Lento - Flight

Ohjaus: Robert Zemeckis

Rooleissa: Denzel Washington, Kelly Reilly, John Goodman, Bruce Greenwood, Don Cheadle ja Melissa Leo

Kesto: 138 min.

Muuta: Washington ehdolla parhaaksi miespääosaksi ja lisäksi elokuva kisaa parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta Oscareissa

Tässä kapteeninne

Elokuva alkaa hotellihuoneesta, mies ja nainen ovat selvästi viihteellä ja huone on täynnä tyhjiä pulloja ja tupakantumppeja. No työpäivähän se on, joten sängystä on noustava vaikka olisi kuinka ankara krapula. Nainen vain on lentoemo ja mies on itse lentäjä, Whip Whitaker (Washington), joka vielä vetäisee viivan kokaiinia helpottaakseen oloaan. Kasuaalisti vain rutiinilla töihin, ilma on kuin morsian ja kapteenimmekin vaikuttaa siltä että on jo jokunen vuosi lennelty yhtä pöhnässä kuin nytkin. Hommahan sujuu vaikka vasurilla ja toinen silmä kiinni. Lennosta tulee kuitenkin... unohtumaton kun kone alkaa hajota käsiin myrskyssä. Kapteenimme kuitenkin pelastaa päivän ja uhrien lukumäärä jää vähäiseksi. Lopun aikaa painiskellaan yksinkertaistettuna alkoholismin parissa ja koitetaan pestä jälkipyykkiä siitä, että testit kertovat lentäjän olleen humalassa. Samalla uutiset rummuttavat taustalla ja ylistävät jälleen yhtä todellista amerikkalaista sankaria, joka pelasti satoja henkiä.

Zemeckisin paluu, syyllisyyden paino

Ohjaaja Robert Zemeckis on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana pyörinyt enimmäkseen hyvin pitkälle animaatioiden parissa. Ja Beowulfin, jossa muistaakseni oli kuitenkin niin ikään reippaasti tietokoneella tehtyä tavaraa. Edellinen ns. live-action elokuva oli erinomainen Tom Hanksin (Wilson!!!) soolo Cast Away - Tuuliajolla. Menneisyydestä löytyy myös sellaisia vaatimattomuuksia kuin Forrest Gump ja Paluu Tulevaisuuteen -trilogia.

Ja kun Cast Away on jo mainittu, niin yllättyykö lopulta kukaan kuinka hemmetin komealta Flightin pakkolasku näyttää. Zemeckis pääsee jälleen tiputtamaan lentokoneen ja kohtaus on parilla sanalla summattuna uskomattoman hieno, jonka muistan varmasti ikuisesti ja erityisesti seuraavalla kerralla kun astun jalallani lentokoneeseen. 

Pääosassa loistaa suuri Denzel Washington, joka ei ole ollut näin rautaisessa iskussa, ja sopivassa roolissa, sitten Training Day:n. Kaikista pienimmilläkin eleillä hän viestii Whip Whitakerin ylimielisyyttä hipovan rauhallisuuden koneen ohjaamossa hädän hetkenä, paniikin ja avuttomuuden kun hän kuulee toksikologisesta testistä sairaalassa. Itsekkyys, syyllisyys, ylpeys, hätä.

Sivumaininnat on tietenkin vielä pakko jakaa aina oivalle John Goodmanille Whipin henkilökohtaisena diilerinä, joka ratsastaa ironisesti aina kuin valkean ratsun selässä paikalle kun hätä on suurin. Ja Don Cheadle toimii lentäjien liiton Whitakerille järjestämänä asianajajana, jonka tehtävä on haudata kaikki viitteet siitä, että koneen kapteeni olisi ollut lennolla päissään/sekaisin. Asianajaja ei pidä siitä, se ei sovi hänen moraaliinsa ja hän ei pidä tippaakaan asiakkaastaan, mutta työ on työtä ja sen eteen tehdään kaikki mahdollinen lain sallimissa puitteissa.

Lopputuomio

Ajatuksia herättävä elokuva, joiden henkilöt onnistuvat olemaan kiitettävän moniulotteisia ja asioita ei nähdä pelkästään mustana tai valkoisena ja harmaassakin on eri sävyjä. Washington on oikeutetusti ehdolla Oscar-voittajaksi, mutta veikkaanpa että joku DD-L sen kuitenkin pokkaa. Näyttelijöiden kermaa + amerikkalaisille rakas hahmo, vaikea nähdä muuta lopputulosta. Tosin en ole vielä Lincolnia nähnyt, mutta paikkasin omia reikiäni tuossa joulun kynnyksellä katsomalla There Will Be Bloodin, missä Day-Lewis oli aivan jäätävän hyvä.

Mutta myös tässä Washington onnistuu luomaan Whitakerista valkokankaalla muutakin kuin pelkän hahmon tai roolin. Jokainen varmasti tuntee omassa elämässään ainakin yhden Whip Whitakerin. Elokuvan loppuratkaisu nyt oli vähän taas dramaattinen ja itsekkäänä ihmisenä en sitä pysty täysin allekirjoittamaan. Mutta ehkä siinä kohtaa vain soppa kiehui yli, kapteeni katsoi viimein totuutta silmiin ja halusi aloittaa uuden puhtaan sivun elämässään. Mikäpä olisi tuota parempi mahdollisuus ja tähän käsitykseen itsekin päädyin elokuvan oivan viimeisen kohtauksen myötä.

★★★★☆