28.4.2017

Guardians of the Galaxy vol. 2 (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Guardians of the Galaxy vol. 2 (2017)


Sekopäiset seikkailut jatkuvat ja vitsit lentävät uuden mahtimixnauhan tahdissa. Quillin isiongelmat otetaan suurennuslasin alle, tavataan vanhoja tuttuja ja luodaan uusia miellyttäviä, sekä vähemmän miellyttäviä tuttavuuksia. Sosiaalisen kanssakäymisen ja avaruusrosvojen kanssa nahistelun ohessa galaksikin tulee pelastettua ikään kuin refleksinomaisesti kun sellainen tilanne kerta kohdalle sattuu.

Traileri

Genre: Toimintakomedia / Sci-Fi
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Gunn
Päätähdet: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Michael Rooker, Kurt Russell
Kesto: 136 min.

"I'm Mary Poppins y'all!"

Guardians of the Galaxy vol. 2 on täällä ja kuten asiaan kuuluu, niin se on isompi, äänekkäämpi ja kenties näyttävämpikin. Esimerkiksi ainakin Kurt Russellin enemmänkin Fantastic Four -sarjaan kuuluvan Ego-hahmon asuttamaa planeettaa pidetään jopa suurimpana erikoistehosteena, joka on konsanaan ruudulla nähty. Siis jos sillä jollekin on oikeasti väliä. Jos ykköosa oli jossain määrin avaruuswestern, niin nyt mennään enemmänkin Star Warsin episodien 5 ja 6 tahdissa. Itseasiassa jos Star Wars luotaisiin juuri nyt tyhjästä, niin ainakin omasta mielestäni lopputulos olisi paljon lähempänä tätä anarkistista ja vitsailevaa Guardians of the Galaxy vol. 2:sta kuin hillitympää Imperiumin vastaiskua. Ajat ja tyylit muuttuvat, sekä budjetit kasvavat.

James Gunn pitelee edelleen ohjaksia ja tällä kertaa hän on ainoa käsikirjoittaja. Ykkösosaa kun oli kässäröimässä Gunnin kaverina Nicole Perlman, joka on tällä hetkellä kiinni lukuisissa eri vaiheessa olevissa projekteissa alkaen Marvelin leffoista ja päättyen Pokemoniin. James Gunnin aiempia tuotoksia ovat esimerkiksi komiikalla höystetty George A. Romeron kauhuklassikon uudelleenversiointi Dawn of the Dead, sekä supersankarikomedia Super.

Ykkösosa oli jopa jossain määrin yllätysmenestys. Jos niin voi sanoa 200 miljoonan dollarin Marvel-elokuvasta, josta kuitenkin löytyi tähtivoimaa. Ennen kaikkea Guardian of the Galaxy oli erilainen kuin mihin olimme jo ehtineet tottua geenren sisällä. Se toi suuremman keveyden supersankarileffoihin jo ennen Deadpoolia, tai Ant Mania. Luonnollisesti myös volume 2 muodostuu edelleen siitä toimivasta yhdistelmästä sarjakuvamaista toimintaa ja huumoria tarjoiltuna jälleen 70-80 luvun soundtrackilla, sekä popkulttuuriviittauksilla. Ylipäänsä elokuvan henki on jossain määrin 70-80 luvun b-elokuvaa tuotettuna a-luokan tekijöillä. Mutta miten se pärjää ja erottuu genressä, joka on sitten ykkösosan muuttunut rikkaammaksi jopa jollain tavalla jäljitellen Guardiansia, sekä genreen on tullut uusia kilpailijoita kuten DC Comicsin maailma ja Star Wars?

22.4.2017

Kaikkien aikojen parhaat animaatiot 25-1 - Lista

25. 

Mary & Max (2009)



"When I was young, I invented an invisible friend called Mr Ravioli. My psychiatrist says I don't need him anymore, so he just sits in the corner and reads."
Tuotanto: Melodrama Pictures
Ohjaus ja käsikirjoitus: Adam Elliott
Päätähdet: Bethany Whitmore, Toni Collette, Philip Seymour Hoffman, Barry Humphries
Musiikki: Dale Cornelius

Traileri

Mary & Max on kertakaikkisen on valloittava stop-motion savianimaatio. Kunhan vain annat sille 15-20 minuuttia huomiotasi, se kaappaa sinut mukaansa. Pyöreähkö ja yksinäinen 8-vuotias australialaistyttö ajautuu kirjeenvaihtoon sairaalloisesti lihavan, 44-vuotiaan New Yorkissa asustavan juutalaisen kanssa, joka on myös yksinäinen. Kyse on todellakin poikkeuksellisesta elokuvasta, jonka sydän, komedia, äly ja loistava ääninäyttely vievät katsojan mukanaan. Kaikki elokuvan dialogi tapahtuu kirjemuodossa luettuina pätkinä, jossa hahmot vastaavat edelliseen kirjeeseen ja kertovat mitä heidän elämässään on tapahtunut sitten edellisen kirjeen. Englannin kieli rullaa kauniisti ja lauseet ovat viimeisen päälle hiottuja. Pieni ja kuiva komediavire on jatkuvasti läsnä. Muistan luikauttaneeni levyn sisään viime kesänä ja ajatelleeni, että enpä usko kyseessä olevan kaiken hehkutuksen arvoinen elokuva. Meinasin lopettaa siinä vartin jälkeen, mutta onneksi pysyin mukana ja nyt voin todeta kyseessä olevan eräänlainen piilotettu timantti maineikkaampien länsimaisten animaatioiden joukossa. Ja kyse on nimenomaan kypsähköstä elokuvasta, joten lapset tästä eivät saa oikein mitään irti. Bethany Whitmore ja Philip Seymour Hoffman ovat rooleissaan lumoavia kuten pitääkin kässärin ja dialogin ohella ollakin, että puhtaasti henkilöillä ratsastava elokuva ottaa tuulta alleen.

24. 

Bambi (1942)



"I'm thumpin'! That's why they call me Thumper!"
Tuotanto: Disney
Ohjaus: James Algar, Samuel Armstrong, David Hand, Graham Heid, Bill Roberts, Paul Satterfield, Norman Wright
Käsikirjoitus: Perce Pearce, Larry Morey, Vernon Stallings, Mel Shaw, Carl Fallberg, Chuck Couch, Ralph Wright
Päätähdet: Donnie Dunagan, Hardie Albright, Peter Behn, Fred Shields / Reino Bäckman, Elina Saarinen, Jaana Saarinen, Vuokko Saarinen, Ritva Lehtelä (1969 dubbaus) / Miika Vintturi, Samuel Harjanne, Akira Takaki, Markus Bäckman (2005 dubbaus)
Musiikki: Frank Churchill, Edward Plumb

Kaikkien aikojen parhaat animaatiot 50-26 - Lista

50. 

Kaksin karkuteillä (2010)



"I know not who you are, nor how I came to find you, but may I just say... Hi. How ya doin'?"
Tuotanto: Disney
Ohjaus: Nathan Greno, Byron Howard
Käsikirjoitus: Dan Fogelman
Päätähdet: Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy, Ron Perlman / Maria Ylipää, Lauri Tähkä, Sari Ann Moilanen, Tommi Korpela
Musiikki: Alan Menken

Mieleenjäävä hetki


Kyseessä oli juhlapaalu Disneylle, sillä Kaksin karkuteillä on yhtiön 50. animoitu kokoillan elokuva. Ja lopputulos on ihan juhlahetken arvoinen. Tarinoiden mukaan elokuva vietti peräti 6 vuotta tuotannossa ja täten pelkästään sen tuotantokulujen arvellaan olleen jopa 260 miljoonaa dollaria. Tuolla summalla kyseessä olisi selvästi kaikkien aikojen kallein animaatio ja myöskin kaikki elokuvat listaten sijoitus olisi viides. Mutta eipä Disneyn hirvittävästi tarvinnut hikoilla sillä Kaksin karkuteillä tuotti 600 miljoonaa dollaria jo pelkästään lippuluukuilta. Se tuotettiin yhdistelmänä CGI:tä ja perinteistä animaatiota, mitkä sitten renderöitiin epä-fotorealistisesti, joten lopputulos näyttää kuin maalaukselta.

Kyseessä on siis romanttinen prinsessamusikaali, vai onko tuo edes mikään sana. Alan Menken palasi pitkästä aikaa säveltämään musiikin ja yhdestä laulusta rapsahti Oscar-ehdokkuus. Alunperin elokuvan nimen piti muuten olla sadun mukaan Rapunzel, mutta se muutettiin sukupuolineutraalimpaan Tanglediin ja markkinoinnissa tuotiin esiin Rapunzelin ohella myös mieshahmo Flynn Rideria. Se aiheutti tietenkin mielensäpahoittajissa jupinaa, vaikka on fakta, että ihmiset ja eritoten lapset antavat paljon painoarvoa nimille ja julisteille/kansille. Nyt olemme jo siinä listan vaiheessa, jonka elokuvista ei ole minulla oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa. Kyse on loistavasta ja hauskasta elokuvasta, jolle on jo pidemmän aikaa odotettu jatkoa. Sitä ei ole kuitenkaan tullut. Tosin Disney Channelille tuotettiin Tangled tv-sarja, mutta ne nyt on taas niitä karsittuja ja nimenomaan lapsille tehtyjä sarjoja. Joten itse saa tyytyä Tanglediin ja lyhytelokuvaan Tangled Everafter.

49. 


"You are so finished when I get in there! I'm gonna stuff you in the blender, push "puree," then bake you into a pie and feed it to the social worker! And when he says, "Mmmm, this is great, what's your secret?" I'm gonna say... love and nurturing."
Tuotanto: Disney
Ohjaus ja käsikirjoitus: Dean DeBlois, Chris Sanders
Päätähdet: Daveigh Chase, Chris Sanders, Tia Carrere, Ving Rhames / Annituuli Kasurinen, Jukka Rasila, Amira Khalifa, Pertti Koivula
Musiikki: Alan Silvestri

21.4.2017

Kaikkien aikojen parhaat animaatiot 75-51 - Lista

75. 

Haikarat (2016)



"My old nemesis: glass!"
Tuotanto: RatPac-Dune Entertainment, Warner Bros. Animation
Ohjaus: Nicholas Stoller, Doug Sweetland
Käsikirjoitus: Nicholas Stoller
Päätähdet: Andy Samberg, Katie Crown, Kelsey Grammer / Antti Lang, Hanna Mönkäre, Markus Bäckman
Musiikki: Jeff Danna, Mychael Danna

Mieleenjäävä hetki

Kyseessä on sekopäinen komedia, jossa haikarat ovat hylänneet vauvabisneksen ja pykänneet pystyyn normaalia krääsää myyvän verkkokaupan. Jos se tuntuu vielä liian normaalilta, niin hulluus viedään potenssiin kaksi kun susilauma muodostaa mm. toimivan sukellusveneen kaikuluotaimineen. Elokuvassa Junior-haikara on kovassa uraputkessa haikara-organisaation sisällä ja hän on vahvin ehdokas uudeksi pomoksi Hunterin tilalle. Kunnes Hunter haluaa Juniorin erottavan puljun ainoan ihmisen, Orpo-Tuuli kun aiheuttaa vain kaaosta ja vahinkoja. Asiat eivät suju odotetusti ja lopulta Juniorilla, sekä Orpo-Tuulella on käsissään vauva, joka pitäisi toimittaa hissun kissun perille. Jos joku organisaation sisällä saa tästä vihiä saavat molemmat kalossin kuvan takamukseensa. Kaksikkomme epäonneksi työpaikan jeesmies Pigeon Toady haistaa palaneen käryä käynnistäen omat tutkimuksensa. Elokuvan on ohjannut ja rustannut esimerkiksi Neighboursista, sekä Forgetting Sarah Marshallista tuttu Nicholas Stoller ja meininki on sen mukaista. Paljon sekopäistä toimintaa ja tilannekomediaa, hauskoja hahmoja ja ironialla kuorrutettua sanailua. Parasta silti on ehkäpä työelämän me-henkisten kliseiden kustannuksella pilaileminen. Kirsikkana kakun päälle elokuva äityy jopa parodioimaan itseään.

17.4.2017

Kaikkien aikojen parhaat animaatiot 100-76 - Lista

Minulla oli tapana ylenkatsoa animaatioita, koska on yleinen tapa niputtaa kaikki animaatiot pelkiksi lastenelokuviksi. Vakavan ja normaalin aikuisen ihmisen ei kuulu yksikseen katsoa mielikuvitusmaailmaan sijoittuvaa typerää ja lapsellista tarinaa, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa saati sitten painavaa sanottavaa. Mutta jos lähtee lukemaan rivien välistä, niin voit yllättyä positiivisesti. Listallani on myös pari elokuvaa, jotka muuttivat isosti käsitystäni animaatiosta vakavasti otettavana tarinankerronnan muotona. Animaatiossa voidaan tyylikkäästi käsitellä aiheita, jotka muuten olisivat aivan liian tuskallisia. Sitäpaitsi animaatio oli ennen CGI:n kehittymistä ainoa genre, jossa tarinankertojan ei tarvinnut tehdä kompromisseja, koska kaikki oli toteutettavissa. Nykyään animaatiossa katsoja tapaa edelleenkin ne villeimmät ideat, jotka olisivat muutoin liian kalliita toteutettaviksi. Tosin joukossa on edelleen niitäkin joiden toteuttaminen sellaisenaan olisi vähintäänkin haastavaa, ellei jopa mahdotonta.

Animaatioita on monenlaisia. Hyvin harva nykyanimaatio on yksinomaan lapsille suunnattu. Disney on tehnyt jo aikojen alusta saakka elokuvia kaiken ikäisille. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta kuvioihin ilmestynyt Dreamworks on pyrkinyt vieläkin selvemmin kosiskelemaan myös vanhempaa yleisöä esimerkiksi lukuisilla aikuissävytteisillä vitseillä ja popkulttuuri -viittauksilla. Välillä on tullut jättipotti kuten Shrek ja välillä on menty rysähtämällä metsään kuten Hain tarinassa. Japanilaisesta animaatiosta löytyy jo enemmän vaihtelevuutta. Koko perheen animaatioiden lisäksi löytyy selvästi teineille ja jopa aikuisemmillekin suunnattua tavaraa. Eritoten 70-80 -luvulla japanilaisen animaation teemat olivat melko synkkiä ja se näkyy jopa Hayo Miyazakin teoksissa. Eritoten 80-luvun japanilaista animaatiota voi kuvata sanoin "dark and brooding", sillä se oli b-luokan kauhuanimen kulta-aikaa. Se tarjoili mm. Urotsukidojin, Wicked Cityn, Vampire Hunter D:n Golgo The Professionalin, Space Adventure Cobran jne. Mikään näistä ei ole lasten elokuva, sillä kaikista löytyy alastomuutta ja väkivaltaa. Nykyaikana taas esimerkiksi Ranskasta tulee lähes vuosittain jotain taiteeseen verrattavissa olevaa kypsää animaatiota kuten Bellevillen kolmoset, joiden parissa piisaa pureskeltavaa.

Vaikka lista on pitkä, sieltä jäi pois monta mielenkiintoista nimikettä. En oikein lämmennyt eurooppalaisille animaatioille kuten irlantilaisille Song of the Sealle, The Secret of Kellsille ja vaikkapa ranskalaisille Pikku prinssille, Kuninkaalle ja satakielelle, tai Ernest & Celestinelle. Mutta eivät ne sattumalta ole imdb:ssä parhaiden animaatioiden kärkisijoilla ja listaan voi lisätä vaikkapa Angel's Eggia, The Plague Dogsia, Mind Gamea, Arrugasia jne. Keskityin tosiaan paljolti Hollywoodiin ja japanilaiseen animaatioon, eli animeen, koska ne olivat helpoiten ja halviten saatavilla. Sekä ne ovat yleensäkin suosituimpia.

Lista on ennen kaikkea rakennettu nykykatsojan silmin ja viihdepää edellä. Sijoitukset eivät ole kiveenhakattuja ja päätä rapsuteltiin sijoitusten suhteen. Vain kärjen voisi sanoa olevan jonkinlaisessa kiveen hakatussa järjestyksessä. Leffan nimessä on linkki sen imdb-sivulle ja tuottajana on mainittu vain animaatiosta vastannut studio. Sen lisäksi poimin youtubesta elokuvan mieleenjäävimmän kohdan mikäli sellainen on tarjolla. Sain samalla verestettyä muistiani, koska osa näistä elokuvista on katsottu viimeksi jopa 10 vuotta sitten. En myöskään tehnyt viisauksissani mistään mitään muistiinpanoja, joten tuonkin suhteen niistä pätkistä oli apua.

Osia tulee vielä kolme ja julkaisen niitä sitä mukaa kun saan ne valmiiksi. Tavoite olisi saada viimeinen osa ulos viimeistään 5. päivä toukokuuta. Toivottavasti lukijat löytävät täältä jotain katsomisen arvoista ja kenties kiinnostuvat animaatioista enemmän.

100. 


"Poika: Have you had any nice battles lately? Lohikäärme: Battles? Oh, no. No battles. No. - Oh. Probably too busy scourging the countryside and devouring fair damsels, then.¨ - Scourging? Devouring? Good heavens, no.- But don't you ever do anything desperate?- Well, yes, I... I do make up poetry."
Tuotanto: Disney
Ohjaus: Alfred L. Werker, Hamilton Luske
Käsikirjoitus: Ted Sears, Al Perkins, Larry Clemmons, William Cottrell, Harry Clork jne.
Päätähdet: Robert Benchley, Frances Gilford, Buddy Pepper
Musiikki: Frank Churchill, Larry Morey


Listan ainoa live-actionia ja animaatiota yhdistelevä teos. Halusin pitää kiinni puhtaista animaatioista. Lempeä Lohikäärme on periaatteessa mainospätkä, jossa kierretään Disneyn Burbankin studiota radiokoomikko Robert Benchleyn esittämän toheloivan hahmon johdolla. Katsoja oppii perinteisestä cel-animaatiosta helposti ja hauskasti kaiken oleellisen. Sekaan on uitettu neljä lyhytanimaatiota, joista erityisesti Baby Weems on kerrassaan loistava ja jonka yhtäläisyyttä Boss Babyyn on vaikea olla huomaamatta. Tuon lisäksi Hessu esittelee cowboyn taitojaan, törmäämme Aku Ankkaan ja luonnollisesti pääsemme myös tutustumaan elokuvan nimikko-otukseen. Lempeä Lohikäärme maksoi 600 000 dollaria tuottaen lippuluukuilta aikanaan vain 400 000. Kansa olisi halunnut nähdä kokoillan animaation Lumikin ja Pinokkion hengessä. Mutta nykykatsojan silmin tämä on sisältönsä ohella myös mielenkiintoinen aikamatka monellakin tavalla. Elokuvassa esimerkiksi ylistetään Disneyn perhemäistä yhteishenkeä ja lämpöisyyttä, vaikka juuri leffan ilmestymisvuonna animaattorit lakkoilivat vaatien Disneyn taipumista hiljattain perustetun Screen Cartoonists Guildin työehtosopimuksen alle. Alkuvuosina Disneyn työntekijät olivat parhaiten palkattuja, mutta yhtiön liusuessa rahahuoliin Pinokkion ja Fantasian jälkeen, työntekijöitä lomautettiin, etuuksia leikattiin ja yhtiön sisällä rivianimaattorin, sekä huippuanimaattorin palkkaero kasvoi valtavaksi. Lopulta liittovaltion sovittelijan avustuksella Disney taivutettiin alan yhteisen työehtosopimuksen alle. Joskin lienee syytä mainita, ettei siirtymä ollut muissakaan kilpailevissa yhtiöissä kovin kivuton.

15.4.2017

Bamse ja noita-akan tytär (2016) - Arvostelu

 Arvostelussa Bamse ja noita-akan tytär (2016)


Kroisos-myyrä löytää kultaa majavapadosta, mutta hänen on jotenkin houkuteltava maailman vahvin nalle muualle tuhotakseen padon ja saadakseen kullan. Samoihin aikoihin Kumpulaan saapuvat noita ja tämän ujo, ystäviä halajava tytär.

Traileri

Genre: Animaatio / Lastenelokuva
Ohjaus: Christian Ryltenius & Maria Blom
Käsikirjoitus: Sofie Forsman & Ida Kjellin
Päätähdet: Jussi Vatanen, Juha Muje, Markus Bäckman, Saana Norra, Petri Hanttu, Antti Timonen, Ia Koivisto, Sari Ann Stolt, Aku Laitinen, Sasu Moilanen, Peter Kanerva, Sampo Kovalainen, Tero Koponen
Kesto: 65 min.

"Minä olen maailman rikkain... tarkoitan kiltein myyrä."

Maailman vahvin (ja kiltein) nalle, eli Bamse, on ruotsalaisen Rune Andreassonin vuonna 1961 luoma sarjakuvahahmo. Se aloitti seikkailunsa tv:ssä lyhytanimaatioina, josta se laajeni Allers-lehden sarjakuvasivuille vuonna 66 saaden oman sarjakuvalehtensä vuonna 73. Tuo lehti ilmestyy mm. Suomessa vielä tänäkin päivänä. Luonnollisesta Bamsesta on myös tehty tv-sarjoja ja ensimmäiset pienen budjetin piirroselokuvat näkivät päivänvalon jo 90-luvun alkupuolella. Kunnes sitten hieman yli 40 vuotta Bamsen syntymän jälkeen 2006 julkistettiin, että Bamsesta on tekeillä uusia, suuremman budjetin animaatioelokuvia. Niistä ensimmäinen oli 2014 ilmestynyt Bamse ja rosvokaupunki. Toinen onkin jo sitten tämä Ruotsissa joulukuussa 2016 ilmestynyt Bamse ja noita-akan tytär.

Ensimmäisenä silmiin pistää elokuvan lastenkirjamainen ja viehättävä ulkoasu. Kirkkaita värejä riittää jopa liiankin kanssa, sillä omat myyränsilmäni alkoivat kovasti vetistelemään. Animaatio on 2D:tä usein täysin staattisella ja hieman epätarkalla taustalla, joka jättää jälkeensä ihan viehättävän, sarjakuvamaisen ja nostalgisen tunteen. En ole sarjakuvia lukenut 20 vuoteen, mutta hahmot ja maailma näyttää siltä kuin olisi sukellettu sarjakuvan sivuille ja niinhän sen pitääkin olla tässä tapauksessa. Immersion kruunaa elokuvan eloisat efektit, sillä koko ajan kuuluu jonkinlaisia luonnon ääniä, mikä herättää maailman eloon. Näppinsä pelissä on myös elokuvan musiikin säveltäneellä Henrik Lörstadilla, jonka melko yksinkertainen, mutta elokuvalle sopiva musiikki avustaa katsojansa juuri oikeanlaisiin tunnetiloihin. Pakko on myös mainita elokuvan ohjaus, jossa on ollut silmää rakentaa ihan kivasti aseteltuja kohtauksia ja parissa kohtaa kameran avulla tehostaa esimerkiksi yksinäisyyden tunnetta loitontamalla kuvaa hitaasti hahmosta kauemmas.

14.4.2017

The Boss Baby (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa The Boss Baby (2017)
Templetonin perheeseen saapuu uusi, pukua pitävä ja salkkua kantava, vauva. Esikoinen tuntee olonsa syrjäytetyksi ja pian hän huomaa, ettei vauvan outous rajoitukaan pelkkään ulkokuoreen.

Traileri

Genre: Animaatio / Komedia
Ohjaus: Tom McGrat
Käsikirjoitus: Michael McCullers perustuen Marla Frazeen lastenkirjaan
Päätähdet: Alec Baldwin, Miles Bakshi, Steve Buscemi, Jimmy Kimmel, Lisa Kudrow / Juhani Rajalin, Taneli Vaittinen, Taisto Oksanen, Joonathan Kettunen, Kristiina Vahvaselkä
Kesto: 98 min.
"Miksemme voisi vain jakaa?
- Et tainnut käydä kauppakorkeaa?"

Olin odottanut tätä Dreamworksin elokuvaa innolla, sillä sen idea ja osa trailereista olivat silkkaa kultaa. Se tuo vähän mieleen Disneyn 76 vuotta vanhan lyhytanimaation, Baby Weems. Siinä Weemsin perheeseen syntyy poikkeuksellisen älykäs vauva, jonka kynttilä palaa syntymästä saakka kuumana ja kirkkaana. Se on sanalla sanoen loistava ja on yksi suosikkejani tuolla saralla.

Boss Babyn on ohjannut Tom McGrath, jonka aiempia töitä ovat tähtiä vilisevät animaatiot Megamind ja Madagascar -leffasarja. Ne molemmat sisältävät kosolti hauskoja hetkiä, eritoten mm. Will Ferrellillä, Jonah Hillillä ja Brad Pittillä varustettu superroistoparodia Megamind. Mutta niille on myös yhteistä, että löpö loppuu koneesta jo reilummalti ennen leffan loppua ja komediaa tehdään yhdentekeväksi jäävän tarinan kustannuksella. Kässäristä taasen vastaa Michael McCullers, joka on tarinoinut Austin Powers -elokuvat ja on entinen Saturday Night Liven käsikirjoittaja. Mies on mukana tulevissa Shrek 5 ja Hotel Transylvania 3 -elokuvissa. Joten noista on pääteltävissä, että kyseessä on hyvinkin Dreamworksin näköinen tarinaniskijä. Eli animaatioita lapsille ja aikuisille, jonne on ripoteltu sekaan vain aikuisten likaisissa mielissä muodostuvia kaksimielisyyksiä, pieruhuumoria ja popkulttuuriviittauksia.

Joten siirrytään katsomaan millaisen maun elokuva jätti jälkeensä ja tarjosiko se minkäänlaisia yllätyksiä. Ja ennen kaikkea kykenikö tekijätiimi jalostamaan loistavasta ideasta kokonaisen 1,5 tuntia käsittävän tarinan.

Hyvää


Elokuva ei lähtökohtaisesti petä katsojansa odotuksia. Perinteiseen Dreamworksin tapaan löytyy kosolti kaksimielisiä vitsejä ja popkulttuuriviittauksia. Esimerkiksi Pomovauva käski Timin laittaa tutin suuhun ja imeä sitä kovempaa melko aggressiiviseen sävyyn. Tälle löytyy täydellinen selitys juonen osalta, mutta tästä aikuiselle heräävä kaksimielisyys ei ole todellakaan sattumaa, vaan täysin tarkoituksenmukaista. Siinä missä lapset taas nauranevat pelkälle tilanteen komiikalle ja Timin selvälle epämukavuudelle. Viittausten saralla Maija Poppanen ja siinä sivussa häntä esittänyt Julie Walters saavat oman osansa irvailusta. Mukana on myös selvät viittaukset Kadonneen arkin metsästäjiin ja Gandalfiin, jonka klipit eritoten olisi kiinnostavaa kuunnella alkuperäiskielellä. Vitsejä riittää ja ainakin omaan makuhermooni ne kolahtivat ihan mukavasti.

13.4.2017

Fast & Furious 8 (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Fast & Furious 8 (2017)


Dominic Toretto kääntää selkänsä perheelleen.

Traileri

Genre: Toiminta, Rikos
Ohjaus: F. Cary Gray
Käsikirjoitus: Chris Morgan, perustuen Gary Scott Thompsonin luomiin hahmoihin
Päätähdet: Vin Diesel, Dwayne Johnson, Jason Statham, Charlize Theron, Michelle Rodriguez
Kesto: 136 min.

"I will beat your ass like a Cherokee drum."

Odotukset, vangitsevuus ja teema


Taitaa olla aiheellista kutsua Fast and Furiousia kaikkien aikojen kovimmaksi franchiseksi, sillä elokuvat ovat tuoneet yli 4 miljardia pelkästään lipputuloina. Viimeisin osa toi yksinään 1,5 miljardia, eli sarja on kuumempi kuin koskaan. Viimeisin oli myös tasoltaan parasta vähintäänkin sitten ykkösosan, joten senkin suhteen saavutettiin jonkinlainen piikki. Eikä fanien tarvitse kantaa huolta sarjan tulevaisuudesta, sillä suunnitelmissa on jo kaksi jatko-osaa. Tyhmäähän se olisi luopua varmasta kassahitistä kun rauta on edelleenkin kuumaa.

Olen nähnyt kaikki elokuvat vuosien varrella. Vuosituhannen alussa ilmestynyt ykkönen tarjosi hyvän perustan ja se on kerännyt franchisen edetessä matkaansa kosolti nostalgista viehätystä. Ilman Torettoa tehty kakkososa taas oli nostalgiallakin valeltuna aikamoista tuubaa. Tokyo Driftin olen nähnyt vain kerran sen ilmestymisvuonna ja ainakin silloin se oli jännittävä, sekä viehättävän erilainen kokemus. Joskin se ei silloinkaan näyttänyt merkkejä siitä millainen mammutti sarjasta kehittyisi. Kenties Tokyo Drift oli käänteen tekevä osa siinä mielessä, että tuolloin Justin Lin astui puikkoihin. Sen jälkeen sarja löysi todenteolla nykyisen kaavansa.

2.4.2017

Ghost in the Shell (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Ghost in the Shell (2017)


Majurin ruumis tuhoutui onnettomuudessa, mutta hänen tietoisuutensa saatiin pelastettua ja se istutettiin uuteen supersotilaan kuoreen.

Traileri

Genre: Toiminta / Sci-Fi
Ohjaus: Rupert Sanders
Käsikirjoitus: Jamie Moss, William Wheeler, Ehren Kruger
Päätähdet: Scarlett Johansson, Pilou Asbaek, Takeshi Kitano, Juliette Binoche, Michael Pitt
Kesto: 107 min.

"Well, maybe next time you can design me better."

Odotukset, vangitsevuus ja teema


Elokuva perustuu Masamune Shirow'n vuonna 1989 julkaistuun saman nimiseen mangaan, eli japanilaiseen sarjakuvaan. Vuonna 1995 Production I.G. julkaisi ensimmäisen monesta Ghost in the Shell animesta, eli japanilaisesta animaatiosta. Animaatiostudion kuuluisin pätkä lienee kuitenkin Kill Bill vol. 1:seen tuotettu O-Ren Ishiin animaatio-osuus. Jokatapauksessa vuoden 1995 Ghost in the Shell -animea pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista animaatioista ja se toimi suurena innoittajana The Matrixille. Kannattaa ehdottomasti hankkia tuo anime käsiinsä. Se on vähän sekava ja työläs seurattava, joten sen joutuu katsomaan kahdesti, että kaikesta pysyy kärryillä. Lisäksi länsimaisten julkaisujen tekstityksen tasoa on joidenkin julkaisujen kohdalla kritisoitu, joten se ei varsinaisesti auta asiaa. Anime-elokuva yhdistelee perinteistä ja digitaalista animaatiota, sekä on aihealueiltaan hyvin kypsä ja kiehtova. Jopa filosofinen. 2004 leffalle tehtiin epävirallinen jatko-osa ja vuonna 2008 alkuperäinen elokuva julkaistiin uudelleen 2.0 nimikkeellä. Se sisältää uuden ääniraidan ja uusitun digitaalisen animaation, sekä muuta pientä hienosäätöä.

Ghost in the Shell sijoittuu tulevaisuuteen, jossa koko maailma on yhteydessä keskenään sähköisen verkon kautta. Myös ihmiset, joista valtaosalla on "kyberneettisiä parannuksia", eli käytännössä robottiosia. Jos olet kirjoittaja sinulle voidaan asentaa kädet, joissa on molemmissa kymmenen sormea. Jos haluat kännätä ilman krapulaa, saat sitä varten räätälöidyn maksan. Voit jopa siirtää tietoisuutesi/henkesi (= ghost) täysin uuteen keinotekoiseen ruumiiseen (= shell). Päähenkilömme Majuri on juuri sellainen tapaus. Hän kuuluu salaiseen iskuryhmään ja hänen kropassaan on mm. häiveteknologia, mikä mahdollistaa Majurin muuttumisen näkymättömäksi. Tätä varten hahmon tosin pitää tietenkin hankkiutua eroon vaatteistaan. Mutta tässä jenkkien elokuvaversiossa luonnollisestikin Majuria näyttelevällä Scarlett Johanssonilla on yllään ihonmyötäinen ja värinen puku, että ensinnäkin ikäraja saatiin pysymään riittävän alhaalla muista syistä puhumattakaan. Joten sitä odottaneet hentait saavat tyytyä pausettelemaan Under the Skinia.

Smurffit: Kadonnut kylä (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Smurffit: Kadonnut kylä (2017)


Mystinen kartta johdattaa Smurffiinan, Tohelon, Välkyn ja Patin matkalle kohti smurffihistorian suurinta salaisuutta.

Traileri

Genre: Animaatio / Lapset / Seikkailu
Ohjaus: Kelly Asbury
Käsikirjoitus: Stacey Harman, Pamela Ribon
Päätähdet: Ariel Winter, Joe Manganiello, Mandy Patinkin, Demi Lovato, Rainn Wilson / Diandra Flores, Joonas Saartamo, Tapio Liinoja, Mika Nuojua, Joonas Nordman
Kesto: 89 min.

"Nyt on salaisen ainesosan vuoro. Juustopala, jota säilytin alushousuissani."


Ihmisten maailmaan sijoittuneista smurffielokuvista ensimmäinen tuotti yli 550 miljoonaa dollaria ja toinenkin toi vielä 350 miljoonaa. Ne saivat kuitenkin kriitikoilta ja osalta katsojistakin raskaasti lokaa niskaansa. Ehkä liikaakin, koska kyllähän sen aivottoman sekoilun kerran jaksoi katsoa. Ainakin alkuperäisellä ääninäyttelyllä katsottuna. Tai sitten aika kultaa muistot, sillä imdb:ssä komeilee arvosanan vitonen ekan smurffileffan kohdalla. Tämän uusimman kohdalla silmäkulmia nostattaa se fakta, ettei kukaan aiemmassa kahdessa elokuvassa mukana ollut näyttelijä uusi rooliaan äänimuodossa. Joko näyttelijät ovat todenneet, ettei leffoissa esiintyminen ollut uran kannalta hyvä juttu (tuskin Hank Azaria semmoista liikaa miettii), tai todennäköisemmin Sony on halunnut tehdä selvän pesäeron aiempiin. Uskon nyt elokuvan nähneenä jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä elokuva on suunnattu täysin lapsille.