Kaikkien aikojen parhaat animaatiot 50-26 - Lista

50. 

Kaksin karkuteillä (2010)



"I know not who you are, nor how I came to find you, but may I just say... Hi. How ya doin'?"
Tuotanto: Disney
Ohjaus: Nathan Greno, Byron Howard
Käsikirjoitus: Dan Fogelman
Päätähdet: Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy, Ron Perlman / Maria Ylipää, Lauri Tähkä, Sari Ann Moilanen, Tommi Korpela
Musiikki: Alan Menken

Mieleenjäävä hetki


Kyseessä oli juhlapaalu Disneylle, sillä Kaksin karkuteillä on yhtiön 50. animoitu kokoillan elokuva. Ja lopputulos on ihan juhlahetken arvoinen. Tarinoiden mukaan elokuva vietti peräti 6 vuotta tuotannossa ja täten pelkästään sen tuotantokulujen arvellaan olleen jopa 260 miljoonaa dollaria. Tuolla summalla kyseessä olisi selvästi kaikkien aikojen kallein animaatio ja myöskin kaikki elokuvat listaten sijoitus olisi viides. Mutta eipä Disneyn hirvittävästi tarvinnut hikoilla sillä Kaksin karkuteillä tuotti 600 miljoonaa dollaria jo pelkästään lippuluukuilta. Se tuotettiin yhdistelmänä CGI:tä ja perinteistä animaatiota, mitkä sitten renderöitiin epä-fotorealistisesti, joten lopputulos näyttää kuin maalaukselta.

Kyseessä on siis romanttinen prinsessamusikaali, vai onko tuo edes mikään sana. Alan Menken palasi pitkästä aikaa säveltämään musiikin ja yhdestä laulusta rapsahti Oscar-ehdokkuus. Alunperin elokuvan nimen piti muuten olla sadun mukaan Rapunzel, mutta se muutettiin sukupuolineutraalimpaan Tanglediin ja markkinoinnissa tuotiin esiin Rapunzelin ohella myös mieshahmo Flynn Rideria. Se aiheutti tietenkin mielensäpahoittajissa jupinaa, vaikka on fakta, että ihmiset ja eritoten lapset antavat paljon painoarvoa nimille ja julisteille/kansille. Nyt olemme jo siinä listan vaiheessa, jonka elokuvista ei ole minulla oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa. Kyse on loistavasta ja hauskasta elokuvasta, jolle on jo pidemmän aikaa odotettu jatkoa. Sitä ei ole kuitenkaan tullut. Tosin Disney Channelille tuotettiin Tangled tv-sarja, mutta ne nyt on taas niitä karsittuja ja nimenomaan lapsille tehtyjä sarjoja. Joten itse saa tyytyä Tanglediin ja lyhytelokuvaan Tangled Everafter.

49. 


"You are so finished when I get in there! I'm gonna stuff you in the blender, push "puree," then bake you into a pie and feed it to the social worker! And when he says, "Mmmm, this is great, what's your secret?" I'm gonna say... love and nurturing."
Tuotanto: Disney
Ohjaus ja käsikirjoitus: Dean DeBlois, Chris Sanders
Päätähdet: Daveigh Chase, Chris Sanders, Tia Carrere, Ving Rhames / Annituuli Kasurinen, Jukka Rasila, Amira Khalifa, Pertti Koivula
Musiikki: Alan Silvestri
Mieleenjäävä hetki


Lilo & Stitch haastaa Keisarin uudet kuviot listan hauskimpana elokuvana. En edes yritä selittää juonta, mutta elokuva on täynnä ratkiriemukkaita sivuhahmoja kuten maailman karskein sosiaalityöntekijä Cobra Bubbles, jota vieläpä esittää Ving Rhames. Bubblesin aseman elokuvan hauskimpana hahmona haastaa Stitchiä metsästävä toheloiva avaruusolentoduo, joista toisen pitäisi olla Maapallon elämän ekspertti, mutta hän on tietenkin kaikkea muuta. Railakas ja hauska sisarussuhde on myös havaijilaistyttö Lilolla, sekä tämän huoltajana toimivalla isosisko Nanilla. Stitch taas on puolestaan tuhoa ympärilleen kylvävä avaruusolento, joka on luotu tuhoamaan planeettoja. Joten osa komediasta kirjoittaa jo itse itsensä kun Lilo luulee Stitchiä koiranpennuksi kohdellen tätä asiaankuuluvalla tavalla. Elokuvan suosiosta kertonee olennaisen, että se on poikinut peräti neljä videojulkaistua jatko-osaa, sekä oman TV-sarjansa niin Japanissa, Kiinassa kuin Yhdysvalloissa.

48. 

Porco Rosso (1992)



"I'd rather be a pig than a fascist."
Tuotanto: Studio Ghibli
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Päätähdet: Shuichiro Moriyama, Tokiko Kato, Bunshi Katsura / Michael Keaton, Susan Egan, David Ogden Stiers
Musiikki: Joe Hisaishi

Fanitraileri

Porco Rosso on eräänlainen tribuutti vanhoille Hollywood -elokuville, eritoten Howard Hawksin, joissa parissakin taisi olla melko kyynisiä lentosankareita. Ilmailu on ollut piirtämisen ohella aina myös toinen Hayao Miyazakin kiinnostuksen kohteista. Yleensä Miyazakin elokuvissa ei ole selvää paikkaa, tai ajanjaksoa. Tässä on sillä elokuva sijoittuu 20-luvun Adrianmerelle. Porco Rossossa ensimmäisessä maailmansodassa palkittu pilotti muuttuu kirouksen seurauksena siaksi ja ryhtyy sodan loputtua palkkionmetsästäjäksi. Ympäristön ollessa autenttinen, herättää machosti käyttäytyvä ja sianpäällä varustettu lentäjä-ässä lähinnä huvitusta. Ranskalaisessa dubissa Porco Rossoa ääninäyttelevä Jean Reno muuten tuntuu roolituksen suhteen täydelliseltä valinnalta paperilla. Mutta muut ihmiset kohtelevat Porcoa kuin ihmistä ja pian katsojakin alkaa päästä Porcon ulkomuodon ohi. Huomaat, että Porco on ihminen ja että ainoa joka pitää häntä outona, on Porco Rosso itse. Ulkonäkö on hänelle periaatteessa vain sisäinen taakka, joka vaivaa vain häntä itseään.

Elokuva sisältää useammankin näyttävän ilmataistelun ollen alusta loppuun silkkaa silmäkarkkia ilmailusta ja sen historiasta pitäville. Temaattisesti kyseessä on elokuva mm. sotaveteraanista, joka ei kykene palaamaan normaaliin elämään. Kadotetusta rakkaudesta ja kaipauksesta. 2011 ilmoitettiin, että Miyazaki rustaisi harvinaisesti jatko-osaa Porco Rossolle ja Hiromasa Yonebayashi ohjaisi tämän. Mutta tuon projektin status on epäselvä ja elokuvan valmistuminen vaikuttaa kaikkinensa erittäin epätodennäköiseltä.

47. 

Tokyo Godfathers (2003)



"You can't get milk from an old queer's tits, no matter how hard you think."
Tuotanto: Madhouse
Ohjaus: Satoshi Kon, Shogo Furuya
Käsikirjoitus: Kon, Keiko Nobumoto
Päätähdet: Toru Emori, Aya Okamoto, Yoshiaki Umegaki / Darren Pleavin, Candice Moore, Russell Wait
Musiikki: Moonriders, Keiichi Suzuki

Traileri

Miyazakin perään toisen visuaalisen, hullun neron yksi lukuisista mestariteoksista. Tokyo Godfathers on vähän erilainen jouluelokuva, jossa kolme koditonta (alkoholisti, drag-queen, teinikarkuri) löytävät hylätyn vauvan ja lähtevät palauttamaan tätä kotiin. Kyseessä on eräänlainen outo perhekomedia, sillä kolmikko muodostaa pseudoperheen, johon kuuluvat isä, äiti ja tytär. Matkan varrella törmätään esimerkiksi Yakuzaan ja setvitään kaikkien kolmen päähenkilön elämää, sekä ongelmia, jotka johtivat kadulle päätymiseen. Animaatiolle harvinaisesti myös uskonnolla on melko iso osa tarinassa, joskaan en aivan saanut kiinni antaako se vain kiinnostavan ripauksen maustetta tarinalle, vai löytyykö sieltä jotain isompaa tarinaan kytkeytyvää teemaa. Tietäjiä ainakin oli kolme, joten siitä vetelemään viivoja ja kirjoittelemaan esseitä. Samoin kodittomat ovat jossain määrin tabu Japanissa, enkä anime-elokuvissa muistaakseni törmännyt homoihinkaan lukuunottamatta tätä elokuvaa.

Valitettavasti Satoshi Kon kuoli jo 46-vuotiaana 2010 ja monta unohtumatonta mestariteosta jäi syntymättä. Nimittäin mitään Konin animaatiota ei voi välttää tylsäksi tai toisiaan muistuttavaksi. Ne olivat uskomattoman mielikuvituksellisia, sekä kypsiä toimien innoituksen lähteenä useille megaluokan Hollywood -elokuville.

46. 


"Get those corsets laced properly! I can hear you speak without gasping."
Tuotanto: Laika Entertainment
Ohjaus: Tim Burton, Mike Johnson
Käsikirjoitus: John August, Caroline Thompson, Pamela Pettler
Päätähdet: Johnny Depp, Helena Bonham-Carter, Emily Watson, Christopher Lee
Musiikki: Danny Elfman

Mieleenjäävä hetki


Kyseessä on kolmas Tim Burtonin tuottama animaatio ja ensimmäinen, jonka ohjaajana hän toimi. Elokuva perustuu 1800-luvulta lähtöisin olevaan venäläiseen kansantarinaan, jossa sulhanen ystävineen on matkalla toiseen kylään sulhasen häihin. Ensimmäinen iltana he huomaavat sormea muistuttavan kepin törröttävän maasta ja leikinlaskun jälkeen sulhanen kaivaa sormuksen taskustaan sijoittaen sen sormea muistuttavaan keppiin. He alkavat tanssia ja laulaa perinteistä häälaulua, sekä lausua avioliiton sakramenttia. Kunnes sitten maa alkaa täristä ja avautua. Aukosta nousee ylös hääpuvussa oleva naisen ruumis, joka toteaa että nyt olemme mies ja vaimo. Että eiköhän panna perinteisellä tavalla hääyönä toteen tämä avioliitto jne. Corpse Bride noudattelee tarinan selkärankaa keventäen kuitenkin kauhuelokuvaksi kelpaavaa materiaalia runsaalla komedialla. Johnny Depp toimii pelkurimaisena Victorina, mutta show'n varastaa jälleen kerran Helena Bonham-Carter elokuvan nimikkoroolissa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on Burtonin toiseksi paras animaatio, jolle napsui Oscar-ehdokkuus, mutta häviö tuli Wallace & Gromitin Kanin kiroukselle.

45. 

Nemoa etsimässä (2003)



"All right, anyone else? How 'bout you mate? What's your problem?
- Me? I don't... I don't have a problem.
- Oh. Okay.... Denial."
Tuotanto: Pixar
Ohjaus: Andrew Stanton, Lee Unkrich
Käsikirjoitus: Stanton, Bob Peterson, David Reynolds
Päätähdet: Alexander Gould, Albert Brooks, Ellen DeGeneres, Willem Dafoe, Brad Garrett / Samuel Anttila, Tom Pöysti, Ona Kamu, Seppo Pääkkönen, Pertti Koivula
Musiikki: Thomas Newman

Mieleenjäävä hetki

Kyseessä on edelleen myydyin dvd-julkaisu yli 41 miljoonalla myydyllä kappaleella. Eikä näitä lukemia nykymaailmassa tulla enää rikkomaan, jossa katselu on pirstautunut usealle eri alustalle. Itse katsoin tämän vasta viime vuonna, sillä olen tainnutkin mainita miten jotenkin meriaiheiset elokuvat eivät vain kiinnosta missään muodossa. Mutta olin jälleen väärässä, sillä elokuva on edelleen fantastista silmäkarkkia valloittavilla hahmoilla varustettuna. Pohjois-Amerikassa elokuva oli valtava hitti keräten lähes yhtä paljon lipputuloina kuin koko muusta maailmasta yhteensä. Suosion seurauksena klovnikaloja alettiin hankkia lemmikeiksi, vaikka elokuva nimenomaan esitti niiden lemmikkinä pitämisen negatiivisessa valossa. Jatko-osa Doria etsimässä ilmestyi viime vuonna ja se oli vieläkin suosituimpi, sillä kyseessä on jo nyt kaikkien aikojen neljänneksi tuottavin animaatio. Edellä ovat vain Toy Story 3, Kätyrit ja ykkösenä oleva Frozen.

44. 

Toy Story 3 (2010)



"Woody. He's been my pal for as long as I can remember."
Tuotanto: Pixar
Ohjaus: Lee Unkrich
Käsikirjoitus: Michael Arndt
Päätähdet: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack, Don Rickles, Michael Keaton, Jodi Benson / Antti Pääkkönen, Santeri Kinnunen, Nina Tapio, Pekka Autiovuori, Eppu Salminen, Krisse Salminen
Musiikki: Randy Newman

Mieleenjäävä hetki

Halusin ottaa vain yhden elokuvan per. leffasarja, mutta Toy Story 3 on aivan liian hyvä elokuva ulosheitettäväksi. Harva jatko-osa yltää lähellekään alkuperäisen tasoaan. Kolmososaan meni 11 vuotta ja tuotantotie oli täynnä töyssyjä. Suurin oli Disneyn ja Pixarin toinen yhteistyösopimus, jossa yhtiöt sopivat 1997 tekevänsä kymmenen vuoden aikana viisi yhteisprojektia, joiden kulut ja tuotot tasattaisiin. Disneylla oli myös viimeinen sana koskien näitä kaikkia yhteisprojektia koskevia päätöksiä ja se tulisi omistamaan niiden kaikki oikeudet. Yksi näiden alla tuotetuista nimikkeistä oli Toy Story 2. Sopparin loppupuolella Pixarin ja Disneyn välit olivat tulehtuneet. Koska Disney tavallaan omisti yhteistyösopparin seurauksena Toy Story 2:sen, se koki oikeudekseen tehdä trilogian kolmososan huolimatta siitä, onko Pixar mukana vai ei. Mutta lopulta Disney osti 2006 koko Pixarin ja kekseliästä kolmososaa alettiin työstää. Lopputuloksesta olennaisen katsojan näkökulmasta kertonee se, että alusta saakka fiilis oli kuin vanhojen ystävien uudelleen näkeminen. Neljäs osa on tekeillä vuodeksi 2019.

43. 


"STOP SINGING! It's no wonder you don't have any friends.
- Wow! Only a TRUE friend would be that cruelly honest!"
Tuotanto: DreamWorks
Ohjaus: Andrew Adamson, Vicky Jenson
Käsikirjoitus: Ted Elliott, Terry Rossio, Joe Stillman, Roger S.H. Schulman
Päätähdet: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, John Lithgow / Samuli Edelman, Jukka Rasila, Tiina Isohanni, Eero Saarinen
Musiikki: Harry Gregson-Williams, John Powell

Mieleenjäävä hetki


Nauroin jo sopivaa lainausta etsiessäni. Eddie Murphy vetää animaationhistorian toiseksi viihdyttävimmän roolin aasina ja Mike Myers ei jää skottimurteella puhuvana Shrekinä oikeastaan yhtään jälkeen. Ei tarvitse ihmetellä miksi Shrekistä on tehty kolme jatko-osaa, pari lyhytelokuvaa, pari jouluspesiaalia, musikaali ja yksi spin-off elokuva. Vitososa oli tarkoitus tehdä jo 7-8 vuotta sitten, mutta suunnitelmat laitettiin tuntemattomista syistä jäihin. Mutta viime aikoina on kantautunut iloisia uutisia siitä, että viides Shrek tulee ilmestymään 2019-2020. Toivottavasti tauko on tehnyt terää, sillä kieltämättä meininki väsyi ja väsyi mitä pidemmälle elokuvasarjassa mentiin. Ykkönen on heittämällä paras, eikä vähiten siksi että siinä parodioidaan urakalla esimerkiksi Disneyta. Kyseessä on myös historian ensimmäisen parhaan animaation Oscarin voittanut elokuva, minkä lisäksi sille napsahti ehdokkuus myös parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.


42. 

Up - kohti korkeuksia (2009)



"Hey, let's play a game. It's called "See Who Can Be Quiet the Longest.
- Cool! My mom loves that game!"
Tuotanto: Pixar
Ohjaus ja käsikirjoitus: Pete Docter, Bob Peterson
Päätähdet: Ed Asner, Christopher Plummer, Jordan Nagai / Antti Litja, Ismo Kallio, Aarni Hyökki
Musiikki: Michael Giacchino

Mieleenjäävä hetki

Pixarin maaginen ja tunteikas seikkailu, jossa vanha ja yksinäinen mies tapaa pienen pojan. Ai, ei kuulosta maagiselta? Heitetään sekaan mm. puhuvia koiria ja ilmapalloilla lentävä talo. Minulta vei 7 vuotta ennen kuin katsoin elokuvan. Siitä huolimatta, että sen ympärillä oli jumalaton pöhinä sen ilmestymisvuonna. Up oli ensimmäinen animaatio esimerkiksi, joka sai avata Cannesin elokuvafestivaalit. En tiedä olivatko odotukseni paisuneet epärealistiksi pitkän odotuksen vuoksi kun olisin odottanut elokuvan olevan aivan listan kärkisijoilla. Kyseessä on teknisesti aivan loistava elokuva ja linkistä löytyvä alun montaasi päähenkilönsä elämästä ja haaveista on todellakin jotain näkemisen arvoista. Mutta silti tunnepuolella se jätti minut hieman kylmäksi tuntuen vähän liian laskelmoidulta. Temaattisesti kyseessä on se vanha tarina, ettei ihminen ole koskaan liian vanha seikkailulle. Suomidubbauksessa muuten puhuvina susina nähdään Duudsonit ja pääosassa kärttyisenä vanhana pappana Mielensäpahoittajasta tuttu Antti Litja.

41. 


"Inspiration unlocks the future."
Tuotanto: Studio Ghibli
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Päätähdet: Hideaki Anno, Hidetoshi Nishijima, Miori Takimoto / Joseph Gordon-Levitt, John Krasinski, Emily Blunt / Toivo Kallio, Tuukka Leppänen, Myy Lohi
Musiikki: Joe Hisaishi

Traileri


Henkilökohtaisesti tärkeän elokuvan piti olla Hayao Miyazakin viimeinen elokuva, mutta eipä mies taaskaan malttanut pysyä kauaa eläkkeillä vaan uutta projektia pukkaa 2019. Tuosta faktasta ja Miyazakin maineesta johtuen englanninkielinen dubbaus vilisee tähtiä Elijah Woodista, Stanley Tucciin ja Martin Shortiin. Ilmailu on aina ollut lähellä Miyazakia ja mies on elokuvissaan ehdottoman tarkka kaikista mahdollisista yksityiskohdista, joten jälleen eritoten ilmailun ystäville on luvassa melkoista silmäkarkkia. Joskin myös tavallisen katsojan on mahdoton olla lumoutumatta elokuvan visuaalisen loiston edessä. Tarinan ytimessä ihmisen ahneus muuttaa jälleen jotain kaunista kylvämään tuhoa. Elokuva olisi ollut lähes satavarma Oscar-voittaja minä tahansa muuna vuonna, mutta kun samana vuonna tehtiin eräs Frozen, josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö.

40. 

Only Yesterday (1991)



"How come I let him get so close?"
Tuotanto: Studio Ghibli
Ohjaus ja käsikirjoitus: Isao Takahata
Päätähdet: Miki Imai, Toshiro Yanagiba, Youko Honna / Daisy Ridley, Dev Patel, Alison Fernandez
Musiikki: Katsu Hoshi

Mieleenjäävä hetki

Tokiosta maaseudulle kesälomaansa viettämään lähtevä toimistotyöntekijä alkaa muistella lapsuuttaan. Kyseessä on nostalginen elokuva lapsuudesta tukahduttavassa metropolissa, sekä lapsuudenkokemusten kauaskantoisista seurauksista aikuisuuteen. Päähenkilömme lapsuus ja muistot ikään kuin rajoittavat hänen toimintaansa sen sijaan, että muistot ja kokemukset ajaisivat häntä eteenpäin motivoivana tekijänä. Hän velloo vain negatiivissa kokemuksissa, sen sijaan että keskittyisi positiivisiin muistoihinsa. Tai tarkastelisi negatiivisa muistojaan tyynesti ja ammentaisi niistä oppia/positiivisia puolia. Kyseessä on todellakin kaunis, poikkeuksellinen ja ajatuksia herättävä animaatio, joka täytti hiljattain 25 vuotta ollen sen johdosta leffateattereissa. Se oli jo ilmestymisvuonnaan Japanin katsoituin elokuva ja esimerkiksi Rotten Tomatoes sivustolla elokuva on 100% tuore. Eli kukaan kriitikko ei ole antanut sille mätää tomaattia.

39. 

Persepolis (2007)



"Do you think it's easy being Iranian here? The moment I say where I'm from, they look at me like I'm a savage. They think we're all bloodthirsty, violent, loud fanatics."
Tuotanto: Je suis bien content, Pumpkin 3D, 2.4.7 Films
Ohjaus ja käsikirjoitus: Vincent Paronnaud, Marjane Satrapi
Päätähdet: Chiara Mastroianni, Danielle Darrieux, Catherine Deneuve, Simon Abkarian / Mastroianni, Gena Rowlands, Deneuve, Sean Penn
Musiikki: Olivier Bernet

Mieleenjäävä hetki

Persepolis on hämmästyttävä kuvaus fundamentalismin noususta Iranissa teini-ikäisen punk-rock tytön silmien kautta todistettuna. Alunperin Marjane Satrapi kertoi elämäntarinansa sarjakuvamuodossa, josta sitten toteutettiin ranskalaisanimaation voimin tämä nykyklassikko. Toinen vastaavanlainen tarina on muuten animaatiodokumentti Waltz with Bashir, joka kuitenkin täpärästi jäi ulos listalta. Vaikka Persepoliksen koskettaa raskaita aiheita, se kerrotaan paljolti kuivan ja ironisen huumorin turvin kuten ylläoleva kohtaus osoittaa. Persepolis oli Oscar ehdokkaana, mutta hävisi perinteisemmälle Rottatouillelle.

38. 

Sydämen kuiskaus (1995)



"It must be great to know what you want to do."
Tuotanto: Studio Ghibli
Ohjaus: Yoshifumi Kondo
Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Päätähdet: Youko Honna, Issei Takahashi, Shigeru Muroi, Maiko Kayama / Brittany Snow, David Gallagher, Jean Smart, Ashley Tisdale
Musiikki: Yuji Nomi

Mieleenjäävä hetki

Eittämättä imelä titteli kertoo tarinan kirjoista pitävästä tytöstä, joka tapaa kirjojensa johdattamana viulujen valmistajaksi hamuilevan nuoren pojan. Kyseessä on toisaalta melko suoraviivainen teinidraama, mutta taas toisaalta elokuva sekoittelee ghiblimäisesti realismia ja fantasiaa juhlistaen elämää, sekä onnellisuuden tavoittelua. Mukana menossa on esimerkiksi merkillisiä kissoja ja nämä lisäykset poikivatkin spin-offin nimeltään Kissojen valtakunta. Ohjaaja Yoshifumi Kondosta piti tulla Hayao Miyazakin seuraaja, mutta Kondo kuoli vain 47-vuotiaana aivoinfarktiin 1998. Joten kyseessä on jälleen yksi suuri tekijä, jonka ennenaikainen lähtö jätti monta klassikkoa syntymättä, sillä tämä jäi Kondon ainoaksi ohjaukseksi. Kyseessä on Japanin vuoden 95 katsotuin elokuva.

37. 

Ninja Scroll (1993)



"Shut up and perhaps I'll let you live just a little bit longer. Don't let it cross your mind that I wouldn't mind raping a dead girl."
Tuotanto: Madhouse
Ohjaus ja käsikirjoitus: Yoshiaki Kawajiri
Päätähdet: Koichi Yamadera, Emi Shinohara, Takeshi Aono / Dean Wein, Wendee Lee, Stephen Apostolina
Musiikki: Kaoru Wada

Mieleenjäävä hetki

Tässä on se elokuva, johon viittasin Sword of the Strangerin kohdalla. Samurai-ajan Japanissa palkkasoturi joutuu taistelemaan 8 hengen demonisia voimia omaavaa ninjaryhmää vastaan, jotka aikovat järjestää vallankaappauksen. Avukseen palkkasoturi saa valtion vakoojan, sekä naisninjan, jonka keho on täynnä myrkkyä. Jälleen tarjolla on edelleen henkeäsalpaavaa toimintaa, irtoavia raajoja, verta ja alastomuutta. Kyseessä on samankaltainen animen ja animaation merkkipaalu, jota Akira, sekä Ghost in the Shell edustivat. Nämä kolme elokuvaa ylittivät Japanin rajan ollen aikanaan kuulemma todella kovaa valuuttaa Pohjois-Amerikan videovuokraamoissa ja täten ne kasvattivat aikuisille suunnatun animaation suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ninja Scrollista puuhailtiin ainakin 2008 live action versiota, mutta mitä ilmeisimmin ne suunnitelmat on toistaiseksi haudattu. Kawajiri on myös puuhaillut animaation muodossa jatko-osaa, mutta siitäkään ei ole toviin kuulunut yhtään mitään.


36. 

Monsterit Oy (2001)



"Your stunned silence is very reassuring."
Tuotanto: Pixar
Ohjaus: Pete Docter, David Silverman, Lee Unkrich
Käsikirjoitus: Andrew Stanton, Daniel Gerson
Päätähdet: John Goodman, Billy Crystal, Steve Buscemi, James Coburn, Jennifer Tilly / Jussi Lampi, Antti Pääkkönen, Taisto Oksanen, Esa Saario, Hanna Kaila
Musiikki: Randy Newman

Mieleenjäävä hetki

Jälleen yksi Pixarin loistava teos, joka kenties aikanaan jäi tasoonsa nähden liian vähäiselle suitsutukselle. Nimittäin toiminnassaan ja vitseissään elokuva henkii vanhaa kunnon Looney Tunesia, se pursuaa hullua luovaa energiaa. Tarina on täytetty hauskilla one-linereilla. Sen päähahmot ovat uskomattoman persoonallisia ja ilmaisuvoimaisia ja niiden ääninä kuultavista John Goodmanista, sekä Billy Crystalista on revitty kaikki mahdollinen irti. Jatko-osa, tai siis esiosa ei yllä lähellekään alkuperäisen tasoa. Elokuva oli ehdolla voittamaan historian eka animaation Oscarin, mutta tappio tuli Shrekille. Takantäytettä tuli kuitenkin parhaan alkuperäislaulun muodossa, joka oli säveltäjä Randy Newmanin ensimmäinen voitto. Eikä se vaatinut kuin 16 ehdokkuutta.

35. 

Big Hero 6 (2014)



"Hello. I am Baymax, your personal healthcare companion."
Tuotanto: Disney
Ohjaus: Don Hall, Chris Williams
Käsikirjoitus: Jordan Roberts, Robert L. Baird, Daniel Gerson
Päätähdet: Scott Adsit, Ryan Potter, Daniel Henney, T.J. Miller / Henri Piispanen, Mikko Kouki, Roope Salminen, Joonas Saartamo
Musiikki: Henry Jackman

Mieleenjäävä hetki

Elokuva herätti hieman ristiriitaisia tunteita. Ensinnäkin söpöysmittari huusi punaista ja elokuvan valloittavimmat kohtaukset ovat kaikki arkisia, sekä matalatempoisia. Mutta mukaan on ahdettu myös julmetun vauhdikas toimintajuoni, mistä en ihan mahdottomasti välittänyt. Joten tuo kertonee kuinka loistavia elokuvan tähtihetket oikein ovatkaan, mikäli toiminta on elokuvan arvoa hieman raahannut silmissäni alaspäin. Baymaxia sympaattisempaa hahmoa saadaan etsiä urakalla, sillä niitä ei juurikaan ole, jos on yhtään. Ylläolevassa kohtauksessa on kaikki oleellinen tiivistettynä tuosta Michelin-miehen hengessä rakennetusta terveydenhoitajasta. Baymax piti alunperin tulla mukaan tarinaan vasta sen loppupuolella, mutta tekijät huomasivat käsissään olevan jotain poikkeuksellista ja elokuvan alkua, sekä fokusta muokattiin rankalla kädellä. Joten ehkä tuosta johtuu myös se fiilis, että kyseessä oli jossain määrin hetkittäin kuin kaksi eri elokuvaa. Mutta en voi suositella elokuvaa kyllin lämpimästi. Kyseessä oli muuten Disneyn neljäs elokuva v. 2014, joka tuotti yli 500 miljoonaa dollaria.

34. 

Frozen - huurteinen seikkailu (2013)



"Hi, everyone. I'm Olaf and I like warm hugs!"
Tuotanto: Disney
Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee
Käsikirjoitus: Jennifer Lee
Päätähdet: Kristen Bell, Idina Menzel, Jonathan Groff, Josh Gad / Saara Aalto, Katja Sirkiä, Axl Smith, Tero Koponen
Musiikki: Christophe Beck

Mieleenjäävä hetki

Frozen on nykysukupolven Leijonakuningas. Maailmanlaajuinen hitti, jonka laulut ja hahmot murtautuivat ulos animaatiosta pysyväksi osaksi populaarikulttuuria ja lähimain kaikkien vanhempien elämää. Kyseessä on kaikkien aikojen tuottoisin animaatio, joten ei ole ihme että jatko-osaa puuhaillaan. Eihän Frozen ole mikään maata mullistava teos jos se puretaan osiin, mutta tarinassa on niin jumalaton määrä sydäntä, söpöyttä ja samaistuttavuutta, että se kohoaa suuremmaksi kuin osiensa summa. Puhumattakaan sitten siitä soundtrackista, joka edelleenkin nostaa elokuvaa pinnalle, jos se joltain meinaa välillä unohtua. Ja onhan myös kesästä haaveileva lumiukko Olaf yksi parhaimpia koomisia sivuhahmoja, mitä on koskaan nähty ja siinä roolissa oleva Josh Gad tekee fantastisen suorituksen. Frozen on perinteinen Disney-elokuva sopivan modernilla tatsilla. Kyseessä on muuten myös kaikkien aikojen tuottoisin Blu-Ray julkaisu. Joten ei muuta kuin innolla odottelemaan jatko-osaa, jolla on mahdottoman suuret saappaat täytettävänä. Yksi syy miksi jatko-osat aina epäonnistuvat on se, että ykkösosan riemuihin kuuluu hahmoihin tutustuminen. Kakkoseen lyödään vain pari uutta naamaa, yritetään pitää kaikki vanhat väkisin mukana ja pitäisi keksiä samoista maisemista jokin uusi seikkailu. Mikään elokuva ei ole tuota ongelmaa ratkaissut tyylikkäämmin kuin Kummisedät osa 1 ja osa 2, joita on tullut mietittyä viime aikoina kun olen juuri miettinyt miksi jatko-osan tekeminen on niin vaikeaa. Mutta väärä foorumi.

33. 

Herkules (1997)



"Aren't you... a damsel in distress?
- I'm a damsel, I'm in distress, I can handle this. Have a nice day."
Tuotanto: Disney
Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Käsikirjoitus: Clements, Musker, Don McEnery, Bob Shaw, Irene Mecchi
Päätähdet: Tate Donovan, Danny DeVito, Susan Egan, James Woods, Bobcat Goldthwait, Matt Frewer / Jarkko Tamminen, Eero Saarinen, Laura Voutilainen, Seppo Pääkkönen, Mikko Kivinen, Vesa Vierikko
Musiikki: Alan Menken

Mieleenjäävä hetki

Lapsuuteni toiseksi suurin suosikki, sillä Herkules tv-sarjasta opin aikanaan englantia jo kauan ennen kolmosluokkaa ja samalla heräsi kiinnostus kreikkalaiseen mytologiaan. Suosiota myös auttoi se, että Herkuleksen yhteydessä julkaistu PS1-peli on edelleen nerokas, pieni ja soma paketti kun sen nostalgisissa tunnelmissa pelasin läpi elokuvan katsomisen yhteydessä viime vuonna. Eikä siihen mennyt kuin 2-3 tuntia. Minulla oli gerbiilikin, jonka nimi oli Meg. Herkulesta pidetään usein Disneyn renessanssin viimeisenä täysosumana, joskin taas toisissa yhteyksissä renessanssi laajennetaan aina 1999 julkaistuun Tarzaniin saakka. Herkules on kaikkea mitä voit animaatiolta kaivata. Huumoria, laulunumeroita ja mystiikkaa yhdistettynä sopivaan määrään jännittävää toimintaa. Elokuvan lipputulot olivat kuitenkin jossain määrin pettymys, mutta Disney ryssi elokuvan julkaisuajankohdan, sillä samoihin aikoihin julkaistiin mm. Face/Off, Miehet mustissa, sekä Batman & Robin. Eritoten James Woodsin suoritus Haadeksena keräsi kiitosta. Kriitikot pitivät muutenkin elokuvasta, joskaan se ei aivan yltänyt Disneyn 90-luvun kirkkaimpien mestariteosten joukkoon. Siitä olen itsekin samaa mieltä värilasienkin kautta katsottuna.


32. 

Naapurini Yamadat (1999)



"The reason the Yamadas get along fine is because all three adults are nuts. If one was normal it would unbalance the rest."
Tuotanto: Studio Ghibli
Ohjaus ja käsikirjoitus: Isao Takahata
Päätähdet: Hayato Isohata, Masako Araki, Naomi Uno, Toru Masuoka, Yukiji Asaoka / James Belushi, Tress MacNeille, Molly Shannon, Daryl Sabara, Liliana Murphy 
Musiikki: Akiko Yano

Traileri


Kyseessä on hullu kulttiklassikko, joka on luotu sarjakuvamaisella tyylillä. Elokuva parodioi japanilaista perhettä. Isällä on suuret puheet, joissa on harvoin mitään järkeä, eikä hän toimi kuten puhuu. Äiti on laiska ja välttelee viimeiseen saakka kotiaskareita. Japanilaisille ominaisesti saman katon alla asuu myös isoäiti, joka omaa terävän kielen ja mielellään kommentoi, sekä kritisoi kaikkea mahdollista. Hänen aikanaanhan kaikki oli paremmin. Perheen poika toivoo, että hänen vanhempansa olisivat coolimpia, eivätkä aina antaisi pojalle aihetta nolostua. Perheen tyttärellä taas on pieni ruumis, mutta valtavan kantava ääni. Jopa perheen koiralla on omat ongelmansa. Joten naurut on taattu kun tämä perhe sivakoi arjen keskellä. Kyseessä on Ghiblin poikkeavin elokuva, jolle on vaikea löytää yksiselitteistä demografiaa. Kenties siitä syystä elokuva ei ollut edes Japanissa mikään suunnaton hitti ja länsimaissa kyseessä on pienimuotoinen piilotettu timantti. Pirun hauska elokuva, mutta hieman yksitoikkoinen puhtaana komediana/parodiana ja siksi jopa 104 minuutin kesto voi osoittautua rahtusen turhan pitkäksi.

31. 

Interstella 555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem (2003)



"One more time."
Tuotanto: Toei Animation
Ohjaus: Daisuke Nishio, Hirotoshi Rissen, Kazuhisa Takenouchi
Käsikirjoitus: Thomas Bangalter, Cedric Hervet, Guy-Manuel De Homem-Christo
Musiikki: Daft Punk

Mieleenjäävä hetki


Kyseessä on Daft Punkin Discovery-albumin biisien tahtiin koostettu animaatio. Ei tarvitse pitää Daft Punkista pitääkseen tästä animaatiosta. Nimittäin musiikki ja kuva yhdistyvät lumoavalla tavalla kohottaen elokuvan jopa maagiselle tasolle. Siitä on mahdoton päästä irti ja eritoten ylläoleva kohtaus laittaa koko elokuvan katsoneen ihon armotta kananlihalle. Tarinassa ei ole dialogia, vaan erikoistehosteiden ohella ainoana ääniraitana toimii Daft Punkin musiikki. En erityisemmin fanita Daft Punkia tai elektronista musiikkia, mutta ainakin neutraalisti kyseiseen musiikkisuuntaan ja bändiin suhtautuvalla on edessä uniikki ja unohtumaton kokemus. Joten kannattaa etsiä kyseinen tekele käsiinsä.


30. 

Ethel & Ernest (2016)



"There was nothing extraordinary about my mum and dad... But they were my parents and I wanted to remember them by doing a picture book."
Tuotanto: Cloth Cat Animation
Ohjaus: Roger Mainwood
Käsikirjoitus: Mainwood perustuen Raymond Briggsin kirjaan
Päätähdet: Jim Broadbent, Brenda Blethyn, Luke Treadaway, Pam Ferris
Musiikki: Carl Davis

Mieleenjäävä hetki


Kyseessä on Where the Wind Blows -henkinen elokuva, jossa seurataan kirjoittajan oman isän ja äidin yhteinen elämä. Tuo elämä kattaa herkullisesti 1900-luvun käänteentekevät hetket kuten nyky-yhteiskunnan muodostumisen, suuren laman, maailmansodat, avaruuden valloittamisen, kylmän sodan ja kaikki sosiaaliset, asenne-, ja teknologiamuutokset. Kyseessä on yksinkertaisesti kaunis kuvaus normaalin englantilaisen työläisperheen elämästä, jonka silmien läpi katsoja pääsee kokemaan 1900-luvun suurimmat myllerrykset. Ja kukapa olisi parempi tälläiseen kiinnostavien, englantilaisten, hahmojen varaan rakennettuun draamaan kuin Jim Broadbent. Eikä hänen hahmonsa vaimoa esittävä Brenda Blethyn kalpene Jimin rinnalla yhtään. Saatoin vuodattaa kyyneleitä. Ei muuta kuin pika pikaa joku kanava suorittaa kulttuuriteon ja esittää tämän myös Suomen televisiossa. Britanniassa se nimittäin esitettiin jo joulunpyhinä.


29. 

Kikin lähettipalvelu (1989)



"You'd think they'd never seen a girl and a cat on a broom before."
Tuotanto: Studio Ghibli
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Päätähdet: Minami Takayama, Haruko Kato, Rei Sakuma, Kappei Yamaguchi / Kirsten Dunst, Debbie Reynolds, Phil Hartman, Matthew Lawrence
Musiikki: Joe Hisaishi

Fanitraileri

Miyazakin klassikko oli Japanin vuoden katsotuin elokuva. Aikana ennen Harry Pottereita, nuori teini-ikäinen noita perinteiden mukaisesti jättää kotinsa ja lähtee maailmalle tarjoamaan erityistaitojaan. Kikin lähettipalvelu on tarina itsenäistymisestä, oman tiensä löytämisestä ja tasapainoilusta perinteiden, sekä modernin maailman välillä. Kyseessä on ehdottomasti yksi animen rakastetuimpia elokuvia ja se olikin ensimmäinen Disneyn Pohjois-Amerikassa julkaisema Studio Ghiblin elokuva. Niistähän riittäisi ikuisesti keskustelua, koska Disney on näihin versioihin tehnyt muutoksia, jotka se on toki hyväksyttänyt Miyazakilla. Eli kerta toisensa jälkeen hiljaisia kohtia on vähennetty lisäämällä musiikkia ja dialogia, musiikkia ylipäänsä nostettu enemmän esiin ja muita pieniä muutoksia on tehty saamaan elokuvasta paremmin amerikkalaiseen makuun sopiva. Eritoten musiikin eron huomaa aina lähes heti kun vaihtaa lennossa elokuvan ääniraidan japanista englantiin. Toisia haittaa, toisia ei. Joskin onhan se jännä ja kyseenalainen juttu, että elokuvaa pitää yrittää amerikkalaistaa. Mutta siellä ei toisaalta ole totuttu liikaa katsomaan ulkomaisia elokuvia.

28. 

Memories (1995)



"You just met someone from the last century?"
Tuotanto: Studio 4°C (1. ja 3. tarina), Madhouse (2. tarina)
Ohjaus: Koji Morimoto (tarina 1), Tensai Okamura (tarina 2), Katsuhiro Otomo (tarina 3)
Käsikirjoitus: Satoshi Kon (tarina 1), Otomo (1, 2 ja 3)
Päätähdet: Shigeru Chiba, Hisao Egawa, Kayoko Fuji, Yu Hayashi, Michio Hazama, Isamu Hayashi, Ami Hasegawa
Musiikki: Yoko Kanno (1. tarina), Jun Miyake (2. tarina), Hiroyki Nagashima (3. tarina)

Traileri


Kuten Animatrix, niin myös Memories sisältää useamman lyhytelokuvan animen legendoilta. Tosin Memoriesin tapauksessa tarinoita on vain kolme, mikä antaa niille paremman mahdollisuuden todenteolla imaista katsoja mukaansa. Ensimmäisessä tarinassa Akiran animaattori ja tuottaja yhdistävät voimansa Satoshi Konin kanssa ja tuo The Magnetic Roseksi nimetty lyhyttarina on täysi kymppi. Toisessa tarina perustuu tositapahtumiin, jossa armeija valmistaa haisupommiksi nimettyä biologista asetta, joka sitten epähuomiossa päätyy tavallisen toimistotyöntekijän suihin ja kaaos on valmis. Tarina on siinä 8-9 välimaastossa. Trilogian päättää Akiran ohjaajan lyhyttarina Cannon Fodder ja tuohon outouteen en enää sitten päässytkään täysin sisään. Kriitikot ovat kanssani näköjään samaa mieltä, sillä elokuvan ykköstarina yksistään tekee Memoriesista ikimuistoisen ja tarina, sekä toteutus on yksi animaation historian parhaista. Valitettavasti heidänkin mielestään taso kuitenkin tippuu huomattavasti täydellisen avaustarinan jälkeen.


27. 

Colorful (2010)



"I guess...I'm dead? Oh well... Can't say I'm really bothered."
Tuotanto: Ascension
Ohjaus: Keeichi Hara
Käsikirjoitus: Miho Maruo
Päätähdet: Kazato Tomisawa, Jingi Irie, Akina Minami, Aoi Miyazaki / Greg Ayres, Clint Bickham, Emily Neves, Brittney Karbowski
Musiikki: Ko Otani

Teaser traileri


Kukapa ei olisi leikitellyt ajatuksella, mitä jos saisi aloittaa elämänsä alusta. Colorfulissa tuo skenaario tavallaan toteutuu, sillä kuollut sielu lähetetään takaisin alamaailmasta elävien kirjoihin. Tosin jujuna on se, että hänet lähetetään toisen itsemurhan tehneen nuoren Makoto-pojan ruumiiseen. Sielulle annetaan puoli vuotta aikaa selvittää, mikä oli hänen suurin syntinsä edellisessä elämässä. Sen ohessa sielun on myös selvitettävä mikä johti Makoton itsemurhaan ja opittava näkemään muutkin elämän värit kuin harmaan, sekä mustan. Eli hänen opittava nauttimaan elämästä. Tuon lisäksi Colorful käsittelee myös melko suoraan eritoten Japanin (ja E-Korean) nuorukaisiin kohdistuvia valtavia paineita kun heidän on opiskeltava päästäkseen tiettyihin collegeihin ja yliopistoihin mahdollistaakseen tietynlaisen urasuuntauksen. Hakuja on vain yksi per. vuosi ja kilpailu on kovaa oppilaiden käyttäessä valtavasti aikaa pääsykokeisiin valmistautumiseen. Yliopistoon pääseminen onkin yksi japanilaisnuoren elämän suurimpia hetkiä. Ja kuten uutisista on voinut lukea, niin ne paineet jatkuvat työelämään saakka, jossa para-aikaa Japanin hallitus puuhaisi 100 ylityötunnin maksimia per. kuukausi. Mikä taitaa olla kosmeettista. Japanissahan on oma termikin ylityöstä johtuvalle kuolemalle: Karochi.


26. 

The Garden of Words (2013)



"A faint clap of thunder / Clouded skies / Perhaps rain will come / If so, will you stay here with me?"
Tuotanto: CoMix Wave
Ohjaus ja käsikirjoitus: Makoto Shinkai
Päätähdet: Miyu Irino, Kana Hanazawa, Fumi Hirano, Gou Maeda / Maggie Flecknoe, Patrick Poole
Musiikki: Daisuke Kashiwa

Traileri


Makoto Shinkai on nykyanimen uusi Miyazaki. En ole ottanut lyhyanimaatioita sekoittamaan tätä listaa ja The Garden of Words onkin listan lyhyin elokuva 46 minuutin kestolla. Mutta mikä elokuva se onkaan! 15-vuotias kenkienvalmistajaksi halajava poika, sekä 27-vuotias nainen tapaavat sateisena aamuna Shinjukun puutarhassa. He alkavat hiljalleen käydä dialogia alkaen avautua haaveistaan ja ongelmistaan. Pian molemmat huomaavat toivovansa sateisia aamuja. Kengät toimivat metaforana tarinalle, sillä molemmat opettavat toisiaan kävelemään elämän kuoppaisia polkuja. Puhumattakaan elokuvan huomioista siitä kuinka biologinen ikä, sekä henkinen ikä ovat kaksi eri asiaa. Elokuva julkaistiin aikanaan yhtäaikaa teattereissa, sekä iTunesissa. Kiehtova tarina, hahmot ja uskomaton animointi. Et voi käyttää kolmea varttia enää paremmin.

Pakko muuten mainita lyhytelokuvista vielä erikseen käsittämättömän veikeä Don Hertzfeldtin World of Tomorrow.

Sijat 100-76

Sijat 75-51

Sijat 25-1

Kommentit