Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Lääkekoe - elokuvan arvostelu


lääkekoe arvostelu
Genre: Toiminta / Mysteeri / Kauhu / Kotimainen
Ohjaus & käsikirjoitus: Tapio Kauma (tarina) & Ville Väisänen
Päätähdet: Tapio Kauma, Ville Väisänen, Heikki Kauma, Niko Hill
Kesto: 62 min.

Lääkekoe kertoo tarinan omalaatuisesta Korppaisesta (Tapio Kauma), joka on kuin suomalainen lähiöversio Chris Prattista elokuvassa Passengers. Korppainen on erakko, jota vaivaavat surrealistiset unet, ja joka viettää sisällöttömät päivänsä tissutellen sekä tuijotellen tyhjyyteen. Ahdistuksen katkaisee ovelta kuuluva koputus. Korppaisen hämärä velipoika Kartsa (Tapio Kauma) tulee karhuamaan saataviaan naamioituneena aurinkolaseihin ja pabloescobarmaisiin tekoviiksiin, jotka valahtavat välillä miten päin sattuu. Outoutta lisää hahmon käyttäytyminen ja puhetapa äänensävyineen, jotka tuovat mieleen ainakin kuulokkeiden ja kuulokevahvistimen bassobuustin läpi kuunneltuna Vesa-Matti Loirin ja Nasse-sedän.

Rahaahan Korppaisella ei tietenkään ole, mutta suostuttelutaitoisella veljellä on ratkaisu valmiina. Päivän lehdessä on ilmoitus lääkekokeesta, johon osallistuvat saavat korvauksena juuri Korppaisen velkasumman verran valuuttaa. Kun veljesrakkaus on Kartsalle tuntematon käsite, ei Korppaiselle jää vaihtoehtoja, ja niin tie käy läpi epäilyttävän ulkokuoren omaavan sairaalan ovista. Odotusaulassa Korppainen tapaa Pentikäisen (Jussi Nousiainen) ja Haapalaisen (Viljami Packalen), jotka ovat myös tulleet syystä tai toisesta koekaniineiksi. Jo heti kohtauksen alussa sisäänpäin zoomaava kamera kertoo, että tämä kaksikko kannattaa painaa mieleen myöhempiä tapahtumia varten.

Koetta johtavan lääkärin (Väisänen) pakeilla ei kummempia kysymyksiä esitetä kummaltakaan puolelta, vaan epänormaalilla tavalla hohtava punainen neste tykitetään suoraan suoneen ja sillä hyvä. Lääkekokeen takapiruna häärii paha Niklas (Heikki Kauma), mikä kaikki selviää puhetavan ja vuorosanojen ohella viimeistään elokuvan puolivälissä, kun hän astuu estradille stevejobsmaisessa habituksessa silmälaseineen ja mustine poolopaitoineen. Mitä Niklas oikein haluaa ja mitä tuo neste on? Miksi se vain pahentaa Korppaisen unia aiheuttaen jopa hallusinaatioita kasvottomista miehistä ja maailmaa uhkaavasta demonista. Onko Korppainen menettämässä järkensä, ovatko nämä näyt vaarallisia, onko tästä mikään totta? Katso itse, sillä linkki Youtubessa julkaistuun elokuvaan löytyy arvostelun lopusta.

Elokuvasta löytyy mm. hyvin toteutettuja ammuskelukohtauksia ja Highlanderin mieleen tuovia kaksintaisteluita, jossa miehet ilmestyvät tyhjästä miekkojensa kanssa. Henkilökohtaiseen makuuni iskevät aina parhaiten rehelliset turpakäräjät, joissa lihavaäänisten iskujen lentäessä päähahmon buustattu ähinä kuulostaa hetkittäin jopa itse Arnoldilta. Erikoisefektit ovat kengännauhabudjetin elokuvaksi erittäin hyvät ja ne saavat lopputuloksen näyttämään yllättävän helpolta sekä ongelmattomalta. Tehosteet saavat katsojan jopa säpsähtämään puukotuksissa ja niissä on myös läsnä se vaatimattomimmille tuotannoille elintärkeä pieni komedinen vivahde, joka ei vie kuitenkaan vie toiminnalta ja veren lentämiseltä uskottavuutta.

Melko kunnianhimoisen tarinan omaavaa elokuvaa on kuvailtu käsivaralta ja ei ihan ammattimaisen järeiltä tuilta. Myös tarinankerronnan tekniikoissa on hiomista, mikä kuuluu kuvaan. Usein on kuvattu aika läheltä, mikä toki pienissä budjeteissa luo vähemmän hallittavia detaljeja ja toisaalta viestii tarinaan asiaankuuluvasti päähahmon kokemasta ahdistuksesta sekä hämmennyksestä.

Sankari on tarinassa ehkä hieman passiivinen kuin Rogue Onessa konsanaan, eikä hänelle aseteta matkan varrella eteen todellisia päätöksiä ja valintoja, jotka auttaisivat paljastamaan millainen ihminen hän oikein pohjimmiltaan on. Jonkinlaista luovuttajan vikaa siellä ainakin alussa on havaittavissa, joka sitten matkan aikana lähtee korjautumaan. Ehkä hän on ennen henkilökohtaisia vastoinkäymisiään ollut taistelija, sillä nyrkkeileminen selvin päin tuntuu luonnistuvan ja käytävän hyllyllä vilahtaa jotain pokaaleitakin.

Leffassa oli erityisen vaikuttava hetki n. ajassa 19.25. Ensinnäkin se on juuri aikaisemmin sisältänyt tarinallisesti maailmanluokan käänteen, jota en osannut alkuunkaan odottaa. Toiseksi kuvassa on saksalaisen ekspressionismin vivahteita pitkine varjoineen ja hitaasti hiipivän päähahmon luoma pakkomielteinen ilme tuo mieleen muutamia Teuvo Tulion melodraamojen avainhetkiä. Budjetti on toki Lääkekokeen tekijöiden tapauksessa jättänyt tämän vain miellyttäväksi välähdykseksi, josta kuitenkin pidin valtavasti.

Tarinasta minulle tulee kokonaisuudessaan eniten mieleen David Cagen videopeli nimeltä Fahrenheit, joka jenkkilässä tunnetaan nimellä Indigo Prophecy. Siinäkin päähahmo alkaa nähdä outoja näkyjä ja unia, hänelle tapahtuu kirkasta päivää muistikatkoksia. Pelin alussa hän havahtuu juuri tällaisesta muistikatkoksesta kahvilan vessasta kädet veressä ja vierellään ruumis. Hänellä ei ole mitään hajua tapahtuneesta, mutta pelin aikana kiusoitellaan yliluonnollisten voimien mahdollisuudella, eli että jokin muinainen paha hahmo olisi hallinnut häntä. Pelin koukuttava tarina toimii, koska omaksumme siinä näiden yliluonnollisten tapahtumien osalta (pitkälti) tämän murhaajan rajoitetun näkökulman, eli tiedämme tapahtuneesta tasan saman verran kuin hänkin. Mielestäni sitä samaa on tässä elokuvassa toteutettu, mutta kaksi ensimmäistä kohtausta katkaisevat vähän mysteeriltä ja arvuuttelulta siipiä pois, koska tiedämme lääkekokeen olevan jokin paha viritelmä ja täten jonkin olevan siinä pielessä jo lähtötelineissä. Täten arvuuttelulle katsojan mielessä ei jää sijaa niin paljon kuin olisi ehkä ollut mahdollista. Mutta itse nämä surrealistiset kohtaukset on kyllä toteutettu varsin oivasti. Erityisesti Korppaisen vanhojen muistojen heräily elokuvan puolivälissä on toteutettu virheettömästi ja uskottavasti. Viimeisessä muistiväläyksessä kuva saa värit, kun haudattu muisto pulpahtaa takaisin tajuntaan ja Korppainen muistaa kaiken.

Näyttely on tason huomioon ottaen ihan onnistunutta ja on miellyttävää katsoa eläväistä heittäytymistä rooleihin. Intensiteettiäkin on roolisuorituksiin löytynyt, vaikkei tietysti hirveän ilmeikkääksi tai rennoksi kivikasvoista lopputulosta voikaan väittää. Luonnollisesti mehukkaimmat roolit, joissa on irrottelun varaa ja mahdollisuutta rakentaa vähän totutusta poikkeavaa persoonaa vangitsevat eniten huomiota. Eli minulle jäi mieleen erityisesti alussa mainitsemani nasse-setämäinen velipoika, sekä loppupuolella esiintyvä palkkionmetsästäjä, joka herkullisesti horisee epämääräistä tarinaa vailla yhtäkään kunnon yksityiskohtaa, mikä asettaa kaverin ammattitaidon kyseenalaiseksi ja asettaa hänen ylleen epäilyksen varjon.

Dialogi ajaa asiansa toteavan suoraviivaisena juonen liikuttajana, eikä myöskään sen lausuminen saa katsojaa painamaan päätään painuksiin. Vaikka dialogi jää äänenlaadultaan vähän metallisenkuuloiseksi, niin vuorosanat kuulee selvästi, mikä ei ole itsestäänselvää rahatuotannoissakaan. Maskipäisen demonin vuorosanojen aikana jouduin ainoastaan nostamaan volyymia hieman ylemmäksi, kun maski hieman vaimensi vuorosanoja. Musiikista puolestaan Hollywoodissa oltaisiin ylpeitä, sillä se on nykyajan koulukunnan tavoin läsnä tukemassa tarinaa ja tapahtumia, eikä varastamassa ylenpalttista huomiota itseensä.

Ehkä teknisessä puolessa minua oudoksutti hieman dialogikohtausten kuvaustavat, sillä niissä on jotain hassua ylimääräistä sekavuutta. Veljesten välisessä ensimmäisessä keskustelussa viitataan ainakin 180 asteen säännölle kinnasta ja kamera pomppii milloin missäkin sivustalla. Välillä ollaan keskustelun sisällä, välillä katsoja siirretään ulkonaiseksi tarkkailijaksi, välillä kuvataan lähempää lähes sivuprofiilia, välillä siirrytään reaktiokuvan kautta katsomaan päähahmon silmien läpi, välillä vastapuolen silmien läpi. Variaatiota siis on ja kaavamaisuuden tunnetta ei missään vaiheessa herää, mikä kyllä pitää yhdessä nopean leikkaustahdin kanssa tunnelman mukavan arvaamattomana ja energisenä, joskaan kuvakulmavalinnat ja rytmi eivät ihan natsaa ideaalilla tavalla. Ne luovat vähän liikaakin sekavuutta, joka vaikeuttaa keskusteluissa kärryillä pysymistä. Periaatteessa hidastettuna tuota veljesten ensimmäistä kohtausta katsoen toiston kautta alkaa pysyä jotenkuten perässä ja huomaa tavallaan, mitä on haettu. Kuitenkin tuon kohtauksen leikkaustahti on kovin ripeä ja kuvakulmat vaihtelevat niin villisti edelliseen nähden, ettei katsoja ehdi hahmottaa edellistä leikkausta ja kameran uutta asemaa keskustelussa ennen kuin jo leikataan uudestaan. Sitä ikään kuin menettää suuntatajunsa ja eksyy elokuvasta hetkeksi ulos pystymättä ottamaan juuri mitään ruudulla näkyvää sisään. Tuollainen tasapainoton tunne on varmastikin haluttu herättää katsojassa, mutta se ei ihan pysy näpeissä.

Elokuvan myöhemmässä vaiheessa leikkaustahdin laannuttua hieman rauhallisemmaksi, nämä kultaisen säännön rikkomiset eivät enää allekirjoittanutta heittäneet juurikaan pois tasapainosta, vaikkakin joidenkin kohtausten geometria tuntui myöhemminkin vähän oudonpuoleiselta. Esimerkiksi loppuhuipennoksessa on hiukan vaikea hahmottaa kuka seisoo missäkin keneen nähden, kun dialogi oli siinäkin valtaosin singleinä kuvattua. Ehkä osa ongelmaa piilee myös siinä, että monesti ympäristöjä ei esitellä ja kun kuvakin pysyy aika tiiviisti hahmojen iholla, niin ympäristöstä ei pysty havaitsemaan yksityiskohtia, joista olisi apua tuon geometrisen hahmottamisen suhteen. Eli missä mikäkin näyttelijä ja kamera milloinkin ovat suhteessa toisiinsa. Se on ainoa merkityksellinen asia, joka hieman verotti nautintoa.

Lääkekoe on siis elokuviin intohimoisesti suhtautuvan harrastelijaporukan kengännauhabudjetilla toteuttama toimintaseikkailu, joka näki ensi-iltansa 15.9.2018 ja on vuosien ponnistelun, sekä vapaa-ajan polttamisen lopputulos. Minulla taasen on elokuvista kiinnostuneena ja jatkuvasti opettelevana amatööriarvostelijana niin ohut kokemus harrastetuotannoista, että pystyn kertomaan tämän olevan neljäs näkemäni kotimainen harrastevoimin tehty elokuva ja siinä joukossa tämä sympaattinen findie-elokuva erottuu vahvasti joukosta.

On aina mukavaa, kun joukko saman intohimon jakavia ihmisiä kokoontuu yhteen toteuttamaan pyyteettömästi intohimoaan silkasta tekemisen ilosta ja vielä hienompaa on kun heidän ympäriltään löytyy ihmisiä, jotka tukevat ja osallistuvat tähän "hullutukseen". Elokuvaan on uhrattu vuosia, eikä kärsivällisyys ole mennyt hukkaan, sillä lopputulos on minusta yllättävän laadukas ja jälki on kaikenlisäksi hämmästyttävän tasaista. En tiennyt millaisen elokuvan olen lupautunut katsomaan ja siitä kirjoittamaan, mutta tämähän oli oikein miellyttävä kokemus.

Youtubessa julkaistun elokuvan pääset katsomaan tästä linkistä. Ei muuta kuin katsomaan, jakamaan ja sitten kommentoimaan, sillä tekijät varmasti niitä mielenkiinnolla odottavat. Muutamalla sanalla voi olla mittaamattomia vaikutuksia.

IMDb | Vanhoja arvosteluja | Leffatuomarin Facebook

Kommentit

  1. Loistava ja kattava arvostelu! Kuitenkin muutama virhe osui silmään.

    - Korppaisen veli on nimeltää Kartsa (Tapio Kauma), ei Jaska kuten tekstissä mainitaan.
    - Jaska (Niko Hill) on Korppaisen kaveri joka asuu veneen alla.
    - Pentikäisen näyttelijänä toimii Jussi Nousiainen, ei Timo.

    VastaaPoista
  2. Asioita, jotka olisi voinut tarkistuttaakin. Mutta nyt pitäisi olla korjattu.

    En pannut merkille, että sama kaveri veti veljesten roolin. Aika seppä.

    VastaaPoista
  3. Tosiaan suurkiitokset erittäin ansiokkaasta arviosta. Teit jopa yllättävän syväluotaavaa analyysiä. Me leffan tekemisessä mukana olleet saimme tästä erittäin paljon hyödyllisiä vinkkejä jatkoa varten.

    Ja kirjoitit myös todella hauskasti. Purskahdin ihan ääneen nauruun, kun kuvailit niin nasevasti tiettyä kohtaa elokuvassa. Muiden elokuvakriitikoiden kannattaisi ottaa mallia susta.

    Kiitokset vielä kerran.

    VastaaPoista
  4. Tajunnanrajojakin levittäneen Lääkekoe-elokuvan tekijöiltä on valmistunut uusi lyhytelokuva. Leffan nimi on Kuningasmies. Siinä kaksi kaverusta lähtee mökille rentoutumaan, mutta reissu muuttuu veriseksi teurastukseksi. Kyseessä on toiminnantäyteinen splätteri, joka yhdistelee aseiden paukkeeseen erikoisella tavalla kauhua ja komediaa.

    Kuningasmies on ilmaiseksi katsottavissa YouTubesta. Tässä linkki:
    https://youtu.be/TCunmG1VvoA

    VastaaPoista

Lähetä kommentti