Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Maria Magdaleena (2018) - Arvostelu



maria magdaleena juliste
Genre: Draama
Ohjaus: Garth Davis
Käsikirjoitus: Helen Edmundson, Philippa Goslett
Päätähdet: Rooney Mara, Joaquin Phoenix, Chiwetel Ejiofor, Tahar Rahim
Kesto: 120 min.

"I'm not what I'm supposed to be."

Maria Magdaleena on jäänyt kristinuskossa hyvin etäiseksi henkilöksi, vaikka hänet mainitaan evankeliumeissa useammin kuin yksikään apostoleista. Hän pesi pääsiäisaterialla (?) Jeesuksen jalat tukallaan, hän oli ensimmäinen henkilö jolle ylösnoussut Jeesus ilmestyi ja hän liittyi seuraamaan Jeesusta Magdalan kaupungista. Näiden ja muiden tietojen ohella häneen liittyy myös laajalle levinnyt ja syvään juurtunut harhausko. Vuonna 591 Paavi Gregorius I julisti Maria Magdaleenan olleen prostituoitu ja häntä pyrittiin sivuuttamaan virallisista opetuksista. Vasta 1960-luvulla katolinen kirkko virallisesti julisti Gregoriuksen olleen väärässä tulkinnassaan ja 2016 Maria Magdaleena julistettiin apostolien apostoliksi. Tästä huolimatta edelleen elää vahvana se uskomus, että Maria olisi ollut prostituoitu. Tästä saa kiittää myös elokuviakin. Nimittäin muistaakseni Martin Scorsesen Kristuksen lankeemuksessa miehet jonottivat verholla eristetyn tilan takana temppujaan tehneen Marian luo, ja elokuvassa vihjattiin hänen ja Jeesuksen harrastaneen seksiä. Toinen mieleentuleva esimerkki löytyy Jesus Christ Superstarista, jossa Maria laulaa maanneensa monien miesten kanssa monin eri tavoin. Maria Magdaleena aikoo korjata tämän vääryyden ja palauttaa hänet keskeisimmäksi Jeesuksen opetusten todistajaksi. Apostoliksi numero 13, joka näkee Jeesuksen opetukset eri tavalla kuin muut keskeisimmät opetuslapset.



Tämän Markuksen ja Marian evankeliumeihin pohjautuvan elokuvan ohjaajantuolilta löytyy australialainen Garth Davis, jonka debyyttielokuva Lion keräsi 6 Oscar-ehdokkuutta viime vuonna. Ohjaajalla ei ole omien sanojensa mukaan uskonnollista taustaa ja elokuva yrittääkin olla käsikirjoituksesta lähtien enemmänkin historiallinen kuin myyttinen. Nimikkorooliin Davis on kiinnittänyt aina yhtä intensiivinen Rooney Maran, jonka kanssa hän työskenteli jo Lionissa. Jeesukseksi puolestaan on kiinnitetty haastatteluja ja mediaa karttava Joaquin Phoenix, joka tuntui minusta täydelliseltä roolivalinnalta lähtökohtaisesti.

Tarinamme alkaa Juudeasta 33 jkr. Maata ja Israelin kansaa hallitsee roomalaisten nimittämä nukkehallitsija. Herodes on tarjoillut Johannes Kastajan pään lautasella vaimolleen. Pinnan alla kytee tuli, kansa on valmis nousemaan kapinaan roomalaisia sortajiaan vastaan. Ihmiset odottavat Messiasta, joka on tuova Jumalan valtakunnan maan päälle kuten Vanhassa testamentissa on ennustettu. Elokuva alkaa esittämällä miten Maria on mahdollisesti elänyt ennen Jeesuksen tapaamista. Hän suorittaa yhdessä siskojensa kanssa naisten töitä eläen patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa naisen elämä ei ole hänen omansa.

maria magdaleena arvostelu 1

Ensimmäisissä kohtauksissa korostetaan kuinka Maria Magdaleena on vain tavallinen nainen, yksi monista. Tämä käy parhaiten ilmi alun kohtauksessa, jossa naiset menevät joukolla rukoilemaan. Jos kamera ei olisi keskittynyt lähikuvassa Mariaan, häntä olisi mahdotonta löytää tuosta joukosta. Naisille on omat rukousaikansa, heillä ei ole tässä vanhoillisessa yhteiskunnassa mitään muuta tarkoitusta kuin totella ja olla kunniaksi miehelleen, sekä tuottaa tälle jälkikasvua. Naisen osa on karu ja armoton. Tähän viitaten näiden alun kohtausten luonnonäänissä kuuluu poikkeuksellisen vahva surina, minkä voisi kokea viestivän painostetusta hiljaisuudesta.

Tämähän oli myös aikaa jolloin vammaisuudesta, mielisairauksista ja muista poikkeavuuksista kärsivät ihmiset nähtiin demonin riivaamina. Yhteiskunta ei halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä ja siellä sitten käveli puusepän poika, joka huomioi sinut, kosketti sinua ja kohteli sinua tasavertaisena ihmisenä muiden kanssa. Pian tämä Joosefin poika saapui myös Magdalan kaupunkiin ja näin Marian tuntema kutsumus jotain selittämätöntä kohtaan sai kasvot ja ruumiin. Lumoutunut nainen kerää kaiken rohkeutensa astuen sukupuoliroolinsa rajojen yli ja lähtee seuraamaan tätä Jeesuksen johtamaa ulkopaikkakuntaista miesjoukkoa.

Luonnollisesti myös tämä sama virkistävän karu maanläheisyys ulottuu myös Jeesukseen ja hänen opetuslapsiinsa. Hänen kasvonsa ja olemuksensa ovat väsyneet kuin kenellä tahansa muulla joka paikkaan patikoivalla reissumiehellä. Ne eivät ole ollenkaan yhtä pyhät ja valoisat kuin maalauksissa tai yleisesti muissa vastaavissa elokuvissa. Joaquin Phoenixin kasvot ovat kiehtova sekoitus lempeyttä, myötätuntoa, haavoittuvuutta ja intensiteettiä. Phoenixin ääni taas on herkkä ja saarnatessa tämä tiukasti viittaansa kietoutunut mies vaikuttaa siltä kuin hän olisi kipeä. Ääni kantaa juuri ja juuri ja sanojen äänteiden muodostaminen tuntuu vaativan rahtusen työtä. Idea on loistava, mutta jotenkin hahmo jää jopa liiankin tavallisenoloiseksi, vaikka sehän tässä onkin ollut tarkoituksena. Näitä profeettojakin kun tuona aikana kierteli useita ja eiköhän heilläkin omat seuraajansa olleet. Silti rahtusen enemmän jonkinlaista karismaa tai kipinää olisin kaivannut, sillä riittävän häiriintyneellä mielellä haettuna Phoenix voisi näyttää jopa jonkinlaiselta päihteiden käyttäjältä, joka sitten laskujensa aikana alkaa pukemaan "hurmostilan" kokemuksiaan sanoiksi seuraajilleen.

Opetuslapsista merkittäviin rooleihin kohoavat Pietari ja Juudas Iskariot. Kuulemme miten Ejioforin esittämä Pietari on jättänyt kivuliaasti taakseen poikansa ja vaimonsa. Vielä mielenkiintoisempaa on elokuvan näkökulma Juudakseen, joka haluaa taivasten valtakunnan tulevan maan päälle ja ylösnousemuksen koittavan, koska hänen vaimonsa ja tyttärensä ovat kuolleet. Tietyllä tavalla hän on Jeesuksen hartain seuraaja, joka ymmärtää opetukset liiankin sanatarkasti. On hämmästyttävää ja inhimillistä, miten opetuslapset käyttävät Jeesuksen puheita enemmänkin vallankumouksen valmisteluun ja roomalaisten ajamiseen ulos maasta. Kaikki taivuttavat oppeja tukemaan omaa agendaansa, johon historiasta löytyy kahmalokaupalla surullisia esimerkkejä. Vain puhtain, epäitsekkäin ja Jeesukselle läheisin Maria tuntuu alusta saakka todella ymmärtävän mistä näissä opetuksissa on kyse. Mariasta tulee Jeesuksen lempiopetuslapsi, joka toimii myös Jeesuksen tukena ja kuuntelijana ollen aidosti läsnä ja uskoen tähän sokeasti vailla ehtoja. Rooney Maran esittämä Maria katsoo Jeesusta täysin omistautuneena ja lumoutuneena, joka palauttaa Marian ihailun ujoina ja salaperäisinä hymyinä. Ikään kuin kaksikolla olisi jokin syvempi, sanaton yhteys.

Loppua kohden tarinan fokus siirtyy enemmän Mariasta Jeesukseen. Se pyrkii parhaansa mukaan tanssimaan ohi monien tuttujen osien, jotka osaamme jo ulkoa. Se voi tuntua katsojasta riippuen lievältä pettymykseltä, tai vain hyvältä asialta. Ne on kuitenkin nähty ja luettu miljoona kertaa. Ei mitään uutta. Ne tutut kohtaukset, jotka elokuvan on pakko näyttää, pyritään näyttämään eri valossa ja viemään läpi nopeasti ja luonnollisesti vailla niihin tavallisesti liitettyä myyttisyyttä. Ongelma on vain liukuhihnamainen tahti vailla kummempaa sisältöä. Ikään kuin ne olisi vain pakko hoitaa alta pois.

maria magdaleena arvostelu 2

Elokuvan kuvasuhde on 2.20.1. Tämä on yksi monista 50-60 luvun valtavia eepoksia varten kehitellyistä laajakangasformaateista. Kyseessä on arvatenkin tekninen kunnianosoitus tuona aikana suosionsa huipulla olleille raamattuelokuville. Musiikkipuolella kyseessä on islantilaisen Johann Johannssonin viimeinen sävellystyö ennen äkillistä kuolemaansa Berliinissä. Sävellys jäi muistaakseni hieman kesken, mutta hänen kanssaan elokuvan sävellystä työstänyt Hildur Guðnadottir vei sen maaliin saakka ja voi pojat, että se on hieno ja mieleenjäävä. Elokuva on hahmoilleen fyysinen ja henkinen matka, jonka Etelä-Italiassa kuvattuihin karun kauneisiin ja avariin maisemiin musiikki tuo vahvaa toismaailmallisuutta. Erityinen helmi on pianojohtoinen teema, jolla elokuva aloitetaan ja lopetetaan. Musiikki myös elää voimistuen ja hiipuen kuin hiekkaisia maisemia piiskaavat tuulenpuuskat.

Maria Magdaleena on haastava, mutta mielenkiintoinen ja ajankohtainen elokuva. Se on erittäin säästeliäs niin dialoginsa kuin musiikkinsakin kanssa ja kaikkea leimaa tietynlainen pysähtyneisyys. On hieman turhauttavaa, ettei tarina missään vaiheessa kerää vauhtia. Elokuvan rytmitystä voisi kuvata, että kun tarina kohoaa kävelyvauhtiin niin peli vihelletään poikki ja vauhti palautetaan sipsutukseksi. Ja kun elokuva pudottaa pallon viimeisellä kolmanneksella tyytyen vain kertaamaan meille tuttuja tapahtumia tuomatta peliin varsinaisesti mitään merkittävää ja tuottaen jopa vähän antiklimaattisen lopetuksen, niin on oikeutettua kyseenalaistaa palkitseeko näin haastava elokuva katsojaansa riittävästi. Mutta se tuottaa vahvan roolisuorituksen Rooney Maralta, hienon musiikin ja näyttävää kameratyötä kuvakompositioineen, sekä ennen kaikkea erittäin kiehtovan ja historiallisen näkökulman Raamatun tapahtumiin.

★★★

IMDb | Vanhoja arvosteluja

Katsomisvinkit: Silence, Kristuksen viimeinen kiusaus, Matteuksen evankeliumi, Joosef - unten kuningas, Kymmenen käskyä, Ben-Hur, The Passion of the Christ, Simson ja Delila, Jesus Christ superstar, Quo Vadis, Näin hänen kuolevan, Ruutin kirja, Barabbas, Mies Nasaretista, Jeesus Nasaretilainen, Brianin elämä

Kommentit