Angel Has Fallen (2019) - arvostelu

Genre: Toiminta
Ohjaus: Ric Roman Waugh
Käsikirjoitus: Robert Mark Kamen, Matt Cook ja Waugh
Päätähdet: Gerard Butler, Danny Huston, Morgan Freeman, Jada Pinkett Smith, Nick Nolte
Kesto: 120 min.

Seuraava venyttely sisältää spoilereita juonesta. Tuskin sisältää enempää kuin tavallisesti, tai pääsääntöisesti muuallakaan. Mutta sisältää kuitenkin.

Valkokankaan Jack Bauer, eli testosteronia uhkuvan skotlantilaisen Gerard Butlerin esittämä salaisen palvelun agentti Mike Banning, on täällä taas ja 90-luvun massiivisten toimintaelokuvien tapaan maailma on vaarassa ja Yhdysvaltojen presidentti (Freeman) on vaarassa. Tämän Has Fallen -trilogian kolmannen osan on ohjannut ex-stunttimies Ric Roman Waugh, jolla on oma vaihtelevaa tasoa oleva historiansa miehisten ja rajujen toimintaelokuvien ohjaajana. Näistä oma ylivoimainen suosikkini on nuorena juippina näkemäni, maailman epäreiluudella ratsastava vankilaelokuva Felon.

Mutta takaisin Angel Has Falleniin, joka alkaa tyypillisen toimintaelokuvan tapaan keskeltä docustylella kuvattua toimintakohtausta, jossa Butler lanaa vihollisen toisensa jälkeen ketoon. Lopulta tilanne paljastuukin pelkäksi harjoitukseksi, mikä on iänikuinen temppu toiminta- ja jännityselokuvissa. Se antaa helpon tekosyyn aloittaa elokuva katsojat mukaansa tempaavalla vauhdilla viestien samalla elokuvan juonen trillerimäisistä vivahteista; "älä luota kaikkeen näkemääsi". Ainoa vikahan tässä on se, että se ei useinkaan periaatteessa liity hirveästi muuhun elokuvaan millään muulla tavalla kuin, että se esittelee päähahmonsa ja hänen taitonsa. Hyvä elokuva toisi tosin tässä myös hahmon puutteet esiin. Uhrilampaiden piti aikanaan alkaa samanlaisella kohtauksella, mutta se oli kulunut jo vuonna 1990, joten Jonathan Demme päätti aloittaa elokuvan enemmän Uhrilampaiden teemoja ja sävyä tukevalla avauskohtauksella yksin pimeässä metsässä esteradan läpi juoksevasta Starlingista.



Mutta Angel Has Fallenin avauskohtaus oli siis Butlerin kamun, armeijan alihankkijana toimivan palkkasoturipomo Danny Hustonin järjestämä harjoitustilanne. Hustonilla on paljon vapaa-aikaa käsissään ja valtava huoli tarpeellisuudestaan tulevaisuudessa, koska istuva Yhdysvaltojen presidentti Freeman on niin lepsu. Presidentti ei halua enää ratkaista konflikteja aseellisesti ja hän haluaa myös lopettaa armeijan yhteistyön yksityisten alihankkijoiden kanssa. Huston ja Butler ovat molemmat elokuvan sanoin "Leijonia", jotka ovat kotonaan kenttätyössä käsi kiinni aseen kahvassa. Miehiä, joille tavallinen arkinen toimistotyö merkitsee kuohimista.

Tämä on merkittävää siksi, että Butler puolestaan olisi seuraavana jonossa Salaisen palvelun johtajaksi Lance Reddickin jälkeen, mutta myöskään Butler ei halua luopua miehisyydestään ja vaihtaa kenttätyötä paperinpyörittämiseen, vaikka hänen kroppansa on riekaleina kahden aiemman elokuvan maailmanpelastuksen jäljiltä. Nyt kivuissa kärvistelevä Butler popsii salaa kipulääkkeitä ja lääkärin mukaan hän on yhden kunnon tällin päässä selkäydinvammasta. Näiden lisäksi Butler myös kärsii työnkuvansa tuomasta stressistä ja unettomuudesta, ikään kuin vielä viimeisenä varmistuksena hänen nykyisen fyysisen työnkuvansa haitallisuudesta. Nämä tosin ovat yksityiskohtia, joita ei elokuvassa enää myöhemmässä vaiheessa tuoda millään tavalla esiin, vaikka tällainen inhimillisyys ja rajoitteet olisivat maustaneet suuresti elokuvan toimintaa, sekä saaneet meidät empatisoimaan Butlerin hahmoa. Nyt tämä teema katoaa täysin huolimatta tästä alustuksesta. Butler kyllä lähes pyörtyy kalastusreissulla, mutta vastoinkäymisten jälkeen Butlerista tulee jälleen se sama aiemmista elokuvista tuttu superagentti, joka väsymättä niittää vihollisia laumoittain pelastaakseen muita. Meidän ei tarvitse olla huolissaan hänen hyvinvoinnistaan tai kyvyistään, vaan ainoa jännityksen aihe on lähinnä siinä, että ehtiikö hän paikalle ajoissa.

Butlerin vaimoa esittävä Piper Perabo haluaisi myös miehensä viettävän enemmän aikaa turvassa kotona, etenkin nyt kun pariskunnalla on pieni tytär. Joten vaimo haluaa miehensä hakevan Salaisen palvelun johtajan virkaan. Tässäkin oli konfliktia kehitteillä, kun Butler laittaa periaatteessa omat machomaiset tarpeensa perheensä hyvinvoinnin edelle, mutta jälleen asiaan ei palata oikeastaan millään tavalla. Perabolle ei selviä, että Butler torjuu johtajan viran. Salaiset lääkärikäynnitkin Perabo saa selville vasta, kun Butler on takaa-ajettuna presidentin salamurhayrityksestä, jolloin Perabo ei ymmärrettävästi enää tippaakaan välitä jostain salatuista lääkärikäynneistä.

Joka tapauksessa elokuvan alussa Butlerin ja Yhdysvaltojen asiat ovat kuitenkin ihan mallillaan... Kunnes jotain äkillistä tapahtuu ja ne eivät enää olekaan... Presidentti Freeman joutuu kalastusreissullaan drone-hyökkäyksen kohteeksi ja kaikki yksityiskohdat viittaavat Butlerin olevan iskun toteuttajana Venäjän tilauksesta. Kovaa linjaa ajava varapresidentti (Tim Blake Nelson), joka haluaa tehdä Amerikasta jälleen vahvan, vannotaan hoitamaan presidentin virkaa ja hän on saman tien aloittamassa sotaa Venäjän kanssa syytäen rahaa armeijan alihankkijoille. Joten arvatkaapa, ketkä ovat tarinan pahiksia? Elokuva ei edes yritä peitellä sitä, erityisesti kun vielä elokuvaan palkataan niihin rooleihin erikoistunut Danny Huston. FBI taas alkaa agentti Thompsonin (Pinkett-Smith) johdolla jahdata Butleria. Kuvio on kaikkinensa kuin Antoine Fuquan ja Mark Wahlbergin Shooter-elokuvasta vuodelta 2007. Toinen vahva mielleyhtymä on Clint Eastwoodin Tulilinjalla, jossa ikääntynyt ja fyysisesti jaksamisensa ylärajoilla operoiva salaisen palvelun agentti samoin lavastetaan syntipukiksi presidentin salamurhaan.

Mukaan Angel Has Fallenin tarinaan saadaan ujutettua myös kärttyisä ja vuorosanansa kähisevä Nick Nolte, joka esittää Butlerin hahmon erakkomaista isää. Hän on Vietnamin sodan henkisesti turmelema veteraani, joka jätti perheensä Butlerin ollessa nuori. Tämä oli isän mukaan paras teko, jonka hän olisi koskaan perheensä puolesta voinut tehdä. Minkä tietysti pitäisi peilata Butlerin omaa tilannetta ja se peilaakin teoriassa, vaan ei oikein käytännössä. Isän ja pojan suhde on tietysti surkea, eikä asiaa paranna se, että molemmat ovat samanlaisia jääräpäitä. Mieleen tulee tietysti Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, jossa Indyn ja Sean Conneryn esittämän isän suhde oli samanlainen. Se suhde oli tosin koko elokuvan pointti muun toiminnan vain kehystäessä sitä, kun taas Angel Has Fallenissa se on vain pelkkä kattilaan heitetty irralliseksi jäävä mauste. Ilmeisesti Nolten isä salaa kuitenkin katuu perheensä jättämistä, koska hän sanoo niin myöhemmin elokuvassa Perabolle. Se ei vain taida näkyä missään vaiheessa itse elokuvaa tekoina, ilmeinä, tai eleinä. Lisäksi isän ja pojan välisen suhteen kehityksellä ei ole minkäänlaista kaarta. Asiat ovat huonosti ja sitten ne ovat yhtäkkiä hyvin, välissä toki vietetään laatuaikaa hetki pahiksia metsässä räjäytellen Blastfighterin hengessä. Molemmat ilmeisesti huomaavat, ettei ole omena kauas puusta pudonnut. Mutta miten Vietnamin sota oikein sitten vaikutti isä-Nolteen? Paitsi, että hän menetti uskonsa hallitukseen. Mutta eihän se nyt vielä vastaa siihen, miksi hänen piti jättää perheensä. Ja miksi hän nyt sitten on valmis olemaan osa Butlerin perhettä? Onko hän muuttunut jotenkin? En tiedä.

Voisit ottaa Butlerin perheen ja isän kokonaan pois elokuvasta minkään olennaisesti muuttumatta. Elokuva olisi myös lyhyempi. Elokuva olettaa, että me välitämme presidentti Freemanin kohtalosta. Että me välitämme FBI-agenteista. Että me välitämme Butlerin esittämästä lähes täydellisestä sankarista. Vain koska nämä kaikki ovat hyviksiä tekemässä työtään ja yrittäen tehdä oikein. Ei empatia toimi niin. Empatiassa on kyse hahmojen tunteiden välittämisestä, samaistumisesta ja niiden ymmärtämisestä.

Butlerin hahmon haluna on todistaa oma syyttömyytensä ja pysytellä kenttähommissa. Hänen todellinen tarpeensa on hyväksyä oma inhimillisyytensä, laittaa perhe etusijalle ja päästää irti armeijamenneisyydestään sekä asenteestaan. Millä lailla nämä kaksi ensimmäistä tarvetta, jotka ovat alustettuja alkupuolella, ilmenevät ja näkyvät elokuvan myöhemmässä tarinassa? Tuskin näkyvät juuri ollenkaan. Butler painaa kuin puskutraktori ja perhekään ei joudu vaaraan, koska kliseinen elokuva haluaa juuri tämän yhden väsyneen kliseen torpata parin sekunnin yllättyneisyyden nimissä. Menneisyydestä irti päästäminenkin tapahtunee vain lopputaistelun kautta.

Presidentti Freeman, joka on Butlerin hahmon kaveri, on vain pelkkä pinnallinen juoniväline, eikä ikääntyneelle Morgan Freemanille ole oikein mitään näyteltävää. Presidentti haluaa vain estää sodan ja korjata varapresidentin vääryydet, tehdä oikein. Danny Hustonin hahmo haluaa varmaankin rahaa ja tuntea itsensä merkitykselliseksi jälleen. Hänen ehkä pitäisi Butlerin tavoin kyetä päästämään irti menneestä, mihin hän ei kykene toimien Butlerin negatiivisena peilikuvana. Mitään tästä ei suoranaisesti näy kuitenkaan ruudulla. Perabon vaimo tarvitsee ja haluaa vain miehensä kotiin, siinä kaikki ja jälleen yksi ympärillään olevien miesten kautta määrittyvä naishahmo lisää eetteriin. Nolte haluaa ilmeisesti vain yhtäkkiä olla osa poikansa elämää, siinä kaikki. Varapresidentti tahtoo aloittaa sodan Venäjän kanssa, mutta miksi? Hän toki mainitsee vaalien hakkeroimisesta, mikä tarkoittaisi, että Venäjä olisi hakkeroinut Freemanin presidentiksi. Silti on aika ohkaista vetää vain tuosta herneet nenään tällaisessa mittakaavassa.

Elokuvan toimintakohtaukset ovat skaalaltaan isoja ja ne on kuvattu läheltä toimintaa docustylellä, eli tärisevällä ja siloittelemattomalla käsikameratyylillä. Toiminta näyttää kohtalaisen hyvältä ja se sisältää ulkoisesti mielenkiintoisia ympäristöjä ja tilanteita, mutta se on kuitenkin toteutukseltaan melko keskinkertaista, vailla kunnon rytmiä ja rakennetta.

Mutta jos on valmis syleilemään tämän 80 miljoonan dollarin projektin b-elokuvamaisuutta vilkaisematta konepellin alle, kyseessä on ihan kohtalainen ajansyöjä. Mikään pinnallinen asia elokuvassa ei erityisesti töksähtele, se vain tuntuu hengettömältä ja kahden tunnin elokuvaksi, siinä on ihmeen vähän mieleen jääviä kuvia ja hetkiä. Olen ihan pulassa tätä nyt seuraavana päivänä kirjoittaessani, vaikka tein muistilistaa kohtauksista. Mutta kirjoitin jo elokuvan viimeisen ison tulitaistelun aikana kysymyksen, miksi minun pitäisi välittää yhdestäkään hahmosta. Siksi Angel Has Fallen tuntuu niin yhdentekevältä.

★★

IMDb | Vanhoja arvosteluja | Arvosanan muodostuminen