30.12.2015

TV-tarjonta 31.12 - 6.1

Uudenvuodenaattona sopii katsoa Susanne Bierin ohjaaman alkuperäisen kanssa lähes identtinen Brothers. Tämän Hollywood-version pääosissa nähdään kolmikko Jake Gyllenhaal, Tobey Maguire ja Natalie Portman. Eli herkullista kolmiodraamaa tarjolla kun Maguiren hahmo lähtee Afganistaniin, pyytää Gyllenhaalia huolehtimaan perheestään ja sitten katoaa rintamalla. Kunnes eräänä päivänä melko pitkän ajanjakson jälkeen ukko ilmestyykin hengissä takaisin kotiin. Mutta perhe vaikuttaa yhtä vieraalta hänelle kuin hänkin perheelleen, lisäksi velipoika on pitänyt perheestä kenties liiankin hyvää huolta. Kerrassaan herkullista ja vaikkei mikään kympin leffa ole kyseessä, niin ajattelen edelleen lämmöllä sekä alkuperäistä tanskalaista, että myös tätä suurinpiirtein samalle tasolla yltävää remakea.

Uudenvuodenpäivänä Teema herkuttelee animaation mestarin Hayo Miyazakin klassikoilla Laputa - linna taivaalla, sekä Naapurini Totoro. Illalla tarjolla on myös aina kiehtovan Jim Jarmuschin v. 2009 elokuva Limits Of Control, jossa palkkamurhaaja (Isaac De Bankole) yrittää saada yritysjohtajaa (Bill Murray) hengiltä Espanjan maalla. Itsehän olen varmaankin illalla katselemassa Creedia leffateatterissa, mutta nauhoitukseen lähtee Jarmuschin leffa. En muista elokuvaa kovinkaan tarkasti, vain sen että nautin sen katsomisesta.

Lauantaille voisin tarjota jälleen hieman hitaampaa kuvausta, nimittäin Michael Douglasin Solitary Man - Pelimies. Douglas näyttelee menestyvää yrittäjää, joka nauttii elämästä ja kaataa naisia. Sitten ukko jää kiinni petoksista ja raha lähtee alta, mutta elämäntavat eivät muutu. Leffasta löytyy vakuuttava supporting cast mm. Susan Sarandon, Danny DeVito, Jesse Eisenberg ja Mary-Louise Parker. Leffan suurin ongelma on kuitenkin ehkä se, että Douglasin hahmo on sittenkin niin limainen kaveri, ettei siitä välttämättä pidä ja täten leffasta jää hieman halju maku. Samoin kyseessä pitkälti yhden hahmon show.

Sunnuntain valinta on mielenkiintoinen, sillä todella vähän näkee venäläisiä elokuvia, vaikka maasta löytyy Andrei Tarkovsky, Aleksandr Sokurov, Sergey Bondarchuk, Sergei Eisenstein, Andrey Konchalovskiy. Taisi myös viime vuoden Oscareissa olla parhaana ulkomaisena ehdolla Leviathan, jota en ole vieläkään nähnyt. Sääli kyllä en ole vielä myöskään itsekseni juuri sukeltanut elokuvien pariin, vaan tyydyn metsästämään uusimpia ja TV:stä tulevia. Joskus pitäisi repäistä... No nyt Teema tarjoilee klassikopaikallaan kuudelta Mikhail Kalatozovin klassikon Letjat Zhuravli, eli Kurjet lentävät. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva rakkaustarina. Odotan innolla.

Sub tarjoaa jotain ihme kyllä maanantaina, nimittäin Hitchcockin. Anthony Hopkins muuntautuu Alfrediksi ja Helen Mirren Almaksi. Leffan tarina sijoittuu Psykon syntyvaiheisiin ja luotaa legendaarisen ohjaajan personaa, sekä hänen ja vaimonsa liittoa sekä työskentelytapoja. Ja jos Hitchcock kiinnostaa, niin esim. laadukkaita elämänkertoja löytyy kuten A Life In Darkness and Light, sekä The Dark Side of Genius. Itse olen ensiksimainitun ehtinyt lukea ja pari kirjaa on varastossa odottelemassa.

Tiistai vaikuttaisi olevan hieman tyhjää täynnä, jos ei lasketa aamulla kolmelta alkavaa Half Nelsonia. Toki Zorron naamio on ihan viihdyttävä viihdeleffa. Taisin olla ala-asteikäinen kun tuo ilmestyi ja se sitten käytiin Ärrältä vuokraamassa kasettina. Vuorokauden vuokra ja katsoin sen kaksi kertaa putkeen, sekä muistaakseni vielä seuraavana aamuna kolmannenkin kerran. Toki noina aikoina myös televisiossa pyöri niin piirrossarja Zorrosta kuin ihan TV-sarjakin ihmisten näyttelemänä, joten olihan tuo elokuva kova juttu. Voi voi, minnehän nämä sarjat ovat kadonneet. Herculeskin oli kovaa valuuttaa. Tosin ehkä on parempi, ettei niitä näe enää uudelleen... Kaikkihan olisi ostettavissa jostain päin internettiä.

Keskiviikkona ammutaan kohtuu kovilla, ehkä voisi poimia kaksikin. Johnny Cash biopic Walk The Line, josta sekä aina kiehtova Joaquin Phoenix, sekä Reese Witherspoon olivat ainakin ehdoilla Oscareissa, ainakin jompikumpi taisi voittaakin näin ulkomuistista heitettynä. Painavan yhdeksikön olen heittänyt tästä leffasta arvosanaksi IMDB:hin. Teemalta illalla tarjolla pari vuotta sitten täyte-ehdokkaana Parhaan elokuvan Oscarille ollut Beasts Of The Southern Wild, joka sijoittuu Hurrikaani Katriinan aikaiseen Louisianan rämeikköön. Siellä nuori Hushpyppy elää hökkelissä sivistyksen ulkopuolella yhdessä isänsä kanssa. Jos ei muuta, niin tarjolla on jotain erilaista ja kiehtovaa.

29.12.2015

Kamppailu merta vastaan (2015)

Ron Howardin ja Chris Hemsworthin toinen kollaboraatio erinomaisen Rushin jälkeen oli tämä Moby Dickin tarinan innoittama oikean elämän tarina Essex-aluksesta. Joten juoni isopiirteisesti tuttu kaikille. Lähdettiin metsästämään valaanöljyä ja sitten törmättiin isoon karjuun, joka oli vähän poikkeuksellisempi valas.

Pidän kaikenlaisista elokuvista, mutta merelle liittyvät leffat eivät tahdo sytyttää. Mentiin sitten pinnalla, tai syvyyksissä. En tiedä tarkalleen mikä siinä oikein on. Kenties se, että leffat on vaikea/kallista tehdä, jolloin ne ovat poikkeuksetta Hollywood-tuotantoa ja jolloin niiden tekemisessä kenties otetaan hieman varman päälle. Viime vuosilta toki Kon-Tiki on yksi poikkeus tähän, mutta sehän olikin pitkälti pohjoismaisissa käsissä.

Tässä leffassa on muutamia tunnelmaa syöviä fiboja. CGI:tä on käytetty ja se ei aina vaikuta täysin luonnolliselta, vaan onnistui pistämään jopa itseäni hieman silmään. 3D:nä katsoin, eikä edes se onnistunut tuomaan leffalle oikein mitään lisäpontta. Sanoisin tarkistamatta, että oli jälkikäteen muutettu 3D:ksi. Mikä toki taitaa valitettavasti olla yleensäkin se ylivoimaisesti todennäköisin vaihtoehto ja olisikin mielenkiintoista tietää paljonko tekijät ajattelee sitä, että tämä muunnetaan jälkikäteen 3D:ksi. Koska tässäkin oli vähemmän kivoja etualan sumennoksia jne. eikä ollut mitään varsinaista moneyshottia, jossa 3D-efekti olisi oikeasti saanut hetkeksi ajattelemaan, että olenpa tyytyväinen että sijoitin sen euron-pari lisää tähän 2D:n sijaan.

Isoin kolaus on kuitenkin käsikirjoitus, joka on tasoa sitten ja sitten (tapahtui) ja sitten (tapahtui). Laivan miehistöjen persoonat ovat tuttuja kliseehahmoja, jotka esitellään meille yksittäisten vuorosanojen, tai teon kautta simppelisti. Kenties koska enemmälle ei ole aikaa, koska yleisö odottaa valasta. Mennään turvallinen viihdepää edellä (tajusin, ettei muuten ollut vitsejä leffassa yhtään). On kokematon kapteeni, joka on päässyt rahan avulla asemaansa. On se kaiken osaava perämies (Hemsworth), jonka pitäisi olla kapteeni, mutta joka on köyhästä perheestä vailla nimeä. On perämiehen paras kaveri ja tämä kaksikko on kokenut yhdessä vaikka mitä, he kuolisivat toistensa puolesta. Löytyy kokematon keltanokka, limainen luopio, luotettava "päällysmies" (ei puhettakaan, että muistaisin oikean termin).

Vasemmalla aikuisikään ehtinyt Oliver Twist.
Hämmästyttävää tuo homman kuseminen kässäriosaston puolelta on tosiaan se, että tarjolla on poikkeuksellinen ja kaikki mausteet sisältävä oikean elämän tarina, jonka saisi lähes sellaisenaan tarjoilla katsojille. Mutta eikä mitä... Tarina kerrotaan "tyylitellen" flashbackina. Yksi selvinneistä miehistön jäsenistä kertoo tarinan Herman Melvillelle, joka puolestaan tämän innoittamana kirjoittaa Moby Dickin. Ymmärrän houkutuksen saada tuo historian merkkihenkilö fyysisesti mukaan tarinaan, mutta eihän tuo palvellut mitään, vaan söi pois avainasemassa olleelta Essexin miehistöltä. Fisustakin leffa tarjosi sen legendan, vaikka ilmeisesti kyseessä oli ollut ihan tavallinen valaslajikkeen edustaja, joka laivan oli onnistunut upottamaan. Historiallista tarkkuutta en pysty arvioimaan, eikä ole mielenkiintoa tankata sitä tietoa tarkistaakseni tuota. Mutta uskaltanen arvata, ettei ole liian tarkasti tehty. Se ei toki tarkoita automaattisesti huonoa, mutta kyllä sillä oikomisella/ei-realismilla pitäisi aina jokin elokuvallinen tarkoitus olla.

65/100

24.12.2015

TV-tarjonta

Jouluaattona riittää leffoja ja tarjolla on itselleni ennen näkemätön High Fidelity Neloselta, joka on ilmeisesti hyvä, vaikka siinä on Jack Black. Jos kaipaa jouluunsa annoksen Hugh Grantia, niin tarjolla on pari miljoonaa kertaa viime aikoina esitetyt About A Boy ja Love Actually. Molemmat ovat toki hyviä ja Love Actually kuuluu ehkäpä ihan omiin suosikkeihini. Pidän monia eri tarinoita sisältävistä elokuvista, joissa roolihahmojen kohtalot tavalla tai toisella kietoutuvat. Ja olihan Hugh Grantkin ihan heteronkin näkökulmasta aivan helvetin hurmaava ja täydellinen omissa rooleissaan (kulta-aikanaan 90-00). Todellisille leffanörteille on tarjolla nelituntinen Luchino Viscontin eepos Ludwig II:sta, Baijerin hullusta kuninkaasta. Tuolloin eleltiin mm. Italian Cinecittan kulta-aikaa ja Italialla oli tarjota maailmalle Felliniä, Bertoluccia, Antonionia, Pasolinia, Rossellinia, sekä Sergio Leone. Välillä sieltä putkahteli ilmoille myös näitä lyhytfilmejä, kuten vaikkapa Bertoluccin viitisen tuntia kestävä 1900. On edelleen katsomatta hyllyssäni, ehkä joku ilta (hoettu jo muutama vuosi). Suomalaisista täytyy myös nauhoittaa Havukka-ahon ajattelija, saa nähdä pidänkö vaiko en. Ja löytyyhän täältä vielä Invictus, sekä Saksikäsi-Edward. TV-kanavat ampuvat kovilla.

Ellei muutamia kuukausia sitten katsonut noita Buster Keatonin elokuvia, niin ne tarjoilee Teema uusintana heti joulupäivän aamuna. Mies joka jäi Charlie Chaplinin varjoon ja katosi täysin tähtikartalta äänen tultua mukaan elokuviin. Ava päräyttää illalla Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä, on Tom Hanks ja Sandra Bullock, mutta ennenkaikkea Ingmar Bergmanin luottotähti Max Von Sydow. Legenda. Tulee toki myös suomalainen pikkuleffa Napapiirin Sankarit.

Lauantaina nähdään mihin kaikkeen taitavalla CGI:llä oikein pystyykään kun Ang Leen Oscareita kahminut Piin tarina pärähtää eetteriin alku-illasta. Ja pitkistä elokuvista puheen ollen Teema haastaa tuon elokuvan Jättiläisellä, toki kestoa "vain" 201 minuuttia. Aikamoinen tähtikattaus, Liz Taylor, Rock Hudson, James Dean, Rod Taylor, Sal Mineo (ties kuinka suuri näyttelijä olisi ollutkaan, mutta tapettiin vain 37-vuotiaana) ja Dennis Hopper. Toki Deaniinkin pätevät samat sanat, vaikka hänestä siltikin kehkeytyi suuri nimi ja hänen näyttelijäntaitonsa ovat ehkä parhaiten esillä Elia Kazanin klassikossa Eedenistä Itään.

Sunnuntaina päätetään Frank Sinatran dokumenttisarja ja jälleen tarjolla myös siihen sopivaa leffaa On The Town. Lisäksi Teema tykittää eetteriin itse Orson Wellesia (Lady From Shanghai). Jos on perso "cheesyille" leffoille, niin nyky-Hollywood iskee pöytään Pienen suklaapuodin, sekä I Am Samin, joka tosin tuli hiljattain ja sen katsoin tuolloin. Sean Penn esittää 7-8 vuotiaan älylliselle tasolle jäänyttä aikuista, joka taistelee tyttärensä huoltajuudesta. Kaikki Hollywoodin temput koskettavuuden lisäämiseksi ovat käytössä ja olen hieman hämmentynyt leffan 7,6 keskiarvosanasta IMDB:ssä. Mutta en itsekään ampunut toki siitä kauas, vaan lätkäisin seiskan.

Maanantailta löytyy We Need To Talk About Kevin, jossa psykopaattisia taipumuksia omaava Kevin päätyy tekemään jotain Suomestakin valitettavasti tuttua... Kirjaa on kehuttu penteleen häiritseväksi opukseksi, mutta en ole lukenut. Samalta listalta löytyi samoilta kärkisijoilta myös Amerikan Psyko ja voin allekirjoittaa tämän ainakin yhden kohtauksen osalta tuosta kirjasta, joka varmaan jää vainoamaan itseä hautaan saakka. Vinkki: sisältää koiran.

Tiistaina tykitys hiljenee hetkeksi ja tällöin voi aivojaan lepuuttaa vaikkapa A-Teamin, tai Mel Brooksin Robin Hoodin parissa. Anna Kendrick -faneille (olen) tarjolla on Rocket Science.

Ja keskiviikkona Good Will Hunting, jolla Ben Affleck, sekä Matt Damon nousivat kunnolla pinnalle ja pokkasivat parhaan kässärin Oscarin. Biopickeistä pitäville löytyy Enid, jossa Helena Bonham-Carter näyttelee Enid Blytonia, joka ei vastaakaan lastenkirjojensa kautta välittyvää kuvaa, vaan on melkeinpä vastakohta siitä mitä voisi ajatella. Tavallaan maailman kaikki muut lapset menevät omien edelle.

22.12.2015

Krampus (2015)

Heitetään välipalana tämmöinen jutustelu, vaikka leffan katsoin julkkarina. Eli siitä on varmaan joku 2,5 viikkoa.

Eli tuolla Saksan ja saksaa puhuvien alueella Krampus on Pyhän Nikolauksen aka. Joulupukin vastakohta. Jos olet ollut tuhma, niin Krampus tulee vierailulle. Leffan tapauksessa tulee ja tappaa. Tässä elävässä kuvassa eripurainen suku on kokoontunut viettämään joulua saman katon alle, mutta sitten puhkeaa iso lumimyräkkä. Sähköt ja kaikki yhteydenpitovälineet ulkomaailmaan katkeavat ja koko lähiö vaikuttaa autiolta. Sitten alkaa tapahtua kummia.

Traileri ei herättänyt posiitivisia viboja. Enkä ole varsinaisesti kauhuelokuvien suoranainen ystävä ja tällöin niitä katsoessa pitää yrittää heittäytyä analyyttiseksi. Tarkkaillaan kuvaustyyliä, kameran liikettä ja elokuvan rytmitystä. Omalta kannaltani pahinta on hidas säikäytys, jossa kamera on staattinen ja näemme kaiken päähenkilön silmien kautta. Tai kuten vaikkapa Hohdon käytävillä, jossa se on välittömästi pojan takana. Crimson Peak aiheutti tässä taannoin aikamoista niskavillojen pystyyn pomppaamista ihan leffan alussa.

"They´re coming to get you Barbara".
Elokuva sisältää pitkälti C-kaartin näyttelijöitä, jotka ovat lähinnä tuttuja sivuosista erinäisistä is
ommista elokuvista. Toki Toni Collette on ollut Oscar-ehdokkaanakin ja on kaartin nimekkäin. Joskin Adam Scottin nimikin on ainakin jonkinlaisessa nousussa ja mies erottuu tässä seurassa edukseen. Näyttely on ihan mukiinmenevää, mutta ehkä se olisi voinut olla vahvempaa toiminta- ja jännitys/kauhukohtauksissa. Tai sitten se on tahallaan vähän ontuvaa, en ole täysin varma.

Ennakkoon ajattelin myös, että kenelle tämä oikein on tarkoitettu. Koska tämähän on lähtökohtaisesti jouluinen kauhukomedia, eli pieni sekasotku. Vähäkään elokuvia nähneelle tämä ei ole lähelläkään pelottavaa. Liekö syynä se, että tämä pelottelija on jumalaton erikoistehostemöhkäle ja bassot lyö niin maan perkeleesti aina kun tuosta möhköstä lähtee pienikin ääni. Komediapuolella tarjotaan parit kevyet pikahörähdykset elokuvan alkupuolella, mutta loppua kohti mennään ei-hauskan parodian puolelle. Äidit toteaa pipariukoille, että you ain't gonna kill my kid ja ampuu näitä haulikolla. Jotain tuollaista todella uniikkia, kuten myös tämä saksalainen isoäiti, joka on kuin suoraan kliseiden oppikirjasta.

Havaitsin muuten mielenkiintoisen ristiriidan. Suomessa elokuva on tietääkseni K16, mutta jenkkilässä PG-13. Eli tällöin Suomessa tämän pitäisi olla K12 ja sieltä sitä sopivampaa kohdeyleisöä olisi ehkä ollut kaivettavissa. Mene ja tiedä mitä sitten joku 12-vuotias suomalainen tästä olisi ajatellut, toki onhan se jo lähes yläkouluiässä. Itse taisin jotain kymmenen vanhana tapittaa jäykkänä jo jotain Jurassic Parkkiakin, mutta ainakin Deep Blue Sean olisi voinut jättää katsomatta. Silti jotenkin nuorena ala-aste ja yläaste -iässä tuli kulutettua kauhuelokuva varmasti enemmän kuin nyt aikuisiällä on tullut katseltua. Tosin sitten siinä jossain vaiheessa katsoin Painajainen Elm Streetillä ja en valehtelematta halunnut enää sen jälkeen nähdä kauhuelokuvia, tai edes ko. elokuvan kantta. Luokkakohtaus kun ihan keskellä päivää se tyttö näkyy ruumispussissa luokan ovensuussa. Hyi helvetti ja kuinka nerokasta, koska eihän katsoja tuohon ole varautunut. Siinä kohden ei ole muistaakseni mitään vaaran merkkejä tai varoituksia ilmassa ja katsojan "puolustus on alhaalla". Leffan olen siis nähnyt vain kerran ja katsomiskerrasta aikaa varmaan joku 12-13 vuotta. Scarred for life. Mutta kyllä tässä on jo comeback tehty myös kauhuleffojen katselun pariin, ja vielä on yöunetkin säästyneet. Joku päivä katson tuon ja ne muutkin sarjan leffat.

Mutta niin, kaikesta negasta huolimatta Krampus on kuitenkin passelia viihdettä, vaikkei tämä ehkä varsinaiseksi kulttielokuvaksi ylläkään. Se ei vain onnistu olemaan riittävän yhtenäinen, vaan kässäri roiskii vähän sinne ja tänne ja en ainakaan itse tiennyt oikein mitä ajatella. Joten lopetin ajattelemisen.

63/100

17.12.2015

TV-tarjonta

Katsellaanpa nopeasti ja simppelisti jotain potentiaalista jokaiselle päivälle. Leffa päivässä ei ole paha, itse menin uskoakseni 4-5 vuotta sillä rutiinilla. Useimmiten niitä leffoja oli kaksi per. ilta.

17.12 ehdokas olisi The Road (Hero 21:00), apokalyptinen selviytymistarina isästä ja pojasta. Minulla on pientä historiaa tämän leffan kanssa. Joskus on vain hetkiä, jolloin ei ole sopivassa mielentilassa jotain elokuvaa varten. Tämä jäi aikanaan kesken ja paikkasin sen aukon sitten jokin vuosi-pari sitten. Samoihin aikoihin saman kohtalon koki Into The Wild, mikä oli vielä pahempikin moka, koska uudelleen katselulla annoin sille kympin.

Perjantaina on ihan hyviä komediaehdokkaita kotimaisesta, Brunon kautta Woody Alleniin. Mutta ehkä jos haetaan sitä diipeintä vaihtoehtoa, niin Pedro Almodovar, Penelope Cruz ja Volver Teemalta 23:20. Almodovar on tunnettu mm. siitä, että kirjoittaa naispääosia (etenkin jos naiseksi pukeutuneet miehet ja transutkin lasketaan) ja tuppaa myös hieman samoja näyttelijöitäkin käyttämään. En ole pitänyt kaikista Pedron leffoista, mutta muutama sieltä on ylitse muiden ja Volver on yksi. Ehkä se on vähän riittävän mainstream, josta kuitenkin löytyy Almodovarin kädenjäljet.

Lauantaina tutustun varmaankin itse joko Horsemeniin, tai Rampartiin. Täytyy tutkailla ovatko premisen ja kanavan mainospuheen arvoisia. Ekassa namedropataan Se7en ja Uhrilampaat kaveriksi, jälkimmäinen pohjautuu James Ellroyn romaaniin (LA Confidential mm.). Mutta kattauksen kovin olisi varmastikin Pariisin Varpunen - Edith Piaf ja sen ohessa näytettävät dokumentit, sekä taltioinnit tästä historiallisesta laulajasta, joka on jo ehkä hieman vaipumassa piiloon. Ainakin tässä osassa maailmaa. Marion Cotillard vei Oscarin.

Sunnuntaille on vain yksi valinta, etenkin jos olet seurannut Sinatrasta esitettävää neliosaista dokkarisarjaa Teemalta. Nimittäin se alkuperäinen Ocean's 11. Ja muutama viikko takaperin Teema näytti näitä lämmitellen HBO:n TV-elokuvan Rat Pack, missä hieman valotettiin millainen kaveriporukka tämä veijarikopla oikein olikaan. Eturivin viihdyttäjiä, jotka viihtyivät mm. mafiosojen seurasssa. Kieltämättä pitäisi joskus lukea jokin kirja Sinatran elämästä, niin saisi vähän parempaa kokonaiskuvaa. Vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta ja rikkaan elämän eläneeltä hahmolta, jolla oli jonkinlaista häikkää pääkopassa ja pakkotapoja kuten suihkussa käynti useita kertoja päivässä. Ja käsipuolessakin on viihtynyt esim. Ava Gardner, joka on n. kaikkein nätein vanhoissa Hollywood-leffoissa esiintynyt daami ikinä, minun mielestäni.

Maanantaille on parikin ehdokasta. Ensimmäisenä tietysti 90-luvun timantti, Martin Scorsesen Goodfellas - Mafiaveljet, joka kestää useankin tarkastelukerrann. Varalta löytyy hyvinkin pätevä pikkutoimintaleffa Hitmanin muodossa (uusin "reboot" oli täyttä höpöä) ja sitten Herolta vielä Let Me In - Ystävät hämärän jälkeen. Tosin jos vampyyrit ja tämä leffa kiinnostaa, eikä alkuperäinen Låt det rätte komma in ole nähtynä, niin aloittakaa nyt herranjumala tästä alkuperäisestä, koska se on timangia. En ole tätä Hollywood-kopiota nähnytkään itse, mutta se ei vain voi olla parempi. Vaikka Brothersissakin oli Jake Gyllenhaal ja Natalie Portman, niin ehkä siltikin katsoisin sen alkuperäisen tanskalaisen. Arvotin tosin ne samaksi, mutta se johtui ehkä siitäkin, että Hollywood-versio oli tosiaan suora kopio.

Tiistai vaikuttaisi köyhältä päivältä ja en oikein mitään noista ole nähnytkään, niin pysyttelen hiljaa. Sen sijaan jouluaattoa keskiviikkona sopii odotella Into The Wildin seurassa Herolta ysiltä. Tositarinaan perustuva leffa Christopher McCandlessista ja Amerikka esiintyy kauneimmillaan, sekä kenties raadollisimmillaankin. Eli periaatteessa poika hylkää modernin maailman ja lähtee reppureissaamaan ympäri Amerikkaa. Sean Penn on ohjannut ja leffan soundtrack on varmasti yksi parhaista ikinä. Siitä vastaa Pearl Jamin vokalisti Eddie Vedder ja tyyliltään se kai on folk rockia. Minun suppealla musiikkitietämykselläni olisin sanonut countryhtavaa, mutta tarkistin viisaammilta.

16.12.2015

Star Wars: The Force Awakens (2015)

Leffasarja, jonka parissa tuli kasvettua. Mitä nyt kuulun siihen toiseen sukupolveen, joka kasvoi näiden prequellien aikana. Siihen päälle kaikki oheistilpehöörit, etunenässä kaiken maailman pelit, joista suurimpana Knights Of The Old Republic. Ja tavallaan sitä luuli, että tämä leffasarja oli kuopattu. Mutta raha puhuu, oikeudet vaihtoivat omistajaa Disneylle ja rahantekokone pyöräytettiin uudelleen käyntiin.

Joten kyllähän siinä aikuinen ihminen purskautti jotain märkää silmäkulmistaan 3D-lasit päässä kun ikoniset John Williamsin fanfaarit pärähtivät soimaan ja taas oltiin galaxissa far far away. En seuraa juurikaan ennakkoon yhtään mitään, joten tiesin vain mitä juliste ja traileri kertoivat. Luvassa on fiilistelyä kolmen alkuperäisen Tähtien Sodan merkeissä ja meillä on päähenkilöinä tyttö, sekä tumma poika, joista jälkimmäinen on Storm Trooper.

Siinä sitten käännettiin tunnelman sementoimiseksi nupit hieman enemmän kaakkoon kuin maksavalle, herkkäkorvaiselle, yleisölle uskaltaisi ja imeydyttiin mukaan JJ Abramsin visioon.

Seuraavaksi lievähköä spoiler-kamaa...


Ensimmäisenä leffan jälkeen keräillään ajatuksia. Sitä mietitään paljonko on värilaseja päässä ja mihin tämä elokuva pitäisi arvostaa kun kuitenkin mentiin vahvasti viihdepää edellä. Viittauksia ja sisäpiirikivaa odotettiin alkuperäisesti trilogiasta, mutta että ihan tälläistä kierrätysmeininkiä. Valtaosa juonenkäänteistä ja tapahtumista oli jo periaatteessa nähty aiemmissa osissa.

Odotetumpi ongelma oli Disney ja elokuvan pg13 ikäraja, mikä täälläpäin globea kääntyi k12. Yleisemmässä taistelussa sitä ei huomaa, mutta sitten kun kaivetaan niitä valomiekkoja esiin ja siirrytään hand-to-handiin, niin valomiekan osuessa kuuluisi tulla pahaa jälkeä. Eli toisinsanoen väkivaltaisena barbaarina odotin irtoraajoja. Toki jos Disneytä vielä haluaa vähän lisää mollata, niin pitkälti jatkuvasti ämyreistä soi taustalla musiikkia kuten Disney-leffoihin kuuluu, mutta se ei itseäni haittaa sitten tippaakaan.

En tiennyt mitä odottaa näiltä uusilta kasvoilta, jotka eivät olleet minulle tuttuja nimiä ja vaikuttivat hieman karismattomilta. Mutta Daisy Ridley vei ainakin palan sydämestäni, koska hänen manööverinsä valkokankaalla toivat kovasti mieleen ikisöpön ja ihanan Keira Knighleyn. Ja näin jälkiviisauteen taipuvana on todettava, etten olisi enää parempaa hahmoa tuohon asemaan keksinyt kuin tämä Ridleyn naishahmo. Kerrankin sana raikas tuulahdus on paikallaan ja se myös luo sopivan vahvaa pesäeroa aiempiin osiin. Sitten tämä stormtroopermies puolestaan on vähän pökkelö, mutta kyllä se menee ihan kivasti mukana. Kun puhuttiin kierrätyksestä, niin tässäkin kovasti haisee asetelma Han <3 Leia. Sidekick ainoastaan puuttuu stormtroopermieheltä.
Hieman Keiran tapaan, Daisy on usein suu auki, hampaat esillä
Hieman Keiran tapaan, Daisy on usein elokuvassa suu auki. "Teeth acting".

Suurin tihkaisu hahmo- ja näyttelijäpuolella on Adam Driverin esittämä pahiksen kätyri, joku Kylo Ren. Nuori siloposki, jonka naama näyttäisi vain hieman oudon muotoiselta. Se on aavistuksen kapea ja pitkä profiililtaan, ja tietysti kalpeahko jne. Kaikki perinteinen shaisse. Täten kun tuo hahmo vielä vetelee temper tantrumeita parikin kertaa leffan aikana, jolloin laitetaan valomiekalla huone paskaksi, niin mieleen tulee lähinnä joku koulukiusattu angstaileva teini. Siinä on sitten aika sairas pudotus tasollisesti Darth Vaderista ja Darth Maulista. Palpatinen virkaa kaiken mystisenä takapiruna toimittaa Andy Serkisin ilmeisesti jälleen liikkeentunnistuksen kautta esittämä Snoke. Eli vähän niin kuin Snot tjs. Että hieman on taas paska nimi keksitty, joka ei ainakaan herätä mitään auktoriteettia tai pelkoa, vaan istuu tosi nätisti suuhun ja kaikkee hei. Myös laiska käsikirjoitus tuossa lopputaistelussa kätyrin ja pääsankarimme välillä jätti vähän halpamaisen maun katsojalle. Kaiken paskan jälkeen mitä hyvikset saavat tältä pikkupahikselta sietää + armottoman väännön jälkeen, tämä pahis voitetaan taistelussa ja se jää lähes henkihieveriin. Mutta eihän sitä tietenkään päästetä pois päiviltä ja ruudulta kuuluu tässä tapauksessa hieman ärsyttävä repliikki "bring Kylo Ren back to me. It's time to complete his training". Mikä taas tosin selittää sen, miksi tuo pelottava pikkukätyri otti nekkuun ekaa kertaa valomiekkaan koskevalta hahmolta.

Vanhat patut ovat tosiaan mukana kuten jo posterikin ilmoittaa. Harrison Ford siis taas saa jonkun miljardin varmaan lisää nimensä alle ja olisiko kärkisijakin lähellä kun mitataan eniten rahaa "keränneitä" näyttelijöitä. Star Warsia, Indya ja muita ihan kelpo pätkiä siellä 80-90 luvuilla. En ole vähään aikaan noita listoja katsonut ja ei hajuakaan missä ja ketä siellä on missäkin sijoilla. Ford toki antaa tasoitusta siinä mielessä, ettei taida olla tehnyt animaatioita. Ainakaan vielä, siinä olisi sivuroolien lisäksi kiva tapa kerätä kypsemmälläkin iällä palkkashekkiä. Niin ja olihan näitä tuttuja hahmoja helvetin mukava ja hauska nähdä, elokuvan parasta antia ja kyllähän Han Solo tässä oli erittäin vahvasti vieläpä mukana. Mitä nyt kun tiedetään Fordin pienet antipatiat liittyen Han Soloon ja Star Warsiin, koska vuosikymmeniähän mies ei halunnut enää rooliin palata, niin voin vain kuvitella että pappa on heittänyt että teen tämän sillä ehdolla, notta kirjoitatte minut ulos niin vahvasti, ettei enää tartte palata takaisin. Noh, mission accomplished.

Helvetin hyvää viihdettä ja Star Wars -meininkiä. Ei tosin nähty mitään Darth Jar-Jar Binksejä, kuten oliko se nyt redditissä joku oli spekuleerannut. Ja näitä toki oli spekuloitu ja Phantom Menacen ilmestyessä 98. Eli että JJB olisi ollut Yodan vastakohta, mutta se haudattiin vähin äänin musertavan kritiikin jälkeen tuota hahmoa kohtaan. JJ Abrams myös ohjaajana jättää sitä omaa kädenjälkeään jos tämän + Star Trekit ja Super 8:n katsoo, niin yhtäläisyyksiä pitäisi olla havaittavissa. Sen verran samaa fibaa aiheuttavat. Myös kun käsikirjoituksessa kaverilla näppinsä pelissä, niin kaikissa päähahmot ovat aikas nuoria. Voihan sekin tosin myydä paremmin, tai sitten tykkää vähän helpompien tapausten kanssa työskennellä tai jotain.

Arvosanallisesti olen hieman hämmentynyt, mutta asettaisin haarukkani välille 8-9. Ja jos tarkempaa pitää esittää, niin ehkä joku 8,4. Mutta tämä olisi pakko käydä vielä kertaalleen vilkaisemassa, että pystyn muodostamaan objektiivisemman ja tarkemman mielipiteen. Sen verran oli paksut fanilasit ja sen verran antauduin mukaan, että en heti leffan jälkeen kykenyt varmaan edes muodostamaan järjellisiä ajatuksia,