Kirjoittanut
Leffatuomari
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
1934 Walt Disney Productions julkisti New York Timesille, että valmisteilla on yhtiön ensimmäinen koko illan elokuva, Lumikki, joka perustuu Grimmin veljesten 1812 julkaistuun saksalaiseen satuun. Budjetiksi arvioitiin ennakkoon 250 000 dollaria, mikä oli kymmenkertainen summa normaaliin lyhytelokuvaan verrattuna ja nykyrahassa mitattuna kunnioitettavat 4 miljoonaa dollaria. Lopullisen budjetin arvioitiin paisuneen kuitenkin n. 1,5 miljoonaan dollariin, mikä vastaa nykyrahassa sellaista kevyttä 24 miljoonaa dollaria. Itse elokuvahan oli ensimmäinen cel -animoitu kokoillan leffa ikinä ja elokuvateollisuus piti hanketta hulluutena. Elokuvan ei uskottu ikinä valmistuvan ja että Disney todennäköisesti uppoaisi hullun hankkeensa mukana. Kertoman mukaan Disney joutui panttaamaan talonsakin rahoittaakseen elokuvan.
Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin. Näillä vuorosanoilla paha kuningatar avaa tarinamme. Kuningattaren ja valeasussa olevan kuningattaren äänityöstä vastasi aikanaan nimekäskin näyttelijätär Lucille La Verne, jonka taidon ja laadun kuuli erotti hyvin pelkällä korvatuntumalla, sekä asiasta ennakkoon tietämättömänä. Äänen muuttaminen karheammaksi kuningattaren valeasuista vanhaa noitaa varten onnistui kuulemma helposti, sillä yli 60-vuotiaan tähden tarvitsi omien sanojensa mukaan ottaa vain tekohampaat pois suustaan.
Eräänä päivänä kuningattaren jälleen kysyessä ken on maassa kaunehin, kuvastin vastasikin yllättäin: Lumikille jaan, kaikkein lumoavimman, kauneimman ja ihanimman neidon arvon päällä maan! Tästä Lumikin äitipuoli, eli kuningatar, ei pitänyt vaan hän käski metsästäjää viemään Lumikin metsään ja surmaamaan tämän. Ensimmäiset luonnokset Lumikista olivat enemmän Betty Boopin näköisiä seksikkäitä tytteleitä, mutta Disney hylkäsi nämä luonnokset ja lopulta Lumikista tehtiin nykyinen, klassisen kaunis 14-vuotias prinsessa. Kasvoiltaan ja eritoten hiustyyliltäänhän tuo kovasti muistuttaa tuon ajan geneeristä näyttelijätärtä. Lumikin äänenä toimii Adriana Caselotti, jonka Walt Disney pestasi kuuleman mukaan niin ankaralla sopimuksella, ettei hän voinut laulaa enää missään muussa elokuvassa. Tämä siksi, koska Disney halusi Lumikin äänestä ainutlaatuisen. Niin myös kävi ja Caselotti nähtiin enää vain pikkuruisessa roolissa Wizard of Ozissa, sekä Martinisin laulajana jouluklassikossa Ihmeellinen on elämä.
Lumikki aneli henkensä puolesta, eikä metsästäjä pystynyt surmaamaan tätä suloista tyttöä, vaan päästi tämän pakosalle. Lumikki juoksi sysipimeään metsään, jossa pimeydestä tuijottavat silmät jahtasivat häntä ympäriinsä ja Lumikki joutui pakokauhun valtaan. Tämä kohtaus oli aikanaan legendan mukaan niin pelottava, että esimerkiksi maineikas Radio City Music Hall New Yorkissa joutui säännöllisesti vaihtamaan penkkejä uusiin, koska lapset laskivat alleen.
Lopulta Lumikki löysi metsän siimeksestä pienen punaisen mökin, jossa asustelivat 7 kääpiötä, joilla ei alkuperäisessä sadussa ollut nimiä tai erilaisia persoonallisuuksia. Mutta olennainen osa animaatiota oli ja on edelleen komedia, joten jo alusta asti oli selvää, että kääpiöt vastaisivat elokuvassa siitä puolesta. Yksi kääpiöistä nimettiin Dopeyksi (suomiversiossa Vilkas), vaikka enemmistö vastusti nimen käyttöä, koska se oli liian moderni sana klassiseen ja ajattomaan tarinaan. Mutta kun Disney perusteli nimenkäyttöä sillä, että jo Shakespearen teksteissä esiintyi tuo kyseinen sana, niin nimi hyväksyttiin ja Disney sai tahtonsa läpi. Myöhemmin tuo perustelu sitten paljastui käteväksi valheeksi.
Prinssille puolestaan kaavailtiin alunperin suurempaa roolia kuin mitä hänelle lopulta tuli, mutta animaattoreilla oli vaikeuksia saada animoitua tämä hahmo luonnollisesti ja siksi prinssin rooli tarinassa on niin kovin pieni. Pisti myös silmiini, että prinssillä oli ihmeen naismaiset kasvot ja oli samansuuntaista näköä Lumikin kanssa.
Lumikki oli ensimmäinen elokuva, jonka soundtrack julkaistiin myös musiikkialbumina ja luonnollisesti myös oheiskrääsää tuotettiin alusta saakka. Viikon kuluttua julkkarista Disney ja Lumikki olivat Time-lehden kannessa ja suitsutusta tuli ympäriinsä. Sergei Eisenstein esim. nimesi elokuvan kaikkien aikojen parhaaksi ja elokuva oli kansainvälinen hitti. Rahaa tuli niin maan penteleesti ja elokuva oli vuoden verran kaikkien aikojen tuottoisin pätkä, kunnes Tuulen Viemää vei sen tittelin. Leffan tuotoilla Disney rakennutti Kaliforniaan Burbankin studiot. Oscareissa ei myöskään ollut vielä parhaan animaation kategoriaa, joten leffa sai ehdokkuuden vain parhaasta musiikista. Vuotta myöhemmin asia korjattiin myöntämällä Disneylle elokuvasta erikois-Oscar elokuvateollisuuden eteenpäinviemisestä. Tuolloin puheiden pituutta ei vielä säännelty, joten Disney puhui 25 minuuttia ja kertoi yhtiön seuraavasta elokuvasta, Pinokkiosta. Ja yleisö kuunteli kertoman mukaan lumoutuneena.
Visailijoita kiinnostanee, että parhaan animaation Oscar -kategoria perustettiin vasta 2001. Vasta tuolloin järjestäjätaho katsoi, että alalla on riittävästi kilpailua. Tuohon sisältyi kuitenkin sellainen reunaehto, että jos jonain vuonna animaatioita julkaistaan vähemmän kuin 8 kappaletta, niin tuona vuonna Oscaria ei jaeta tässä kategoriassa. Ja siitähän ei ole enää pelkoa, eikä pysti ole jäänyt koskaan jakamatta. Ensimmäisen vei Shrek, toisen legendaarisen Hayo Miyazakin legendaarisen Studio Ghiblin legendaarinen Henkien kätkemä.
Sen sijaan lyhyen animaation Oscaria on jaettu jo vuodesta 1932 saakka. Disney vei ensimmäiset 8 putkeen ennen kuin MGM:n The Milky Way katkaisi putken. Kategorian eka Oscar -voittaja oli Silly Symphonies -sarjaan kuulunut Flowers and Trees.
Mutta palataksemme Lumikkiin, niin kyseessä on klassikko ja elokuva, jonka jokaisen elokuvaharrastajaksi itseään nimittävän henkilön tulee nähdä. Vuoden kuluttua elokuva täyttää 80-vuotta ja silti alkuperäinen versio ei maistunut juurikaan vanhalta. Ja näissä uusissa julkaisuissahan on ainakin värit vahvempia ja ties mitä muuta, joten niissä varmasti vielä vähemmän aika näkyy. Kun katsoin noita 1920 ja 1930 -luvun lyhytanimaatioita, niin ehdottomasti yllätyin alkuperäisen jäljen olevan noin hienoa. Ja kun jo mainitsin soundtrackista aiemmin, niin varmasti lähes jokainen ihminen tuntee biisin "Ain laulain työtäs tee". Eikä yhtään hassumpi ollut myöskään tämä kääpiöden laulu kun he ovat kaivoksessa kaivamassa timantteja. Mikä klik-klik-klik se suomeksi nyt olikaan, muuta en muista siitä. Ikinä en ollut elokuvaa nähnyt siis kokonaan, mutta muistan joskus nähneeni osia siitä.
Aina välillä saa katsoa elokuvan, jonka historiallinen arvo, tärkeys ja poikkeuksellisuus maistuvat vahvana. Arvostelen kuitenkin aina katsomani tekeleet ennenkaikkea nykykatsojan näkökulmasta. Silti elokuva oli hauska, hieman koskettava ja ennen kaikkea vaikuttava. Sanoisin että omaan ikuisesti elokuvasta vahvat muistikuvat. Sen verran vaikuttavasti kuvat oli sommiteltu ja sen verran valtavaa statusta elokuva kantaa. Ja ne tähänastiset tulot tästä elokuvasta ovat Box Office Mojon mukaan ja inflaatio mukaanlaskettuna 948,3 miljoonaa dollaria. Näillä elokuva on kaikkien aikojen kymmenenneksi tuottoisin. Ei uponnut Disney ei.
 |
| Lucille La Verne |
 |
| Adriana Caselotti |
Lumikki aneli henkensä puolesta, eikä metsästäjä pystynyt surmaamaan tätä suloista tyttöä, vaan päästi tämän pakosalle. Lumikki juoksi sysipimeään metsään, jossa pimeydestä tuijottavat silmät jahtasivat häntä ympäriinsä ja Lumikki joutui pakokauhun valtaan. Tämä kohtaus oli aikanaan legendan mukaan niin pelottava, että esimerkiksi maineikas Radio City Music Hall New Yorkissa joutui säännöllisesti vaihtamaan penkkejä uusiin, koska lapset laskivat alleen.
Lopulta Lumikki löysi metsän siimeksestä pienen punaisen mökin, jossa asustelivat 7 kääpiötä, joilla ei alkuperäisessä sadussa ollut nimiä tai erilaisia persoonallisuuksia. Mutta olennainen osa animaatiota oli ja on edelleen komedia, joten jo alusta asti oli selvää, että kääpiöt vastaisivat elokuvassa siitä puolesta. Yksi kääpiöistä nimettiin Dopeyksi (suomiversiossa Vilkas), vaikka enemmistö vastusti nimen käyttöä, koska se oli liian moderni sana klassiseen ja ajattomaan tarinaan. Mutta kun Disney perusteli nimenkäyttöä sillä, että jo Shakespearen teksteissä esiintyi tuo kyseinen sana, niin nimi hyväksyttiin ja Disney sai tahtonsa läpi. Myöhemmin tuo perustelu sitten paljastui käteväksi valheeksi.Prinssille puolestaan kaavailtiin alunperin suurempaa roolia kuin mitä hänelle lopulta tuli, mutta animaattoreilla oli vaikeuksia saada animoitua tämä hahmo luonnollisesti ja siksi prinssin rooli tarinassa on niin kovin pieni. Pisti myös silmiini, että prinssillä oli ihmeen naismaiset kasvot ja oli samansuuntaista näköä Lumikin kanssa.
 |
| Disney-studio, Burbank |
Visailijoita kiinnostanee, että parhaan animaation Oscar -kategoria perustettiin vasta 2001. Vasta tuolloin järjestäjätaho katsoi, että alalla on riittävästi kilpailua. Tuohon sisältyi kuitenkin sellainen reunaehto, että jos jonain vuonna animaatioita julkaistaan vähemmän kuin 8 kappaletta, niin tuona vuonna Oscaria ei jaeta tässä kategoriassa. Ja siitähän ei ole enää pelkoa, eikä pysti ole jäänyt koskaan jakamatta. Ensimmäisen vei Shrek, toisen legendaarisen Hayo Miyazakin legendaarisen Studio Ghiblin legendaarinen Henkien kätkemä.
Sen sijaan lyhyen animaation Oscaria on jaettu jo vuodesta 1932 saakka. Disney vei ensimmäiset 8 putkeen ennen kuin MGM:n The Milky Way katkaisi putken. Kategorian eka Oscar -voittaja oli Silly Symphonies -sarjaan kuulunut Flowers and Trees.
Mutta palataksemme Lumikkiin, niin kyseessä on klassikko ja elokuva, jonka jokaisen elokuvaharrastajaksi itseään nimittävän henkilön tulee nähdä. Vuoden kuluttua elokuva täyttää 80-vuotta ja silti alkuperäinen versio ei maistunut juurikaan vanhalta. Ja näissä uusissa julkaisuissahan on ainakin värit vahvempia ja ties mitä muuta, joten niissä varmasti vielä vähemmän aika näkyy. Kun katsoin noita 1920 ja 1930 -luvun lyhytanimaatioita, niin ehdottomasti yllätyin alkuperäisen jäljen olevan noin hienoa. Ja kun jo mainitsin soundtrackista aiemmin, niin varmasti lähes jokainen ihminen tuntee biisin "Ain laulain työtäs tee". Eikä yhtään hassumpi ollut myöskään tämä kääpiöden laulu kun he ovat kaivoksessa kaivamassa timantteja. Mikä klik-klik-klik se suomeksi nyt olikaan, muuta en muista siitä. Ikinä en ollut elokuvaa nähnyt siis kokonaan, mutta muistan joskus nähneeni osia siitä.
Aina välillä saa katsoa elokuvan, jonka historiallinen arvo, tärkeys ja poikkeuksellisuus maistuvat vahvana. Arvostelen kuitenkin aina katsomani tekeleet ennenkaikkea nykykatsojan näkökulmasta. Silti elokuva oli hauska, hieman koskettava ja ennen kaikkea vaikuttava. Sanoisin että omaan ikuisesti elokuvasta vahvat muistikuvat. Sen verran vaikuttavasti kuvat oli sommiteltu ja sen verran valtavaa statusta elokuva kantaa. Ja ne tähänastiset tulot tästä elokuvasta ovat Box Office Mojon mukaan ja inflaatio mukaanlaskettuna 948,3 miljoonaa dollaria. Näillä elokuva on kaikkien aikojen kymmenenneksi tuottoisin. Ei uponnut Disney ei.
Kommentit
Lähetä kommentti