The Prestige (2006)

Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher & Jonathan Nolan, perustuu Christopher Priestin novelliin
Rooleissa: Hugh Jackman, Christian Bale, Michael Caine, Scarlett Johansson, Rebecca Hall, Andy Serkis, David Bowie
Kesto: 130 min.

Katsotko riittävän tarkkaan?

1800 - 1900 -luvun vaihteen Lontoo. Taikuri Alfred Borden (Bale) istuu syytettynä kilpailijansa, Robert Angierin (Jackman) murhasta. Angier hukkui vesisäiliöön kesken esityksen ja kuten edesmenneen taikurin insinööriapulainen Cutter (Caine) todistaa aitiossa valan alaisena, Borden oli sabotoinut välineistöä.

Elokuva ei ole ihan sieltä yksinkertaisimmasta tai lineaarisimmasta päästä. Tähän kohtaan varmaan kannattaa lopettaa lukeminen, jos haluaa Prestigen katsoa täysin puhtaalta pöydältä ilman mitään käsitystä millaiseen ryöpytykseen lähtee mukaan. Koitan toki parhaani mukaan kiertää näitä juonellisia ydinasioita, vaikka juuri niistä haluaisin päästä kirjoittamaan. Seuraamme elokuvassa sekaisin siroteltuna kahta eri ajanjaksoa menneisyydestä, sekä nykyaikaa. Ja kupletin juonen hiljallinen paljastuminen on yksinkertaisesti todella nautittavaa katseltavaa. Kuten elokuvan mainoslause kertoo, niin tarkkasilmäinen katsoja saa aivoilleen mukavasti jumppaa, sillä koko keitos on alusta asti täydessä kattauksessa katsojan silmien alla.

Eksakti tiede, ei ole eksaktia

Prestige muistuttaa rakenteeltaan Inceptionia ja vielä tarkemmin Mementoa. Itseasiassa Nolanit ostivat elokuvaoikeudet Priestin novelliin juuri niihin aikoihin kun Memento kiersi teattereissa. Ja Prestige on erinomaisesti ohjattu, kuvattu ja käsikirjoitus on kerrassaan mahtava. Se ei tunnu tippaakaan viktoriaanisen ajan elokuvalta. Ulkona on aina pimeää ja sumuista, sekä tuon ajan käyttäytymissäännöt ynnä muut historiallisen turhat yksityiskohdat heitetään romukoppaan ja keskitytään tekemään elokuvaa henkilöhahmojen ehdoilla. Minulla ei olisi mitään käsitystä ajankohdasta ja paikasta, ellei niitä olisi pariin otteeseen mainittu. Tai ellei elokuvassa olisi Nikola Teslaa (Bowie) pitämässä majaansa Colorado Springsissä.

Borden ja Angier tosiaankin päätyvät traagisen tapahtuman seurauksena kilpailijoiksi. Borden on kunnianhimoinen ja taitava, mutta hän ei osaa esiintyä. Angier osaa esiintyä, mutta hän ei omaa Bordenin kunnianhimoa tai näppäryyttä. Molemmat käyvät ahkerasti toistensa näytöksissä vahtimassa, ettei kaveri ole keksinyt jotain ylivetoa temppua, jonka toimintamekanismi ei ole ammattitaikurille ilmiselvä. Ja siinä sivussa valeasun piilottamina he sabotoivat toistensa temppuja hengenvaarallisin tavoin. Angier sitten eräänä iltana hämmästyy Bordenin mestaritempusta, Siirretystä miehestä. Kateellinen Angier ei ymmärrä miten temppu on mahdollinen ja keskittyy käyttämään kaikki mahdolliset keinot tuon salaisuuden paljastamiseksi. Lopulta hän saa vastauksensa: Tesla, ja matkustaa Amerikkaan tämän kuulun neron luo.

Lopputuomio

Kuten Michael Cainen kertojan roolin sanat antavat lopussa selvästi ymmärtää, niin tämä koko elokuva on yksi iso taikatemppu ja elokuva on erinomaisesti koostettu seuraamaan tuota Cainen mainostamaa taikatemppujen rakennetta. Katsoja osaa odottaa jotain käännettä, mutta joutuu ohjaajan hienovaraisen johdattelun seurauksena täysin harhaan. Katsoin tämän itse toisen kerran n. 3-4 kuukauden sisään ja tällä kertaa pysyin täysin elokuvan mukana rakenteellisesti. Paitsi etten muistanutkaan kaikkia jippoja, vaan olin sen oleellisimman onnistunut unohtamaan. Minua huiputettiin toistamiseen. Mutta viihdyin erinomaisesti elokuvan seurassa ja sain tarkastella sitä ikään kuin tietoisena kaikista (lähes) salaisuuksista. Sain keskittyä niihin pieniin vivahteisiin, jotka raottavat tuota salaisuuksien verhoa ja ovat koko ajan katsojan silmien edessä. Tosiaan valitettavasti se ehkä oleellisin unohtui ja näin ollen elokuva menisi vielä kolmattakin kertaa täysin uudesta kokemuksesta.

Vaikka en mielestäni kuulu siihen katsojakuntaan, joka vihaa sitä kun matto vedetään jalkojen alta, niin silti jokin tässä vain mättää. Miksi sanon että kaikki on niin mahtavaa ja silti elokuvasta jää vain sellainen perushyvä maku. Vastaus voi löytyä itse elokuvasta Alfred Bordenin sanomana kun hän tekee ja opettaa kuvassa nähtävän kolikkotempun pikkupojalle, jolloin hän toteaa pojalle vapaasti suomennettuna: "Älä koskaan paljasta tätä kenellekään. Sinulta tullaan anelemaan sitä, mutta kun paljastat salaisuuden muille... Et ole heille enää mitään". Tämä elokuva on kuin taikatemppu. Se tehdään katsojan silmien edessä, katsoja arvailee miten hitossa tuo tapahtuu ja sitten kaikki paljastetaan. Todellisuus olikin lähes loukkaavan yksinkertainen, katsojaa vedätettiin ja sitä ei edes yritetty peittää. Ei voi kuin naurahtaa epäuskoisesti kuten Angier kun hän kuulee Bordenin Siirretyn miehen salaisuuden.

★★★★☆