Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

The Great Gatsby - Kultahattu

DVD:n julkaisupäivä Suomessa on 18.9
Kesto: 143 min.
Tyyppi: Draama, romantiikka
Ohjaus: Baz Luhrmann
Käsikirjoitus: Baz Luhrmann ja Craig Pearce, perustuen F. Scott Fitzgeraldin romaaniin Kultahattu.
Rooleissa: Leonardo DiCaprio, Tobey MaguireCarey Mulligan, Joel Edgerton, Elizabeth Debicki, Isla Fisher, Amitabh Bachchan
Muuta: Romaani on filmatisoitu muutamaankin otteeseen aiemmin, esimerkiksi vuonna 1974 ja silloin pääosassa oli Robert Redford.


Älä huoli vanha kuoma


Australialainen Baz Luhrmann on ohjaajana mies, joka ei melko varmasti jätä ketään elokuvafania kylmäksi ja vaille mielipidettä hänestä elokuvantekijänä. Luhrmann ei pelkää kokeilla radikaaleja ratkaisuja tyylin puolesta erottuakseen joukosta ja aikaisemmin olemme saaneet seurata esimerkiksi nykyaikaan sijoittunutta William Shakespearen Romeo + Juliaa, jossa dialogi oli suoraan alkuperäisteoksesta poimittua. Kaikki muistavat varmasti Moulin Rougen visuaalisen tykityksen ja uskomattoman suuren poikkeavuuden alkuperäisestä elokuvaversiosta. Ja mikäli ette aiemmin tämän hullun/neron elokuvia ole ollenkaan nähnyt, sillä niitä ei ole niin montaa, niin SubTV:ltä tulee tulevana maanantaina klo 21.00 Australia.

The Great Gatsby on visuaalisesti häikäisevä, kaunis ja dynaaminen audiovisuaalinen kokemus. Romaani ja täten myös elokuva sijoittuu jazzin kulta-aikaan, mutta Luhrmann ei tietenkään tyydy pelkästään siihen vaan tuo oman silauksensa soppaan mukaan. Miltä kuulostaa 1920-luvun kostyymit ja aikakausi yhdistettynä nykyaikaiseen musiikkiin? Minusta erittäin jännittävältä ja nautin suuresti kun kajareista pauhasi ilmoille Jay Z, Kanye West, Lana Del Rey, Florence + The Machine, will.i.am, Fergie jne. Ja porukka sitten painaa Charlestonin hengessä menemään. Toki mukaan soundtrackiin mahtui myös pari ajanjaksolle ominaista klassikkoa.

Mutta....


Valitettavasti alkuperäisromaanin ydinidea unohtuu jonnekin matkan varrelle, eikä myöskään henkilöhahmoihin tai kaikkiin tarinan tarjoamiin lankoihin pureuduta riittävästi. Kultahattu romaanihan kuvasi kuinka kauniin ulkokuoren alla on mätänevä amerikkalainen unelma, romaani ennusti yhden suuren aikakauden lopun. Romaani kuvaa kuinka 1919 voimaan tullut Kieltolaki saastutti amerikkalaisten luonteen ja tarjoaa synkän katsauksen finanssimaailmaan enteillen vuoden 1929 romahdusta. Ja romaanihan siis ilmestyi 1925, jolloin kaikilla oli "vielä hauskaa".

Sen sijaan Luhrmann sivuuttaa suuremmilta osin alkuperäismateriaalin suuren idean ja nostaa sen sijaan jalustalle rakkaustarinan päähenkilö Gatsbyn (DiCaprio) ja Daisyn (Mulligan) välillä. Leonardo DiCaprio on eittämättä hyvä valinta rooliin ja katsojalla ei ole mitään epäilyksiä etteikö tuollainen kaveri, voisi hurmata ja huijata itsensä eteenpäin elämässä, sekä sosiaalisissa piireissä. Löytyy intensiivinen tuijotus ja löytyy täydellinen hymy, sulavuutta. Valitettavasti elokuvan hahmosta puuttuu kuitenkin pieni, oleellinen ripaus romaanin hahmosta. En tiedä onko tämä tietoinen valinta, vai eikö Leo vain täysin pysty vangitsemaan kaikkea oleellista. Nimittäin Fitzgerald kuvailee kirjassaan Jay Gatsbya suurinpiirtein näin: "elegantti, nuori tappelupukari/öykkäri (roughneck) vuoden tai kaksi yli 30 ja jonka muodollinen puhetyyli on lähes absurdi". DiCaprion JFK-aksentti ja puhetyyli on nimenomaan absurdi, sekä mikä vielä oleelliseempaa; hahmosta ei löydy kovuutta, eikä se säteile kummemmin voimaa/uhkaa.

Toinen päärooli, Daisy Buchanan, menee sitten jo selvästi metsään. Mulligan onnistuu olemaan haavoittuva kaunotar, mutta syvyys puuttuu ja hahmon todelliset motiivit, sekä ajatuskulku jää katsojalta pitkälti pimentoon. Tobey Maguire sitten tietenkin näyttelee Nick Carrawaytä, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Hahmo on vähemmän yllättäen siis tietämätön, myötähäpeää herättävä vässykkä, joka räpiköi vierailla vesillä altaan syvässä päässä. Kuitenkin kun tämä Carrawayn hahmo on ehkä se kaikkein tärkein yksittäinen tekijä, että katsoja saadaan elokuvaan mukaan ja johon helposti myös samaistuisi, niin vähän olisi kaivattu lisää kypsyyttä ja preesensiä.

Lopputuomio


Erinomainen klassikkokirja kääntyi Hollywood -elokuvaksi. On todella komeat puitteet, joissa kaikki on viimeisintä piirtoa myöten kohdallaan. Erinomaista kamerankäyttöä, viihdyttävä soundtrack ja kaiken keskiössä elämää suurempi rakkaustarina. On melko harvinaista nykyään itselle, että eteen tulee jotain oikeasti kiehtovan ainutlaatuista. Ja todellakin juhlakohtauksissa 1920 -luvun puitteet + nykymusiikki on mahtavan onnistunut yhdistelmä ja nopeat leikkaukset, sekä innovatiivinen kamerankäyttö saavat kokemuksen tuntumaan kuin katselisi musiikkivideota. Kaikki on tip-top ulkoisesti kuten lähimain aina perfektionisti-Luhrmannin tapauksessa. Valitettavasti puolikrouvin ylittyessä sitä vilkuili kelloa ja ajatteli miten tämä voi tästä vielä jatkua. Samaten sitä alkoi myös huomaamaan kuinka vahvasti elokuva liitää vain pinnalla, tyrkäten kylmästi sivuun lukuisia potentiaalisia ja mielenkiintoisia sivukäänteitä. Missään vaiheessa emme pääse kunnolla pureutumaan tähän rujoon puoleen Gatsbyn takana ja millä keinoilla hän asemaansa tarkalleen pääsi. Kuulemme ja näemme Gatsbyn huutelevan puhelimeen pari kertaa otsasuoni pullottaen, mutta sen enempää pimeää puolta kaiken glamourin takana meille ei tarjota.

★★☆☆

Kommentit