10.6.2017

The Mummy (2017) - Arvostelu




Kirottu egyptiläisprinsessa herätetään muinaisesta haudastaan.

Traileri

Genre: Seikkailu / Toiminta
Ohjaus: Alex Kurtzman
Käsikirjoitus: David Koepp, Christopher McQuarrie, Dylan Kussman / Kurtzman, Jon Spaihts, Jenny Lumet (tarina)
Päätähdet: Tom Cruise, Annabelle Wallis, Sofia Boutella, Russell Crowe, Jake Johnson
Kesto: 110 min.

"It takes a monster to defeat a monster."

Odotin valtavan suurella innolla The Mummy -elokuvaa ja tätä Universalin Dark Universea. Traileri ei vaikuttanut järin poikkeukselliselta, mutta se lupasi kuitenkin jonkinlaisia kauhuelementtejä. No sitten sain huomata elokuvan ikärajan olevan k12, se sai minut jo hieman epäluuloiseksi. Vuoden 1999 Muumion ikäraja kuitenkin oli k16 ja se löysi yleisönsä ollen yksi vuoden katsotuimpia elokuvia maailmanlaajuisesti. Se oli muuten poikkeuksellisen näyttävä erikoistehoste-elokuva aikanaan. Tämän uuden The Mummyn pressikiertueella toitotettiin, että halusimme tuoda nämä Universalin perustan luoneet 20-50 luvun monsterielokuvat nykyaikaan. Ironisesti siinä he myös onnistuivat, mutta vähän väärällä tavalla.

3.6.2017

Wonder Woman (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Wonder Woman (2017)


Amatsonit ovat eläneet piilossa maailmalta kunnes ensimmäinen maailmansota rantautuu myös heidän rannoilleen.

Traileri

Genre: Fantasia / Toiminta
Ohjaus: Patty Jenkins
Käsikirjoitus: Allan Heinberg. Zach Snyder & Heinberg & Jason Fuchs (tarina)
Päätähdet: Gal Gadot, Chris Pine, Connie Nielsen, Robin Wright, Danny Huston, David Thewlis
Kesto: 141 min.

"I am Diana of Themyscira, daughter of Hippolyta."

Patty Jenkins on aiemmin ohjannut yhden tv-elokuvan ja yhden teatterielokuvan. Näiden ohessa nainen on ohjannut muutamia jaksoja tv-sarjoja, sekä mainoksia. En oikein osaa sanoa miksei hän ole ohjannut enempää elokuvia, eikä hän ollut tähänkään projektiin ensimmäisenä kiinnitetty nimi. Tämä Jenksinsin ainoa täysiverinen elokuva on nimittäin hänen käsikirjoittamansa, Charlize Theronille Oscarin tuonut, Monster - Aileen Wuornos. Toisaalta kun tuon elokuvan viime vuonna näin, niin ei ollut kovinkaan vaikea huomata miksi se toi palkintoehdokkuuksia vain Theronille. Ohjaus oli toki hillittyä ja yksinkertaisen tyylikästä, mutta samalla siellä oli tarinan rakenteessa pientä epäselvyyttä ja välillä leikkaukset olivat jatkuvuuden kannalta vähän kankeita. Käsikirjoitus ei myöskään pienimuotoisen ylidramatisoinnin lisäksi ihan täysin malttanut olla kutsumatta sittenkään katsojan sympatiaa päähahmolleen.

Toki kun miettii Hollywoodin naisohjaajia, niin siitä varmaankin on se vastaus kaivettavissa miksei Jenkinsistä ole kuulunut mitään vuosikymmeneen. Sieltä löytyy lähinnä jotain Nancy Meyersia ja Nora Ephronia, jotka ovat saaneet ohjata perättäisiä isomman budjetin studioelokuvia ja ne ovat romanttisia komedioita. Mutta jos haluat ohjata naisena draamaa, niin kaikki tälläiset viime vuosilta mieleeni tulevat menestyselokuvat on tehty indypiireissä, tai jenkkilän ulkopuolelta. Sen sijaan amerikkalaisenkin TV:n puolella naiset ovat vallanneet aika isostikin jalansijaa. Sieltä ei ole mahdottoman pitkä ponnistus enää Hollywoodiin ja jos siellä on jo toimintakulttuuri muuttunut tasapäisempään suuntaan, niin eiköhän se muutos hiljalleen levittäydy Hollywood-studiojen dinosaurustenkin pariin. Asiasta on varmasti lukuisia hyviä juttuja netti täynnä ja oma tietämys ei tämän enempää tarjoa.

Käsikirjoittaja Allan Heinbergin uralta löytyy pelkkiä TV-sarjoja kuten The Catch, The O.C., Greyn Anatomia ja jopa Sinkkuelämää uran alkupuolelta. Näitä televisiojopeja merkittävämpi on kenties se fakta, että hän käsikirjoitti niiden töiden ohessa DC Comicsin sarjakuvia kehittäen "Young Avengersit" ja hän vastasi myös juurikin Wonder Womanin uudesta tulemisesta sarjakuvasivuille. Lienee syytä myös mainita, että tarinaa ovat olleet työstämässä Batman v Supermanin ja tulevat Justice Leaguet ohjaava Zack Snyder, sekä Jason Fuchs. Molempien CV:t käsikirjoittajina ovat vähän kyseenalaisia toistaiseksi ja Wonder Woman tuntuu paikka paikoin hämmentävän paljon Zach Snyderin oloiselta elokuvalta. Huolimatta siis siitä, että kädenjälkensä käsikirjoitukseen on jättänyt varmaankin kymmenisen ihmistä taas kerran kun puhutaan ison studion elokuvasta.

Ennen teatteriin jalkautumista oli läsnä odottava, jopa hieman jännittynyt fiilis. Ei tiennyt yhtään mitä on luvassa ja lähes kaikki tuntui olevan mahdollista. Trailereista oli tapahtumapaikoiksi selvinnyt vain Amatsonien saari, teollistumisen ajan Lontoo, sekä ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudat. Kyllähän noista keitoksista mieleenjäävän elokuvan pyöräyttää ajattelin. Tosin kun ne edelliset DC universumin leffat olivat vähän niin ja näin sisällöllisesti, sekä Gal Gadot näytti Batman v Supermanissa hetkittäin aika pökkelömäiseltä, niin ilmassa leijui isoja kysymysmerkkejä.

Hyvää


Ainakin toinen noista kysymysmerkeistä osoittautui täysin perusteettomaksi. Katsoja on alusta loppuun saakka Dianaa (aka. Wonder Woman) esittävän Gal Gadotin lumoissa. Sehän olikin jo alusta saakka selvää, että jumalattarelta näyttämisen suhteen ei ole mitään ongelmaa. Nyt näimme, että Gadot on täysin kotonaan olipa kyse raivoisasta taistelusta, tai viattomuudella kuorrutetusta komediasta lontoolaisessa tavaratalossa. Jo pelkästään naisen simppelit ilmeet, kuten otsan kurtistaminen ja silmäkulman kohottaminen viestivät kehonkielen ohella valtavasti.

25.5.2017

Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (2017)


Elävä kuollut, Kapteeni Salazar, jahtaa joukkoineen Jack Sparrow'ta, joka taas jahtaa Poseidonin kolmikärkeä.

Traileri

Genre: Seikkailu / Fantasia
Ohjaus: Joachim Rønning, Espen Sandberg
Käsikirjoitus: Jeff Nathanson, Terry Rossio & Nathanson (tarina)
Päätähdet: Johnny Depp, Brenton Thwaites, Kaya Scodelario, Javier Bardem, Geoffrey Rush
Kesto: 129 min.
Sisältää lopputekstien jälkeisen kohtauksen


"I'd kill to be stoned right now!"

Pirates of the Caribbean -sarja on kulkenut erittäin hyvän ykkösosan jälkeen pientä alamäkeä, joka eritoten nelososan kohdalla oli kasvanut vapaapudotukseksi. Siellä on jo taustajoukoissakin varmasti haluttu kääntää laadullista kurssia, joten siihen nähden ei ole mikään ihme, että uusimman ja edellisen Pirates -elokuvan välissä ehti ensinnäkin kulua 6 vuotta. Se on pisin väli ilman Pirates of the Caribbean -elokuvaa. Siinä vaiheessa kun tähän uusimpaan oli ohjaajiksi pestattu Max Manusilla mainettaan uudelleenluoneet ja Kon-Tikillä Oscar-ehdokkuuteen yltänyt norjalaiskaksikko, niin sitä alkoi itsekin uskoa, että nyt luvassa taitaa olla jotain hypen arvoista. Toki vastapuolella takaraivossani jyskytti kyyninen tieto siitä, että tässä Disneyn elokuvasarjassa on jo ehditty kokea lähimain kaikki mahdollinen. Löytyykö sieltä enää uudenlaista seikkailua, joka ei tuntuisi ainakaan liikaa vanhan kierrättämiseltä? Samaten on sanottu, että Johnny Deppin aarrekirstun pohja on näkyvissä avioeron ja railakkaan elämisen jäljiltä. Jos on palkan oheen neuvoteltu prosentteja tuloista, niin ei tarvitse hetkeen taas pukea merirosvoasua päälle. Joten näillä tiedoilla istuuduin tarkastamaan onko Jerry Bruckenheimerin ja Disneyn paatti vielä merikelpoinen.

Hyvää


Kun tarvitaan uskottavaa ja mielenkiintoista pahista, kilautetaan Javier Bardemille. Toki espanjalaiseltakin löytyy niitä ohi huiskivia suorituksia, jotka näyttävät karmean kömpelöiltä, kuten vaikkapa The Counselorissa ja The Gunmanissa pääsi käymään. Mutta isoissa näyteikkunoissa Bardem ei ole toistaiseksi pettänyt ja joka kerta kun hän on Salazarin kostossa ruudulla, vangitsee hän katsojan mielenkiinnon. Ehkä osatekijä on hahmon tukkamuoti, jota tekisi kovasti mieli pyytää seuraavan kerran parturilta. Vähän kuin Ruotsin euroviisuesitystä olisi katsonut kun tukka liehui itsekseen kuin vedessä kelluen. Suurimmat krediitit Salazarista onkin annettava hahmon mätänevälle ulkonäölle, eläväiselle fledalle, sekä itse näyttelijälle. Nimittäin harmittavan pinnalliseksi jäävästä pahiksesta olisi ollut otettavissa enemmän syvyyttä irti, mutta käsikirjoitus tyytyi vain raapaisemaan pintaa. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska katsojat ovat tulleet katsomaan Jack Sparrow'ta. Jos pahiksesta olisi haluttu enemmän irti, Sparrow ja Salazar olisikin täytynyt skyfallmaisesti liittää yhteen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa elokuvaa. Mikä taas olisi vaatinut ihan erilaista rakennetta ja pari uutta naamaa olisi jouduttu mahdollisesti uittamaan kölin ali, joten vaikeaksi olisi sekin mennyt.

18.5.2017

Alien: Covenant (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Alien Covenant


Tuhansia ihmisiä sisältävä avaruusalus on matkalla asuttamaan kaukaista planeettaa kunnes he vastaanottavat mystisen signaalin.

Traileri

Genre: Sci-Fi / Kauhu
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: John Logan, Dante Harper
Tarina: Jack Paglen, Michael Green
Päätähdet: Michael Fassbender, Katherine Waterston, Billy Crudup, Demian Bichir, Danny McBride, Carmen Ejogo
Kesto: 122 min.

"I'll do the fingering."

Ohjaaja Ridley Scott hiljensi The Martianilla mieheen kohdistetun kritiikin siitä, että hänen aikansa elokuvantekijänä olisi ohi. Elokuvalle ropisi ehdokkuuksia ties missä pippaloissa ja hiljattain esimerkiksi kuuluisa astrofyysikko Neil DeGrasse Tyson nimesi The Martianin parhaaksi sci-fi elokuvaksi tieteelliseltä näkökannalta. Siellä on siis viihdyttävän ja kiehtovan elokuvan lisäksi faktat kohdallaan. Käsikirjoituspuolella tämä on Dante Harperin ensimmäinen elokuva ja hänen parinaan on kokenut, 3-kertainen Oscar-ehdokas John Logan (Gladiaattori, Hugo, The Aviator).

Alien: Covenantissa Prometheuksen tapahtumista on kulunut 10 vuotta ja Covenant punoo Prometheusta, sekä Alienia hieman lähemmäksi toisiaan. Jossain haastatteluissa jo lähes 80-vuotias Ridley Scott on jo todennut, että he olisivat valmiita tekemään vielä jopa 6 Alien-elokuvaa. Kuten yleensä, niin edeltävien osien (Prometheus) katsominen on sinänsä ihan hyödyllistä, mutta ei missään nimessä välttämätöntä. En minäkään Promesta enää muista oikein mitään, kun sen lähes viisi vuotta sitten olen katsonut. Covenant tarjoilee uudelle katsojalle kaikki edellisen osan olennaiset yksityiskohdat viimeistään rivien välissä.

Hyvää


Kuten jo kaikki ovat pidemmän aikaa tietäneet, niin Michael Fassbender vetäisee vahvan tuplaroolin kahtena androidina. Kenties koko elokuvan tähtihetki on kohtaus, josta ei puutu eroottisesti alleviivattuja sävyjä kun Fassbender opettaa Fassbenderille kuinka soitetaan nokkahuilua. Tämä tuplarooli on toteutettu hämmentävän hyvin niin teknisesti kuin näyttelijänkin osalta. Jokaisessa kohtauksessa läsnä tuntuu olevan kaksi hahmoa ja Fassbender pystyy hillitysti näyttelemään tunteettomia androideja sellaisilla vivahteilla, että on jopa vaatetusta tuijottamattakin mahdollista erottaa kumpi hahmoista on kumpi. Temaattisesti ollaan jälleen luomisen kimpussa ja tuosta pakkomielteestä on vanhemmalle androidille kehittynyt jumalkompleksi.