30.4.2013

Top 10: Parhaat kiroilut

Tänään lyödään sitten ikimuistoisimmat kiroilut kehiin ja sanomattakin selvää, että vaikea oli valita painottaako itse kiroilua, kohtausta yms. Tästä lähtee ja lopussa on vielä kiva koostevideo.

10. Snakes On a Plane


Hoidetaan se pakollinen pois alta, niin ei tarvitse sitä odotella turhia. Yksi valkokankaan raskaimpia ja intensiivisimpiä f-pommin tiputtajia tiukan mulkoilun kera, josta mm. Tarantino on huolella ammentanut esimerkiksi Pulp Fictionissa ja Django Unchainedissa.



9. Tiskirotat II

Nörttien taistelu. Ehkä sittenkään itse kiroilu ei ole niinkään pääosassa, mutta pakko tämä oli työstää mukaan tähän listaan.



8. Dennis Farina ja mikä tahansa elokuva


Elokuvakankaan parhaimmat f-pommit, ehkäpä. Varmaankin. Päättäkää itse tämän kompilaation perusteella.


7. Shaun, kuolleiden kunkku


Kasuaali tiedostelu baari-illan lomassa. Ei varmaan kannata käyttää oikeassa elämässä ihan tuosta vain.



6. Kiss Kiss Bang Bang

Tuttu juttu, pienellä twistillä toteutettuna. Erittäin hyvä ja ehkä hieman unohdettu elokuva. Niin kuin Val Kilmer nykyään, anteeksi.


5. Team America - Maailman poliisi


Parodioidaan omaa punaniskaisuutta ja isänmaallisuutta. Napakymppi.


4. Vaihtokaupat


Yksinkertainen on tyylikästä.



3. Kuin raivo härkä


Oikeastaan tähän voisi laittaa lähes minkä tahansa Joe Pescin elokuvan ja olin lähellä valita Goodfellasista erään tutun kohtauksen. Mutta sen sijaan esitellään tämä hyvin rytmitetty ratatata, jonka upottaminen ei jostain syystä toimi: Klik.

2. Kukkoilijat

Jälleen ei jostain syystä tämän videon kohdalla upotus toimi, mutta tässä on sitä jotain. Yleensäkin britit tuntuvat jotenkin olevan tässäkin puhelemisen lajissa parempia. Ihan vaikka vain Hugh Grant toteamassa "Bollocks". Mutta tässä on Brendan Gleeson ja Ralph Fiennes: Olkaa hyvä .

1. Full Metal Jacket


Elokuvahistorian ehkä paras ensimmäinen tunti - puolitoista tuntia. Ja tämä kohtauskin olisi itsessään jo meikäläisen parhaat elokuvakohtaukset listalla kärkisijoilla. R. Lee Ermey, jäätävä moottoriturpa joka päätyi puolisattumalta mukaan elokuvaan.



Ja sitten vielä bonuksena, parisataa kappaletta loukkauksia:



29.4.2013

Tällä viikolla historiassa: 29.4 - 5.5

29.4.1980

Jännityksen mestari Alfred Hitchcock kuolee 80 vuotiaana, vain kolme kuukautta sen jälkeen kun hänet lyötiin ritariksi brittimonarkian toimesta.

30.4.1938

Warner Bros. -lyhytanimaatiossa nähdään ensimmäinen hahmotelma jäniksestä, josta myöhemmin kehittyy meidän kaikkien tuntema Väiski Vemmelsääri.

1.5.1941

Maailman parhaaksi elokuvaksikin monesti tituleeratti Citizen Kane saa ensi-iltansa. Aikanansa vaikka elokuva keräsi ihan kelpo arvostelut ja keräsi yhdeksän Oscar -ehdokkuutta, niin se keräsi vaatimattomat lipputulot ja Orson Welles jopa sai osakseen buuauksia Oscareissa. Vasta tämän kiistanalaisen elokuvan uudelleenjulkaisu vuosia myöhemmin toi sille sen ansaitseman arvostuksen.

2.5.1957

Brittiläinen elokuva Frankensteinin kirous aloittaa uuden, verisemmän aikakauden kauhuelokuvien saralla. Elokuvassa "oliona" häärii itse Christopher Lee.

3.5.1948

USA:n korkein oikeus hajottaa Hollywoodin suurten elokuvastudioiden kartellin, jossa elokuvayhtiöt hallitsevat kaikkea mahdollista elokuvien näyttämiseen ja levittämiseen liittyviä asioita. Seitsemän suurta studiota jopa omistivat jokaisen USA:n elokuvateatterin. Kartellin hajoittaminen merkitsee sitä, että itsenäiset tuottajat ja elokuvantekijät pystyivät tämän jälkeen vihdoinkin kamppailemaan studiojen kanssa näyttelijöistä ja yleisöstä.

4.5.1934

Vasta neljävuotias Shirley Temple nousee koko maanlaajuiseksi puheenaiheeksi esiinnyttyään Fox:in tv-sarjassa Stand up and cheer. Ja Youtube tarjoaa tämänkin pätkän: klik.

5.5.2002

Sam Raimin ohjaama Hämähäkkimies, on ensimmäinen elokuva joka rikkoo avausviikonloppunaan 100 miljoonan dollarin rajan lipputuloissa. Nykyään tämän listan kärkipaikkaa pitää toinen sarjakuvafilmatisointi: The Avengers - kostajat, joka keräsi peräti 207,4 miljoonaa dollaria avausviikonloppunaan.

28.4.2013

King for a day

Hidas viikko ja huono viikonloppu. Jääkiekko ja eurojalkapallo dominoivat iltoja ja sitten vielä selkä jumiin viikonlopun kynnyksellä. Lauantaina ei meinannut mikään asento olla siedettävä, mutta aukenihan se sieltä lopulta näin uuden tulevan viikon kynnyksellä. Saipahan ainakin pelata rauhassa Tomb Raideria viikonlopun kun ei ollut muutakaan virkaa ja lauantaina tuli vielä pientä piristettä Veikkauksen tarjoamana.

Star Wars -fanit ovat varmaan hieman varpaillaan kun Disney ilmoitti, että ensimmäinen Star Wars elokuva tulee teattereihin kesällä 2015. Ja siitä lähtien semmoinen ilmestyy vuosittain. Ensimmäinen elokuva tulee olemaan episodi VII ja seuraava tulee olemaan standalone -versio, mikä keskittyy pelkästään johonkin pelkkään Star Wars -universumin henkilöön. Ja sitten episodi VIII ja jälleen standalone jne. Haistaako joku muu rahastamista? "I have a bad feeling about this", kuten Han Solo sanoisi.

Kieslowski -varasto saatiin koluttua loppuun kun viimeisenä pyöräytettiin tulille Lyhyt elokuva rakkaudesta. Jälleen kerran äärimmäisen mielenkiintoiset lähtökohdat. Nuorehko, sosiaalisesti rajoittunut nuorimies, joka tarkkailee säännöllisesti joka ilta vastapäisen kerrostaloasunnon naista kaukoputken avulla. Nuorukainen näkee mielestään pelkkää taikaa kaukoputken läpi, unelmiensa naisen. "Harrastus" joka alkoi ja jota voi pitää suoralta kädeltä perverssiivisenä ja sairaana, muuttuu matkan varrella aidoksi rakkaudeksi. Mies haluaa rakastaa naista, olla aito sielunkumppani, mutta ei osaa naiiviuuttaan lähestyä tätä. Vaikea pukea asiaa sanoiksi ja varmaan kuulostaa hullulta, mutta paras elokuva vähään aikaan. Pienet eleet johdattelevat katsojan aivot työhön ja elokuvan koko kupletti selviää ilman mitään kaiken selittävää dialogia.

Itseasiassa kun tässä miettii mitä kuluneen viikon aikana katsoi, niin anti saattaa olla määrältään normaalia hieman ohuempi, mutta laatua riittää. Pelastakaa sotamies Ryan kuului tähän joukkoon, se sisältää elokuvahistorian hienoimpia ja kalleimpia taistelukohtauksia. Alun maihinnousu maksoi yksistään yli 5 miljoonaa dollaria ja lopun pitkä huipennus on unohtumaton. Tietty pientä miinusta yleensä aina tuo Spielberg ja miehen väkisin hakema eeppinen ote, mikä oikein henkii sitä negatiivista box office Hollywoodia. Toki kun tiedän, että menen katsomaan Spielbergin elokuvaa niin tiedän että ei se ainakaan mikään täysi huti ole. Uskallan odottaa ihan hyvää ja viihdyttävää elokuvaa, ei vain enää ilmeisesti tarvitse odottaa mitään ainutlaatuista. Riskejä ei oteta, ne on jo käytetty menneisyydessä.

Tämän illan ohjelmassa oli jälleen yksi tuotos parivaljakolta Scorsese - De Niro (joku päivä osaan vielä säännöllisesti kirjoittaa De Niro ilman kirjoitusasun tarkistusta). Komedian kuningas - The King of Comedy osui ja upposi. Minulla on aina tilausta mustalle komedialle ja myötähäpeämittari läikkyi reilusti yli päähenkilömme Rupert Pupkinin harhaluulojen seurauksena. De Niron tulkitsema Pupkin asuu äitinsä kellarissa ja haaveilee showbisneksestä. Tarkemmin sanottuna hän haluaa päästä esittämään stand-upia idolinsa Jerry Langfordin (Jerry Lewis) talk-show'hin. Siis nimenomaan todellakin paino sanalla haluaa, sillä hän äityy vaanimaan Langfordia ja lopulta turvautuu äärimmäisiin keinoihin kiristääkseen itsensä mukaan ohjelmaan. Matkan varrelle mahtuu jos jonkinmoista tapahtumaa ja De Niro vetää jälleen yhden unohtumattoman roolisuorituksen, jonka olen valmis sijoittamaan aivan sinne kärkisijoille. Jotain aivan erilaista ja silti niin sulavaa, luontevaa. Tietysti kun on musta komedia kyseessä, niin toiset tykkää, toiset ei ja jotkut ei vaan ymmärrä. Genre itsessään jakaa mielipiteitä. Aliarvostettu klassikko, piste.

Sarjassamme aika kultaa muistot ja vuodet muuttavat mielipiteitä, tarjoilen Watchmenin. Tallensin elokuvan kun se tuli töllöttimestä ja valmistauduin heittämään aivot narikkaan ja nauttimaan muistini mukaan erittäin viihdyttävästä supersankarielokuvasta. Ensimmäinen katsomiskerta elokuvan ilmestymisen aikoihin tuotti yhdeksäisen rimaa hipoen, muistan että hieman seilattiin siinä puolin ja toisin. Toinen katsomiskerta omassa pimeässä luolassani hi-fi kuulokkeet päässä, isosta töllöttimestä. Jäi kesken, minäpä selitän. Äärimmäisen kiehtovat lähtökohdat heti alusta: vaihtoehtoinen todellisuus, kasarimusiikkia, hyvää toimintaa, paljon supersankareita ja eräänlainen jumalhahmo Tohtori Manhattanin muodossa. Ja Malin Åkerman nahka-asussa, pakko mainita anteeksi. Mutta elokuvassa on kömpelöä dialogia, josta yritetään tehdä "coolia" siitä onnistumatta. Se on törkeän pitkä ja ne lähes tusina supersankaria käydään backstoreineen pikakelauksella läpi. Ja elokuva on supersankaritarina/sarjakuvaan perustuva stoori huonolla tavalla, mikä oikeastaan tulee lyttäämään mielipiteen vasta siinä kohtaa kun elokuva alkaa ontumaan vakavasti muualta. Hahmoilla ei vain ole riittävästi syvyyttä kun kaikki materiaali läiskäistään pöytään ja käsitellään liukuhihnameiningillä. Ja se elokuvan fiilinki on liian mahtipontinen, liian täynnä itseään. Oikeastaan perinteisehkö sarjakuvafilmatisointi. Tuotetaan vain ihan samalla kaavalla kuin se läpyskäkin, hopi hopi ja ahdetaan kaikki mahdollinen samaan elokuvaan. Se täytyy sanoa puolustukseksi, että ei ehkä ollut ihan paras idea vetää tätä elokuvaa heti tuon Pelastakaa sotamies Ryanin jälkeen. Pykälän tipautin arvosanaa, tarkastellaan sitten mahdollisesti joskus uudelleen ja annetaan reilu mahdollisuus. Tosin tuntuu siltä, että kasi on aikalailla sopiva. Ei ainakaan ylemmäs päästä, se tuli selväksi jo ennen kuin värilasit ilmestyivät otsalleni. Faktahan on kuitenkin loppupeleissä se, että elokuva on helvetin hyvä sarjakuvafilmatisoinniksi.

25.4.2013

Viikon elokuvavinkit

Torstai 25.4

AVA 21:00
Michael Clayton

Tässä upeasti käsikirjoitetussa elokuvassa George Clooney esittää Michael Claytonia, joka on suuren New Yorkilaisen vakuutusfirman "tutkija". En ole varma termistä, mutta nämä kaverit tarjoavat lakitietämystä ja etsivät porsaanreikiä, joiden avulla firman ei tarvitsisi maksaa korvauksia asiakkaille. Jos on esimerkiksi katsonut Michael Mooren Sicko -dokumentin, niin saa hieman käsitystä kuinka "jalolla" asialla kaverit pahimmillaan toimivat. Päähenkilömme on entinen piirinsyyttäjä, eronnut, epäonnistunut henkilökohtaisissa bisneksissään ja on päätään myöten veloissa. Hän haluaisi jättää tämän limaisen ja halveksimansa ammatin, mutta velkataakka ei jätä hänelle juuri valinnanvaraa. Sitten eräänä päivänä Claytonin kollega ja ystävä Arthur Edens (Tom Wilkinson) napsahtaa kesken suuren ja tärkeän keissin, jossa epäonnistuminen veisi koko firman konkurssin partaalle. Clayton lähetetään korjaamaan tilanne ja hänen on päätettävä lopullisesti seuraako hän omaatuntoaan, vai pyrkiikö korjaamaan pankkitilin saldoaan. Tilda Swinton muuten voitti elokuvasta parhaan naissivuosan Oscarin.

Perjantai 26.4

TV5 21:00
Operaatio Donnie Brasco

Heitän villin arvauksen, että aika moni on jo Rankan päivän ehtinyt katsomaan useammankin kerran, joten tarjoillaan tositarinaan perustuvaa elokuvaa tähtinä Al Pacino ja Johnny Depp. Agentti Joe Pistone (Depp) saa tehtäväkseen FBI:ltä soluttautua mafian organisaatioon ja tuo operaatio tulee kestämään vaatimattomat 6 vuotta. Pistone kutsuu itseään Donnie Brascoksi ja hankkii pikkugangsteri Lefty Ruggieron (Pacino) luottamuksen ja pääsee tämän kautta sisään organisaatioon. Leftyn avioliitto on hajonnut, pojalla on huumeongelma ja miehen oma terveyskin reistailee. Lefty on palvellut mafiaa yli 30 vuotta ja sinä aikana listinyt 26 ihmistä, josta hän ei ole saanut juuri mitään hyötyä. Nyt hän näkee, että Donnie voi onnistua kapuamaan korkeaan asemaan organisaation sisällä ja onnistua siinä mikä häneltä jäi saavuttamatta. Donnie Brasco puolestaan huomaa olevansa gangsteri Donnie Brasco 24/7, mikä ei palvele millään lailla avioliittoelämää vaimon ja lapsen kanssa. Samalla hän kuitenkin ymmärtää, että mikäli hän paljastuu, se tarkoittaa kuolemantuomiota hänelle ja hänen perheelleen. Lisäksi hän oikeasti tykästyy Leftyyn ja Brascoa alkaa painamaan se päivä kun operaatio viedään loppuun, mikä tarkoittaa että Leftyn elämä loppuu pomminvarmasti ennenaikaisesti. Siinä pähkinää kerrakseen. Oikean elämän Joe Pistone elää edelleen, mutta hänen olinpaikkansa on salainen ja hän elää eri nimellä, sillä mafian tappopalkkio on edelleen voimassa.

Lauantai 27.4

Leffatuomarin valinta

TV2 22:10
The Fall

Tottakai pakko myös mainita, että erinomainen The Matrix tulee myös lauantaina. Mutta keskitytään tähän vähemmän tunnettuun toiseen visuaaliseen tykitykseen. 1920-luvun Los Angelesissa loukkaantunut stuntmies alkaa sairaalassa kertoa pienelle tytölle tarinaa viidestä myyttisestä sankarista. Ja tarinan edetessä todellisuus, sekä fantasia sekoittuvat ja siitä syntyy outo maailma, jossa mikä tahansa on mahdollista. En ole itseasiassa elokuvaa nähnyt, mutta odotan todellakin innolla.

Sunnuntai 28.4

YLETeema 18:00
Käärmeennahkatakki

Sunnuntaina ehtii tämän jälkeen vielä katsomaan perinteisen Hollywood -elokuvan Subilta (Naisen tuoksu). Ei sillä etteikö sekään olisi hyvä, mutta sama skenaario on nähty jo niin usein. Mutta tässä Tennessee Williamsin näytelmään perustuvassa elokuvassa legenda Marlon Brando näyttelee Valentine Xavieria. Xavier on tälläinen "ajelehtija" tai kulkuri ehkäpä suomeksi, joka päätyy kitaran ja takkinsa kanssa pieneen Mississippiläiseen kaupunkiin. Sieltä hän saa töitä pikkukaupasta, jonka omistavat onnettomassa avioliitossa elävät Torrancet. Lisäksi Xavier tutustuu läheisesti rva. Torrancen lisäksi myös alkoholisoituneeseen Carole Cutrereen. Siitä sitten saippuaoopperaa käyntiin parin naisen ja yhden mustasukkaisen aviomiehen voimin. Marlon Brando tarjoaa vahvan roolisuorituksen tässä seksuaalisella symbolismilla kuorrutetussa klassikossa.

Maanantai 29.4

Sub 21:00
I Am Legend

Tämä elokuva seuraa viimeistä maailmassa hengissä olevaa ihmistä, joka taistelee hengestään ihmiskunnan tappanutta virusta ja sen aiheuttamia kauheuksia vastaan. Tämä viimeinen hengissä oleva kaveri on tiedemies nimeltään Robert Neville (Will Smith) ja nyt kolme vuotta tämän viruksen puhkeamisen jälkeen hän on yksinäinen. Päivisin Neville kerää ruokaa ja tarvikkeita kaupungista, sekä toivoo saavansa radiolla yhteyden johonkin elossa olevaan ihmiseen. Öisin hän tekee testejä omalla verellään toivoen pystyvänsä luomaan parannuksen, joka pystyisi peruuttamaan viruksen aiheuttaman vaikutuksen. Tuo virus nimittäin muutti ihmiset eräänlaisiksi vampyyrimaisiksi hirviöiksi. Ja nämäkin ovat sen verta älykkäitä, että he tietävät millainen veri Nevillen suonissa virtaa ja he haluavat sen käyttöönsä. Muistelisin että elokuvalle filmattiin useita erilaisia loppuja ja ne varmaan on tarjolla elokuvan DVD/Blu-Ray versioissa.

Tiistai 30.4

Nelonen 21:00
Mantsurian kandidaatti

Suuren klassikon uudelleenfilmatisointi vuodelta 2004. Persianlahdensodassa kersantti Shaw'n (Liev Schreiber) ja kapteeni Ben Marcon (Denzel Washington) yksikkö joutuu väijytykseen. Tässä insidentissä kuulemma Shaw pelasti koko joukkueen, mutta Marco ei tätä muista sillä hänet lyötiin tajuttomaksi. Shaw sai toimistaan kongressin myöntämän Medal of Honorin ja lähti poliitikonuralle. Ja elokuvan nykyhetkessä Shaw on ehdokkaana varapresidentiksi. Mutta tämän poliittisen kampanjan aikana Marco saa selville totuuden koko kauheudessaan, mitä tuossa Persianlahdensodan väijytyksessä oikeasti tapahtui. Elokuvassa mukana myös Meryl Streep.

Keskiviikko 31.4

TV2 11:10
Pikku prinsessa

Tässä vappupäivän elokuvassa nuori äiditön tyttö Sara Crewe joutuu brittiläisen isänsä viemänä New Yorkilaiseen sisäoppilaitokseen kun isä lähtee sotimaan brittien puolelle.  Tämä eloisa ja välkky 10-vuotias tyttö joutuu pian konfliktiin laitoksen naisrehtorin kanssa, joka yrittää tukahduttaa tytön ainutlaatuisuuden. Ja lisää jobinpostia tulee pian kirjeen muodossa, joka ilmoittaa hänen isänsä kadonneen rintamalla ja että tämän uskotaan kaatuneen. Ja lisäksi hallitus vaatimattomasti takavarikoi isän omaisuuden, joten Sara jää orvoksi ja on pakotettu palvelijan elämään. Hän joutuu muiden tyttöjen silmätikuksi, mutta samalla hän ystävystyy sitten muiden palvelijoiden kanssa ja jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Elokuva pitää myös sisällään visuaalisesti komeita fantasiakohtauksia ja elokuva myös keräsi aikanaan runsaasti kehuja kriitikoilta sen upeasta tarinasta, minkä johdosta tätä elokuvaa pidettiin yhtenä aikansa parhaista perhe-elokuvista.

24.4.2013

Top 10: Cooleimmat autot elokuvissa

Hmm, yllättäen tulikin aivan törkeä tungos ja kymmenen poimiminen oli vaikeaa kun oli aivan törkeän hienoja ajopelejä, sekä sitten vielä näitä "gimmick"-ajopelejä. No ei se ole niin vakavaa, tässä pidemmittä esittelyittä kymmenen autoa, joista ottaisin jokaisen itselleni silmää räpäyttämättä.

10. 1977 Camaro Bumblebee - Transformers

Hemmetin komea auto, joka muuttuu vieläpä robotiksi. Ei huono.



9. 1968 Ford Mustang 390 GT Bullit

Elokuva pitää sisällään leffahistorian hienoinpia takaa-ajoja.



8. Shelby Mustang - Puhallettu 60 sekunnissa


Tälläisessä autossa jaksaa jopa Nicolas Cageakin katsella. Jaksaisin todennäköisesti katsoa puolitoista tuntia pelkästään tällä kaunokaisella kruisailua. Ehkä jopa suosikkini koko listalta, ehkä.



7. 1977 Pontiac Trans-Am - Konna ja koukku

Edes Burt Reynolds, joka on pukeutunut joksikin miesprostituoiduksi tai homopornonäyttelijäksi, ei vie tältä kaaralta tippaakaan pisteitä pois. Oikeasti, ihan järkyttävä rooliasu.



6. Ferrari 250 GT California - Vaihdetaan vapaalle, Ferris

Oli helppo tuntea sympatiaa kun autoa kolhittiin. Onneksi en omista itse tälläistä, sillä todennäköisesti kävisin katsomassa sitä tallissa n. vartin välein ja joka kerta saisin jonkinlaisen henkisen orgasmin.



5. 1969 Dodge Charger - Dukes of Hazzard

Hienostuneet ja solakat linjat, sekä jämäkän näköinen etupuskuri katseenvangitsijana. Autokin on ihan kiva.





4. 2002 Nissan 350Z Fairlady - Hurjapäät: Tokio drift

Elokuvasta, joka on täynnä siistejä, kustomoituja autoja. Vaatii aika paljon, että sellaisesta joukosta joku syöpyy erityisesti mieleen.




3. Batmobiili - Batman elokuvat & tv-sarja

Pick your poison. En yksinkertaisesti osannut päättää. Alkuperäinen on mahtava, toinen vasemmalta on se mikä pälkähtää omaan päähäni lepakkomobiilista puhuttaessa. Kaksi seuraavaa on aivan ihailtavan hulluja viritelmiä ja viimeisenä on ei ehkä kaikkein kaunein, mutta ehkä toimivin ja uskottavin menopeli.



2. 1967 Pontiac GTO - XXX


Siinä on sitten sitä silmäkarkkia. Nappiväri. Aivan uskomaton. En tiedä pitäisikö olla ykkösenä. Henkii jotenkin niin kaikkia mahdollisia positiivisia adjektiiveja mitä mieleen tulee.


1. Aston Martin DB5 - James Bond elokuvat


Jos pitää elokuvista ja pitää autoista, niin en ole varma voiko tätä parempaa autoa omistaa. Debytoi elokuvassa Kultasormi ja alunperin Aston Martinin edustajat olivat hieman vastahankaan kahden auton luovuttamista vastaan ja heille piti maksaa autoista. Se olikin sitten viimeinen kerta. Mutta itseasiassa alunperin autoksi kaavailtiin E-tyypin Jaguaria, mutta Jaguar ei tähän suostunut ja sitten käännyttiin Aston Martinin puoleen. En tiedä saiko joku kenkää, mutta varmaan jotain ainakin ketuttaa.



23.4.2013

Tällä viikolla elokuvan historiassa: 22.4 - 28.4

22.4.1976

Ruotsalaisen Ingmar Bergmanin elokuvaura on vaarassa, sillä häntä tutkitaan Ruotsissa veronkierrosta (farssi ja syytteet kumottiin myöhemmin). Raivostunut Bergman keskeyttää kaikki tuotantonsa, sulkee studionsa ja lähtee Länsi-Saksaan, missä vierähtää pääosin seuraavat 8 vuotta.

23.4.1961

Judy Garland esiintyy Carnegie Hallissa. Garland kuului aikansa suosituimpiin elokuvatähtiin ja myös musiikkipuolella hän voitti 5 Grammya ja myi miljoonia levyjä. Ja tämä "the greatest night in showbiz history" -tittelillä kutsuttu konsertti myös levytettiin ja Garland putsasi sillä levyllä pöydän Grammyissä viidellä voitollaan.

24.4.1962

Ensimmäinen TV-signaali lähetetään satelliitin välityksellä Californiasta Massachusettsiin.

25.4.1971

George C. Scott voittaa Parhaan näyttelijän Oscarin elokuvasta Patton, mutta kieltäytyy vastaanottamasta palkintoa ja kutsuu systeemiä lihakaupaksi (meat market).

26.4.1986

Maria Shriver ja Arnold Schwarzenegger menevät naimisiin tavattuaan julkkisten tennisturnauksessa. Ja myöhemmin Shriverin kerrotaan auttaneen miestään suuresti tämän poliittisen uran aikana.

27.4.1993

Piirinsyyttäjä ilmoittaa, että Bradon Leen kuolema johtuu elokuvan henkilöstön huolimattomuudesta, eikä minkäänlaisesta vilunkipelistä. Brandon Lee oli legendaarisen Bruce Leen poika, joka kuoli elokuvan Crow kuvauksissa. Kohtauksessa toinen näyttelijä ampui Leetä kohti käsiaseella, jossa piti olla paukkupatruunoita. Mutta sieltä sujahtikin .44 luoti suoraan vatsan seutuville ja kulkeutui aina selkärankaan saakka. Brandon Lee kuoli sairaalassa muutamaa tuntia myöhemmin vakavien sisäisten vammojen ja verenhukan seurauksena.

28.4.2004

Amerikkalainen suuri tietoliikenneoperaattori Comcast luopuu tavoittelemasta Disneyn ostoa ja vetää pois 54 miljardin dollarin ostotarjouksensa. Mikäli tarjous olisi hyväksytty, niin Comcastista olisi tullut maailman suurin mediayhtiö. Tuohon aikaan Disney oli pienissä vaikeuksissa ja Disneyn 80-luvun loppupuolella uuteen kukoistukseen nostanut Daniel Eisner ei nauttinut johtotehtävässään kaikkien studiojohtajien luottamusta. Yksi syy siihen oli Disneyn huonot välit Steve Jobsin omistaman animaatioyhtiö Pixarin kanssa. Ja muutama viikko tämän päivämäärän jälkeen Eisner ei nauttinut enää Disneyn johtokunnan luottamusta ja äänestettiin ulos.

21.4.2013

Lyhyt teksti elokuvista

Jaahas, vai että taas jenkeissä kajotaan Hannibal Lecteriin. Uusi TV-sarja nimeltään Hannibal on debytoinut jenkkilässä. Saapa nähdä kun siihen itse pääsee käsiksi. Faktahan on se, että kaikki Uhrilampaiden jälkeen tullut tavara on paskaa (liiankin) kovasta yrittämisestä huolimatta. Vaikka olihan Ridley Scottin Hannibalilla hetkensä, mutta loppujen lopuksi se oli kuin mikä tahansa etsivätarina/toimintaelokuva. Eikä nyt Punainen lohikäärmekään täysin syvältä ollut, ehkä kokonaisuutena lähempänä Uhrilampaita kuin Hannibal, mutta silti kaukana kaukana ensimmäisen Hopkinsin Hannibal -elokuvan asettamasta rimasta. Ei nyt tosiaan uskalla ihan suorilta käsin tuota TV-sarjaakaan tyrmätä, koska siinä on tanskalainen Mads Mikkelsen Tri. Lecterina. Show'sta vastaa Bryan Fuller, jonka CV:stä löytyy pari kulttiasemaan kohonnut TV-ohjelmaa esim. Pushing Daisies ja hän oli myös mukana tuottajana erinomaisessa Heroesin ykköskaudessa. Minkä jälkeen alkoi jyrkkä tasollinen alamäki ja lopulta johto vedettiin seinästä. Lisäksi käsikirjoituspuolelta Fullerilta löytyy krediitti Heroesin ehkä ykköskauden parhaimpaan jaksoon "Company Man", sekä käsikirjoittanut Star Trek: Voyager ja Deep Space Nine -sarjoja.

Tietysti TV-shown juoni on tuttu kissa-hiiri -asetelma. TV-show sijoittuu aikaan ennen Michael Mannin Miesjahti -elokuvaa (Manhunter). FBI-profiloija Will Graham (Hugh Dancy) päätyy tapaamaan psykiatri Hannibal Lecteria koskien meneillään olevaa murhasarjaa, mitä hän tutkii FBI-agentti Jack Crawfordin kanssa (Laurence Fishburne). Ja kuten tiedetään niin tohtori on taidokas ajattelemaan asioita tappajan näkökulmasta. Aivan kuten myös Will Grahamkin, johon Lecter tuntee samankaltaisuutta ja he päätyvätkin sitten ilmeisimmin viettämään enemmän aikaa yhdessä. Fullerilla on itsensä mukaan jo tavaraa neljälle tuotantokaudella, josta ensimmäisen teema olisi "Bromance" Grahamin ja Lecterin välillä. Kakkonen on "The ugly break-up". Neljännen hän on nimennyt kiehtovasti Punaiseksi lohikäärmeeksi. Olisiko viides sitten tasoa Uhrilampaat? Tosin tuntien amerikkalaisen television, niin noille tuotantokausille on pitkä matka kuljettavana. Mutta mielenkiintoni on herätetty.

Jaa että mitäkö tällä viikolla tuli katseltua elokuvien saralla? Paikkasin jälleen yhden järkyttävän kokoisen sivistysaukon, nimittäin katsoin Psykon. Ja olihan se vain kertakaikkisen mahtava teos, joka on poikkeuksellinen vielä yli 50 vuotta myöhemminkin. Alfred Hitchcock halusi kuulemma näyttää mitä kaikkea hän saa aikaan alle miljoonan dollarin budjetilla, sillä tuohon aikaan monet tuollaiset b-luokan elokuvat olivat suhteellisen suosittuja. Mitä sitten tapahtuu kun tulee samoilla rahasummilla tehty helvetin laadukas elokuva?  Vastaus on että tilipäivä. Hitchcock nimittäin ei ottanut normaalia 250 000 dollarin palkkashekkiään, vaan otti mieluummin 60% elokuvan tuotoista. Ja se 60% toi Hitchille yli 15 miljoonaa dollaria, mikä on nykyrahana jo lähemmäs 200 miljoonaa dollaria. Mutta tosiaan erinomainen juoni, vaikka hieman tuo lopun käsikirjoitukseen ujutettu psykiatrin selittelykohtaus Batesista tuntui siltä, että katsojaa pidetään idioottina. Toisaalta mukava, että siinä tuotiin esiin kaikki pienet hienoudet perusteellisesti ja autettiin täydellisesti ymmärtämään Batesin järjenjuoksu. Lopulta vain ehkäpä lisäsi arvostusta elokuvaa kohtaan. Erinomaisen juonen lisäksi sieltä löytyi monia mahtavia otoksia. Yksi huippu minulle on suihkukohtaus ja se otos, missä kamera kuvaa suoraan kohti sitä suihkun "suutinta" ja yksikään vesipisara ei roisku linssiin. Joskus aikanaan arvuuteltiin miten se on toteutettu ja sehän olikin sitten vähemmän maaginen. Rakennetaan vain se tarpeeksi isoksi ja sijoitetaan reiät niin, että pisarat piirittävät kameran mutteivat osu siihen.

Kieslowski on tälläkin viikolla ajankohtainen tässä taloudessa. Veronikan kaksoiselämä ja Lyhyt elokuva tappamisesta tuli katsottua tällä viikolla ja vielä siellä on pari pätkää katsottavana. Ja aivan pakko on tässä vaiheessa vain todeta, että kyllähän tuo Kieslowski on nousemassa kovalla vauhdilla meikäläisen suosikkiohjaajien joukkoon. Aivan hiton tyylikkäitä ja mielenkiintoisia elokuvia. Nyt odotellaan vielä, että jokin TV-kanava heräisi ja alkaisi heittää ilmoille Andrey Tarkovskya tai Yasujiro Ozua yms. Lisää vain laatuelokuvia eetteriin!

Film Noir -klassikko Suurhuijari Dimitrios kuului myöskin eväisiini kuluneella viikolla ja olihan se ihan hyvä. Tyhjentävä vastaus. Urarikollisen ruumis huuhtoutuu rantaan Istanbulissa ja herättää dekkarikirjailija Cornelius Leydenin (Peter Lorre) mielenkiinnon. Siitä sitten kirjailija alkaa seurata edesmenneen rikollisen jalanjälkiä ympäri Euroopppaa ja tapaa matkan varrella tämän kanssa tekemisissä olleita henkilöitä, jotka tarjoavat muistojaan takaumien muodossa katsojalle.

Hutipuolella oli taiteellinen elokuva I'm not there, joka käsitteli Bob Dylanin vaihtuvia identiteettejä. En erityisemmin tiedä juuri mitään Bob Dylanista, en ole kuunnellut hänen musiikkiaan kuin korkeintaan aivan pari irtobiisiä. Joten kun siellä valkokankaalla heiluu pieni musta poika viettämässä jotain kulkurin elämää, Christian Bale jonain countrylaulajana jonka edesottamuksista kerrotaan dokumenttityylisesti, sekä esimerkiksi vielä Richard Gere jonain erakkona jossain länkkärit mieleen tuovassa ympäristössä, niin ilmoille pulpahti ajatus notta mikä on kaiken tämän tarkoitus? Mihin tämä kaikki sekasotku johtaa? Noita tarinoita kun vielä käsiteltiin sekaisin hypähdellen epätasaisesti kesken kaiken aina välillä muualle, niin pitäkää tunkkinne. Jos joskus vielä katson uudelleen, niin taitaapa joutua tekemään kunnon taustatyön Bob Dylanista.

Ja hei, tulihan tietenkin myös tuo Seis! Tai äitini ampuu katseltua. Elokuvasta kertoo kaiken oleelliisen se, että itse Sylvester Stallonen mielestä tuo on hänen uransa surkein elokuva. Kaiken sen roskan seasta. Elokuva tietenkin ratsasti lapsenomaisuuteen saakka stereotypioilla ja vanhuksen höperyydellä. Lisäksi Slyn hahmo tapaili osastonsa komisariota ja niitä suhdevyyhtejä sitten käsiteltiin ihan avoimesti työaikana. Kaiken huonon komedian lisäksi siis saatiin vielä surkeaa saippuaoopperaa, mikä viimeistään sai katsojan käden hapuilemaan kohti kaukosäätimen kelausnappia. Kesken jäi niin, että heilahti ja vedin elokuvan pikakelauksella loppuun saakka. Meno näytti sen kuin vain paranevan, mutta en viitsinyt tuhlata sekunteja elämästäni lopettamalla kelaamista edes hetkeksi.

18.4.2013

Viikon elokuvavinkit

Torstai 18.4

Käykäähän vuokraamassa vaikka jokin leffa. Tyhjästä on paha nyhjäistä suositusta. Sen sijaan tuo Sylvester Stallonen 23:05 MTV3:lta tuleva Seis! Tai mamma ampuu vaikuttaa niin uskomattoman surkealta, että minun on ainakin aivan pakko katsella se. Tosin taidan vain talletella sen ja katsoa joskus hieman myöhemmin, että on mahdollisuus kelata eteenpäin.

Perjantai 19.4

Leffatuomarin valinta
YLE Teema 21:45
Lannistumaton Luke

Paul Newman oli ehdolla miespääosan Oscariin ja Alaston ase -trilogiasta monille tuttu George Kennedy puolestaan voitti miessivuosan Oscarin tästä veijarielokuvasta. Elokuva on 1960 -luvun ajan hengentuote, jossa mies kapinoi viimeiseen asti auktoriteetteja vastaan: "What we've got here is... a failure to communicate". Tämä aikansa hittielokuva perustuu ex-vanki Donn Pearcen saman nimiseen romaaniin, jonka päähahmon inspiraationa puolestaan toimi oikean elämän kassakaapinmurtaja Donald Graham Garrison.

Juoni on lyhyesti seuraavanlainen. Lucas Jackson pidätetään, koska tämä rikkoi useita parkkimittareita eräänä iltana oltuaan humalassa. Hänet tuomitaan eräänlaiselle vankityöleirille. Mutta tämä kapinallinen ja antisankari ei kunnioita auktoriteetteja alkuunkaan, vaan hän koittaa sisukkaasti kerta toisensa jälkeen karata ja siinä sivussa sinnikkyydellään Lucas ansaitsee muiden vankitoveriensa kunnioituksen. Muut vangit sitten nimeävät tämän pelkäämättömän veijarin Lannistumattomaksi Lukeksi. Mutta lopulta Lukekin joutuu heräämään siihen, millaisessa jamassa hän on ja kuinka paljon kuritusta hän enää kestää.


Lauantai 20.4

YLE Teema  21:00
Kesäleskiä Havaijilla

Jälleen keskinkertaista tavaraa täynnä olevalta lauantai-illalta löytyy vain yksi elokuva mikä täytyy jokaisen leffaintoilijan katsoa. Nimittäin yksi parhaimmista ja tyypillisimmistä Ohukainen ja Paksukainen -elokuvista. Nämä kaksi perheellistä miestä valehtelevat vaimoilleen ja lähtevät salaa erääseen lapsellisehkoon veljeskunnan kokoukseen. Miesten vaimot saavat kuitenkin petoksen selville ja tätä kaksikkoa odottaakin sitten vähemmän juhlaisa kotiinpaluu kun he koittavat viimeiseen asti esittää viatonta.

Sunnuntai 21.4

YLE Teema 18:00
Vastahakoiset

Sunnuntain ja täten koko viikonlopun tarjonta on kyllä alle ala-arvoisen. Joka sunnuntaisena klassikkoelokuvana on monen monituista kertaa nähty skenaario, mikä tosin saattoi olla 50-vuotta vähän tuoreempi keitos ja se oli aikanaan suurehko hitti. Ja ei ole varmaan sattumaa että tämä tulee juuri viime viikkoisen Poitierin elokuvan jälkeen, missä hän näytteli oppilasta. Tällä kertaa Sidney Poitier on insinööri, joka ei löydä alansa töitä, vaan joutuu hyväksymään opettajan lestin Itä-Lontoon slummeissa sijaitsevassa koulussa. Yllättäen oppilaat ovat vaikeita käsiteltäviä, mutta opettaja kohtelee heitä aikuisina ja opettaa heitä epätyypillisellä tyylillä. Ja siinä samalla kohtaa kollegoiltaan kovaa vastarintaa epätavallisten metodiensa vuoksi. Opettajamme tietenkin voittaa lopulta oppilaiden luottamuksen ja kunnioituksen, sekä osoittaa huipennuksessa kollegoilleen olleensa oikeassa. Näin periaatteessa niputettuna.

Maanantai 22.4

Sub 21:00
Date Night

Muun muuassa omista menestykseikkäistä TV-rooleistaan tutut raskaan sarjan koomikot Steve Carell ja Tina Fey tähdittävät pääosaa tässä hauskassa ja tähtiä vilisevässä komediassa. Aviopari Claire ja Phil Fosterin avioelämä on puuduttavaa rutiinia. He käyvät töissä, huolehtivat lapsistaan ja sitten kömpivät rättiväsyneinä nukkumaan. Heille ei jää aikaa toisilleen. Mutta sitten he raivaavat kalenteriinsa tilaa yhden illan ajaksi toisilleen aikomuksenaan lähteä treffeille. Phil saa ajatuksen, että heidän pitäisi kokeilla jotain täysin uutta. Joten normaalin kantapaikkansa sijaan, Phil lähtee yllätyksenä viemään Clairea juuri avattuun laaturavintolaan. Mutta se on täynnä ja heillä ei ole varausta. Joten hetken mielijohteesta he tarttuvat tilaisuuteen ja ottavat vieraan parin varauksen, jotka eivät ole ilmaantuneet paikalle. Tämä johtaa sitten "pieneen" väärinkäsitykseen kun kaksi miestä saapuu heidän pöytänsä ääreen kesken illan ja kehottaa pariskuntaa lähtemään pienelle juttelutuokiolle... Siitä sitten käynnistyy yksi hemmetin vauhdikas ja kummallinen ilta.

Tiistai 23.4

TV5 21:00
Pahat pojat

Hiljaista on tarjonta. Toki ellei toiminta miellytä, niin Avalta tulee varmaan suht samaa tasoa oleva Jane Austen Book Club. Minä taidan katsoa Mestarien liigaa. Mutta Michael Bay tarjoaa meille räjähdyksiä, tusinatoimintaa ja mainitsinko jo räjähdyksiä. Komediapuolelta irtoaa siinä sivussa parit naurut. Oli kova elokuva siinä vajaan kymmenvuotiaan taaperon mielestä, mutta kyllähän se näin aikuisiälläkin vielä jossain määrin lämmittää kun omassa IMDB-arvostelussa seisoo arvosana seitsemän. On voitu toki ajatella että 6.5 ja pyöristää ylös, mutta kuitenkin. Aivot hyllylle ja hyräilemään mukana notta: Bad boys, bad boys, whatcha gonna do. Whatcha gonna do when we come for you...

Keskiviikko 24.4

YLE Teema 21:45
Bloomin veijariveljekset

Adrien Brody ja Mark Ruffalo näyttelevät huijariveljeksiä, joista nuorempi haluaa lopettaa hommat kyllästyttyään jatkuvaan pakoiluun. Vanhempi veljeksistä on kuitenkin suunnitellut vielä viimeisen keikan, johon saa pikkuveikkansa suostuteltua mukaan. Tarkoituksena on putsata rikkaan ja eksentrisen perijättären (Rachel Weisz) omaisuus parempaan talteen. Suunnitelmaan tulee kuitenkin vähemmän yllättäen isoja muutoksia ja kaikki ei suju täysin kuten on ennakkoon suunniteltu.


17.4.2013

Top-10: Elokuvien kliseet

10. Auton ovet lukitsematta


Erityisesti toimintaelokuvissa kun sankarimme kipeiten tarvitsee autoa, niin hän löytää sellaisen parkkeerattuna ovet auki ja mahdollisesti vielä avaimet suulla. Tai sitten mahdollisesti jollain elokuvan henkilöllä on jotain tärkeää tavaraa autossaan ja hän pysähtyy käyden jossain nopeasti ja swoosh. Auto ei olekaan enää siinä, koska sinä idiootti et mukamas laittanut ovia lukkoon. Kuka nykyihminen jättää muka vähänkin kalliimman autonsa ovet auki ja eritoten jos siellä on vielä autonkin lisäksi jotain muuta varastettavaa sisällä? Vielä epätodennäköisempää USA:ssa, pimeällä ja jossain tuntemattomalla kadulla.

9. Ruoat jäävät syömättä


Aamiaiseksi on tarjolla täydellinen kliseinen Hollywood-aamiainen. Paistettuja munia, paahtoleipää, pekonia, tuoremehua ja kahvia yms. Sieltä tulee mies sanomalehti kädessä ja joko istuu alas 30 sekunniksi tai ottaa seisaaltaan ehkä puraisun ja ryystää kahvikupin tyhjäksi, koska on todennäköisesti kiire töihin. Ravintoloissa tai baareissa annokset tai juomat jäävät jopa joskus täysin koskematta, tai niistä napsaistaan yhden ainoan kerran. Täysin normaalin ihmisen toimintaa....

8. Sankari vastaan 100 pahista


Massiiviset taistelukohtaukset, missä sankarillamme on vastassa useampi pahis kerrallaan. Onneksi aina kaikki odottavat kiltisti vuoroaan seisten ringissä ympärillä, tai sitten tulevat päälle sopivin väliajoin. Juu, juu, on oleellinen osa viihdyttävää toimintaelokuvaa, mutta panostakaa silloin edes vähän siihen koreografiaan. Aasiasta mallia.

7. Synnytys


Olen jo kurkkuani myöten täynnä Hollywood-elokuvien synnytyskohtauksia. Kaikki naiset synnyttävät samalla tavalla ja eivät ilmeisesti ota mitään kipua lievittävää. Aina on ihan pakko näyttää sitä itse synnytystilannetta, mikä on jokaisessa elokuvassa täysin samanlainen. Nainen työntää ja toisessa kädessä mies, toisessa hoitaja ja pieni hiki virtaa kasvoilla. Kauheaa huutoa ja kätilö huutaa että vielä vähän, muista hengittää, kauhea intensiteetti. Ja sitten.... alkaa kuulua erilaista itkunsekaista huutoa ja sieltä kätilö nostaa yllättävän isokokoisen vastasyntyneen, joka näyttää yllättävän siistiltä ja jolla yllättävää kyllä kasvaa samantien hiuspehkoakin jo. Sitten äidin sylkkyyn ja onnellinen pari hymyilee kun ipana availee keuhkojaan ja rääkyy kuin palosireeni. Kysyn vain, että onko tämä ihan pakko aina näyttää. Joka kerran kun elokuvassa on raskaana oleva nainen, niin ottaa päähän jo valmiiksi kun tietää mihin kohtauksiin tämä väkisinkin johtaa. Säästäkää meidät ilmiselvältä vaikka sairaalan ovilla ja leikatkaa, vaikka siihen kun äiti pitelee lasta huoneessaan ja isä istuu vieressä.

6. Kolaroidut autot syttyvät palamaan


Auto suistuu sillalta ja tippuu kymmenisen metriä, tömähtää maahan ja syttyy palamaan. Tai tulee kolari ja auto pyörii pari kertaa ympäri ja syttyy palamaan. Joskus se leimahtaa liekkeihin reippaasti ennen mitään kontaktia. Silmäkarkkia, mutta läpeensä romuksi mennyt auto näyttäisi paljon ilkeämmältä ja olisi realistisempaa.

5. Hajaannutaan kun joku on kadoksissa


Tottakai kun olette jossain uhkaavannäköisessä ja isossa talossa, tai vaikkapa avaruusasemalla, niin joku porukasta katoaa. Sittenhän tietysti hajaannutaan etsimään tätä yhtä. Pareiksi jakautuminen nyt menee läpi sinänsä, mutta että esimerkiksi kolmen poppoo jakautuu yhden hengen etsintäryhmiksi. Ei ole nämä henkilöhahmot tainneet nähdä omassa universumissaan yhtään kauhuelokuvaa?

4. Rotu-kliseet


Aasialaiset osaavat itämaisia taistelulajeja. Afrikkalais-amerikkalaiset ovat suulaita ja saman rodun vanhemmat täti-ihmiset puolestaan ylipainoisia tiukkoja auktoriteettejä, jotka eivät pelkää ilmaista omaa mielipidettään. Latinot ovat katutietoisia (streetwise), tatuoituja ja omaavat aina yhteyksiä johonkin jengiin. Intiaaneissa ja muissa alkukantaisheimoissa on aina jotain mystistä yms. Onhan näitä nähty ja paljon.

3. Halvat säikäytykset


Vihjataan kamerakulmalla, tapahtumilla ja musiikilla jo hyvissä ajoin siihen, että kohta tapahtuu jotain hiuksia nostattavaa. Ja sitten vielä vedetään oikein kunnolla nupit kaakkoon säikäytyshetkellä jollain korkealla äänellä, niin että katsoja hyppää jo ilmaan ennen kuin edes tajuaa mitä siinä silmien edessä tapahtuu. Jäljelle jää huijattu olo. Tuollaisten tehosteiden kera on ihan sama mitä siinä ruudulla tapahtuu. Siinä hätkähtää, vaikka olisi jo viides katsomiskerta menossa.

2. Pahis vuodattaa suunnitelmansa


Se sarjakuvamainen tilanne kun pahis pääsee niskan päälle ja saa kammettua sen ainoan aseen siitä lattialta. Sitten alkaa tulemaan tekstiä kuin viimeistä päivää ja mahdollisesti vuodatetaan vielä se uskomaton mestarisuunnitelmakin auki sankarillemme. Että ei tarvitse kiirehtiä ja ampua nappia otsaan samantien. Siinä samalla sankari sitten etsii keinoja kääntää tilanne omaksi edukseen ja lopulta onnistuukin siinä. Tappaa/vangitsee pahiksen, pelastaa maailman/USA:n ja saa tytön.

1. Vastaanhangoitteleva esimies


Se esimies, joka useimmiten nähdään armeijassa tai poliisivoimissa. Uhataan selkeästi aloitekykyisintä ja parasta alaista potkuilla/hyllytyksellä tai muilla kurinpidollisilla toimilla, ellei tämä jätä jonkin asian tutkimista kesken. Vielä omassa luokassaan ovat elokuvat, joissa tämä esimies on itse mukana avainosassa tässä tutkitussa rikosvyyhdessä.

16.4.2013

Tällä viikolla elokuvan historiassa: 13-21 huhtikuuta

13.4.1964

Sidney Poitier on ensimmäinen mustaihoinen näyttelijä, joka voittaa Parhaan näyttelijän Oscarin. Elokuvana toimi Kedon kukkaset.

14.4.1956

Ampex Corp. julkisti ensimmäisen kaupalliseen käyttöön tarkoitetun videokameran, VR-1000:n. Tämä nauhuri käytti uusinta tekniikkaa, joka mahdollisti esim. tunnin pituisen ohjelman nauhoittamisen vain yhdelle nauhalle. Yksi nauha maksoi nykyrahaksi muutettuna vaivaiset 2000 dollaria ja itse kamera 75 000 - 100 000 dollaria, eli nykyrahaksi muutettuna kevyehköt puoli miljoonaa dollaria.

15.4.1990

Mykkä- ja myöhemmin myös äänielokuvien suuri tähti, Greta Garbo nukkuu pois 84-vuoden iässä.

16.4.1958

B-luokan elokuvien puuhamies William Castle hankkii elokuvansa Macabre katsojille Lontoossa vakuutuksen, mikä kattaa sen mikäli he säikähtävät kuoliaaksi elokuvan aikana.

17.4.1919

Charlie Chaplin, Douglas Fairbanks, Mary Pickford ja D.W. Griffith perustavat United Artists Corporationin. Ja tämä elokuvayhtiö on edelleen tänäkin päivänä vielä hengissä, huolimatta siitä että se on vaihtanut omistajia useaan kertaan ja on jo välillä kokonaan kuopattukin ja sen jälkeen perustettu uudelleen v. 2006.

18.4.1937

Brittiläinen säveltäjän sir Arthur Blissin säveltämä musiikki elokuvalle Tulevia aikoja on ensimmäinen elokuvasoundtrack, mikä lyödään kokonaisuudessaan levylle ja tuodaan yleiseen myyntiin.

19.4.1956

Näyttelijätär Grace Kelly menee naimisiin Monacon ruhtinas Rainier III kanssa.

20.4.1965

Sidney Lumet'n ohjaama elokuva Panttilainaaja on ensimmäinen Hollywoodin mainstream-elokuva, mikä sisältää alastomuutta.

21.4.2011

Skynet aloittaa ydinsodan elokuvassa Terminaattori.

15.4.2013

Sohvan pohjalta

Taas ollaan viikon vanhempia. Näin intohimoisen penkkiurheilujan näkökulmasta SM-liigan finaalit alkavat tänään, Veikkausliiga potkaistiin käyntiin viikonloppuna ja mm. Suomen jääkiekon A-maajoukkue on jo pelaillut neljä harjoituspeliä suurinpiirtein viikon sisään. Ja siihen lisätään vielä edelleen käynnissä oleva Euroopan futiskausi ja NHL, niin siinäpä on syitä mitkä verottavat omaa aikaani ja vielä tarkemmin sanoen aikaa elokuvista nauttimiselta. Siitä kun jääkiekon MM-kisat pyörähtävät käyntiin toukokuussa, niin tallennettujen elokuvien tuntimäärä kasvaa kisojen aikana siinä 40-50 tunnilla. Jos malttaa valita huolella vain pari leffaa ja ehtii kisojen aikana edes muutaman katsella sieltä pois.

Sain viimein katseltua Kieslowskin 3 väriä trilogian kokonaan alusta loppuun. En nyt ole välttämättä mikään eurooppalaisen/ranskalaisen elokuvan suurin ystävä, vaan pidän siitä että elokuvat miellyttävät/ärsyttävät kaikkia aisteja. Värit, musiikki, kiehtova käsikirjoitus, ripaus komediaa, sopivan etenevä tahti; siinä karkea resepti meikäläistä helpoiten miellyttävään elokuvaan. Mutta kyllä oikeassa mielenalassa pystyy kaikesta nauttimaan. Menee nyt kyllä vähän ohi tämän 3 väriä trilogian kohdalla, sillä nautin näistä kolmesta mestarituotoksesta erittäin paljon ja erityisesti päätösosa Punainen nousi vielä selvästi muiden yläpuolelle. Se oli läpikohtaisin täynnä kiehtovaa symbolismia ja elokuvan toisessa pääosassa on esimerkiksi Amourissa esiintynyt Jean-Louis Trintignant. Valitettavasti tätä elokuvaa ei kelpuutettu ehdolle Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarille, koska se ei kuulemma täyttänyt kaikkia riittäviä pykäliä pippaloiden järjestäjätahon mielestä. Kohtalainen katastrofi, sillä mielestäni teos olisi ansainnut olla ehdolla ihan parhaana elokuvanakin. Se on sanalla sanoen täydellinen ja elokuvan kriitikkoarvosana Rottentomatoes -sivulla on vaatimattomasti 100%. En ole varma luinko jostain, että olisi ainoa elokuva noin korkealla arvosanalla.

Positiivisia yllättäjiä tältä leffaviikolta löytyy kaksin kappalein. Boardwalk Empire -sarjan pääosien (Steve Buscemi & Michael Pitt) tähdittämä pienen budjetin elokuva Delirious ja suomenkielisen nimensä puolesta kauheat antipatiat herättänyt Leijapoika. Yksi suosikkinäyttelijöistäni, Steve Buscemi näyttelee Deliriousisssa Les Galantinea, joka on omien sanojensa mukaan "valokuvausalan ammattilainen", mikä on hänen tapansa kiertää se totuus että hän on vastenmielisyyttä herättävä paparazzi, joka asuu pienessä ja likaisessa kämpässä. Tulot ovat epäsäännöllisiä ja ainoa mahdollinen alaspäin vievä askel olisi enää kodittomaksi päätyminen. Ja kodittoman kaverin hän päätykin noukkimaan kadulta siipiensä alle. Tälle hän sitten esittelee kuinka hienoa elämää hän tähtien parissa elelee, sekä kuinka kovan ammattitaidon hän omaa. Mutta pian tämä komea ryysyläinen Toby tapaa oikeat ihmiset ja alkaa menestyä näyttelijänä, mikä herättää Galantinessa armotonta kateutta. Eli perinteisen ihanahko ryysyistä rikkauksiin tarina, josta löytyy myös reippaasti komediaa. Jotenkin myös luonnonvalolla ja ei-niin high-tech linsseillä kuvatut ulkokohtaukset näyttävät ilahduttavan realistisilta.

Ja Leijapoika puolestaan perustuu Khaled Hosseinin samannimiseen novelliin. Lyhyesti summattuna Afghanistanissa elelee kaksi poikaa, Hassan ja Amir. He ovat ylimpiä ystävyksiä, vaikka Hassan on rikkaahkon isän omaavan Amirin palvelusväkeä. Sitten tapahtuu periaatteessa sama kuin Michael Haneken elokuvassa Caché. Eräs asia tapahtuu Afghanistanin kujilla ja pojat ajautuvat erilleen. Lopulta Amir haluaa siinä määrin Hassanista eroon, että valehtelee tämän varastaneen hänen kellonsa ja sen selkkauksen johdosta Amir pääsee Hassanista ja tämän isästä eroon. Tässä on kuitenkin vain vasta puolet elokuvasta, sillä se seuraa Amirin matkaa pitkälle aikuisuuteen saakka ja eräänä päivänä hän sitten joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset. Okei, jälleen hieman hollywoodmainen elokuva, joka ei käytä kaikkea lähdemateriaalin tarjoamaa potentiaalia vaikeiden asioiden käsittelyn suhteen. Vaan periaatteessa se tyytyy vain lähinnä suhteellisen suoraviivaisesti esittämään mitä tapahtuu, eikä pureutumaan henkilöhahmoihinsa tuntemuksiin sen pintaa syvemmin.

Hutipuolella tuli vastaan Terry Gilliamin Tideland, joka oli vähemmän yllättäen hämmentävä, mutta myös ylipitkä ja lopulta merkityksetön. Pidän siitä että rajoja koetellaan ja vastaan tulee aivan juoneltaan ennen näkemättömiä elokuvia, vaikkakin tämä elokuva heiluu aika pahojen tabujen ympärillä. Mutta nyt on kyllä elokuva ahdettu niin täyteen kaikkea mahdollista schaissea, että se ei mene enää läpi ilman useita facepalmeja ja myötähäpeän tuntemuksia. Rankkaa lainausta Psykosta, puhuvia nukenpäitä, puhuvia oravia, oma mielikuvitusmaailma, pedofilia, täytettyjä ihmisruumiita, valkoisin junttiroskasakki nimi ikinä Jeliza-Rose, piirrettymäiset epäuskottavat sivuhahmot.... Puuh... Okei, heitteille jätetty lapsi pakenee mielikuvitusmaailmaan mutta luoja.... Ja tätä järjetöntä, paikallaan polkevaa, tekotaiteellista jäteläjää, pitäisi jaksaa seurata kokonaiset 2 tuntia. Siinä neljänkymmenen minuutin kohdalla alkoi töksähdellä, mutta menihän tuo kuitenkin läpi kelaamatta ihan shokkiarvolla, että kuinka pitkälle tässä lopulta oikein edetään.

12.4.2013

Viikon elokuvavinkit

Perjantai 12.4

YLE Teema 22:00
McCabe ja Mrs. Miller

Robert Altmanin ohjaama western, jossa villi-länsi on täynnä mutaa, huijareita, opportunisteja ja väkivaltaa. Warren Beattyn näyttelemä John McCabe saapuu kaivoskaupunkiin tarkoituksenaan perustaa uhkapelivoitoillaan täyden palvelun kapakka. Liikekumppaninaan McCabella on prostitioitu Mrs. Miller (Julie Christie), joka ei erityisemmin pidä McCabesta, mutta auttaa tätä jokatapauksessa tavoitteen saavuttamisessa. Ja kuten odottaa sopii kaikki eivät suhtaudu riemulla uusiin tulokkaisiin...

Lauantai 13.4

MTV3 13:10
Babe - Urhea Possu

Päivä on täynnä tusinatavaraa, joten nostetaan esiin tämä australialainen perhe-elokuva vuodelta 1995, josta tuli kansainvälinen hitti osittain erinomaisten erikoistehosteidensa ja osittain sydäntä lämmittävän tarinansa ansiosta. Maanviljelijä/farmari Hoggett voittaa omakseen pienen possun, joka myöhemmin ristitään Babeksi. Babe kaipaa perhettään uudessa ympäristössä, mutta pian ystävällinen Fly-koira ottaa Baben suojiinsa. Ja kun pikku possu saa selville, että sian tie vie yleensä ruokapöytään, niin Babe ottaa tavoitteekseen olla hyödyksi farmilla ja opettelee paimentamaan lampaita Flyn avustuksella.

Elokuva kahmi seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien paras elokuva ja voitti niistä yhden erikoistehoista. Ja tietenkin leffasta tehtiin myös parin vuoden kuluttua jatko-osa ja tietenkään se ei yltänyt lähellekään alkuperäisen tasoa.

Sunnuntai 14.4

Nelonen 21:00
Die Hard: Koston enkeli

Toinen huomattava elokuva on tietenkin Teeman perinteinen sunnuntain klo. 18:00 klassikkoelokuva, eli tässä tapauksessa Älä käännä heille selkääsi. Mutta Nelonen tarjoaa todellisen toimintaklassikon, jossa vilahtaa, kuten varmaan kaikki jo tietävät, Tony Halmekin. Tässä Die Hard -sarjan kolmannessa osassa NYPD:stä hyllytetty ja alkoholisoitunut John McClane (Bruce Willis) joutuu mukaan tuttuun kissa-hiiri -leikkiin kun pommi räjähtää eräässä tavaratalossa ja pommittajaksi ilmoittautuva soittaa poliisiasemalle pyytäen nimenomaan McClanea. Joten näin anti-sankarimme joutuu painamaan kaasu pohjassa ympäri New Yorkia ratkaisemassa pommittajan arvoituksia määräajan sisään. Tai muuten jossain räjähtää lisää. Avukseen McClane saa matkan varrelta neuvokkaan sähkömiehen, jota esittää Samuel L. Jackson.

Maanantai 15.4

Fox 21:55
Serkkuni Vinny

Tässä erinomaisessa komediassa kaksi nykiläistä opiskelijaa joutuvat aiheetta syytetyiksi murhasta ja ryöstöstä alabamalaisella pikkukaupungissa. Mutta ei hätää, sillä toisen opiskelijan serkku, Vincent Laguardia Gambini (Joe Pesci) on asianajaja ja hän saa takuulla selvitettyä tämän väärinkäsityksen... Todellisuudessa hänellä ei ole pätevyyttä, lupaa, tai kokemusta asianajajana toimimiseen ja kaiken huipuksi hän ei osaa pitää suutaan kiinni. Joten miten tämä tohelo ja hänen kaunis tyttöystävänsä (Marisa Tomei) voivat muka saada pojat vapaaksi kun tuomari ja syyttäjä ovat tuttuja, eivätkä paikallisetkaan katso hyvällä kaupunkilaisia?

Tiistai 16.4

TV2 23:15
Fight Club

Tässä kulttielokuvassa Edward Norton toimii pääosassa Kertojana, joka on masentunut nuorimies, joka ei nauti työstään ja jolla on vaikeuksia nukkua, sekä joka tuntee olonsa syrjäytyneeksi muusta maailmasta. Hän kaipaa niin epätoivoisesti jonkinnäköistä ihmiskontaktia, että tämä nuorimies käy säännöllisesti erilaisissa sairauksiin liittyvissä tukiryhmissä. Eräänä päivänä päähenkilömme tapaa lentokoneessa Tyler Durdenin (Brad Pitt), joka on kiertävä saippuanmyyjä. Tyler ei usko materiaan, vaan hän uskoo että ihminen voi oppia suuria asioita kivun, kaaoksen ja epäonnen kautta. Lopulta tämä kaksikko päätyy kämppiksi ja erään yhteistuumin suoritetun käsirysyn jälkeen, he molemmat tuntevat olevansa enemmän elossa kuin koskaan aiemmin. Joten he perustavat Fight Clubin jakaakseen tätä ideologiaa.

Nelonen 22:00
Jackie Brown

Quentin Tarantinon kolmas elokuva kertoo viidestä karismaattisesta henkilöstä, jotka kaikki jahtaavat samaa puolen miljoonan dollarin rahasalkkua. Ainoa kysymys onkin vain kuka on kenenkin puolella. Lentoemo Jackie (Pam Grier) kasvattaa tulojaan salakuljettamalla rahaa USA:han asesalakuljettaja Ordell Robbielle (Samuel L. Jackson). Eräänä vähemmän kauniina päivänä kuitenkin ATF-agentti Ray Nicolette (Michael Keaton) ja LAPD:n Mark Dargus (Michael Bowman) nappaavat hänet rysän päältä lentokentällä. Kytät haluavat että Jackie vasikoisi Robbiesta, mutta Jackie taas tietää hyvin miten hänen käy jos Robbie edes luulee hänen puhuneen virkavallalle. Joten sympaattisen takuuasiamiehen (Robert Forster) avulla lentoemomme punoo suunnitelman, jolla saisi nämä kaksi puoluetta toistensa kimppuun ja Jackie itse pääsisi katoamaan rahojen kanssa. Omat agendansa soppaan työntävät Robbien kaksi "yhteistyökumppania" Louis Gara (Robert DeNiro) ja Melanie Ralston (Bridget Fonda).

Keskiviikko 17.4

Leffatuomarin valinta
YLE Teema 21:45
Lähtöjä (Okuribito)

Oli jo aikakin, että joku tämän Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin v.2009 voittaneen elokuvan toi Suomeen. DVD:nä se ei maatamme tavoittanut, mutta nyt Yle on käyttänyt määrärahojaan jälleen kerran oikein elokuvien saralla. Daigo Kobayashi soittaa selloa (muistaakseni) Tokiossa kunnes hänen orkesterinsa lakkautetaan, minkä seurauksena mies jää työttömäksi. Uuden soittotyön metsästämisen sijaan hän päättää lopulta aloittaa kaiken alusta ja muuttaa vaimonsa kanssa lapsuudenkotiinsa kauas ison kaupungin vilinästä. Uusi työkin löytyy pian kun Daigo huomaa lehdestä ilmoituksen ja luulee epäselvän ilmoituksen (=lähtöjä) vuoksi, että kyseessä on matkatoimisto. Sen sijaan kyseessä onkin eräänlainen hautaustoimisto, jolle on vaikea löytää sopivaa termiä länsimaissa. Mikä voi olla yksi pienehkö syy, ettei tämä elokuva ole mahdottomasti ulkomaille levinnyt, koska se nojaa vahvasti japanilaiseen kulttuuriin. Jokatapauksessa elokuva seuraa Daigon välillä koomista taivalta "kuoleman parissa" ja sitä kuinka hän löytää uudelleen elämän ilon ja oman tarkoituksensa sen polulla.

10.4.2013

Tällä viikolla elokuvan historiassa: 6-12 huhtikuuta

6.4.1947

Ensimmäiset Tony Awardsit järjestetään New Yorkin Waldorf Astoria -hotellissa.

7.4.1970

John Wayne voittaa ensimmäisen ja ainoan Oscarinsa roolistaan Rooster Cogburnina elokuvassa Kova kuin kivi.

8.4.1975

Francis Ford Coppolan ohjaama Kummisetä II on ensimmäinen jatko-osa, joka kaappaa Parhaan elokuvan Oscarin.

9.4.1975

Linda Hunt voittaa ensimmäisenä henkilönä Oscarin roolista, jossa näyttelijä esittää vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Elokuvana toimi Rakkaus veitsenterällä.

10.4.1962

Unkarilaissyntyinen ohjaaja Michael Curtiz kuolee 74-vuoden iässä. Hänen uransa elokuvien parissa kesti yli 50 vuotta ja siihen sisältyi mm. sellaisia vaatimattomia klassikkoja kuten Casablanca, Mildred Pierce ja Tähtilipun sävel.

11.4.1988

Viimeinen keisari tyhjää pöydän Oscar-gaalassa voittaen kaikki 9 kategoriaa, joissa se oli ehdolla. Edellinen siihen temppuun pystynyt elokuva oli Vincente Minnellin ohjaama Gigi, mikä on tietenkin vähemmän yllättäen musikaali.

12.4.1932

Ensimmäiseksi all-star näyttelijäkaartin sisältäneeksi elokuvaksi markkinoitu Loistohotelli viettää ensi-iltansa. Rooleissaan Greta Garbo, John Barrymore, Joan Crawford, Wallace Beery ja Lionel Barrymore.

9.4.2013

Muutoksia

Vaihdetaanpa blogin tyyli kokonaan ja aletaan suoltaa eetteriin vähän laaja-alaisempaa tekstiä elokuvien saralta, mikä toivottavasti palvelee paremmin sekä mahdollisia lukijoita (lue: sivulle eksyviä) ja myös itse ylläpitäjää. Joskus ihan muutaman päivään sisään ilmestyy ensimmäinen uudenlainen viritelmä kunhan vain olen ensin miettinyt edes hieman, mitä kaikkea siihen voisikaan sisällyttää ja mahdollisesti myös kierrättää. Näin kun tarkahkot reunaviivat olisivat selvillä, niin se toivon mukaan kasvattaisi kirjoitusten laatua ja niiden syntynopeutta. Kuitenkin elokuvat ovat vain yksi harrastukseni ja tämä blogi on pieni osa siitä elokuvaharrastuksesta, niin tuo pelkkien arvostelujen laatiminen oli hieman liian päälle painavaa kaikkine taustatietojen etsimisineen. Leffoja kuitenkin menee noin se yksi per. ilta, niin ei oikein enää arvostelun kirjoittamisesta tulee mitään jos siihen väliin on jo kaksi muuta ehtinyt katsella. Ja kun puolet on jo vuosia sitten ulostulleita pätkiä, niin... Mutta nyt tarkoitus tosiaankin siirtyä kirjoittelemaan ajankohtaisemmista asioista, historiasta ja perusblogien mukaan vaikkapa siitä minkälaisia elokuvia sitä on edellisen viestin jälkeen tullut tiirailtua. Tämä kaikki toivottavasti entistä viihdyttävämmin.

Lisäksi voitaisiin ottaa lähiaikoina ajan kanssa blogin ulkoasukin vasaran alle ja muuttaa ilme hieman houkuttelevammaksi. Valitettavasti vain täältä ei löydy sellaiselle hirveästi silmää, joten lopputulema on varmaan sekin yksinkertaisesti ruma.

Nyt sitten varmaankin Kill Billit uusintakierrokselle. Olisiko 2-3 katsomiskerta.