26.2.2017

Tom of Finland (2017) - Arvostelu

Arvostelussa: Tom of Finland (2017)
Taiteilija Touko Laaksosen tarina jatkosodasta kohti kansainvälistä menestystä.

Traileri

Genre: Biografia, Draama
Ohjaus: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Aleksi Bardy, Dome Karukoski
Päätähdet: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky, Taisto Oksanen
Kesto: 115 min.

"Keltainen on nynnyjen väri."

Koin valaistumisen. Tajusin nimittäin viimeinkin mistä tämän kuuluisan kohtauksen juuret juontuvat. Eli en tiennyt Tom of Finlandista ennen tätä elokuvaa oikeastaan mitään muuta kuin kaverin nimen, aliaksen ja minkälaisista kuvista on kyse. En oikeastaan edes tiennyt, että homous oli täälläkin rikos vuoteen 1971 asti. En myöskään tiennyt, että jo 1950-luvulla käytettiin muun muuassa ilmaisua eiksje. Vai käytettiinkö? Ja vieläpä opettajapariskunnan lasten suusta, jotka elokuvan juonen mukaan oli opetettu puhumaan niin huolitellulla kielellä, ettei heidän puheessaan kuulunut edes murretta.

22.2.2017

2017 Oscar-ennakko - Veikkaukset ja perustelut


89. Oscar-gaala järjestetään sunnuntain (26. päivä) ja maanantain välisenä yönä Hollywoodin Dolby teatterissa. Yle Teema suorittaa jälleen kulttuuriteon ja televisioi sen kokonaisuudessaan, tarjoillen vieläpä sen suorana väijyville alkupalaksi Orson Wellesin tähdittämän suuren klassikon Kolmas mies. Punainen matto alkaa yökahdelta ja itse tilaisuus noin puoli neljältä.

Tänä vuonna niin Golden Globesien, Grammyjen kuin Oscareidenkin isäntänä toimii tapahtuman televisioivan kanavan talk show -isäntä. Globeissa Jimmy Fallon floppasi vähemmän yllättäen huolella ja Grammyt puolestaan olivat loistavat kiitos James Cordenin. Oscarit isännöi Jimmy Kimmel, joten odotettavissa on ainakin hänen ja Matt Damonin valeriidan jatkamista, sekä kenties mukana nähdään myös esimerkiksi Kimmelin show'sta tuttuja Guillermoa ja Yehuaa. Komedialtaan Oscarit ovat yleensä olleet hieman vaisuja, koska juontajat ovat varoneet astumasta kenenkään varpaille. Toiseen meininkiin on totuttu Globeissa, tai oli tähän vuoteen saakka.

Odotettavissa on todennäköisesti jälleen iso kasa poliittisia puheita kiitos jenkkilän vaalituloksen, mikä on viihdenäkökulmasta harmi. Katsojana joka vuosi gaala herättää hieman ristiriitaisia tunteita kun etuoikeutetut ihmiset taputtelevat toisiaan selkään ja kertovat tavallisen ihmisen vuosituloja kalliimman asusteensa sisästä, mikä maailmassa on tänä vuonna vikana heidän pienestä kuplastaan katsottuna. Mutta ollaanhan siellä yleensä hyvällä asialla ja houkuttelevasti valtaosa maailmasta on kuulolla. Toivottavasti Kimmel onnistuu, kuten Chris Rock viime vuonna, keventämään tunnelmaa.

Mutta nyt veikkauksiin perusteluineen. Veikkaamani voittajat olen boldannut ehdokaslistasta. Perusteluissa on sekaisin omia ja muualta ongittuja näkemyksiä, koska kaikkea ei pysty ja ole mahdollista katsoa. Enkä ole tietoisesti tai johdonmukaisesti pyrkinyt erittelemään omia ja muualta ongittuja perusteluita ja näkemyksiä. Olen vain tyytyväinen, että sain tämän ennakon valmiiksi jo nyt.

Paras elokuva (Best Picture)


19.2.2017

John Wick: Chapter 2 (2017) - Arvostelu

Arvostelussa John Wick: Chapter 2 (2017)


John Wick yrittää jälleen eläköityä, mutta jälleen menneisyyden hahmot nostavat päätään ja asiat menevät jälleen henkilökohtaisiksi.



Genre: Toiminta
Ohjaus: Chad Stahelski
Käsikirjoitus: Derek Kolstad
Päätähdet: Keanu Reeves, Riccardo Scamarcio, Ian McShane, Ruby Rose, Common
Kesto: 122 min.

"I'll kill them all."

Ylläoleva siteeraus kuvaa osuvasti tätä kakkososaakin, joka on luonnollisesti isompi, äänekkäämpi, kalliimpi ja ainakin yrittää olla myös kaikkinensa eeppisempi. Myyttiseksi Baba Yagaksi venäläismafian keskuudessa ristitty John Wick yrittää edelleen eläköityä, mutta jälleen menneisyyden hahmot tulevat visiitille pakottaen miehen vielä yhdelle keikalle. Eikä Wickin eläköitymisestä tule mitään tulevaisuudessakaan, koska ykkösosan menestyksen myötä suunnitteilla on jo mini tv-sarja. Noh, tämä on Hollywoodia. Kun löydetään hyvä juttu, niin se lypsetään kuivaksi. Joskin tämä on sen verran uusi ja erilainen konsepti televisioon, että oikeastaan odotan innolla tuota sarjaa. Tosin minnehän kanavalle tälläisen väkivaltaisen konseptin sitten saa ängettyä kun maa on niin tekopyhä, että ainakin julkisilla kanavilla on nollatoleranssi kiroilun suhteen, eikä maksukanavienkaan puolella ihan mitä tahansa saa vieläkään sanoa. Taitaapi täten olla streamauspalveluiden heiniä tämäkin sarja.

En muista enää ykkösosaa kovinkaan hyvin, mutta se oli jännittävä ja poikkeuksellinen. Perinteinen kostotarina höystettynä upean realistilla ja pitkillä taistelukohtauksilla, joiden välissä katsojalle paljastettiin sivuviihdykkeenä salamurhaajien alamaailma, joka piileskeli periaatteessa kaiken kansan nähtävillä. Se meni ihan kiehtovana pikkumausteena ykkösosassa, mutta jatko-osa nostaa tuon maailman pääosaan ja se ei enää ihan toimi. Eritoten kun kontrastina on aidot taistelukohtaukset ilman mitään erikoistehosteita ja sitten juonellisesti elokuva ei enää ole millään tästä maailmasta, vaan sarjakuvista tai videopeleistä.

17.2.2017

Vaiana (2017) - Arvostelu

Arvostelussa Vaiana (2017)

Kun puolijumala Mauin aiheuttama muinainen kirous uhkaa saavuttaa Vaianan kotisaaren, päättää tyttö etsiä käsiinsä Mauin ja purkaa kirouksen.

Traileri

Genre: Animaatio / Seikkailu
Ohjaus: Ron Clements, Don Hall, John Musker, Chris Williams
Käsikirjoitus: Jared Bush
Päätähdet: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson / Yasmine Yamajako, Veeti Kallio
Kesto: 107 min.

"I am not a princess.
- If you wear a dress and have an animal sidekick, you're a princess."

Ihan ensimmäisenä elokuvan nimi on Moana jenkkilässä ja Euroopassa se taas on Vaiana, koska ymmärtääkseni jokin kosmetiikkabrändi omistaa nimimerkin Moana osassa Eurooppa. Menen näissä aina niin sekaisin kun itse pelaan alkuperäisillä nimillä, joten todennäköisesti käytän molempia nimiä tämän arvostelun aikana. Toki ihan mielenkiintoista, ettei oltu Disneyllä hereillä ja selvitetty ennakkoon, että onko nimi käytettävissä jokapuolella. Nimittäin ääninäyttelijät jouduttiin kutsumaan takaisin äänittämään osa dialogista uudelleen eurooppalaisversioita varten juuri tämän nimimokan seurauksena.

Kenties kaikki fokus on mennyt itse elokuvaan ja tarinaan. Ensimmäisen kässärivedoksen kirjoitti Taika Waititi, joka on edennyt viime vuosien aikana isolla tavalla maailman tietoisuuteen ja sen seurauksena miehen seuraava projekti onkin Marvelin Thor: Ragnarok. Käsikirjoituksen on vienyt maaliin Zootropoliksestakin vastannut Jared Bush. Ohjaajan pallilla istuneilta kavereilta puolestaan löytyy semmoisia vaatimattomia klassikoita kuten Aladdin, Prinsessa ja Sammakko, Pieni Merenneito, Hercules, Big Hero 6 jne.

Koska tekijöiden kokemus ulottuu vielä 90-luvun piirrosanimaatioon, niin kenties juuri siksi Vaiana henkii mukavaa liittoa perinteisen ja nyky-Disneyn välillä. Esimerkiksi Mauin tatuointien animaatiot on toteutettu ilahduttavasti käsin ja joudun pitkin hampain toteamaan, ettei puolestaan vastaavasti maisemista tai vedestä saisi samanlaista lopputulosta irti käsin. Mutta jospa ei mennä tämän pidemmälle taas tämän tietokoneanimointi vs. käsin piirtäminen -väittelyn suhteen. Tuttua Disneytä hyvässä ja pahassa on myös, että äänet ja musiikki ovat jatkuvasti vaarassa vyöryä puheen yli. Hyviin puoliin taas kuuluu eittämättä, että kyseessä on hyvällä tavalla se perinteinen Disneyn prinsessatarina. Taianomainen seikkailu, roolimallin mitat täyttäviä henkilöhahmoja, opetuksia, komediaa, oman tien löytämistä, eläinystäviä ja tietenkin unohtumatonta musiikkia.

12.2.2017

Lego Batman elokuva (2017) - Arvostelu

Arvostelu Lego Batman elokuva (2017)


Itsekkään Batmanin on pysäytettävä Jokeri ja kasvatettava vahingossa adoptoimansa poika.

Traileri

Genre: Animaatio / Komedia
Ohjaus: Chris McKay
Käsikirjoitus: Seth Grahame-Smith, Chris McKenna, Erik Sommers, Jared Stern, John Whittington
Päätähdet: Will Arnett, Zach Galifianakis, Michael Cera / Carl-Kristian Rundman, Juha Varis, Antti Lang
Kesto: 104 min.

"My name is Richard Grayson. The other kids call me Dick.
- Well, children can be cruel."

Lego ei ole ainakaan jäänyt kehityksen kelkasta, tai juuttunut menneisyyteen. Ensin tuotettiin niitä varsinaisia palikoita kuuluisten elokuvafranchisejen siivellä ja lisensseillä. Seuraavaksi siirryttiin jälleen mm. Star Warsien, Harry Pottereiden ja Taru Sormusten Herrasta elokuvien suosion avittamana tekemään legoaiheisia pelejä näiden massiivisen suosion keränneiden elokuvien ympärille. Ikinä en ole yhtään pelannut, joskin kehuja ne ovat keränneet osakseen mukavasti.

Muutama vuosi takaperin Legot sitten jo saapuivatkin ryminällä leffakankaalle hauskan ja mielikuvituksellisen Lego -elokuvan myötä, joka piti surutta hauskaa populaarikulttuurin ja itsensä kustannuksella. Tuolloin elokuvassa vilahteli useita tunnistettavia hahmoja, mutta muistaakseni vailla lisensseja. Yksi näistä pikkucameoista kuului Will Arnettin ääninäyttelemälle Batmanille, joka parodioi paitsi Christian Balen ylimöreää ääntä, myös Chris Nolanin Batman-trilogian synkkyyttä ja vakavuutta. Hahmo keräsi osakseen suurta suosiota ja fanit toivoivat Lego Batmanille omaa elokuvaa, joten tässä se nyt sitten tulee. Vieläpä DC Comicsin lisenssein varustettuna, mikä on ihan mukava osoitus puljun huumorintajusta. Sekä Batmanin hahmon vahvuudesta, jonka uskottavuus kestää tälläisen parodian. Itseasiassa elokuva on niin hyvä, että sen ansiosta olisin valmis katsomaan Batman v Superman: Dawn of Justicen uudelleen. Töräytetäänpä majesteettisen oloinen tunnarikin em. elokuvasta ilmoille lopputekstien viimeisenä biisinä.

11.2.2017

Fifty Shades Darker (2017) - Arvostelu

Arvostelu Fifty Shades Darker (2017)


Christian Grey ja Anastasia yrittävät palata yhteen.

Traileri (Youtube)

Genre: Rakkaus / Draama
Ohjaus: James Foley
Käsikirjoitus: Niall Leonard. Perustuu E.L. Jamesin/Erika Leonardin romaaniin
Päätähdet: Dakota Johnson, Jamie Dornan, Kim Basinger, Jennifer Ehle, Marcia Gay Harden, Tyler Hoechlin
Kesto: 118 min.

"I will have dinner with you..... because I’m hungry."

Olen hieman yllättynyt. Fifty Shades of Greyn ohjasivat ja käsikirjoittivat pätevät tekijät, mutta ainakin henkilökohtaisesti se oli aivan liian pitkä ja otti lähdemateriaalinsa aivan liian vakavasti. Joten noin puolivälin kohdalla riitti, hyppelin pari kertaa aikajanalla eteenpäin ja luovutin. Syyttävä sormi osoitti vähän kaikkeen, myös pääosiin.

Ilmeisesti ykkösosan ohjanneella Sam Taylor-Johnsonilla ja E.L. Jamesilla meni sukset ristiin. Universal kaivoi kuitenkin naftaliinista James Foleyn tilalle, jonka tunnetuimmat suoritukset löytyvät viime vuosituhannen puolelta. Niihin tosin kuuluu esimerkiksi legendaarinen Myyntitykit: "A always, B be, C Closing, always be closing!!! Edellinen miehen leffa on kymmenen vuoden takaa ja tässä välissä hän on ohjaillut etunenässä erittäin laadukasta House of Cardsia television puolella.

9.2.2017

La La Land (2016) - Arvostelu

Arvostelu La La Land (2016)

Ihmiset jahtaavat unelmiaan kaupungissa, joka on rakennettu unelmien ympärille.

Traileri (Youtube)


Genre: Romanttinen musikaali
Ohjaus & käsikirjoitus: Damien Chazelle
Päätähdet: Emma Stone, Ryan Gosling, John Legend, J.K. Simmons
Kesto: 128 min. 

"Here's to the hearts that ache."

Odotukset, vangitsevuus ja teema


Tiedättekö sen tunteen kun jotain odottaa oikein paljon ja kun se odotettu hetki sitten toteutuu, niin kyynelhän siinä tahtoo tirahtaa. Nostalginen ja Hollywoodin historiaa syleilevä musikaali oli ideana sitä luokkaa, että olin myyty välittömästi. Maailma on muuttunut niin vakavaksi, että tekijät pitävät musikaaleja kuolevana genrenä, jolle ei ole enää riittävän suurta yleisöä. Toista se oli äänielokuvan alkuvuosikymmeninä ja 50-60 luvuilla, jolloin eleltiin musikaalien kulta-aikaa. Toki valitettavasti jo tuolloin Hollywood sarjatuotti elokuvia ja musikaali on juuri se genre mikä tarvitsee eniten sydäntä, intohimoa, tunnetta ja kaiken kaikkiaan aitoutta. Siksipä minulla on pieni viha-rakkaus suhde näihin vanhempiin musikaaleihin, joissa oli myöskin tarvittaessa ihan rutiinia vaikkapa käyttää puhdasäänistä laulajaa vetämään näyttelijän lauluosuudet. Luojan kiitos tämä käytäntö on kuollut.

Tuolta pohjalta ihmettelin muutama vuosi takaperin suuresti Les Miserablesin ja Russell Crowen jokapuolelta niskaansa saamaa naureskelua ja kuraa. Tuon musikaalin dialogi lauluosuuksia myöten purkitettiin suoraan kuvauspaikoilla ja sen aiheuttaman sopivan rosoisuuden tuoma inhimillisyys, persoonallisuus sekä autenttisuus tekee siitä unohtumattoman kokemuksen. Sama pätee Crowen suoritukseen. Kyllähän La La Landinkin tapauksessa kuulee etteivät Gosling ja Stone ole luonnollisia laulajia, vaikkakin he vetävät lauluosuutensa erittäin hyvin ja jokainen ulostuleva sana sekä äänne pursuaa tunteita.

5.2.2017

Rings (2017) - Arvostelu

Arvostelussa Rings (2017)


Tuttu nauha ilmestyy uudelleen nykyajassa ja biologian opettaja päättää alkaa tutkia sitä tarkemmin.

Traileri (Youtube)

Genre: Kauhu / Jännitys
Ohjaus: F. Javier Gutiérrez
Käsikirjoitus: David Loucka, Jacob Estes, Akiva Goldsman. Perustuu Koji Suzukin kirjoihin
Päätähdet: Matilda Anna Ingrid Lutz, Alex Roe, Johnny Galecki, Vincent D'Onofrio
Kesto: 102 min.


"You're here about the girl, The girl in the well."

Odotukset, vangitsevuus ja teema


Muistan utuisesti kuinka The Ring oli pienimuotoinen tapaus ihan täällä pohjolan perukoiden pikkukaupungissakin milleniumin alkupuolella. Kersana olin itsekin katsonut kauhua. Screamit kärsittiin jotenkin läpi, mutta Painajainen Elm Streetillä lopetti genren katsomisen viideksitoista vuodeksi. Kun saan animaatiot pakettiin sukellan kauhun pariin. Ringejä en siis koskaan ollut nähnyt, mutta tiesin mistä siinä on kyse. En vain ollut vanhemmallakaan iällä halunnut demonisoida rakasta televisiotani ja uhata yöuniani. Mutta nyt luonnollisesti Ringit ja Ringu-anthology kahlattiin läpi ennen Ringsia.

The Ringista täytyy sanoa tähän alkuun, että se on mielestäni selvästi paras. Elokuva seurasi Ringun jalanjälkiä hioden kokonaisuutta selkeämmäksi, tunnelmallisemmaksi, rikkaammaksi ja länsimaisemmaksi. Teoriassa näkemykseni voisi olla erilainen mikäli olisin ensin katsonut Ringun, jolloin The Ringistä olisi imeytynyt suurin osa jännityksestä pois. Ringu oli kuitenkin työläämmin seurattava ja sillä oli pakottava tarve selittää kaikki paha hyväksi, sekä paranormaali normaaliksi. Ehkä suurin yksittäinen ero oli The Ringin lopun nerokas ja pysäyttävä viesti katsojalleen, mikä ehdottomasti oli elokuvan kruunaava suoritus, joka teki siitä puheen aiheen.