Elokuvan tuotanto ja lopputekstit, kuka tekee ja mitä?

Olen monien muiden tavoin ihmetellyt elokuvan lopputekstejä katsoessa, mitä mikäkin titteli tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään. Esimerkiksi Avengers End Gamessa vieressäni istuneet nuorukaiset pohtivat, että lopputeksteihin on saanut nimensä varmaan jo Windowsin asentamalla. Lähdin etsimään näihin kysymyksiin viitoittavia vastauksia.


Ensin huomautus, että tittelit ja nimikkeet saattavat vaihdella elokuvasta riippuen. Olen yrittänyt ei-sisäpiiriläisenä sisällyttää yleisimmät työkuvat ja nimikkeet, sekä vielä löytää näitä englanninkielisiä titteleitä vastaavat, tai edes selventävät suomennokset. Jos olen lyönyt jonkun suomennetun tittelin lainausmerkkeihin, niin olen vetänyt sen hatusta. En epäile hetkeäkään, etteikö joukossa olisi joitain epäkohtia, joten pitäkää se mielessä.

Elokuvaproduktiossa kustannukset jaetaan neljään tasoon ns. Top Sheetissä, jonka virallista käännöstä en tiedä, mutta kustannusarvio lienee riittävän lähellä. Korkein taso kustannusarviossa on Above The Line (ATL, viivan yläpuoli), johon kuuluvat elokuvatuotannon avainhenkilöt niin taiteellisessa kuin rahallisessa mielessä. Eli mm. tuottajat, ohjaaja, käsikirjoittajat ja näyttelijät. Tämän tason työntekijät saavat palkkaa ennalta sovitun summan, tai sitten he saavat tietyn prosenttiosuuden tuotoista, tai näiden yhdistelmän. Heidän palkkaansa ei vaikuta alentavasti, kuinka monta kuvauspäivää elokuvan syntymiseen lopulta tarvitaan. Sopimuksissa on saneltu tarkkaan kuvausten alkamis- ja loppumispäivä, sekä lisäkuvausten aikataulut ja kaikki muut mahdolliset työt, sekä päivät. Tämän vuoksi esimerkiksi All The Money In The World tuli kalliiksi, kun Kevin Spaceyn skandaalin myötä jouduttiin uusin sopimuksin sopimaan alkuperäiseen suunnitelmaan kuulumattomista lisäkuvauspäivistä. Se mahdollisti vuorostaan elokuvassa näytelleiden Mark Wahlbergin ja Michelle Williamsin palkkaskandaalin, kun Wahlbergin agentti neuvotteli tuntuvat korvaukset uusintakuvauksista Williamsin tyytyessä työehtosopimuksen mukaiseen minimipalkkaan.

Above The Line -kuluihin kuuluvat myös kaikki elokuvan esituotantoon liittyvät kulut; esimerkiksi filmatisointioikeuksien hinta.

Toisena tasona on Below The Line (BTL, viivan alapuoli), johon nyrkkisäännöllä jää muu osa tuotannosta; esimerkiksi lukemattomat kuvauspaikalla työskentelevät työläiset ja eri osastot. Suuri osa tälle puolelle viivaa kuuluvista työläisistä on ulkoistettu perustuen tuotannon tarpeisiin. Siinä missä Above The Linen kustannukset ovat pitkälti kiveen hakatut ja ennakkoon tiedossa, Below The Linen kustannukset elävät ja riippuvat olennaisesti esimerkiksi käsikirjoitusmuutoksista. Työläisten ohella tämän tason kustannuksiin kuuluvat materiaalit, kuvauslupiin ja -paikkoihin liittyvät menot, ajoneuvot ja muut lukuisat ulkopuoliset kustannukset.

Kolmas iso kuluerä on Post Production, eli jälkituotanto. Sinne kuuluvat niin leikkaajat, miksaajat, visuaaliset erikoistehosteet ja värikorjaus. Eli yksinkertaisesti kaikki kuvatun materiaalin "kokoamisvaiheeseen" liittyvät kustannukset.

Neljäs kuluerä on Other, eli muut kulut. Tässä varataan siis yksinkertaisesti rahaa odottamattomia kuluja varten, joita ilmaantuu aina. Näin ennakoimalla tuotanto on mahdollista pitää aina käynnissä ja kaiken ei tarvitse seisoa, kun tuottaja lähtee jostain taikomaan lisää rahaa.

Elokuvatyöläiset Above The Line

Tuottaja (producer) on yksittäisen elokuvan Don Corleone, pääpomo. Heillä voi olla lukematon määrä erilaisia tehtäviä riippuen täysin tuottajasta itsestään, sekä hänen energiastaan. Tuottajat voivat olla mukana valitsemassa käsikirjoitusta, tai sovitettua materiaalia. David O. Selznickin tavoin he voivat olla aktiivisesti muokkaamassa käsikirjoitusta, tai jopa saattamassa kuvauksia ohjaajan ominaisuudessa loppuun, mikäli alkuperäinen ohjaaja olisi kengitty ulos. Tuottajat valitsevat ja palkkaavat ohjaajan, näyttelijät ja muun henkilöstön. Tuottajat myös keräävät elokuvan rahoituksen ja järjestävät levityksen. He voivat hoitaa tämän kaiken ja enemmän, tai vain osan näistä. Tuottaja on mukana elokuvassa alusta loppuun saakka. Hän on jos ei nyt aina ihan synnyttänyt, niin mahdollistanut elokuvan syntymän. Hän on muokannut ja pannut sen kokoon, hän on paketoinut ja lähettänyt sen maailmalle. Tämän vuoksi tuottajat vastaanottavat Parhaan elokuvan Oscarin ohjaajien sijaan.

Tuottajatyyppejä on muitakin. Elokuvissa executive-tuottaja (executive producer) on kaveri, joka keräsi vähintään neljänneksen elokuvan rahoituksesta, tai näytteli merkittävää roolia tarinan ja käsikirjoituksen muovautumisessa. Televisiossa executive-tuottaja on enemmän iso pamppu, esimerkiksi tv-sarjan luoja, joka pitää huolta tv-sarjan isoista linjoista ja kehityksestä.

Avustava tuottaja (associate producer) on titteli, jonka tuottaja saa oman harkintansa mukaan antaa henkilölle, joka tuottajan mielestä on näytellyt merkittävää roolia missä tahansa vaiheessa elokuvan tuotantoa.

Käsikirjoittaja (screenwriter) tietenkin kirjoittaa käsikirjoituksen, mutta kaikki käsikirjoitukset eivät synny tyhjästä yhden ihmisen työn tuloksena. Onkin olemassa periaatteessa kahdenlaisia käsikirjoituskrediittejä: tarina (story) ja käsikirjoitus (screenplay). Tarina pitää sisällään juonen, hahmot ja teemat. Käsikirjoitus tarkoittaa edellä mainittujen asioiden muotoilemista elokuvakäsikirjoitukseksi, joka siis pitää sisällään mm. kohtausrakenteen, siirtymät, dialogin ja oikean ulkoasun.

Kirjoittanut (written by) -teksti tarkoittaa, että sama henkilö vastasi sekä tarinasta että käsikirjoituksesta.

Tarina (story by) tarkoittaa henkilön kirjoittaneen joko "treatmentin", eli proosaversion elokuvan tarinasta, tai hän kirjoitti alkuperäisen elokuvakäsikirjoituksen, joka myöhemmin kirjoitettiin muiden toimesta uuteen muotoon ja jäljelle jäi alkuperäisestä juoni, hahmot ja teema.

Elokuvan perustuessa aiemmin julkaistuun materiaaliin, käytetään ilmausta perustuen sen ja sen romaaniin (based on the novel by), tai artikkeliin (based on the article by), tai sarjakuvaan (based on a comic by) ja niin edelleen.

Toisinaan näemme ilmauksen perustuen sen ja sen luomiin hahmoihin, kun kyseessä on jatko-osa, tai elokuvan päähenkilönä esiintyy jokin ikoninen hahmo, kuten Sherlock Holmes (Sherlock Holmesin luonut Sir Arthur Conan Doyle / based on the character Sherlock Holmes by Sir Arthur Conan Doyle).

Käsikirjoitustiimien ilmaisemiseen käytetään ampersandia, eli &-merkkiä. Käsikirjoitustiimin henkilöiden nimet siis yksinkertaisesti erotetaan &-merkillä. Erikseen projektissa työskennelleiden käsikirjoittajien nimet erotetaan kirjoittamalla "ja" (and).

Käsikirjoittajien killalla (ainakin) Yhdysvalloissa on useita sääntöjä koskien erilaisia uudelleenkirjoittamisen tilanteita, joiden perusteella määritetään kuka saa käsikirjoitus -krediitin ja tällä ammattiyhdistyksellä on oma välimieskäsittely riitatilanteita varten. Näissä riidoissa ei ole kyse pelkästä kunniasta, tai moraalisista oikeuksista, vaan panoksena on rahaa. Kun elokuvista tehdään remakeja (uusintaversioita), niin tällöin myydään ennen kaikkea oikeutta tehdä käsikirjoituksesta uusi versio, jolloin tavallisesti alkuperäisen käsikirjoittajan kirjoittajalla on käsittääkseni kyseisen elokuvan tuottanutta tahoa isompi tilipäivä luvassa. Ellei siis käsikirjoittaja ole luovuttanut näitä erinäisiä käsikirjoitustaan koskevia oikeuksia, kuten siivut jatko-osista, oheistuotteista jne.

Elokuvissa käytetään myös erityisesti Suomessa dramaturgeja (dramaturg). He ovat perinteisessä mielessä teatterialan asiantuntijoita, jotka järjestävät olemassa olevan aineiston draamaksi. Laajasti määriteltynä dramaturgiassa on kyse siitä, miten esityksen eri elementit järjestyvät ja rytmittyvät. Dramaturgit voivat esimerkiksi televisiossa tilata uusia käsikirjoituksia ja sitten muokata, sekä kehittää niitä kirjoittajan kanssa. Dramaturgi on voitu myös tuoda sisään vain muokkaamaan ja jalostamaan elokuvakäsikirjoitusta ja/tai huolehtimaan, että kaikki pysyy rakenteellisesti eheänä.

Kun tuottajalla on käsikirjoitus ja vaikkei se olisi aina täysin valmiskaan (köh, Bond, köh), tuottaja valitsee ohjaajan.

Stanley Kubrick

Ohjaaja (director) on vastuussa elokuvan taiteellisista ja dramaattisista aineksista. Hän visualisoi käsikirjoituksen ja ohjaa kuvausryhmää sekä näyttelijöitä kohti visionsa täyttämistä. Ohjaaja saattaa myös palata prosessissa taaksepäin ja tuoda sisään uusia käsikirjoittajia muokatakseen käsikirjoitusta, tai ohjaaja voi jopa kirjoittaa sen uusiksi itse. Näihinkin toki liittyy aina myös monia sopimuksellisia seikkoja ja muita lukemattomia yksityiskohtia.

Yhdysvaltojen ohjaajien killan sääntöjen mukaan vain yksi henkilö voi kerrallaan toimia elokuvan ohjaajana ja saada siitä krediitin. Tämän vuoksi Coenin veljesten vanhemmassa tuotannossa Joel Coen on merkitty ohjaajaksi, vaikka hän on aina ohjannut yhdessä veljensä Ethanin kanssa. Vuodesta 2003 lähtien heillä on ollut poikkeuslupa toimia ohjaajatiiminä, koska he ovat "vakiintunut ohjaajaduo". Kilta määrittelee ohjaajatiimin vaatimuksen seuraavasti: "he ovat oppineet ohjaamaan yhdessä tekemällä sitä käytännössä ja siten todistaneet, että he täyttävät ohjaajan velvollisuudet kuin kyseessä olisi yksi ohjaaja". Tästä samasta poikkeuksesta nauttivat esimerkiksi Marvel-elokuvista tutut Russon veljekset, komedian parissa viihtyvät Phil Lord & Chris Miller, sekä kauhuelokuvia ohjanneet Spierigin veljekset.

Viime vuoden Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa -elokuvassa ohjaajien kilta antoi harvinaisen poikkeusluvan Lasse Hallströmille ja Joe Johnstonille jakaa krediitti elokuvan ohjauksesta, kun Hallström ei ollutkaan käytettävissä lisäkuvauksia varten ja Disney palkkasi Johnstonin kipparoimaan lisäkuvauksia. Taustalla ei tosin ollut mitään riitaa, vaan kaikki lähti Hallströmin epäitsekkäästä aloitteesta. Tavallisesti vastaavissa tilanteissa ohjaajien kilta lopulta päättää kumpi ohjaaja saa ohjauksesta kreditin ja päätös perustuu erilaisiin tekijöihin. Näin kävi esimerkiksi Bohemian Rhapsodyn suhteen, kun Dexter Fletcher tuli erotetun, skandaaleissa rypeneen ja monen elokuvassa työskennelleen vihat päälleen keränneen Bryan Singerin tilalle. Singer sai killan päätöksellä krediitin ohjauksesta ja sen mukanaan tuomat kottikärrylliset rahaa rojaltien, menestysbonusten ja muiden perusteella. Ohjaajien killan mukaan Singer oli käyttänyt projektiin paljon enemmän aikaa ja hänen kädenjälkensä katsottiin olevan paljon merkittävämpi.

Vaikka kulttuurissamme on tapana antaa aina kaikki kunnia elokuvasta ohjaajalle, kiitos Cahiers Du Cineman ja auteur-teorian, niin haluaisin muistuttaa ohjaajan ja tuottajan välisestä suhteesta. Se suhde on luultavasti tärkein yksittäinen elementti elokuvassa (ehkä hyvän käsikirjoituksen jälkeen), koska siellä tapahtuu suurin osa luovuudesta.

Mutta nyt siirtykäämme kameran eteen ja niiden ammattien pariin, joiden nimiä useimmiten lopputeksteistä tihrustellaan.

Näyttelijät

Billingin, eli raa'asti käännettynä näyttelijöiden nimien järjestyksen ja sijoittamisen, säännöt eivät ole yhtä tarkkaan määritetyt kuin edellä ohjaajan ja käsikirjoittajan tapauksessa. Täten sekä elokuvissa että televisiossa näyttelijöiden nimien esiintymistavat, sijoitus ja järjestys neuvotellaan eri tavalla riippuen tähtien sopimuksista.

Liekehtivä torni

Yksi kuuluisimmista tähän prosessiin liittyvistä tarinoista koskee 70-luvulla tehtyä toimintajännäriä Liekehtivä torni, jota tähdittivät ikoniset Steve McQueen ja Paul Newman. Kumman nimi laitettaisiin julisteissa ja alku/lopputeksteissä ensimmäiseksi sille ykköstähden paikalle? Lopulta päädyttiin kompromissiin ja laskettiin tieteellisesti kuinka heidän nimensä esiintyisivät alkuteksteissä ja julisteissa mahdollisimman tasaisella tavalla, ettei kumpikaan jättäisi toista varjoonsa. Huomatkaa eri tasolla olevat nimet ja kahden pääosan kuvat, sekä puolet.

Joskus kun näyttelijä ei ole esimerkiksi saanut nimeään halutulle paikalle, on hän saattanut tahtoa jättää nimensä pois elokuvan yhteydestä kokonaan. Hannibalissa Gary Oldman halusi nimensä olevan saman arvoinen Anthony Hopkinsin kanssa. Kun se ei käynyt, hän halusi vetää nimensä pois kokonaan elokuvan julisteista ja lopputeksteistä. Jonkinlaiseen sopimukseen ilmeisesti lopulta päädyttiin, koska Oldmanin nimi lisättiin jälkikäteen Hannibalin lopputeksteihin vhs-julkaisua varten. Joskus kyse voi olla myös rahaan liittyvästä väännöstä, mikä kävi Ocean's Elevenissä Don Cheadlen kohdalla, minkä vuoksi hänen nimeään ei löydy elokuvan lopputeksteistä. Tämän mahdollistaa tietenkin se, ettei ihmisen henkilötietoja, kuten nimeä, voida käyttää ilman asianomaisen suostumusta.

Vielä tulee tästä nimien sijoittelusta mieleen lapsuuteni suosikkielokuviin kuulunut Batman & Robin, jonka kannessa pullisteli Arnold Schwarzeneggerin nimi ja naama kaikkein ylimpänä. Tämän seurauksena jo tuolloin intuitiivisesti hämmästelin, miksi hänen roolisuorituksensa elokuvassa oli niin pieni, vaikka hänet oli periaatteessa sijoitettu pääosanesittäjän paikalle.

Joskus näyttelijän nimi on voitu jättää mainonnasta ja muusta tarkoituksella pois. Kuuluisin esimerkki lienee David Fincherin klassikkoelokuva Se7en, jossa etsivät jäljittivät salaperäistä sarjamurhaajaa. Sarjamurhaajaa näytelleen kaverin nimi pidettiin visusti piilossa, mikä johti melkoiseen yllätykseen aikanaan. Näyttelijän nimi esiintyi vasta elokuvan lopputeksteissä. Mutta pois sivupoluilta ja takaisin aiheeseen.

Elokuvan suurin tähti saa ns. "above the title billingin", eli hänen nimensä tulee elokuvassa ennen opening titleä (elokuvan nimeä) ja elokuvajulisteessa tähden nimi sijoitetaan elokuvan nimen yläpuolelle. Mikäli sinne survotaan muitakin nimiä, niin mitä enemmän vasemmalla, sen parempi.

Loput näyttelijöistä listataan usein roolihahmon tarinalle tuoman merkityksen mukaan. Pääosat tulevat ensin ja niitä seuraavat sivuosat. Ensemble -elokuvissa (useita tähtiä) nimet voidaan listata esimerkiksi aakkos- (alphabetically), tai esiintymisjärjestyksessä (in order of appearance). Television puolelta Frendit tulee mieleen esimerkkinä aakkosjärjestyksestä. Myös elokuvien lopputeksteissä listataan usein näyttelijät esiintymis- tai aakkosjärjestyksessä, mutta mieleeni ei putkahda alkutekstien osalta vastaavaa esimerkkiä, vaikka vannoisin tällaista nähneeni myös elokuvien puolella.

Tähdet voivat myös neuvotella olevansa ns. "final listing" (viimeinen nimi), jolloin he saavat esimerkiksi "with" -krediitin, tai "and-as" -krediitin alleviivaamaan arvokkuuttaan. Nämä maininnat kuuluvat rooleille, jotka eivät ole yleensä päärooleja, mutta roolissa olevalla näyttelijällä on statusta. Esimerkiksi Morgan Freeman ja Samuel L. Jackson keräävät näitä todella usein loistavina sivuosanäyttelijöinä. Televisio-ohjelman tapauksessa kyseessä voi olla myös sivuhahmo, joka on noussut fanien suosikiksi ja olennaiseksi osaksi sarjaa, ja jonka näyttelijän panosta halutaan korostaa.

Nämä yllä mainitut pääosa- ja sivuosanäyttelijät niputetaan siis "above the lineksi" tuossa viestin alkuosan kustannusarviossa, jonka "below the lineen" kuuluvat näyttelijöistä avustajat/taustanäyttelijät (background actors/background extra) ja päiväesiintyjät (day performers). Avustajat täyttävät roolit, joilla ei ole vuorosanoja ja yleisimmin avustajia tarvitaan täyttämään kohtauksen tausta. Se on rankkaa ja epäkiitollista työtä, joka vaatii intohimoa, kurinalaisuutta ja tottelevaisuutta. On oltava sinut itsensä, sekä kuvauspaikalla vallitsevan eriarvoisuuden kanssa ja ymmärrettävä, että siellä tehdään vakavaa bisnestä ja sinä olet hieman kärjistäen pelkkä liikkuva lavaste, joka on korvattavissa sormia napsauttamalla. Lisätietoja voi katsoa Ricky Gervaisin tv-sarjasta Extras. Sarjan lisämateriaalista löytyy lisäksi Karl Pilkingtonin kuvaama lyhytdokumentti taustanäyttelijän tavallisesta päivästä.

Tavallisesti avustajat eivät saa nimeään esille elokuvan lopputeksteihin. Hyvällä lykyllä he saavat nimensä ujutettua elokuvan yhteyteen esimerkiksi imdb:hin, mikäli tuottajalla on höveli päivä menossa. Ne avustajat, joilta vaaditaan erityistä taitoa, stunttia, tai jotka saavat puhua pätkän dialogia, nostetaan päiväesiintyjäksi ja saavat lisäansioiden ohella todennäköisesti myös nimensä esille.

SAGAFTRA:n (Yhdysvaltain näyttelijäliiton) sääntöjen mukaan, mikäli koko tuotannon näyttelijäjoukko on 50 esiintyjää tai alle, tällöin jokaisen näyttelijän täytyy saada nimensä mukaan lopputeksteihin. Jos näyttelijöitä on yli 50, tällöin tuottaja saa päättää harkintansa mukaan, ketkä 50 esiintyjää saavat nimensä lopputeksteihin. Sijaisnäyttelijöinä toimineiden stunttien tapauksessa heidän tuuraamansa roolihahmon nimeä ei kuitenkaan ole pakko mainita ja yleensä stuntit lienevät niputettu omaksi ryhmäkseen.

Tuotantotoimisto

Tästä eteenpäin käymme läpi ammatteja, jotka niputetaan alun kustannusarviossa below the line. Jälleen on syytä ottaa huomioon, että jaottelu voi vaihdella riippuen elokuvasta. Samat sanat koskevat tätä koko juttua oikeastaan jokaisessa mahdollisessa kohdassa.

Jokaisen elokuvan öljynä toimii tuotantotoimisto (Production Office), jonka vastuulla on asioiden hoitaminen ennalta sovituin tavoin ja aikatauluin. Toimistoa johtaa linjatuottaja (Line Producer), joka yleensä on vastuussa elokuvan budjetista, rahankäytöstä, sekä henkilöstön palkkaamisesta. Linjatuottaja on yleensä mukana jokaisessa vaiheessa alkutuotannosta lopputuotantoon toimien kaikkien osastojen esimiehenä ja tuotannon ongelmanratkaisijana.

Yksi ensimmäisiä linjatuottajan palkkaamia kavereita on tuotantopäällikkö (Unit Production Manager, lyhenne UPM), joka saattaa löytyä myös pelkällä Production Manager tai Production Supervisor -tittelillä. Tuotantopäällikön vastuulla on arkitason yksityiskohtien valvominen, kuten kellokortit, tuotantoraporttien tarkastus, kuvausaikataulujen hyväksyntä, rahankäyttö ja sen seuranta, valvoa kuvauspaikkojen etsintää, ja paljon muuta.

Tuotantopäällikkö voi palkata itselleen apulaisen tittelillä tuotantokoordinaattori (Production Office Coordinator, POC, tai vain Production Coordinator), joka hoitaa yleensä tuotantoryhmään liittyviä yksityiskohtia. Joillain isoilla studioilla on pysyvä tuotantokoordinaattori, joka toimii studion ja itsenäisen tuotantotoimiston linkkinä. Tuotannon suuruudesta riippuen myös tuotantokoordinaattorilla voi olla apulaisia nimikkeellä (Assistant Production Office Coordinator), eli avustava tuotantokoordinaattori, tai tuotantosihteeri (Production secretary).

Pienissä tuotannoissa kaikki nämä roolit linjatuottajasta tuotantokoordinaattoriin voivat kuulua yhdelle (hyvin kiireiselle) henkilölle.

Tuotantotoimistossa voi työskennellä useita toimistoapulaisia (Office Production Assistant), kuten toimistoassistentti/sihteeri (Office Personal Assistant). Heidän työnsä on vastata puhelimiin, tehdä kopioita, hoitaa juoksevia asioita ja kaiken kaikkiaan huolehtia, että toimistossa kaikki pienet asiat sujuvat jouhevasti. Muistaakseni Woody Allenin elokuva Cafe Society kertoi yhdestä tällaisesta juoksupojasta 30-luvun Hollywoodissa ja vastaavanlaisia elokuvia löytyy kyllä muitakin.

Iso osa elokuvaan sisältyvää logistiikkaa on kokonaisen komppanian kuljettaminen ympäri eri kuvauspaikkoja. Näitä hommia järjestelevät tuotantopäällikön valvovan silmän alla kuljetusvastaavat ja logistiikkapäälliköt (Transportation Office Supervisor & Coordinators). He ohjeistavat kuljettajia, mihin milloinkin siirtää eri ihmisiä ja tarvikkeita.

Koska tuotantoihin liittyy paljon rahaa ja paperityötä, lopputeksteissä mainitaan myös mm. kirjanpitäjiä ja lakimiehiä. He ovat avainasemassa esimerkiksi tilien hallinnassa, palkanmaksussa, sekä erinäisten sopimusten laatimisessa vaikkapa työntekijöille. Näiden ohella heitä tarvitaan elokuvan valmistumisen jälkeen hoitamaan mm. myyntiä, lisensointia ja rojaltien maksuja niille, joille maksetaan provikoita elokuvan tuotoista.

Ennen kameroiden käynnistymistä, tuottaja, ohjaaja ja linjatuottaja tai tuotantopäällikkö, ennakkosuunnittelevat koko tuotannon kaaren alkutuotannossa, mihin kuuluu joitain spesifejä rooleja ja asioita.

Jotkut ohjaajat haluavat esimerkiksi visualisoida käsikirjoituksensa ennakkoon, eli hahmotella miltä elokuva ja sen kohtaukset tulevat näyttämään ennen kuin niitä lähdetään kuvaamaan. Näin kuvauspaikalla ei tarvitse alkaa vatvomaan ja säätämään, koska esimerkiksi valojen siirtely vie todella kauan aikaa. Odottelu maksaa rahaa ja ohjaajalla on aikataulu, jolloin kuvausten tulee olla purkissa. Ohjaajan on siis parasta tietää ennakkoon, mitä hän haluaa. Tässä elokuvan suunnittelussa ja ennakkovisualisoinnissa kuvaan voi astua kuvakäsikirjoittaja (Storyboard artist). Hän (tai vaikka ohjaaja itse) siis yksinkertaisesti piirtää elokuvan avainkohtaukset ja -yksityiskohdat paperille kuin sarjakuvassa ikään, ja piirrokset voivat vaihdella äärimmäisen yksityiskohtaisista äärimmäisen karkeisiin. Alfred Hitchcock toisti haastatteluissaan lukemattomia kertoja, miten hänelle elokuvan kuvaamisessa on kyse vain sen vangitsemisesta, mikä on paperille jo ennakkoon suunniteltu.

Psykon suihkukohtauksen kuvakäsikirjoitus

Jos kuvakäsikirjoitus on animoitu, siitä voidaan käyttää joskus nimeä Anamatics tai Previz. Tällöin voit nähdä lopputeksteissä esim. Previz-artistin (Previz artist), Previz-vastaavan (supervisor) ja Previz-leikkaaja (editor) -titteleitä riippuen siitä, kuinka monimutkaisia nuo animoidut kuvakäsikirjoituksen kohtaukset olivat.

Näyttelijöiden etsintää ja roolittamista, eli castingia, varten tuotanto kääntyy roolittajan (Casting Director) puoleen.

Roolittajan vastuulla on löytää oikeanlaisia näyttelijöitä täyttämään roolihahmojen saappaat. Roolittajan työhön kuuluu koe-esiintymisten järjestäminen, sekä yhteistyö talenttitoimistojen kanssa. Roolittajalla voi olla apulaisia tittelillä Casting Associate ("apulaisroolittaja").

Kuvauspaikkojen ja -studioiden etsintään tuottajat käyttävät järjestäjän (Location manager) palveluksia, jota joskus kai myös kutsutaan Location scoutiksi. Järjestäjän on ymmärrettävä tuotannon tarpeet ja neuvoteltava kuvauspaikat kuvausryhmän käyttöön tiettynä ajankohtajana, sekä hankittava kaikki tarvittavat luvat kuvauksia varten. Järjestäjän alapuolella työskenteleviä, lähinnä ainoastaan kuvauspaikkoja etsiviä kavereita taas kutsutaan perinteisesti Location scouteiksi ja heille ei taida suomennettua titteliä olla olemassa.

OHJAUS ja KUVAUS

Kuvauspaikkaa hallitsee 1. apulaisohjaaja (1st Assistant Director, tai 1st AD). Häntä ei tule sekoittaa Assistant to the Directoriin, mikä tarkoittaa nimensä mukaisesti ohjaajan assistenttina toimimista.

Ensimmäinen apulaisohjaaja on nimestään huolimatta esimiesrooli. Ensimmäinen apulaisohjaaja aloittaa työnsä esituotantovaiheessa hahmottelemalla kuvausaikataulun. Kuvausten käynnistyessä ensimmäinen apulaisohjaaja vastaa arkitason tehtävistä, hallitsee kuvauspaikkaa ja huolehtii, että kaikki on aikataulussa ja kuvauspaikalla on turvallista. Näin ohjaaja on vapaa keskittymään luoviin päätöksiin. Tavallisesti ensimmäinen apulaisohjaaja ei juurikaan kerää kuvausten aikana ystäviä, koska hän on periaatteessa se kaveri, joka pitelee kaleerissa ruoskaa hoputtaen muita. Työ vaatii autoritäärisen persoonallisuuden, joka kestää elokuvatuotannon massiivista stressiä.

Yksi merkittävimpiä 1. apulaisohjaajalle kuuluvia askareita on "roll call". Siinä huudetaan sarja tiettyjä käskyjä ennen kuvaamista, joka sitten saattaa näyttelijät ja kuvausryhmän valmiuteen. Näihin kuuluvat esimerkiksi hiljaisuuden käsky kuvauspaikalla juuri ennen otosta, sekä käsky käynnistää äänitys ja käynnistää kamera. Eli legendaarinen KUVAUS, HILJAISUUS, ÄÄNI, KAMERA KÄY! Siihen liittyy muutakin kommunikointia, jolla kaikki kuvauspaikalla pidetään tietoisena siitä, mitä milloinkin on meneillään ja että kaikki tietävät, mitä tehdä.

Ensimmäisen apulaisohjaajan alapuolelta löytyy 2. apulaisohjaaja (2nd AD), joka tavallisesti huolehtii taustanäyttelijöistä/ekstroista ja ohjaa heidän työskentelyään. Mikäli elokuvassa on paljon ekstroja, voidaan tarvita toinenkin toinen apulaisohjaaja. Häntä voidaan kutsua myös 3. apulaisohjaajaksi ja joskus elokuvassa voi olla myös 4. apulaisohjaaja. Mitä suurempi ja monimutkaisempi tuotanto, sitä enemmän on apulaisohjaajia.

Apulaisohjaajien alapuolelta löytyvät kuvauspaikan tuotantoassistentit (Production Assistants, Set PAs), joka periaatteessa tarkoittaa apulaisohjaajien juoksupoikana toimimista. Se on kuitenkin hieno tapa tutustua, oppia ja aistia kuvauspaikan ilmapiiriä. Yksi mieleen jäänyt elokuva on My Week with Marilyn, joka kertoo Prinssin ja revyytytön vaikeista kuvauksista ja Sir Laurence Olivierin sekä Marilyn Monroen välille aiheutuneesta kitkasta tuolloin henkilökohtaisena assistenttina elokuvassa toimineen Colin Clarkin kautta.

Isoihin tuotantoihin saattaa kuulua useita ohjausryhmiä/kuvausryhmiä, jolloin ohjaaja voi jakaa tietynlaisia kohtauksia toisen ryhmän kuvattaviksi. Usein nämä kohtaukset ovat joko ilmakuvaa, tai jonkinlaisia erikoistehostekuvia, mutta kyse voi olla myös kokonaisista pikkukohtauksista. Esimerkiksi kun Taru Sormusten Herrasta -elokuvassa talsitaan Sormuksen ritareissa siellä lumisella vuorella kohti Morian kaivoksia ja kamera leijuu yläilmassa helikopterissa, niin se on kakkoskameraryhmän työtä. Toinen välittömästi mieleen tuleva legendaarinen otos on Hohdon alku, kun kamera seuraa lintuperspektiivissä Jack Torrancen autoa mutkaisella vuoristotiellä.

Riippuen kuvauksen tarpeista ja haastavuudesta, toisella kuvausryhmällä voi olla pääryhmän kaltainen ohjaajarakenne, jolloin siellä on 2. kuvausryhmän ohjaaja (2nd unit director) ja hänen alapuolellaan esimerkiksi 2. kuvausryhmän apulaisohjaaja (2nd unit AD).

Peeping Tom (1960)

Kuvausosaston (Camera department) päämiehenä häärii kuvaaja (Director of
Photography/Cinematography), jonka englanninkielinen lyhenne on DP. Hän vastaa elokuvan visuaalisesta ilmeestä yhdessä ohjaajan kanssa hyödyntäen mm. erilaisia linssejä, valaistusratkaisuja ja kameraliikkeitä.

Joskus kuvaaja operoi kameraa itse ja joskus ei. Jälkimmäisessä tapauksessa lopputeksteistä löytyy kameraoperaattori (Camera Operator), joka nimikkeensä mukaisesti käytti kameraa.

1. kamera-assistentti (1st Assistant Camera/1st AC) vastaa kuvan tarkennuksesta/fokuksesta ja toimii kameraoperaattorin sekä kuvaajan apulaisena.

2. kamera-assistentti (The 2nd AC) avustaa ensimmäistä. Tämän lisäksi hän käyttää "klaffitaulua", jolla saadaan ääni ja kuva synkronoitua leikkausvaiheessa. Samalla klaffitaululla myös näytetään leikkaajalle monesko otos ja kohtaus on kyseessä. 2. kamera-assistentti myös huutaa kohtauksen numeron ääneen ja täyttää kuvausraportit.

Yleensä tuotannoissa kuvataan useammalla kuin yhdellä kameralla. Tässä tapauksessa lopputeksteissä voi olla useampi kameraoperaattori, sekä useampi 1. ja 2. kamera-assistentti. Heitä voi olla listattuna kameralle A, B ja jopa kameralle C.

Jos kuvauksissa on ollut filmiä/selluloidia käyttävä elokuvakamera, tällöin lopputeksteistä löytyy "filmirullan lataaja" (film loader). Hänen vastuullaan on tarkasti poistaa ja asianmukaisesti säilöä käytetty rulla filmiä ja ladata uusi raaka negatiivi käyttövalmiiksi kameraan.

Digitaalisissa tuotannoissa saattaa esiintyä ammatin nykyaikainen versio, A Digital Imaging Technician (D.I.T.), josta ehkä suomalaisissa elokuvissa on käytetty myös termiä datan hallinta. Hänen vastuullaan on, että kaikki kuvattu materiaali on ladattu pois kameran muistista ja että kaikki tämä kuvattu materiaali on asianmukaisesti säilötty ja varmuuskopioitu (yleensä) kolmeen eri paikkaan. On erilaisia ohjelmistopalvelin/pilvi -systeemejä ja luonnollisesti myös ulkoisilla kovalevyillä pelataan.

Lopputeksteistä voi löytyä myös erikoisempia kameroihin ja kuvaukseen liittyviä nimikkeitä. Steadicam-operaattori (Steadicam operator) on melko yleinen ja hän nimensä mukaisesti operoi Steadicam -kameraa, tai vastaavanlaista laitetta. On Motion Control Technician ("liikehallintateknikko"), joka on vastuussa motion control dolly  -järjestelmistä, jolla kameran liikkeet voidaan ohjelmoida ennakkoon ja vaikka viedä ne 3d-maailmaan. Usein myös ilmakuvaaja (aerial camera operator) on erikseen mainittu.

Videoassistentti (Video assistant) vastaa järjestelmästä, jolla ohjaaja voi välittömästi kuvatun otoksen jälkeen katsoa monitorilta, miltä otos näyttää. Videoassistentilta löytyy myös esimerkiksi leikkausohjelmisto, jolla hän voi kuvauspaikalla tehdä raakaleikattuja versioita kohtauksista. Kannettavalla videomikserillä voidaan puolestaan ennakkoon hahmotella visuaalisia erikoistehosteita ja muuta. Videoassistentti välittää esimerkiksi myös ääniraidatonta kuvaa ääniosastolle ääniefektien luomista varten.

Erilaisia kuvauspaikkojen kuvaajia (On Set Photographer) saattaa myös löytyä lopputeksteistä. He voivat esimerkiksi olla tallentamassa behind the scenes -materiaalia, tai still-kuvia kuvauspaikalta elokuvan ekstroja, tai markkinointia varten. Kyse voi olla myös jatkuvuutta tarkkailevasta valokuvaajasta (Continuity Photographer), joka ottaa kuvia varmistaakseen esimerkiksi kuvauspaikan ja rooliasujen näyttävän samanlaisilta kuvauspäivästä toiseen. Samaan lajiin kuluu kuvauspaikan videokuvaaja (Set Videographer), joka dokumentoi behind the scenes -materiaalia videokameralla.

Ääniosastoa (Sound department) päälliköi äänittäjä (Production Sound Mixer / Sound Recorder). Hän on vastuussa kaiken "location soundin" (kuvauspaikan äänen) äänittämisestä kuvauspaikalta. Kun nyt olen elokuvia maininnut, niin John Travoltan tähdittämä ja Brian De Palman ohjaama Blow Out kertoo matalabudjettisen slasher-elokuvan parissa työskentelevästä äänittäjästä, joka tulee äänittäneeksi todisteita murhasta.

VALAISTUS ja GRIPIT

Game of Thrones

Äänittäjän alapuolelta löytyy puomittaja (boom operator), joka operoi mikkipuomia. Se on sellainen pitkä teleskooppivarsi, jonka päässä on mikrofoni tai enemmän, joilla nauhoitetaan näyttelijöiden dialogi ja samalla pidetään mikrofonit kuvan ulkopuolella. Erilaiset ääniteknikot (Utility Sound Technicians) vastaavat kaapeleista ja siitä, että kaikki toimii kuten pitää.

Valaistusosaston (Lighting Department) päänä toimii valaisija (Gaffer). Hän toimii läheisessä yhteistyössä kuvaajan kanssa suunniteltaessa elokuvan valaistusta. Joissain tuotannoissa valaisijan (Gaffer) titteli onkin valaistussuunnittelija (Lighting Designer).

Valaisijan alapuolelta nokkimisjärjestyksessä löytyy Best Boy Electric, joka pysyy tuossa muodossa työskentelijän sukupuolesta riippumatta, eikä sille myöskään ole suomennosta ja en edes yritä lähteä vääntämään sitä lainausmerkkeihinkään.

Best Boy vastaa arkitason esimiestehtävistä, mihin kuuluu esimerkiksi työntekijöiden palkkaaminen, aikatauluttaminen ja valaistusryhmän johtaminen. Myös valotarpeiston vuokraaminen, tilaaminen, inventaario ja palauttaminen kuuluvat Best Boy vastuualueeseen.

Best Boy Electricin alapuolelta nesteet valuvat valoteknikoiden/valomiesten (Lighting Technician) niskaan, jotka asentavat ja operoivat kuvauksissa vaadittavia valoja.

Grip-osasto hoitaa valaistuksen sähköistämättömiä komponentteja, kuten standeja, lippuja, kiinnityksiä ja kameran liikuttamiseen vaadittavaa laitteistoa. Päämies on Key Grip (ei suomennosta, en yritä), jonka alapuolelta löytyy sieltäkin Best Boy Grip. Jälleen tämä Best Boy hoitelee arkitason operointia ja valvoo muita gripejä. Mikäli gripit operoivat kameraraidetta, sellaisia kutsutaan nimellä Dolly Grip. Tässä suomeksi Wikipedia-artikkeli gripeistä, joka ilmaisee oleellisen ja englanninkielen versiosta löytyy vieläkin kattavammin.

Termi "Best Boy" lienee jäänne studioajoilta, jolloin valaistuksen ja gripin välisten tehtävien ero ei ollut niin valtaisa kuin nykyään. Joten kun osasto tarvitsi väliaikaista työvoimaa, kyseisen osaston pääjehu meni toisen puheille ja pyysi heidän Best Boytaan (parasta miestään), eli periaatteessa kakkosmiestä pääjehun jälkeen. Kyseisen termin juuret voivat olla myös peräisin purjehduksesta ja merimiehiltä, jotka menneinä aikoina usein työskentelivät teattereissa kiinnitysten parissa.

LAVASTEET, MASKEERAUS, KAMPAUS ja PUVUSTUS

Lavastusosastoa (Art Department) johtaa tuotantosuunnittelija (Production Designer), joka toimii yhteistyössä ohjaajan ja kuvaajan kanssa hahmotellakseen elokuvan ulkonäköä aina lavastuksesta asusteisiin ja rekvisiittaan.

Lavastusosaston alle kuuluvaa Taideosastoa (The Art Department, ei virhe) johtaa lavastaja (Art Director). Hän valvoo taiteilijoita ja käsityöläisiä, kuten lavastesuunnittelijoita, graafisia suunnittelijoita ja piirtäjiä, jotka työskentelevät elokuvan ulkokuoren ja markkinoinnin parissa. Lavastajalla voi olla apulaisena lavastus assistentteja (assistant art director).

Sitä mukaa kun taideosasto saa suunniteltua lavasteita, on rakennusosaston (Construction department) tehtävä toteuttaa suunnitelmat käytännössä. Tätä joukkoa johtaa lavastemestari (Construction Coordinator), joka valvoo kaikkea lavasteiden rakentamista. Välittömästi hänen alapuolellaan työskentelee pääpuuseppä/päälavasterakentaja (Head Carpenter), joka johtaa joukkoa puuseppiä, kirvesmiehiä, maalareita ja muita lavasterakentajia. Heidän työhönsä voi kuulua myös kustomoidun rekvisiitan rakentaminen. Rakennustiimin rastiksi jää myös lavasteiden purkaminen sen jälkeen, kun tuotanto on ohi.

Kun lavasteet on suunniteltu ja pystytetty, ne pitää täyttää tavaralla. Se kuuluu Sets Departmentille, jota johtaa Set Decorator ("sisustaja"). Hänen alaisuudessaan toimii ostajia (Buyers), jotka ostavat, tai vuokraavat erinäisiä asioita ja tavaraa lavasteisiin sijoitettavaksi. Leadperson puolestaan johtaa ns. set dressing crew'ta. Tämä joukko koostuu set dresserseistä ("ehostajista"), jotka kärräävät lavasteisiin kaikki siihen ympäristöön kuuluvat normaalit tavarat. Jos kyseessä on olohuone, niin he esimerkiksi ripustavat tauluja seinille, verhot ikkunaan, kärräävät huonekalut oikeille paikoille ja sijoittavat erinäisiä koriste-esineitä erinäisiin paikkoihin ja huolehtivat, että kaikki myös pysyy läpi kuvausten samoilla paikoilla jatkuvuuden säilyttämiseksi. Suomessa tämä koko Sets-osasto niputetaan varmaankin suoraan lavastuksen, tai rekvisiitan alle, joten ehkä siksi en ole löytänyt nimikkeille suomennoksia.

Mikäli lavasteisiin tarvitaan kasveja, kutsutaan "kasvitarhuri" (Greenskeeper), joka käsittelee kaikkia kuvauksissa tarvittavia kasveja, jotka ovat joskus aitoja ja joskus keinotekoisia. Mikäli elokuvassa on paljon kasveja, niitä varten voi olla oma kokonainen osasto, jolla on oma hierarkiansa.

Esineet, joita näyttelijät käyttävät, mutta jotka eivät ole osa maisemaa, kutsutaan rekvisiitaksi (Properties, Props). Niistä vastaa päärekvisitööri (Property Master), jolla saattaa olla assistentteja. Heitä kutsutaan rekvisitööreiksi (property handler). Mikäli rekvisiittaa ostetaan, tai vuokrataan, lopputeksteistä voi löytyä esimerkiksi hankkiva rekvisitööri (prop byer).

Joillain elokuvilla on ase-ekspertti (weapons master), joka on kouluttautunut toimimaan tuliaseiden, miekkojen ja muiden aseiden kanssa. Hän toimittaa niitä kuvausten käyttöön ja kouluttaa ihmisiä toimimaan niiden kanssa turvallisesti, sekä uskottavasti.

Sitten on puvustus, kampaus ja maskeeraus (Costume and Hair and Makeup). Puvustusosaston (Costume Department) johtaja on pukusuunnittelija (Costume Designer). Hänen alapuolellaan on "puvustonhoitaja" (Costume Supervisor), joka jälleen huolehtii arkijohtamisesta sekä pitää huolta asusteista. Hän myös valvoo kyseisen osaston puvustajia (costumers), ostajia ja vuokraajia.

Kampaus ja maskeeraus (Hair ja Makeup) on itsenäinen osasto, jonka päitä ovat maskeeraussuunnittelija (Key Makeup Artist) ja "pääkampaaja" (Key Hair Artist). Molemmat työskentelevät pääosan esittäjien hiusten ja meikin parissa, sekä valvovat apulaisiaan (Assistant makeup/hair artist), jotka ehostavat muita näyttelijöitä. "Erikoistehostemaskeeraaja" (Special Effects Makeup Artist) tuodaan mukaan tarpeen vaatiessa. He voivat esimerkiksi kauhuelokuvassa valmistaa jostakin näyttelijästä irtopään, tai vain muuntaa Gary Oldman Winston Churchilliksi, tai Eero Milonoff peikoksi.

Helmin syvänne

Erikoistehosteosasto (Special Effects Department) on sekin oma itsenäinen jaostonsa, jonka kuitenkin niputan tämän otsikon alle. Erikoisefektit (Special Effects) ovat efektejä, jotka tapahtuvat kamerassa ja kuvaustilanteessa. "Käytännön erikoistehosteiden tiimiä" (The Practical Effects Team) johtaa erikoistehostekoordinaattori (Special Effects Supervisor), jonka alapuolelta löytyy Gang Boss, tai Construction Foreman. Nämä kaverit valvovat kaiken karvaisia erikoistehosteteknikkoja pyroteknikoista veistäjiin ja pienoismallien rakentajiin.

Periaatteessa kaikkien osastojen tekemisiä valvoo myös "jatkuvuuden valvoja/jatkuvuus" (Continuity Supervisor), tai joskus kuvaussihteeri (Script Supervisor). Heidän kontollaan on, että kaikki vaadittavat asiat näyttävät samalta päivä toisensa jälkeen, eli että lavasteet, asusteet, kampaukset, meikit ja muut pysyvät johdonmukaisina läpi pitkän kuvausprosessin.

RUOKA

Tuotantoryhmään (Production Crew) kuuluu lisäksi craft services and catering, eli ruokatarjoilu.

Craft Services/Crafty tarkoittaa pieniä välipaloja ja juomia, jotka toimitetaan eri osastoille heidän työskennellessään. Kuvauspaikalla yleensä craft services on pystyttänyt pöydän jonnekin päin kuvauspaikkaa. Siellä voi olla tarjolla mitä tahansa kahvista ja pullasta, sipseihin, karkkiin ja vihanneksiin. Nopeimmat syövät hitaat ja pöytää pitävän kaverin kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.

Catering ("ruokatarjoilu") taas tarkoittaa enemmänkin muodollista ateriaa, jossa koko kuvausryhmä pitää ruokatauon. Liittojen sopimuksissa on säädetty, että kuvauksissa on järjestettävä ateria (ja taukoja) tietyn tuntimäärän jälkeen ja että montako lämmintä ateriaa kuvauspäivien aikana kuuluu tarjoilla. Kustannukset tästä ovat siis tuotantotiimin vastuulla, mutta siinä on hyötynsäkin, kun työporukka pääsee tutustumaan toisiinsa aterian äärellä, jolloin oletettavasti syntyy tiiviimpi ja hauskempi työilmapiiri. Sellainen ruokkii erityisesti luovuutta, mutta varmasti myös tuottavuutta.

JÄLKITUOTANTO

Kun kuvaukset on saatu purkitettua, alkaa viimeistään olla jälkituotantotiimin vuoro ryhtyä hommiin. Tässä vaiheessa elokuva siirtyy jälkityötuottajan (Post Production Supervisor/Post-Production Producer) vastuulle.

Leikkausosastoa johtaa tietenkin leikkaaja. Häntä avustavat useat apulaisleikkaajat, joiden työkuvaan kuuluu kuvausmateriaalin lajittelu, sekä merkitseminen perustuen 2. apulaisohjaajan kuvausraportteihin. Trailereilla on omat leikkaajansa ja Hollywoodissa jopa niiden valmistamiseen erikoistuneet yhtiöt. Niistä on tehty hienoja historiikkeja jopa Youtubeen, jossa on eritelty eri aikakausien tyylejä ja suunnannäyttäjiä. Andrew Kuehn on tuntematon nimi, josta on hyvä aloittaa. En tahtonut Kuehnin nimeä kylmiltään muistaa, eikä Googlekaan oikein osannut vastata siihen, kuka suunnitteli Manaajan teaser-trailerin. Aliarvostettu ammatti, koska hyvän trailerin koostaminen on vaikeaa ja Kuehnin kaltaisia lähes lyhytelokuvamaisia trailereita toivoisi nykyaikanakin näkevänsä enemmän.

Ääniosastoa (Sound department) johtaa äänisuunnittelija (Supervising Sound Designer). Hänen alapuolellaan on dialogileikkaaja (Dialogue Editor), joka vastaa dialogiraidan puhdistamisesta. ADR-leikkaaja puolestaan vastaa kuvauspaikalla äänitetyn dialogin korvaamisesta uudella dialogilla studio-olosuhteissa, eli yksinkertaisemmin dialogin jälkiäänityksestä.

Foley-tehosteet (Foley artist) luovat ääniefektejä elokuvaa varten. Äänileikkaaja (Sound Editor) valmistelee ja kokoaa kaikki ääniraidat, kuten dialogin, taustaäänet, ääniefektit ja musiikin miksausta varten.

Music Supervisor ("musiikkivastaava") työskentelee yhteistyössä elokuvan säveltäjän kanssa, joka säveltää elokuvan alkuperäismusiikin. "Orkesterihankkijat" (Orchestra Contractors) hankkivat muusikot esittämään sävelletyn alkuperäismusiikin. Mukaan saatetaan tuoda sovittajia sovittamaan säveltäjän harmonioista ja melodioista orkesteriversio, mutta säveltäjä voi tehdä sen itsekin. Äänitysinsinöörit (Recording Engineers) äänittävät muusikoiden soiton, eli elokuvan soundtrackin, ja äänittäjät miksaavat kaikki kymmenet ääniraidat yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.

Jälkituotantoon kuuluu myös visuaalisten erikoistehosteiden osasto (Visual Effects Department/VFX-osasto), joka vastaa ei-kuvaustilanteeseen liittyvistä visuaalisista erikoisefekteistä; greenscreenistä ja cgi:stä (computer-generated imagery), eli tietokoneella tuotetuista kuvista.

VFX -osastoa johtaa VFX-tuottaja (Visual Effects Producer), joka työskentelee yhdessä ohjaajan ja kuvaajan kanssa päättäen, miten mikäkin toteutetaan ja miltä niiden pitäisi näyttää.

VFX-tuottajan alapuolella häärää "VFX-ohjaaja" (VFX Creative Director), joka yhteistyössä elokuvan ohjaajan kanssa vastaa luovista ja esteettisistä päätöksistä liittyen erikoistehoisiin. Hänen allaan on VFX-suunnittelija (Visual Effects Supervisor), joka kokoaa ja johtaa isoa tiimiä, johon kuuluu digitaalisia artisteja, maalareita, animaattoreita, ohjelmoijia, rigaajia, rotoscope-taiteilijoita ja kompositoijia (tuovat kaikki visuaaliset elementit yhteen).

Elokuvissa käytetään yleensä useita VFX-yhtiöitä eri kohtauksia varten, joten pitkälti jo siksi niitä nimiä on siellä valtavat määrät ja lopputekstit kestävät kymmenisen minuuttia. Jurassic Parkissa VFX-otoksia oli viitisenkymmentä kappaletta ja isoissa nykyajan toimintaelokuvissa niitä on tuhansia. Nykyään jopa perusdraamassa, tai komediassa VFX-otoksia saattaa olla satoja. Lisäksi jälkituotantoon käytetty aika on vähentynyt. Jos erikoistehosteisiin saatettiin varata aikaa joskus vuosi, nyt sitä on enää 6-9 kuukautta. Se vaatii enemmän henkilöstöä ja toki VFX-tehosteilla voidaan tehdä vaikka mitä nykyään, eli niiden tekniikka ja kompleksisuus on lisääntynyt. Samalla myös VFX-otokset käyvät läpi entistä enemmän vaiheita nykyään, koska niiltä vaaditaan aina vain monimutkaisempia asioita, isompia kohtauksia ja enemmän realismia.

Kun elokuva on leikattu ja visuaaliset erikoistehosteet lisätty, viimeinen askel on väri- ja sävymääritys (color correction & grading). Värimäärittelijä työskentelee yhteistyössä ohjaajan ja kuvaajan kanssa, että elokuvan väreille ja valoisuudelle saadaan halutut, tunnelmaa ja tarinaa edistävät sävyt.

Sitten on vielä erikseen levitys- sekä markkinointiosastot ja heidän armeijansa, mutta se ei varsinaisesti enää itse elokuvantekemiseen liity.

Tästä varmaankin alkaa jo hahmottaa, minkä vuoksi elokuvien tekeminen on poskettoman kallista, vaikka niitä voi nykypäivänä kuvata puhelimillakin. Esimerkiksi Steven Soderbergh on kuvannut kaksi viimeisintä elokuvaansa (Unsane, High Flying Bird) iPhoneilla tehden ikään kuin moderneja vastineita b-elokuville. Muut ovat ehtineet toki jo ennen häntä ja lisää on tulossa, mutta Soderbergh lienee toistaiseksi isoin nimi näissä pippaloissa.

Päälähde: Filmmaker IQ