ei ole onnellista loppua. Elokuvassa periaatteessa seurataan hahmojen väistämätöntä alamäkeä sinne pohjakolahdukseen saakka. Harvinaisesti bongasin elokuvakanavalta vappupäivänä ja katselin suorana. Ei nyt mikään pankinräjäyttäjä, mutta sellainen kasin elokuva kuitenkin. Raskaahko elokuva loppupeleissä ja 102 minuutin kesto oli juuri siinä limitillä, ettei alkanut raksamittari raksutella miinusta. Huumeidenkäytön kohdalla oltiin aika kekseliäitä ja aina niissä kohdin näytettiin samanlainen lyhyehkö koostepätkä, mihin oli leikattu yhteen jos jonkinmoisia lyhyitä otoksia ja ääniä.

Taisi olla maanantai kun olin vielä selkäjumin jäljiltä sohvan pohjalla kun ladoin kolme elokuvaa illan ratoksi putkeen. 8 Mile viimeinkin kokonaan alusta loppuun ja henkihän se sellaista katu-uskottavuutta. Vielä kun malttoi olla liikaa kiinnittämättä Eminemin vakio-ilmeellä varustettuihin kasvoihin huomiota, niin viihtyihän siinä tunnelmassa mukana. Heti perään Jo Nesbön romaaniin perustuva mainio norjalaiselokuva Headhunters, miksei Suomesta voi tulla samanlaisia mahtavuuksia, joita aina silloin tällöin näkee ilmestyvän muista pohjoismaista. Elokuvassa Roger Brown on rekrytointikonsultti isoille yhtiöille ja kuten kaikki tietää, niin työhaastattelutilanteissa kysytään hieman merkityksettömiäkin kysymyksiä välillä ja testataan reaktioita, tai autetaan ehdokasta rentoutumaan. Roger Brown kyselee tyyliin, oletko naimisissa, lapsia, koiria, matkasuunnitelmia ja sitten hän näyttää seinällään olevaa 30 000 maalaustat ja kysyy onko haastateltavalla mitään vastaavaa. Hän elää neljän miljoonan arvoisessa talossa, vaimo vetää taidegalleriaa. Miten tuossa hommassa tienaa noin paljon? Ei tienaakaan, sillä herra Brownin pääasiallinen tulonlähde on taidevarkaudet ja uhrinsa hän valikoi pääasiassa haastatelluista ehdokkaistaan. Eräänä päivänä sitten siihen vastapuolelle istahtaa Game of Thronesista tuttu Nikolaj Coster-Waldau, jonka roolihahmo on jäljitysekspertti Clas Greve ja joka on selvästi ylipätevä hakemaansa ammattiin. Lyhyesti niputettuna: Brown ilmoittaa erinäisistä syistä johtuen ettei anna Grevelle paikkaa ja sitten Greve aikoo tappaa Brownin. Alkaa huikea takaa-ajo, jonka aikana Greven todelliset motiivit paljastuvat.

Lisäksi saman illan antina meni vielä Sofia Coppolan Virgin Suicides. Joku ilmaisi hauskasti joskus, että Sofia Coppola ei osaisi kertoa tarinaa, vaikka hän olisi todistajana oikeudessa. Ja elokuva oli uskomattoman hämmentävä ja päähenkilöiden motiivit eivät koskaan täysin varmasti selvinneet. Elokuva itse ei anna siihen oikein minkäänlaista suoraa vihjettä, vaan kaikki jää katsojan ongittavaksi. Juu, vanhemmat on tietenkin ensimmäinen syy. Naisten sen aikaiset odotukset, objektina oleminen yms.? Siinä on ainakin jollekin elokuvaluennolle nappiaihe. Katsotaan elokuva ja kirjoitetaan essee, keskustelunaihetta piisaa. Erittäin kiehtova elokuva, mutta toisaalta tuntui samalla seisahtuneelta ja merkityksettömältä. Silti jos katsoo samaan iltaan kolme elokuvaa, joista tämä on viimeinen niin se fakta, että tämäkin elokuva onnistuu vielä vangitsemaan mukaansa... Se on aika poikkeuksellista, aivoille oli töitä. Valitettavasti oikeita vastauksia ei ole löydettävissä.

2.5.2013

Viikon elokuvavinkit

Torstai 2.5

Nelonen 21:00
Kadonneen aarteen metsästäjät

En noista suomalaisista elokuvista niin paljoa tiedä, joten tässä ainoa jota kehtaa suositella tältä päivää. Vaikkakin nämä Indyt tuppaavat tulemaan n. puolen-vuoden välein. Tarvitseeko tästä edes mitään raapustaa. Vuoteen 1936 sijoittuvassa elokuvassa arkeologian professori Indiana Jones päätyy jahtaamaan raamatusta tuttua Liiton arkkia Yhdysvailtain hallituksen toimeksiannosta. Valitettavasti eräs toinenkin maa on tämän legendan perässä, nimittäin Natsi-Saksa. Siitä sitten seuraa vauhdikasta toimintaa ja komediaa kun kilpaillaan vastapuolta vastaan mm. Nepalissa, Tunisiassa ja Egyptissä. Ja varmaankin viikon kuluttua aina tulee sitten seuraava osa tästä mainiosta Steven Spielbergin ja Harrison Fordin ikonisesta elokuvasarjasta.

Perjantai 3.5

TV5 23:15
Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta

Huh huh *pyyhkii hikeä otsalta*. Nyt on pojat ja tytöt perjantaille (!!) tavaraa. YLETeemalta tulee gangsterielokuvien suuri virstanpylväs Bonnie ja Clyde, Neloselta tyttövoimaa tarjoaa Thelma ja Louise, niiden perään äijäenergiaa Rambon muodossa ja sitten vielä TV5:lta tulee (jälleen) Paluu tulevaisuuteen. Mutta paras nostettakoon esiin, nimittäin Quentin Tarantinon nimen lopullisesti kuuluisaksi tehnyt Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta. Tämä elokuva on kuin tehty minun makuuni. Useita eri tarinoita, jotka risteävät keskenään useammankin kerran. Koomisia ja intensiivisiä arjen keskusteluja tilanteissa joihin ne eivät sovi, esim. tappokeikalla. Elokuvassa päähenkilöitä ovat kaksi palkkatappajaa, Jules Winnfield (Samuel L. Jackson) ja Vincent Vega (John Travolta). Nämä työskentelevät Marsellus Wallacelle (Ving Rhames), joka mm. eräänä iltana käskee Vegan viedä hänen vaimonsa Mian (Uma Thurman) ulos kun Marsellus itse on pari päivää matkoilla. Butch Coolidge (Bruce Willis) taas on ikääntyvä nyrkkeilijä, jonka pitäisi hävitä fiksattu nyrkkeilyottelu. Ja sitten on vielä Yolanda (Amanda Plummer), sekä Ringo (Tim Roth). He ovat ryöstäjiä, jotka päättävät putsata väärän ruokalan väärään aikaan. En lähde enempiä avaamaan, mutta tämä jos mikä on mestariteos käsikirjoituksesta lähtien ja aion sen jälleen kerran katsoa. Tosin nauhalle, koska jääkiekon MM-kisat sattumoisin alkavat myöskin juuri tänä päivänä.

Lauantai 4.5

AVA 20:00
Ylpeys ja ennakkoluulo

Suosittelen myös vahvasti erinomaista Venäjän mafiaan liittyvää elokuvaa Neloselta klo.00:55 nimeltään Eastern Promises. Eivätkä YLETeeman ja TV2:senkaan tarjoamat Lenny, sekä Before the Devil Knows You're dead ole myöskään huonoja valintoja. Mutta tämä Jane Austenin kuuluisaan samannimiseen kirjaan perustuva rakkauselokuva on kuitenkin päivän helmi. Pääosassa iki-ihana Keira Knightley, joka rakastuu Matthew Macfadyenin näyttelemään Mr. Darcyyn, joka on rikas ja hieman ylpeähkö. Ja lisäksi kun ollaan viktoriaanisen ajan Englannissa ja Keiran perhe tai suku ei ole varakas, vaan köyhä, niin rakkauden molemmat osapuolet joutuvat testaamaan elokuvan nimen mainitsemia ominaisuuksiaan rajoille saakka. Elokuva on erinomaisesti näytelty ja kaarti on äärimmäisen nimekäs. Jo mainittujen lisäksi muita Bennettin sisaruksia näyttelevät Carey Mulligan, Jena Malone, Rosamund Pike, Talulah Riley, isänä toimii Donald Sutherland ja äitinä Brenda Blethyn. Oikeasti, mikään ei voita tämän aikakauden rakkauselokuvia ja kyyneliähän tässäkän vierähti poskille. Rakkaus on jotain suurta ja erityisesti naisen koko kasvatus perustuu siihen, että pääsisi mahdollisimman hyvään avioliittoon menestyvän miehen kanssa. Kaikki on niin perhanan tarkkaa, vanhanaikaisiin tapoihin juurtunutta ja loukkauksetkin on kiedottu hienovaraisuuteen.

Sunnuntai 5.5

Sub 21:00
Viimeinen samurai

Paukkuja ei sitten näköjään riittänyt enää ihan sunnuntaille asti. Varmaan tämän on jo moni nähnyt, mutta onhan tämä ihan harvinaisen hyvä elokuva Tom Cruisen leffaksi. Löytyy yritystä ja monia hyviä puolia, mutta valitettavasti haetaan liikaa jotain eeppistä tunnelmaa ja tullaan tarjoilleeksi sitä halveksittavaa perus-Hollywoodia. Elokuva sijoittuu 1870 -luvulle ja siitä Cruisen näyttelemä jenkkien sisällissodan veteraani, kapteeni Nathan Algren palkataan opettamaan japanilaisille modernia sodankäyntiä. Ja tietysti nämä Algrenin palkanneet "yrittäjät" keräävät sievoisen summan ja myyvät japanilaisille koulutuksen lisäksi aseet, sekä panokset ja muutkin varusteet. Nämä japanilaiset puolestaan käyvät sotaa hallitusta vastaan kapinoivaa samurai-ryhmittymää vastaan ja ensimmäinen taistelu meneekin hieman pipariksi ja Algrenin johtama pyssyjoukko teurastetaan täysin sumuisessa metsikössä. Kapteeni itse otetaan vangiksi ja Tanssii susien kanssa -tyylisesti hänet sitten lopulta hyväksytään osaksi tätä yhteiskuntaa. Siitä sitten vain taistelemaan ylivoimaista vastustajaa samurain tyyneydellä ja kunnialla, vaikka edessä on varma kuolema ja tappio.

Maanantai 6.5

Sub 21:00
(500) Days of Summer

Joseph Gordon-Levittin ja Zooey Deschanelin hieman odottamattomastikin hitiksi noussut rakkauskomedia, jonka satuin katsomaan ensimmäistä kertaa vasta reipas kuukausi sitten DVD:ltä. Elokuvan rakenne on aika eriskummallinen. Siinä JG-L:n näyttelemä Tom muistelee selostuksen kera noita 500 päivää, jona Summer oli osa hänen elämäänsä ja elokuva pomppii vapaasti missä ajanjaksossa hyvänsä, mutta katsoja pysyy kärryillä koska aina ennen noita hyppyjä näytetään monesko päivä on kyseessä. Elokuvamme pariskunta tapasi kun Summer Finn tuli työskentelemään sihteeriksi tervehdyskortteja valmistavaan yhtiöön, jossa Tom jo ennestään oli keksimässä uusia nasevia lauseita kortteihin lyötäväksi. Tom rakastui tietenkin tähän hieman eriskummalliseen ja ainutlaatuiseen tyttöön, joka sanoi heti ettei usko vakituisiin suhteisiin tai vakituisiin poikaystäviin, koska lopulta elämä muuttuu ja tulee väliin. Tämän eriskummallisen suhteen vaiheita sitten käsitellään tässä puolitoista tuntia kestävässä aika ainutlaatuisessa elokuvassa.

Tiistai 7.5

No, no, no, no. Ei saa pakottaa valitsemaan....

TV2 22:05
L.A. Confidential

TV5 21:00
Kunniattomat paskiaiset

Liv 21:00
Erämaan armoille

Esitän teille kolme elokuvaa, jotka kaikki olen lyönyt IMDB:ssä täyden kympin elokuviksi ja joista kaikki täten hyvin pitkälti kuuluvat suosikkielokuviini ja joita ajattelen säännöllisesti lämmöllä. Katsokaa yksinkertaisesti se, mikä ei ole ennestään tuttu.

L.A. Confidential on mahtava Film Noiria henkivä 1950-luvun Los Angelesiin sijoittuva tarina poliisien korruptiosta ja Hollywoodin rujosta puolesta. Videopelien puolelta voin ottaa esimerkiksi L.A. Noiren, molemmat samasta puusta veistettyjä vastineita toisilleen eri viihdealustalla. Tässä elokuvassa pääosassa on kolme poliisia ja kolme erilaista toimintatapaa. Ed Exley (Guy Pearce) on poliisivoimien kultapoika, nousukas joka on valmis tekemään lähes mitä tahansa edetäkseen urallaan. Impulsiivinen Wendell "Bud" White (Russell Crowe) puolestaan on valmis heittämään säännöt romukoppaan mikäli tilanne ja oikeuden toteutuminen sitä vaativat. Ja viimeisenä Jack Vincennes (Kevin Spacey), hän tykkää paistatella esillä ja tehdä poliisintyön sivussa pieniä kuutamohommia. Nämä kaikki kolme päätyvät lopulta saman kaamean totuuden jäljille ja jätetään se siihen. Jo mainittujen lisäksi elokuvaa tähdittävät mm. James Cromwell, Danny DeVito ja Kim Basinger. Elokuvaan on käsikirjoitettu mukaan tuon ajan elokuvatähtiä, gangstereita ja kuuluisia maamerkkejä. Aivan kuten sanoin, elokuvamaailman eräänlainen kunnianosoitus yhdelle ikoniselle aikakaudelle. Ihan kuten L.A. Noire toteutti saman videopelien puolella.

Kunniattomia paskiaisia tuskin tarvitsee esitellä. Kaivakaahan arvostelu esiin tältä sivulta, mikäli leffa ei jostain syystä ole tuttu. Ja mikäli on, niin siitä saa vielä paljon irti uusillakin katsomiskerroilla.

Erämään armoille on häikäisevä tositarina nuoresta kapinallisesta, joka kyllästyy elämään yhteiskunnan ja muiden ihmisten odotusten mukaisesti. Christopher McCandless (Emile Hirsch) on huippuoppilas, jolla on kaikki ovet auki edessään yliopistosta valmistumisen jälkeen, mutta hän päättääkin luopua kaikesta omaisuudestaan, lahjoittaa pankkitilinsä koko sisällön hyväntekeväisyyteen ja lähtee vaeltelemaan ympäri Amerikkaa päätyen lopulta Alaskaan, jossa hän kärsii karuakin karumman kohtalon aivan yksin. Tuolla matkallaan hän kuitenkin tapaa joukon kiinnostavia ja erilaisia ihmisiä, jotka muovaavat hänen käsityksiään ja elämäänsä. Tämä Sean Pennin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva on täynnä elämäniloa, luonnon kauneutta ja elokuvan soundtrack on yksi elokuvahistorian parhaimpia. Siitä vastasi mm. Pearl Jamistakin tuttu folk-rock muusikko Eddie Vedder. Ehkä jos joku elokuva on todella ikimuistettava näistä kolmesta, niin se on tässä. Häpeäkseni jätin sen ensimmäisellä katsomiskerralla kesken, koska siinä ei muka tapahtunut mitään oleellista. Sokea idiootti.

Keskiviikko 8.5

Kannattanee katsella jääkiekkoa.

30.4.2013

Top 10: Parhaat kiroilut

Tänään lyödään sitten ikimuistoisimmat kiroilut kehiin ja sanomattakin selvää, että vaikea oli valita painottaako itse kiroilua, kohtausta yms. Tästä lähtee ja lopussa on vielä kiva koostevideo.

10. Snakes On a Plane


Hoidetaan se pakollinen pois alta, niin ei tarvitse sitä odotella turhia. Yksi valkokankaan raskaimpia ja intensiivisimpiä f-pommin tiputtajia tiukan mulkoilun kera, josta mm. Tarantino on huolella ammentanut esimerkiksi Pulp Fictionissa ja Django Unchainedissa.



9. Tiskirotat II

Nörttien taistelu. Ehkä sittenkään itse kiroilu ei ole niinkään pääosassa, mutta pakko tämä oli työstää mukaan tähän listaan.



8. Dennis Farina ja mikä tahansa elokuva


Elokuvakankaan parhaimmat f-pommit, ehkäpä. Varmaankin. Päättäkää itse tämän kompilaation perusteella.


7. Shaun, kuolleiden kunkku


Kasuaali tiedostelu baari-illan lomassa. Ei varmaan kannata käyttää oikeassa elämässä ihan tuosta vain.



6. Kiss Kiss Bang Bang

Tuttu juttu, pienellä twistillä toteutettuna. Erittäin hyvä ja ehkä hieman unohdettu elokuva. Niin kuin Val Kilmer nykyään, anteeksi.


5. Team America - Maailman poliisi


Parodioidaan omaa punaniskaisuutta ja isänmaallisuutta. Napakymppi.


4. Vaihtokaupat


Yksinkertainen on tyylikästä.



3. Kuin raivo härkä


Oikeastaan tähän voisi laittaa lähes minkä tahansa Joe Pescin elokuvan ja olin lähellä valita Goodfellasista erään tutun kohtauksen. Mutta sen sijaan esitellään tämä hyvin rytmitetty ratatata, jonka upottaminen ei jostain syystä toimi: Klik.

2. Kukkoilijat

Jälleen ei jostain syystä tämän videon kohdalla upotus toimi, mutta tässä on sitä jotain. Yleensäkin britit tuntuvat jotenkin olevan tässäkin puhelemisen lajissa parempia. Ihan vaikka vain Hugh Grant toteamassa "Bollocks". Mutta tässä on Brendan Gleeson ja Ralph Fiennes: Olkaa hyvä .

1. Full Metal Jacket


Elokuvahistorian ehkä paras ensimmäinen tunti - puolitoista tuntia. Ja tämä kohtauskin olisi itsessään jo meikäläisen parhaat elokuvakohtaukset listalla kärkisijoilla. R. Lee Ermey, jäätävä moottoriturpa joka päätyi puolisattumalta mukaan elokuvaan.



Ja sitten vielä bonuksena, parisataa kappaletta loukkauksia:



29.4.2013

Tällä viikolla historiassa: 29.4 - 5.5

29.4.1980

Jännityksen mestari Alfred Hitchcock kuolee 80 vuotiaana, vain kolme kuukautta sen jälkeen kun hänet lyötiin ritariksi brittimonarkian toimesta.

30.4.1938

Warner Bros. -lyhytanimaatiossa nähdään ensimmäinen hahmotelma jäniksestä, josta myöhemmin kehittyy meidän kaikkien tuntema Väiski Vemmelsääri.

1.5.1941

Maailman parhaaksi elokuvaksikin monesti tituleeratti Citizen Kane saa ensi-iltansa. Aikanansa vaikka elokuva keräsi ihan kelpo arvostelut ja keräsi yhdeksän Oscar -ehdokkuutta, niin se keräsi vaatimattomat lipputulot ja Orson Welles jopa sai osakseen buuauksia Oscareissa. Vasta tämän kiistanalaisen elokuvan uudelleenjulkaisu vuosia myöhemmin toi sille sen ansaitseman arvostuksen.

2.5.1957

Brittiläinen elokuva Frankensteinin kirous aloittaa uuden, verisemmän aikakauden kauhuelokuvien saralla. Elokuvassa "oliona" häärii itse Christopher Lee.

3.5.1948

USA:n korkein oikeus hajottaa Hollywoodin suurten elokuvastudioiden kartellin, jossa elokuvayhtiöt hallitsevat kaikkea mahdollista elokuvien näyttämiseen ja levittämiseen liittyviä asioita. Seitsemän suurta studiota jopa omistivat jokaisen USA:n elokuvateatterin. Kartellin hajoittaminen merkitsee sitä, että itsenäiset tuottajat ja elokuvantekijät pystyivät tämän jälkeen vihdoinkin kamppailemaan studiojen kanssa näyttelijöistä ja yleisöstä.

4.5.1934

Vasta neljävuotias Shirley Temple nousee koko maanlaajuiseksi puheenaiheeksi esiinnyttyään Fox:in tv-sarjassa Stand up and cheer. Ja Youtube tarjoaa tämänkin pätkän: klik.

5.5.2002

Sam Raimin ohjaama Hämähäkkimies, on ensimmäinen elokuva joka rikkoo avausviikonloppunaan 100 miljoonan dollarin rajan lipputuloissa. Nykyään tämän listan kärkipaikkaa pitää toinen sarjakuvafilmatisointi: The Avengers - kostajat, joka keräsi peräti 207,4 miljoonaa dollaria avausviikonloppunaan.

28.4.2013

King for a day

Hidas viikko ja huono viikonloppu. Jääkiekko ja eurojalkapallo dominoivat iltoja ja sitten vielä selkä jumiin viikonlopun kynnyksellä. Lauantaina ei meinannut mikään asento olla siedettävä, mutta aukenihan se sieltä lopulta näin uuden tulevan viikon kynnyksellä. Saipahan ainakin pelata rauhassa Tomb Raideria viikonlopun kun ei ollut muutakaan virkaa ja lauantaina tuli vielä pientä piristettä Veikkauksen tarjoamana.

Star Wars -fanit ovat varmaan hieman varpaillaan kun Disney ilmoitti, että ensimmäinen Star Wars elokuva tulee teattereihin kesällä 2015. Ja siitä lähtien semmoinen ilmestyy vuosittain. Ensimmäinen elokuva tulee olemaan episodi VII ja seuraava tulee olemaan standalone -versio, mikä keskittyy pelkästään johonkin pelkkään Star Wars -universumin henkilöön. Ja sitten episodi VIII ja jälleen standalone jne. Haistaako joku muu rahastamista? "I have a bad feeling about this", kuten Han Solo sanoisi.

Kieslowski -varasto saatiin koluttua loppuun kun viimeisenä pyöräytettiin tulille Lyhyt elokuva rakkaudesta. Jälleen kerran äärimmäisen mielenkiintoiset lähtökohdat. Nuorehko, sosiaalisesti rajoittunut nuorimies, joka tarkkailee säännöllisesti joka ilta vastapäisen kerrostaloasunnon naista kaukoputken avulla. Nuorukainen näkee mielestään pelkkää taikaa kaukoputken läpi, unelmiensa naisen. "Harrastus" joka alkoi ja jota voi pitää suoralta kädeltä perverssiivisenä ja sairaana, muuttuu matkan varrella aidoksi rakkaudeksi. Mies haluaa rakastaa naista, olla aito sielunkumppani, mutta ei osaa naiiviuuttaan lähestyä tätä. Vaikea pukea asiaa sanoiksi ja varmaan kuulostaa hullulta, mutta paras elokuva vähään aikaan. Pienet eleet johdattelevat katsojan aivot työhön ja elokuvan koko kupletti selviää ilman mitään kaiken selittävää dialogia.

Itseasiassa kun tässä miettii mitä kuluneen viikon aikana katsoi, niin anti saattaa olla määrältään normaalia hieman ohuempi, mutta laatua riittää. Pelastakaa sotamies Ryan kuului tähän joukkoon, se sisältää elokuvahistorian hienoimpia ja kalleimpia taistelukohtauksia. Alun maihinnousu maksoi yksistään yli 5 miljoonaa dollaria ja lopun pitkä huipennus on unohtumaton. Tietty pientä miinusta yleensä aina tuo Spielberg ja miehen väkisin hakema eeppinen ote, mikä oikein henkii sitä negatiivista box office Hollywoodia. Toki kun tiedän, että menen katsomaan Spielbergin elokuvaa niin tiedän että ei se ainakaan mikään täysi huti ole. Uskallan odottaa ihan hyvää ja viihdyttävää elokuvaa, ei vain enää ilmeisesti tarvitse odottaa mitään ainutlaatuista. Riskejä ei oteta, ne on jo käytetty menneisyydessä.

Tämän illan ohjelmassa oli jälleen yksi tuotos parivaljakolta Scorsese - De Niro (joku päivä osaan vielä säännöllisesti kirjoittaa De Niro ilman kirjoitusasun tarkistusta). Komedian kuningas - The King of Comedy osui ja upposi. Minulla on aina tilausta mustalle komedialle ja myötähäpeämittari läikkyi reilusti yli päähenkilömme Rupert Pupkinin harhaluulojen seurauksena. De Niron tulkitsema Pupkin asuu äitinsä kellarissa ja haaveilee showbisneksestä. Tarkemmin sanottuna hän haluaa päästä esittämään stand-upia idolinsa Jerry Langfordin (Jerry Lewis) talk-show'hin. Siis nimenomaan todellakin paino sanalla haluaa, sillä hän äityy vaanimaan Langfordia ja lopulta turvautuu äärimmäisiin keinoihin kiristääkseen itsensä mukaan ohjelmaan. Matkan varrelle mahtuu jos jonkinmoista tapahtumaa ja De Niro vetää jälleen yhden unohtumattoman roolisuorituksen, jonka olen valmis sijoittamaan aivan sinne kärkisijoille. Jotain aivan erilaista ja silti niin sulavaa, luontevaa. Tietysti kun on musta komedia kyseessä, niin toiset tykkää, toiset ei ja jotkut ei vaan ymmärrä. Genre itsessään jakaa mielipiteitä. Aliarvostettu klassikko, piste.

Sarjassamme aika kultaa muistot ja vuodet muuttavat mielipiteitä, tarjoilen Watchmenin. Tallensin elokuvan kun se tuli töllöttimestä ja valmistauduin heittämään aivot narikkaan ja nauttimaan muistini mukaan erittäin viihdyttävästä supersankarielokuvasta. Ensimmäinen katsomiskerta elokuvan ilmestymisen aikoihin tuotti yhdeksäisen rimaa hipoen, muistan että hieman seilattiin siinä puolin ja toisin. Toinen katsomiskerta omassa pimeässä luolassani hi-fi kuulokkeet päässä, isosta töllöttimestä. Jäi kesken, minäpä selitän. Äärimmäisen kiehtovat lähtökohdat heti alusta: vaihtoehtoinen todellisuus, kasarimusiikkia, hyvää toimintaa, paljon supersankareita ja eräänlainen jumalhahmo Tohtori Manhattanin muodossa. Ja Malin Åkerman nahka-asussa, pakko mainita anteeksi. Mutta elokuvassa on kömpelöä dialogia, josta yritetään tehdä "coolia" siitä onnistumatta. Se on törkeän pitkä ja ne lähes tusina supersankaria käydään backstoreineen pikakelauksella läpi. Ja elokuva on supersankaritarina/sarjakuvaan perustuva stoori huonolla tavalla, mikä oikeastaan tulee lyttäämään mielipiteen vasta siinä kohtaa kun elokuva alkaa ontumaan vakavasti muualta. Hahmoilla ei vain ole riittävästi syvyyttä kun kaikki materiaali läiskäistään pöytään ja käsitellään liukuhihnameiningillä. Ja se elokuvan fiilinki on liian mahtipontinen, liian täynnä itseään. Oikeastaan perinteisehkö sarjakuvafilmatisointi. Tuotetaan vain ihan samalla kaavalla kuin se läpyskäkin, hopi hopi ja ahdetaan kaikki mahdollinen samaan elokuvaan. Se täytyy sanoa puolustukseksi, että ei ehkä ollut ihan paras idea vetää tätä elokuvaa heti tuon Pelastakaa sotamies Ryanin jälkeen. Pykälän tipautin arvosanaa, tarkastellaan sitten mahdollisesti joskus uudelleen ja annetaan reilu mahdollisuus. Tosin tuntuu siltä, että kasi on aikalailla sopiva. Ei ainakaan ylemmäs päästä, se tuli selväksi jo ennen kuin värilasit ilmestyivät otsalleni. Faktahan on kuitenkin loppupeleissä se, että elokuva on helvetin hyvä sarjakuvafilmatisoinniksi.

25.4.2013

Viikon elokuvavinkit

Torstai 25.4

AVA 21:00
Michael Clayton

Tässä upeasti käsikirjoitetussa elokuvassa George Clooney esittää Michael Claytonia, joka on suuren New Yorkilaisen vakuutusfirman "tutkija". En ole varma termistä, mutta nämä kaverit tarjoavat lakitietämystä ja etsivät porsaanreikiä, joiden avulla firman ei tarvitsisi maksaa korvauksia asiakkaille. Jos on esimerkiksi katsonut Michael Mooren Sicko -dokumentin, niin saa hieman käsitystä kuinka "jalolla" asialla kaverit pahimmillaan toimivat. Päähenkilömme on entinen piirinsyyttäjä, eronnut, epäonnistunut henkilökohtaisissa bisneksissään ja on päätään myöten veloissa. Hän haluaisi jättää tämän limaisen ja halveksimansa ammatin, mutta velkataakka ei jätä hänelle juuri valinnanvaraa. Sitten eräänä päivänä Claytonin kollega ja ystävä Arthur Edens (Tom Wilkinson) napsahtaa kesken suuren ja tärkeän keissin, jossa epäonnistuminen veisi koko firman konkurssin partaalle. Clayton lähetetään korjaamaan tilanne ja hänen on päätettävä lopullisesti seuraako hän omaatuntoaan, vai pyrkiikö korjaamaan pankkitilin saldoaan. Tilda Swinton muuten voitti elokuvasta parhaan naissivuosan Oscarin.

Perjantai 26.4

TV5 21:00
Operaatio Donnie Brasco

Heitän villin arvauksen, että aika moni on jo Rankan päivän ehtinyt katsomaan useammankin kerran, joten tarjoillaan tositarinaan perustuvaa elokuvaa tähtinä Al Pacino ja Johnny Depp. Agentti Joe Pistone (Depp) saa tehtäväkseen FBI:ltä soluttautua mafian organisaatioon ja tuo operaatio tulee kestämään vaatimattomat 6 vuotta. Pistone kutsuu itseään Donnie Brascoksi ja hankkii pikkugangsteri Lefty Ruggieron (Pacino) luottamuksen ja pääsee tämän kautta sisään organisaatioon. Leftyn avioliitto on hajonnut, pojalla on huumeongelma ja miehen oma terveyskin reistailee. Lefty on palvellut mafiaa yli 30 vuotta ja sinä aikana listinyt 26 ihmistä, josta hän ei ole saanut juuri mitään hyötyä. Nyt hän näkee, että Donnie voi onnistua kapuamaan korkeaan asemaan organisaation sisällä ja onnistua siinä mikä häneltä jäi saavuttamatta. Donnie Brasco puolestaan huomaa olevansa gangsteri Donnie Brasco 24/7, mikä ei palvele millään lailla avioliittoelämää vaimon ja lapsen kanssa. Samalla hän kuitenkin ymmärtää, että mikäli hän paljastuu, se tarkoittaa kuolemantuomiota hänelle ja hänen perheelleen. Lisäksi hän oikeasti tykästyy Leftyyn ja Brascoa alkaa painamaan se päivä kun operaatio viedään loppuun, mikä tarkoittaa että Leftyn elämä loppuu pomminvarmasti ennenaikaisesti. Siinä pähkinää kerrakseen. Oikean elämän Joe Pistone elää edelleen, mutta hänen olinpaikkansa on salainen ja hän elää eri nimellä, sillä mafian tappopalkkio on edelleen voimassa.

Lauantai 27.4

Leffatuomarin valinta

TV2 22:10
The Fall

Tottakai pakko myös mainita, että erinomainen The Matrix tulee myös lauantaina. Mutta keskitytään tähän vähemmän tunnettuun toiseen visuaaliseen tykitykseen. 1920-luvun Los Angelesissa loukkaantunut stuntmies alkaa sairaalassa kertoa pienelle tytölle tarinaa viidestä myyttisestä sankarista. Ja tarinan edetessä todellisuus, sekä fantasia sekoittuvat ja siitä syntyy outo maailma, jossa mikä tahansa on mahdollista. En ole itseasiassa elokuvaa nähnyt, mutta odotan todellakin innolla.

Sunnuntai 28.4

YLETeema 18:00
Käärmeennahkatakki

Sunnuntaina ehtii tämän jälkeen vielä katsomaan perinteisen Hollywood -elokuvan Subilta (Naisen tuoksu). Ei sillä etteikö sekään olisi hyvä, mutta sama skenaario on nähty jo niin usein. Mutta tässä Tennessee Williamsin näytelmään perustuvassa elokuvassa legenda Marlon Brando näyttelee Valentine Xavieria. Xavier on tälläinen "ajelehtija" tai kulkuri ehkäpä suomeksi, joka päätyy kitaran ja takkinsa kanssa pieneen Mississippiläiseen kaupunkiin. Sieltä hän saa töitä pikkukaupasta, jonka omistavat onnettomassa avioliitossa elävät Torrancet. Lisäksi Xavier tutustuu läheisesti rva. Torrancen lisäksi myös alkoholisoituneeseen Carole Cutrereen. Siitä sitten saippuaoopperaa käyntiin parin naisen ja yhden mustasukkaisen aviomiehen voimin. Marlon Brando tarjoaa vahvan roolisuorituksen tässä seksuaalisella symbolismilla kuorrutetussa klassikossa.

Maanantai 29.4

Sub 21:00
I Am Legend

Tämä elokuva seuraa viimeistä maailmassa hengissä olevaa ihmistä, joka taistelee hengestään ihmiskunnan tappanutta virusta ja sen aiheuttamia kauheuksia vastaan. Tämä viimeinen hengissä oleva kaveri on tiedemies nimeltään Robert Neville (Will Smith) ja nyt kolme vuotta tämän viruksen puhkeamisen jälkeen hän on yksinäinen. Päivisin Neville kerää ruokaa ja tarvikkeita kaupungista, sekä toivoo saavansa radiolla yhteyden johonkin elossa olevaan ihmiseen. Öisin hän tekee testejä omalla verellään toivoen pystyvänsä luomaan parannuksen, joka pystyisi peruuttamaan viruksen aiheuttaman vaikutuksen. Tuo virus nimittäin muutti ihmiset eräänlaisiksi vampyyrimaisiksi hirviöiksi. Ja nämäkin ovat sen verta älykkäitä, että he tietävät millainen veri Nevillen suonissa virtaa ja he haluavat sen käyttöönsä. Muistelisin että elokuvalle filmattiin useita erilaisia loppuja ja ne varmaan on tarjolla elokuvan DVD/Blu-Ray versioissa.

Tiistai 30.4

Nelonen 21:00
Mantsurian kandidaatti

Suuren klassikon uudelleenfilmatisointi vuodelta 2004. Persianlahdensodassa kersantti Shaw'n (Liev Schreiber) ja kapteeni Ben Marcon (Denzel Washington) yksikkö joutuu väijytykseen. Tässä insidentissä kuulemma Shaw pelasti koko joukkueen, mutta Marco ei tätä muista sillä hänet lyötiin tajuttomaksi. Shaw sai toimistaan kongressin myöntämän Medal of Honorin ja lähti poliitikonuralle. Ja elokuvan nykyhetkessä Shaw on ehdokkaana varapresidentiksi. Mutta tämän poliittisen kampanjan aikana Marco saa selville totuuden koko kauheudessaan, mitä tuossa Persianlahdensodan väijytyksessä oikeasti tapahtui. Elokuvassa mukana myös Meryl Streep.

Keskiviikko 31.4

TV2 11:10
Pikku prinsessa

Tässä vappupäivän elokuvassa nuori äiditön tyttö Sara Crewe joutuu brittiläisen isänsä viemänä New Yorkilaiseen sisäoppilaitokseen kun isä lähtee sotimaan brittien puolelle.  Tämä eloisa ja välkky 10-vuotias tyttö joutuu pian konfliktiin laitoksen naisrehtorin kanssa, joka yrittää tukahduttaa tytön ainutlaatuisuuden. Ja lisää jobinpostia tulee pian kirjeen muodossa, joka ilmoittaa hänen isänsä kadonneen rintamalla ja että tämän uskotaan kaatuneen. Ja lisäksi hallitus vaatimattomasti takavarikoi isän omaisuuden, joten Sara jää orvoksi ja on pakotettu palvelijan elämään. Hän joutuu muiden tyttöjen silmätikuksi, mutta samalla hän ystävystyy sitten muiden palvelijoiden kanssa ja jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Elokuva pitää myös sisällään visuaalisesti komeita fantasiakohtauksia ja elokuva myös keräsi aikanaan runsaasti kehuja kriitikoilta sen upeasta tarinasta, minkä johdosta tätä elokuvaa pidettiin yhtenä aikansa parhaista perhe-elokuvista.

24.4.2013

Top 10: Cooleimmat autot elokuvissa

Hmm, yllättäen tulikin aivan törkeä tungos ja kymmenen poimiminen oli vaikeaa kun oli aivan törkeän hienoja ajopelejä, sekä sitten vielä näitä "gimmick"-ajopelejä. No ei se ole niin vakavaa, tässä pidemmittä esittelyittä kymmenen autoa, joista ottaisin jokaisen itselleni silmää räpäyttämättä.

10. 1977 Camaro Bumblebee - Transformers

Hemmetin komea auto, joka muuttuu vieläpä robotiksi. Ei huono.



9. 1968 Ford Mustang 390 GT Bullit

Elokuva pitää sisällään leffahistorian hienoinpia takaa-ajoja.



8. Shelby Mustang - Puhallettu 60 sekunnissa


Tälläisessä autossa jaksaa jopa Nicolas Cageakin katsella. Jaksaisin todennäköisesti katsoa puolitoista tuntia pelkästään tällä kaunokaisella kruisailua. Ehkä jopa suosikkini koko listalta, ehkä.



7. 1977 Pontiac Trans-Am - Konna ja koukku

Edes Burt Reynolds, joka on pukeutunut joksikin miesprostituoiduksi tai homopornonäyttelijäksi, ei vie tältä kaaralta tippaakaan pisteitä pois. Oikeasti, ihan järkyttävä rooliasu.



6. Ferrari 250 GT California - Vaihdetaan vapaalle, Ferris

Oli helppo tuntea sympatiaa kun autoa kolhittiin. Onneksi en omista itse tälläistä, sillä todennäköisesti kävisin katsomassa sitä tallissa n. vartin välein ja joka kerta saisin jonkinlaisen henkisen orgasmin.



5. 1969 Dodge Charger - Dukes of Hazzard

Hienostuneet ja solakat linjat, sekä jämäkän näköinen etupuskuri katseenvangitsijana. Autokin on ihan kiva.





4. 2002 Nissan 350Z Fairlady - Hurjapäät: Tokio drift

Elokuvasta, joka on täynnä siistejä, kustomoituja autoja. Vaatii aika paljon, että sellaisesta joukosta joku syöpyy erityisesti mieleen.




3. Batmobiili - Batman elokuvat & tv-sarja

Pick your poison. En yksinkertaisesti osannut päättää. Alkuperäinen on mahtava, toinen vasemmalta on se mikä pälkähtää omaan päähäni lepakkomobiilista puhuttaessa. Kaksi seuraavaa on aivan ihailtavan hulluja viritelmiä ja viimeisenä on ei ehkä kaikkein kaunein, mutta ehkä toimivin ja uskottavin menopeli.



2. 1967 Pontiac GTO - XXX


Siinä on sitten sitä silmäkarkkia. Nappiväri. Aivan uskomaton. En tiedä pitäisikö olla ykkösenä. Henkii jotenkin niin kaikkia mahdollisia positiivisia adjektiiveja mitä mieleen tulee.


1. Aston Martin DB5 - James Bond elokuvat


Jos pitää elokuvista ja pitää autoista, niin en ole varma voiko tätä parempaa autoa omistaa. Debytoi elokuvassa Kultasormi ja alunperin Aston Martinin edustajat olivat hieman vastahankaan kahden auton luovuttamista vastaan ja heille piti maksaa autoista. Se olikin sitten viimeinen kerta. Mutta itseasiassa alunperin autoksi kaavailtiin E-tyypin Jaguaria, mutta Jaguar ei tähän suostunut ja sitten käännyttiin Aston Martinin puoleen. En tiedä saiko joku kenkää, mutta varmaan jotain ainakin ketuttaa.



23.4.2013

Tällä viikolla elokuvan historiassa: 22.4 - 28.4

22.4.1976

Ruotsalaisen Ingmar Bergmanin elokuvaura on vaarassa, sillä häntä tutkitaan Ruotsissa veronkierrosta (farssi ja syytteet kumottiin myöhemmin). Raivostunut Bergman keskeyttää kaikki tuotantonsa, sulkee studionsa ja lähtee Länsi-Saksaan, missä vierähtää pääosin seuraavat 8 vuotta.

23.4.1961

Judy Garland esiintyy Carnegie Hallissa. Garland kuului aikansa suosituimpiin elokuvatähtiin ja myös musiikkipuolella hän voitti 5 Grammya ja myi miljoonia levyjä. Ja tämä "the greatest night in showbiz history" -tittelillä kutsuttu konsertti myös levytettiin ja Garland putsasi sillä levyllä pöydän Grammyissä viidellä voitollaan.

24.4.1962

Ensimmäinen TV-signaali lähetetään satelliitin välityksellä Californiasta Massachusettsiin.

25.4.1971

George C. Scott voittaa Parhaan näyttelijän Oscarin elokuvasta Patton, mutta kieltäytyy vastaanottamasta palkintoa ja kutsuu systeemiä lihakaupaksi (meat market).

26.4.1986

Maria Shriver ja Arnold Schwarzenegger menevät naimisiin tavattuaan julkkisten tennisturnauksessa. Ja myöhemmin Shriverin kerrotaan auttaneen miestään suuresti tämän poliittisen uran aikana.

27.4.1993

Piirinsyyttäjä ilmoittaa, että Bradon Leen kuolema johtuu elokuvan henkilöstön huolimattomuudesta, eikä minkäänlaisesta vilunkipelistä. Brandon Lee oli legendaarisen Bruce Leen poika, joka kuoli elokuvan Crow kuvauksissa. Kohtauksessa toinen näyttelijä ampui Leetä kohti käsiaseella, jossa piti olla paukkupatruunoita. Mutta sieltä sujahtikin .44 luoti suoraan vatsan seutuville ja kulkeutui aina selkärankaan saakka. Brandon Lee kuoli sairaalassa muutamaa tuntia myöhemmin vakavien sisäisten vammojen ja verenhukan seurauksena.

28.4.2004

Amerikkalainen suuri tietoliikenneoperaattori Comcast luopuu tavoittelemasta Disneyn ostoa ja vetää pois 54 miljardin dollarin ostotarjouksensa. Mikäli tarjous olisi hyväksytty, niin Comcastista olisi tullut maailman suurin mediayhtiö. Tuohon aikaan Disney oli pienissä vaikeuksissa ja Disneyn 80-luvun loppupuolella uuteen kukoistukseen nostanut Daniel Eisner ei nauttinut johtotehtävässään kaikkien studiojohtajien luottamusta. Yksi syy siihen oli Disneyn huonot välit Steve Jobsin omistaman animaatioyhtiö Pixarin kanssa. Ja muutama viikko tämän päivämäärän jälkeen Eisner ei nauttinut enää Disneyn johtokunnan luottamusta ja äänestettiin ulos.

21.4.2013

Lyhyt teksti elokuvista

Jaahas, vai että taas jenkeissä kajotaan Hannibal Lecteriin. Uusi TV-sarja nimeltään Hannibal on debytoinut jenkkilässä. Saapa nähdä kun siihen itse pääsee käsiksi. Faktahan on se, että kaikki Uhrilampaiden jälkeen tullut tavara on paskaa (liiankin) kovasta yrittämisestä huolimatta. Vaikka olihan Ridley Scottin Hannibalilla hetkensä, mutta loppujen lopuksi se oli kuin mikä tahansa etsivätarina/toimintaelokuva. Eikä nyt Punainen lohikäärmekään täysin syvältä ollut, ehkä kokonaisuutena lähempänä Uhrilampaita kuin Hannibal, mutta silti kaukana kaukana ensimmäisen Hopkinsin Hannibal -elokuvan asettamasta rimasta. Ei nyt tosiaan uskalla ihan suorilta käsin tuota TV-sarjaakaan tyrmätä, koska siinä on tanskalainen Mads Mikkelsen Tri. Lecterina. Show'sta vastaa Bryan Fuller, jonka CV:stä löytyy pari kulttiasemaan kohonnut TV-ohjelmaa esim. Pushing Daisies ja hän oli myös mukana tuottajana erinomaisessa Heroesin ykköskaudessa. Minkä jälkeen alkoi jyrkkä tasollinen alamäki ja lopulta johto vedettiin seinästä. Lisäksi käsikirjoituspuolelta Fullerilta löytyy krediitti Heroesin ehkä ykköskauden parhaimpaan jaksoon "Company Man", sekä käsikirjoittanut Star Trek: Voyager ja Deep Space Nine -sarjoja.

Tietysti TV-shown juoni on tuttu kissa-hiiri -asetelma. TV-show sijoittuu aikaan ennen Michael Mannin Miesjahti -elokuvaa (Manhunter). FBI-profiloija Will Graham (Hugh Dancy) päätyy tapaamaan psykiatri Hannibal Lecteria koskien meneillään olevaa murhasarjaa, mitä hän tutkii FBI-agentti Jack Crawfordin kanssa (Laurence Fishburne). Ja kuten tiedetään niin tohtori on taidokas ajattelemaan asioita tappajan näkökulmasta. Aivan kuten myös Will Grahamkin, johon Lecter tuntee samankaltaisuutta ja he päätyvätkin sitten ilmeisimmin viettämään enemmän aikaa yhdessä. Fullerilla on itsensä mukaan jo tavaraa neljälle tuotantokaudella, josta ensimmäisen teema olisi "Bromance" Grahamin ja Lecterin välillä. Kakkonen on "The ugly break-up". Neljännen hän on nimennyt kiehtovasti Punaiseksi lohikäärmeeksi. Olisiko viides sitten tasoa Uhrilampaat? Tosin tuntien amerikkalaisen television, niin noille tuotantokausille on pitkä matka kuljettavana. Mutta mielenkiintoni on herätetty.

Jaa että mitäkö tällä viikolla tuli katseltua elokuvien saralla? Paikkasin jälleen yhden järkyttävän kokoisen sivistysaukon, nimittäin katsoin Psykon. Ja olihan se vain kertakaikkisen mahtava teos, joka on poikkeuksellinen vielä yli 50 vuotta myöhemminkin. Alfred Hitchcock halusi kuulemma näyttää mitä kaikkea hän saa aikaan alle miljoonan dollarin budjetilla, sillä tuohon aikaan monet tuollaiset b-luokan elokuvat olivat suhteellisen suosittuja. Mitä sitten tapahtuu kun tulee samoilla rahasummilla tehty helvetin laadukas elokuva?  Vastaus on että tilipäivä. Hitchcock nimittäin ei ottanut normaalia 250 000 dollarin palkkashekkiään, vaan otti mieluummin 60% elokuvan tuotoista. Ja se 60% toi Hitchille yli 15 miljoonaa dollaria, mikä on nykyrahana jo lähemmäs 200 miljoonaa dollaria. Mutta tosiaan erinomainen juoni, vaikka hieman tuo lopun käsikirjoitukseen ujutettu psykiatrin selittelykohtaus Batesista tuntui siltä, että katsojaa pidetään idioottina. Toisaalta mukava, että siinä tuotiin esiin kaikki pienet hienoudet perusteellisesti ja autettiin täydellisesti ymmärtämään Batesin järjenjuoksu. Lopulta vain ehkäpä lisäsi arvostusta elokuvaa kohtaan. Erinomaisen juonen lisäksi sieltä löytyi monia mahtavia otoksia. Yksi huippu minulle on suihkukohtaus ja se otos, missä kamera kuvaa suoraan kohti sitä suihkun "suutinta" ja yksikään vesipisara ei roisku linssiin. Joskus aikanaan arvuuteltiin miten se on toteutettu ja sehän olikin sitten vähemmän maaginen. Rakennetaan vain se tarpeeksi isoksi ja sijoitetaan reiät niin, että pisarat piirittävät kameran mutteivat osu siihen.

Kieslowski on tälläkin viikolla ajankohtainen tässä taloudessa. Veronikan kaksoiselämä ja Lyhyt elokuva tappamisesta tuli katsottua tällä viikolla ja vielä siellä on pari pätkää katsottavana. Ja aivan pakko on tässä vaiheessa vain todeta, että kyllähän tuo Kieslowski on nousemassa kovalla vauhdilla meikäläisen suosikkiohjaajien joukkoon. Aivan hiton tyylikkäitä ja mielenkiintoisia elokuvia. Nyt odotellaan vielä, että jokin TV-kanava heräisi ja alkaisi heittää ilmoille Andrey Tarkovskya tai Yasujiro Ozua yms. Lisää vain laatuelokuvia eetteriin!

Film Noir -klassikko Suurhuijari Dimitrios kuului myöskin eväisiini kuluneella viikolla ja olihan se ihan hyvä. Tyhjentävä vastaus. Urarikollisen ruumis huuhtoutuu rantaan Istanbulissa ja herättää dekkarikirjailija Cornelius Leydenin (Peter Lorre) mielenkiinnon. Siitä sitten kirjailija alkaa seurata edesmenneen rikollisen jalanjälkiä ympäri Euroopppaa ja tapaa matkan varrella tämän kanssa tekemisissä olleita henkilöitä, jotka tarjoavat muistojaan takaumien muodossa katsojalle.

Hutipuolella oli taiteellinen elokuva I'm not there, joka käsitteli Bob Dylanin vaihtuvia identiteettejä. En erityisemmin tiedä juuri mitään Bob Dylanista, en ole kuunnellut hänen musiikkiaan kuin korkeintaan aivan pari irtobiisiä. Joten kun siellä valkokankaalla heiluu pieni musta poika viettämässä jotain kulkurin elämää, Christian Bale jonain countrylaulajana jonka edesottamuksista kerrotaan dokumenttityylisesti, sekä esimerkiksi vielä Richard Gere jonain erakkona jossain länkkärit mieleen tuovassa ympäristössä, niin ilmoille pulpahti ajatus notta mikä on kaiken tämän tarkoitus? Mihin tämä kaikki sekasotku johtaa? Noita tarinoita kun vielä käsiteltiin sekaisin hypähdellen epätasaisesti kesken kaiken aina välillä muualle, niin pitäkää tunkkinne. Jos joskus vielä katson uudelleen, niin taitaapa joutua tekemään kunnon taustatyön Bob Dylanista.

Ja hei, tulihan tietenkin myös tuo Seis! Tai äitini ampuu katseltua. Elokuvasta kertoo kaiken oleelliisen se, että itse Sylvester Stallonen mielestä tuo on hänen uransa surkein elokuva. Kaiken sen roskan seasta. Elokuva tietenkin ratsasti lapsenomaisuuteen saakka stereotypioilla ja vanhuksen höperyydellä. Lisäksi Slyn hahmo tapaili osastonsa komisariota ja niitä suhdevyyhtejä sitten käsiteltiin ihan avoimesti työaikana. Kaiken huonon komedian lisäksi siis saatiin vielä surkeaa saippuaoopperaa, mikä viimeistään sai katsojan käden hapuilemaan kohti kaukosäätimen kelausnappia. Kesken jäi niin, että heilahti ja vedin elokuvan pikakelauksella loppuun saakka. Meno näytti sen kuin vain paranevan, mutta en viitsinyt tuhlata sekunteja elämästäni lopettamalla kelaamista edes hetkeksi.