The Great Wall (2016) - Arvostelu

Länsimaiset palkkasoturit päätyvät keskelle muinaista taistelua Kiinan muurilla.

Genre: Toiminta / Fantasia
Ohjaus: Yimou Zhang
Tarina: Max Brooks, Edward Zwick, Marshall Herskovitz
Käsikirjoitus: Carlo Bernard, Doug Miro, Tony Gilroy
Päätähdet: Matt Damon, Tian Jing, Andy Lau, Pedro Pascal, Willem Dafoe

Kesto: 103 min.

"There are many things you have not seen"

Odotukset, vangitsevuus ja teema

Yimou Zhang on legenda. Hän on Ang Leen ohella kansainvälisesti arvostetuin, sekä kuuluisin kiinalaisohjaaja ja miehen kunnioitusta Kiinassakin kuvaa se, että Zhang ohjasi Pekingin olympialaisten avajaisseremonian. Yimou on tunnettu historiallisista elokuvista, visuaalisesta loistosta ja usein toimintaan sekoittuvasta tarinankerronnasta. Työnäytteistä löytyy semmoisia raskassarjalaisia kuin Hero, Punainen lyhty ja Lentävien tikarien talo, jonka tanssikohtaus eritoten summaa Yimoun tyyliä ja on yksi elokuvahistorian kuuluisimpia kohtauksia. Mikä olennaisinta The Great Wallin kannalta, Yimou on vastannut myös parhaasta Hollywoodin ja Kiinan yhteistuotannosta viime vuosilta: The Flowers of War: Taistelu vapaudesta.

Näistä Hollywoodin ja Aasian yhteistuotannoista olen tehnyt kaksi havaintoa viime vuosina. Ne ovat yleistyneet. Ehkä se on Hollywoodin keino vallata jalansijaa esimerkiksi Kiinasta, joka ottaa vuosittain teattereihinsa vain 34 ulkomaista elokuvaa. Toinen havainto on, että nämä yhteistuotannot ovat pääosin joko kehnoja, tai erittäin kehnoja. Siihen kun otetaan huomioon Zhangin lipsunut ote miehen huippuvuosista, olivat odotukseni varovaiset. Ilahduttavasti The Great Wall on poikkeuksellisen onnistunut yhteistuotanto ja kelpo spektaakkeli, mutta valitettavasti Zhangin (todella korkealta) laskevaan käyrään se ei tuo suunnanmuutosta.

Pienimuotoinen pettymys oli myös monsterielokuvan K12 merkintä. Olkoonkin, että mentiin varmasti tuon ikärajan suhteen ihan rajoilla. Olisin mieluusti halunnut nähdä Zhangin työstämässä varteenotettavaa jännitys/kauhu -elokuvaa. Eritoten kun pidän toisen visuaalisen neron, Guillermo Del Toron tuotoksista, joka on tyylitellyt sellaiset timantit kuin Panin labyrintti sekä Crimson Peak.

Näyttely

Näyttelijäpuolella Tian Jing on breikkaamassa Hollywoodiin ilmeisesti, sillä nainen on mukana tulevassa Kong Skull Islandissa ja Pacific Rimin jatko-osassa. On ihmetelty miksi Hollywoodiin rantautuu niin vähän aasialaisia elokuvatähtiä, mutta useinhan aasialaisten näyttelijöiden englanti on todella tahmeaa ja siihen vielä paksu aksentti päälle. Tianillakin on vielä hiomista edessä, vaikka englanti luistikin yllättävän hyvin verrattuna siihen mihin olen tottunut. Näistä ehkäpä kuuluisin esimerkki viime vuosilta löytyy Inceptionin ja Ken Watanaben kohdalta. Tuolloin Christopher Nolan varmasti mietti laittaako tylysti tekstitys Watanaben dialogille. Ei laittanut ja muistan kuinka siitä aikanaan valitettiin kun ei tahdottu saada selvää. Aasialaisten näyttelijöiden pitäisi nähdä kaikki vaiva uuden kielen opettelussa, ääntämisessä, painotuksissa, erilaisessa näyttelytyylissä ja palkintona todennäköisesti tästä kaikesta olisi vain sivurooleja. Kielimuureista puheenollen Great Wallissa muuten oli läsnä sen eri tuotantovaiheissa yli 100 tulkkia.

Andy Lau ja Matt Damon ovat näytelleet aikaisemmin samaa osaa. Lau oli rikollisjärjestöön soluttautuva etsivä Infernal Affairsissa ja Matt Damon näytteli saman roolin elokuvan löyhähkössä Hollywood filmatisoinnissa The Departed. Lau jää hieman taka-alalle strategi Wangina kun taas Matt Damon on luonnollisesti universaalisti tunnetuimpana tähtenä elokuvan keskiössä. Tästä puheen ollen luulen, että nuivien arvosanojen syynä on osin rasismikortti, mikä tunnetaan tässä tapauksessa termillä "valkoinen pelastaja". Mutta en näe kovinkaan oikeutettua perustetta tuollaiselle kritiikille. Ainakin tapahtumiensa puolesta kiinalaiset ja valkoinen poppoo ratkaisevat monsteriongelman yhteispelillä. Tuottajiston perusteella tässä on länsimaistakin rahaa mukana, joten tietysti siellä pitää olla länsimaiselle yleisölle myyvä nimi mukana. Toki elokuva on rakennettu yksinomaan Damonin ympärille ja kiinalaisia hahmoja ei tehdä katsojalle tutuksi edes sitäkään vähää kuin Damonia. Toisaalta Damon on isoin tähti ja isoin tähti on pääroolissa, niin se on aina toiminut elokuvabisneksen historiassa. Tian Jing kohoaa elokuvan edetessä mukavasti siihen rinnalle.

Nyt ei myöskään ole kyse oikeasti tapahtuneesta historiallisesta draamasta, jossa muunneltaisiin totuutta mihin vaikkapa viime aikaisista elokuvista Free State of Jones sortui hieman turhan härskisti. Sitä paitsi näitä kömpelöitä eri kulttuurien nuotion ympärillä käsi kädessä tanssimisia on nähty ihan riittävästi (Skiptrace ja Dragon Blade tulevat lonkalta mieleen). Tarkoitushan niissä on hyvä, mutta en tiedä edistävätkö ne yhtään mitään kun viesti on räikeästi ja karkeasti alleviivattu. Ihmiset kun voivat valita mitä kuluttavat. Paras ratkaisu on viihteen saralla saada asiat näyttämään normaalilta. Mielestäni sen suhteen tässä on tehty kohtalaista jälkeä, vaikkakin pientä viilaamisen varaa eittämättä jäi.

Audiovisuaalinen elämys

The Great Wall on kallein kiinalaiselokuva ikinä 150 miljoonan dollarin arvioidulla budjetillaan. Ja kun ohjaajana on Zhang Yimou, niin visuaalisen spektaakkelin ainekset ovat kasassa. Ne odotukset elokuva lunastaa mainiosti. Elokuva keskittyy lähes yksinomaan Kiinan muurille joka on digitaalisesti tehty, koska vähemmän yllättäen Kiinan valtiolta ei herunut lupaa kuvauksiin oikealla muurilla. Vaikka siis ymmärtääkseni osa elokuvan rahoituksesta tuleekin Kiinan valtion tukemilta yrityksiltä.

Useammassa kohdassa jännitystä nostetaan mukavasti hyödyntämällä äänimaailmaa. Muutamaankin otteeseen monsterit piirittävät lähes sokkona olevia sankareitamme ja uhkaavia ääniä kuuluu vuoroin vasemmalta, oikealta ja takaa. Tähän kun lyödään vielä Yimoun tuttua kameratyöskentelyä, jossa aikaa hidastellaan, kamerat seuraavat ammuksien matkaa kohteisiinsa ja nähdään muutamia Wuxia-henkisiä stuntteja, niin vaikea on olla nauttimatta menosta. 3D:kin tarjoaa oman ihan passelin lisänsä edellä mainittuihin kohtauksiin, sillä muutaman kerran olin jo vetämässä päätäni pois ammusten tieltä.

Elokuva tuo muutamissa synkissä kohtauksissa joissa katsellaan muurilla seisovia ja hampaisiin asti aseistautuneita sotureita mieleen Taru Sormusten Herrasta -trilogian. Eikä ollut täysin sattumanvarainen havainto. Star Warsien kautta tutuksi tullut Industrial Light & Magic vastaa erikoistehosteista, kun taas käytännön aseista ja varusteista vastaa Weta Workshop. Jälkimmäinen pulju siis hoiti mm. kaikissa Keski-Maahan sijoittuneissa elokuvissa erikoistehosteet varusteita myöten. Ja muistaakseni Weta myös kovasti konsultoi Industrial Light & Magicia aikanaan Taru Sormusten Herrasta -trilogian tehosteiden osalta.

Musiikista muuten vastaa Ramin Djawadi. Vaikkei nimi välttämättä ole tuttu, niin eiköhän valtaosa ihmisistä ole kuullut joko Paon, tai Game of Thronesin tunnarin. Mies vastaa molempien tv-sarjojen musiikista ja tähän päälle voidaan lisätä esimerkiksi Westworld, Pacific Rim ja Iron Man. Great Wallin musiikki on kaunista ja itämaiseen teemaan sopivaa, vaikkei se varsinaisesti ihan mieleen jääkään lukuunottamatta vahvaa rummutusta.

Käsikirjoitus

Elokuvan kässäriä ja tarinaa on ollut virallisesti koostamassa kuusi miestä. Lopullisen käsikirjoituksen ovat työstäneet Bourneista tuttu Tony Gilroy, sekä kehutun tv-sarja Narcosin pari käsikirjoittajaa Doug Miro ja Carlo Bernard. Huolimatta isosta kynäilijäosastosta, sekä elokuvan valtavasta budjetista, on The Great Wall tarinaltaan hyvin pieni elokuva. Kaikki olennainen on jo oikeastaan tuossa alun synopsiksessa. Lännestä tulevat miehet ajautuvat keskelle myyttistä sotaa ja sitten myllytellään. Noh, on siellä joukossa sentään yksi sivujuonne. Henkilöhahmoihin paneutumista ja dialogin määrää kuvannee se, etten tainnut missään vaiheessa muistaa Damonin roolihahmon nimeä.

Mikään näistä ei kuitenkaan ole välttämättä huono juttu kokonaisuutena vaikkapa juuri toimintaelokuvalle, vaikkakin se jonkinlaisen yläkaton asettaa elokuvan tasolle. Mutta mielestäni tämä on paljon parempi ratkaisu kuin änget väkisin mukaan jotain, jolla yrität saada epätoivoisesti lihaisampia hahmoja tai kömpelöitä sivujuonteita. Se kääntyy herkästi negatiiviseksi ja tästä löytyisi jumalaton määrä esimerkkejä. Elokuvia kun kuitenkin voi tehdä monenlaisia ja se fakta tuntuu aina välillä unohtuvan niin tekijöiltä kuin kriitikoilta.

Uudelleenkatseluarvo

Tässä on osa-alue jota kässärin ohuus rampauttaa paikkaamattomalla tavalla, vaikka elokuvan visuaalisia yksityiskohtia ja joukkokohtauksia kelpaisi toisenkin kerran ihastella, eikä se ole myöskään pituudella pilattu. Mutta kun tarinassa ei ole tarttumapintaa nimeksikään, vaan se on kulutettu jo ensimmäisellä katsomiskerralla. Tuskinpa sen arvo vuosienkaan vieriessä nousee, sillä se ei ole elokuva josta jo nyt pitkän uran tehnyt Zhang Yimou tullaan pääasiallisesti muistamaan. Ja kun mietitään millaiset elokuvat ovat monsterielokuvien kärkipäätä, niin mieleen tulee sellaisia klassikoita kuin Tappajahai, King Kong (pidin myös remakesta), Alien, Godzilla, The Thing (1982), Predator - Saalistaja jne. Näiden kanssa The Great Wallilla ei ole mitään jakoa ja se vaipuneekin vuosien myötä pieneen unohdukseen.

Sen sijaan jos haluaa ihastella Hollywoodin ja Aasian elokuvakulttuurien yhteistyötä, niin tässä on varmasti yksi parhaimmasta päästä oleva esimerkki. Ihan en ole selvillä millaisia yhteisprojekteja siellä on tehty menneinä vuosikymmeninä (toiseen maailmansotaan liittyviä ainakin), mutta viime aikaisista tämä on tosiaan parasta sitten Flowers of Warin.

Viihde

Nyt kun emme enää elä hullua 50- ja 60 -lukua, niin harvoin ensinnäkin näkee elokuvia, joissa on pienen armeijan verran oikeita ihmisiä ruudulla ja täysissä taistelusotisovissa. On oikeita ja vähän hullumpia aseita. Taisteluissa realismi väistyy sopivissa määrin näyttävyyden ja luovuuden tieltä. On riittävän mielenkiintoinen vihollinen ja toiminnasta ei ole puutetta. Mutta viihde voi koostua monesta muustakin aspektista kuten vaikkapa unohtumattomat hahmot, rautainen näyttely, monisävyinen dialogi, tai koskettava tarina. Nykyisillä eväillään The Great Wall on silti katsastamisen arvoista viihdettä toimintaelokuvista pitäville. Eritoten koska näitä keskiaikaisia elokuvia ei tunnuta enää tehtävän säännöllisesti kuin Aasiassa. Niissäkin tuppaa olemaan rikkaat tasoerot, sekä pitäisi yleensä jotain tietää paikallisesta historiastakin, tai osa tarinasta valuu ohi.


Odotukset, vangitsevuus ja teema 7

Näyttely 6,5
Audiovisuaalinen elämys 8,5

Juoni/käsikirjoitus 6,5
Uudelleenkatseluarvo 6
Viihde 7,5

★★★☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: The Flowers of War: Taistelu vapaudesta, Lentävien tikarien talo, Hero, Panin labyrintti, Jeepers Creepers, The Descent, Gojira