Kirjoittanut
Leffatuomari
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
89. Oscar-gaala järjestetään sunnuntain (26. päivä) ja maanantain välisenä yönä Hollywoodin Dolby teatterissa. Yle Teema suorittaa jälleen kulttuuriteon ja televisioi sen kokonaisuudessaan, tarjoillen vieläpä sen suorana väijyville alkupalaksi Orson Wellesin tähdittämän suuren klassikon Kolmas mies. Punainen matto alkaa yökahdelta ja itse tilaisuus noin puoli neljältä.
Tänä vuonna niin Golden Globesien, Grammyjen kuin Oscareidenkin isäntänä toimii tapahtuman televisioivan kanavan talk show -isäntä. Globeissa Jimmy Fallon floppasi vähemmän yllättäen huolella ja Grammyt puolestaan olivat loistavat kiitos James Cordenin. Oscarit isännöi Jimmy Kimmel, joten odotettavissa on ainakin hänen ja Matt Damonin valeriidan jatkamista, sekä kenties mukana nähdään myös esimerkiksi Kimmelin show'sta tuttuja Guillermoa ja Yehuaa. Komedialtaan Oscarit ovat yleensä olleet hieman vaisuja, koska juontajat ovat varoneet astumasta kenenkään varpaille. Toiseen meininkiin on totuttu Globeissa, tai oli tähän vuoteen saakka.
Odotettavissa on todennäköisesti jälleen iso kasa poliittisia puheita kiitos jenkkilän vaalituloksen, mikä on viihdenäkökulmasta harmi. Katsojana joka vuosi gaala herättää hieman ristiriitaisia tunteita kun etuoikeutetut ihmiset taputtelevat toisiaan selkään ja kertovat tavallisen ihmisen vuosituloja kalliimman asusteensa sisästä, mikä maailmassa on tänä vuonna vikana heidän pienestä kuplastaan katsottuna. Mutta ollaanhan siellä yleensä hyvällä asialla ja houkuttelevasti valtaosa maailmasta on kuulolla. Toivottavasti Kimmel onnistuu, kuten Chris Rock viime vuonna, keventämään tunnelmaa.
Mutta nyt veikkauksiin perusteluineen. Veikkaamani voittajat olen boldannut ehdokaslistasta. Perusteluissa on sekaisin omia ja muualta ongittuja näkemyksiä, koska kaikkea ei pysty ja ole mahdollista katsoa. Enkä ole tietoisesti tai johdonmukaisesti pyrkinyt erittelemään omia ja muualta ongittuja perusteluita ja näkemyksiä. Olen vain tyytyväinen, että sain tämän ennakon valmiiksi jo nyt.
Paras elokuva (Best Picture)
Kuten arvosteluni rivien välistä voi jo lukea, niin tämän kategorian pitäisi olla selvää pässinlihaa La La Landille. Se on rakkaudenosoitus elämälle, unelmille ja ennen kaikkea Hollywoodille, sekä elokuville. Paljon elokuvia katsovalle ja niiden maailmassa elävälle, se iskee kuin miljoona volttia huokuen läpeensä ammattitaitoa. Elokuva keräsi historialliset 14 Oscar-ehdokkuutta, millä se nousi jakamaan kyseisen tilaston ykköstilaa Kaikki Eevasta ja Titanicin kanssa. Lisäksi se voitti jo historialliset 7 Golden Globea. Eniten Oscareita (11 kappaletta) ovat voittaneet Ben-Hur, Titanic ja Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu. Minun veikkailuissani La La Land keräisi 9 pystiä, eikä se taida millään yltää "edes" 11 Oscariin. Hyvällä lykyllä irtoaa 10, jonka jälkeen mietitään puolihuumorilla, että olisikohan sittenkin pitänyt kirjoittaa edes yksi mehukas sivuosa.
Fences on vahva haastaja. Se on edesmenneen August Wilsonin Pulitzer ja Tony -palkittu näytelmä, jonka pääosanesittäjät Denzel Washington, sekä Viola Davis voittivat jo muutama vuosi takaperin vastaavista rooleistaan teatterialan suurimman palkinnon, Tonyn. Fencesin teemat ja hahmot ovat vangitsevia ja rikkaita, sekä sanat kantavat suunnatonta painoarvoa. Se kuvaa esimerkiksi hiljalleen kehittyvää afroamerikkalaista identiteettiä ja elokuvan aita on allegoria useille asioille. Elokuvan ongelma on kuitenkin, että se on kuvattu kuin näytelmä, joten se ei tarjoa audiovisuaalisesti mitään järisyttävää.
Arrival on saanut kohdakseen paljon hehkutusta ja se on audiovisuaalisesti, sekä idealtaan aivan huikea. Minulle elokuva kuitenkin kaatui tarinan pieniin yksityiskohtiin, joilla hätäisesti ja halvasti puhallettiin elokuvaan lisää draamaa. Denis Villeneuve on vieläpä kenties se suurin suosikkini ohjaajien joukosta, joten tässä ei ainakaan ole värilaseja mukana.
Hacksaw Ridgellakin on omat pienet kauneusvirheensä käsikirjoituksessa. Kuten arvostelussa totesin, on aivan hilkulla, ettei elokuvan kässäri etene liian nopeassa tahdissa. Lisäksi kun näistä äänestää todella iso joukko elokuva-alan ihmisiä, niin Mel Gibsonin nimi on edelleen punainen vaate sen verran suurelle osalle äänestäjiä, että Hacksaw Ridgelle on jo erittäin hyvä saavutus olla mukana. Voittoon olisi vaadittu suurinpiirtein vuosituhannen paras elokuva.
Hell or High Water kuuluu myöskin tähän taputanpa itseäni olalle -kategoriaan, koska katsoin tämän jo ennen Oscar-ehdokkuuksien julkistamista. Loistavan kekseliäs ja moderni cowboytarina yhdistettynä nykyajan lamaan. Vaikea nähdä voittomahdollisuuksia, koska ohjaajaa tai pääosia ei ole ehdolla. Elokuva olikin ehkäpä ennen kaikkea poikkeuksellinen Jeff Bridgesin sivuroolin, sekä Taylor Sheridanin käsikirjoituksen myötä. Oli se tosin audiovisuaalisestikin ainakin omia makuhermojani kutkuttava tekele.
Moonlight on ehdottomasti yksi La La Landin kovimmista haastajista. Yhden miehen ajaton tarina itsensä löytämisestä, tarina joka purkaa tuttuja stereotypioita. Elokuva on erinomainen, muttei kuitenkaan yllä elämää suurempiin mittasuhteisiin. Moonlightin homon afroamerikkalaisen (diversiteettiä kerrakseen) päähenkilön tarina on eriytetty kolmeen erilliseen osaan ja ehkäpä tämä pieni hyppiminen aiheuttaa sen, ettei tarina ihan vie katsojaa mukanaan. Joskin elokuva on silti eritoten kuviensa tasolla ikimuistoinen.
Manchester by the Sea on Casey Affleckin varaan rakennettu viritelmä, jossa painitaan läheisen kuoleman ja menneisyyden painon alla. Se on Moonlightin ja Fencesin ohella La La Landin haastajia. Elokuva on ennen kaikkea ikimuistoinen Affleckin suorituksen ja hahmon hienosti hiljalleen avautuvan menneisyyden ansiosta.
Hidden Figures kertoo tositarinan 50-60 luvulla Nasan riveissä työskentelevistä mustista naisista, mikä on uusi ja herkullinen näkökulma tutustua esim. rotuerotteluun. Rooleista löytyy huippunimiä ja elokuva on tehty "sydämellä ja taidolla". Tämä on juuri niitä elokuvatyyppejä, jonka Hollywood hallitsee loistavasti. En tiedä vaikuttaako millä lailla äänestystuloksiin se, että viime vuoden valkoiset Oscarit kohun jälkeen akatemia otti 683 uutta jäsentä, joista 46% prosenttia on naisia ja 41% mustia. Ainakin tänä vuonna ehdokkuuksilla mitattuna afroamerikkaiset ovat vahvasti edustettuina. Siitä voidaan aina jutella oliko viime vuonna heillä hirveästi potentiaalisia ehdokkaita ylipäätään tarjolla.
Lion on näkemistäni elokuvista tässä kategoriassa heikoin.Vaikka se pohjautuukin sydämelliseen tositarinaan, niin elokuva painaa minulle henkilökohtaisesti liian montaa klisee-nappulaa. Se muistuttaa turhan tukevasti Slummien miljonäärejä ja vaikkapa I, Originsia. Lisäksi olisiko toiminut paremmin flashbackein kerrottuna, eikä orjallisesti kahteen osaan jaettuna. Toki jälleen erinomainen elokuva, joka ratsastaa osin sen herättämien tunteiden avustuksella ja minussa näitä ei tällä kertaa hirveästi herännyt.
Arrival
Fences
Hacksaw Ridge - aseeton mies
Hell or High Water
Hidden Figures - varjoon jääneet
La La Land
Lion
Manchester by the Sea
Moonlight
Golden Globes (draama): Moonlight
Golden Globes (musikaali/komedia): La La Land
Critics Choice: La La Land
Bafta: La La Land
Paras ohjaus (Best Director)
Chazelle oli Whiplashista ehdolla vain parhaasta sovitetusta kässäristä, mitä on vaikea näin jälkikäteen uskoa. Nyt kuitenkin vasta 32-vuotias kaveri tarjoili sellaisen kokemuksen, että pystiä voinee pitää selviönä. Moni ihminen rakastaa vanhempia musikaaleja La La Landin jälkeen piirun verran enemmän.
En pysty nimeämään selvää ykköshaastajaa, eikä sitä ole oikein muillakaan tarjota. Kenties 37-vuotias Barry Jenkins olisi se voittajasuosikki ilman Chazellea ja kolmanneksi kovin ehdokas Kenneth Lonergan. Mutta kyllähän kaikki äänet mitkä eivät selvälle ykkössuosikille eli Chazellelle mene, tulevat hajaantumaan muiden ehdokkaiden kesken tasaisehkosti ja se sataa Chazellen laariin. Mel Gibsonin ehdokkuus taas kielii siitä, että suurin osa alan ihmisistä on antanut anteeksi miehen sekoilut vuosia sitten ja se on elokuvien onni se, sillä miehellä on tajuttomasti vielä annettavaa. Voittoon ei tosin kyllä ole mitään jakoja. Enkä kyllä usko Villeneuvenkaan mahdollisuuksiin, koska Sci-Fi jää ensinnäkin helposti genrenä hieman ylenkatsotuksi.
Denis Villeneuve (Arrival)
Mel Gibson (Hacksaw Ridge)
Damien Chazelle (La La Land)
Kenneth Lonergan (Manchester by the Sea)
Barry Jenkins (Moonlight)
Golden Globes: Damien Chazelle
Critics Choice: Damien Chazelle
Bafta: Damien Chazelle
Paras miespääosa (Best Actor)
 |
| Fences |
Nyt pääsemme ensimmäiseen pulmallisempaan kategoriaan. Casey Affleck kannattelee surun murtamana talonmiehenä elokuvaansa ja toimii eleineen ja olemuksineen tiiviinä jatkeena Lonerganin hiljalleen avautuvalle käsikirjoitukselle. Haastajana toimii samasta roolistaan Tonyn vuonna 2010 voittanut Denzel Washington, joka latelee pitkiä ja vaikearakenteisia lauseita, sekä sanoja kuin tyhjää vain. Miestä kuunnellessa vaipuu transsiin ja lennokasta tavaraa tulee sellaisessa tahdisssa, ettei hienosti kirjoitettuja vuorosanoja tahdo aina ehtiä jäädä kunnolla arvostamaan. Allaoleva lista huutaa palkintoa Casey Affleckille, mutta minä lähden vastavirtaan ja tarjoan Washingtonia. Fences on kuitenkin kuvattu kuin näytelmä, joten siinä ei varsinaisesti ole tarjolla audiovisuaalisia apuja. On vain näyttelijä ja käsikirjoitus, joilla huumata katsoja. Toki Washington on jo voittanut Oscareita, joten voisiko sekin kääntää muutaman äänestäjän Affleckin suuntaan. Lähdetään hakemaan pientä yllätystä Washingtonin muodossa.
Casey Affleck (Manchester by the Sea)
Andrew Garfield (Hacksaw Ridge)
Ryan Gosling (La La Land)
Viggo Mortensen (Captain Fantastic)
Denzel Washington (Fences)
Golden Globes (draama): Casey Affleck
Golden Globes (musikaali/komedia): Ryan Gosling
Screen Actors Guild: Denzel Washington
Critics Choice: Casey Affleck
Bafta: Casey Affleck
Paras naispääosa (Best Actress)
Tässä kohtaa pitää jälleen seisoa sanojensa takana. Emma Stonen suoritus La La Landissa oli tunteikas ja pysäyttävä, eikä minulle kukaan muu ehdokkaista noussut lähellekään samaa tasoa. Jackie oli räätälöity Natalie Portmanille Oscar-metsästykseen, sillä Jackien ruutuaika muihin näyttelijöihin ja hahmoihin verrattuna on moninkertainen. Lopputulos on erinomainen, mutta ehkä sittenkin jotain pienen pientä jää puuttumaan. Myös Isabelle Huppert oli loistava Paul Verhoevenin jälleen yhdessä seksuaalissävytteisessä trillerissa, jonka juonen yksityiskohdat eivät tosin tahdo mitenkään ajateltuna olla täysin järkeenkäypiä. Meryl Streepille myös ansaittu kiintiöehdokkuus, millä hänen ehdokkuuksiensa määräksi tulee pyöreä 20.
Isabelle Huppert (Elle)
Ruth Negga (Loving)
Natalie Portman (Jackie)
Emma Stone (La La Land)
Meryl Streep (Florence Foster Jenkins)
Golden Globes (draama): Isabelle Huppert
Golden Globes (musikaali/komedia): Emma Stone
Screen Actors Guild: Emma Stone
Critics Choice: Natalie Portman
Bafta: Emma Stone
Paras miessivuosa (Best Supporting Actor)
Tarjoan tätä Mahershala Alille, joka näytteli pehmeä sydämistä huumediileria Moonlightissa ja oli sivuosassa periaatteessa elokuvan viestin ytimessä. Leffahan tosiaan pyrki murtamaan stereotypioita ja humaani huumediileri on hämmästyttävin sellainen. Haastajaksi omissa kirjoissani tarjoaisin Jeff Bridgesia, joka oli oman elokuvansa tähti kaiken nähneenä sheriffinä, joka piruili jatkuvasti apulaseilleen. Myös Michael Shannonin rooli on ihan muistettava, joskin on ihmeteltävä miten ei Aaron Taylor-Johnson samasta elokuvasta ole ehdolla pahiksen roolistaan. Dev Patelin kelkkaan minun on vaikea kavuta, koska tosiaan Lion ei oikein kolahtanut. 20-vuotiaan Lucas Hedgesin mukanaolo on tämmöinen perinteinen "tervetuloa piireihin" -ehdokkuus.
Mahershala Ali (Moonlight)
Jeff Bridges (Hell or High Water)
Lucas Hedges (Manchester by the Sea)
Dev Patel (Lion)
Michael Shannon (Yön eläimet / Nocturnal Animals)
Golden Globes: Aaron Taylor-Johnson (Nocturnal Animals)
Screen Actors Guild: Mahershala Ali
Critics Choice: Mahershala Ali
Bafta: Dev Patel
Paras naissivuosa (Best Supporting Actress)
 |
| Naomie Harris, Moonlight |
Kategoria sisältää loistavia suorituksia, mutta kertonee jotain Viola Davisin suorituksesta, että nainen on täysin varma voittaja. Esimerkiksi Naomie Harris oli täysin tunnistamaton Moonlightissa Littlen huumeisiin addiktoituneena äitinä. Michelle Williamsin hahmon viimeinen kohtaus on käänteentekevä helmi Manchester by the Sealle. Tosin samaa voimme sanoa Viola Davisista kohtauksessa, jossa hän viimein nousee koko maailmalle vihaista miestään vastaan.
Viola Davis (Fences)
Naomie Harris (Moonlight)
Nicole Kidman (Lion)
Octavia Spencer (Hidden Figures)
Michelle Williams (Manchester by the Sea)
Golden Globes: Viola Davis
Screen Actors Guild: Viola Davis
Critics Choice: Viola Davis
Bafta: Viola Davis
Paras alkuperäinen käsikirjoitus (Best Original Screenplay)
Tajuttoman kova porukka, joka on aivan auki. The Lobsterin kässärille annoin jo alkusyksystä 9,5 ja mieleni tekee tarjota sitä tähän, koska yleensä jommassa kummassa kässärikategoriassa nähdään pieni yllätys. Joskin Lobsteria vastaan puhuu fakta, ettei se ole ehdolla parhaasta elokuvasta. Jälleen ei voi välttyä ajattelemasta La La Landia, mutta kääntyykö tässä kohden sen muista elokuvista lainailu miinukseksi? Manchester by the Sea on "ehjin suoritus hienoimmalla rakenteella", jossa vihjataan ja vihjataan kunnes viimein näytetään. Hell or High Water taas on ehtaa americanaa, jossa yhdistyy oivaltavasti menneisyys ja nykyaika.
Hell or High Water (Taylor Sheridan)
La La Land (Damien Chazelle)
The Lobster (Yorgos Lanthimos, Efthimis Filippou)
Manchester by the Sea (Kenneth Lonergan)
Vuosisadan naiset - 20th Century Women (Mike Mills)
Golden Globes: La La Land (kässäreillä vain yksi yhteinen kategoria)
Critics Choice: La La Land
Bafta: Manchester by the Sea
Paras sovitettu käsikirjoitus (Best Adapted Screenplay)
Mieleni tekee kovasti tarjota Fencesia, jonka leffasovituksen August Wilson ehti saada valmiiksi juuri ennen kuolemaansa 2005. Siinä on täyden kympin paperiläpyskä jos mikä kun käsikirjoitusta lukee. Siis herranjumala: "Woman.... I do the best I can do. I come in here every Friday. I carry a sack of potatoes and a bucket of lard. You all line up at the door with your hands out. I give you the lint from my pockets. I give you my sweat and my blood. I ain't got no tears. I done spent them. We go upstairs in that room at night... and I fall down on you and try to blast a hole to forever. I get up Monday morning... find my lunch on the table. I go out. Make my way. Find strength to carry me through to the next Friday.... That's all I got, Rose. That's all I got to give. I can't give nothing else." Ja kässäri on täynnä näitä. Ainoa uhkakuva on se, että lopputulos on edelleen puhdas näytelmä.
Moonlight on ehkäpä se kovin haastaja, vaikka jokin siinä tarinassa ei ihan täysin iskenyt kymppiin. Mutta se on niin unohtumaton elokuva, että itse elokuvalle haluaisi kovasti antaa jotain tunnustusta. Tässä on se paras mahdollisuus. Vedonlyöntikertoimet ovat tarjonneet mustaksi hevoseksi Hidden Figuresia, mutta siihen on vaikea uskoa. Fences on laadukas ja sillä on myös elokuvan ulkopuolinen tarina tarjottavana, sillä Wilson saisi tosiaan palkintonsa postuumisti.
Arrival (Eric Heisserer) novellin Story of Your Life (Ted Chiang) pohjalta
Fences (August Wilson) näytelmänsä Fences pohjalta
Hidden Figures (Allison Schroeder, Theodore Melfi) kirjasta Hidden Figures (Margot Lee Shetterly)
Lion (Luke Davis) kirjasta A Long Way Home (Saroo Brierley, Larry Buttrose)
Moonlight (Barry Jenkins, Tarell Alvin McCraney) näytelmästä In Moonlight Black Boys Look Blue (Tarell Alvin McCraney)
Critics Choice: Arrival
Bafta: Lion
Paras animaatio (Best Animated Feature)
Minulle voittaja on ollut jo viime vuoden huhtikuusta asti selviö ja se on Disneyn Zootropolis. Ainoa uhkaaja on Laika-studion Japanin samuraikulttuuriin ja stop-motion animointiin nojaava Kubo ja samuraiseikkailu. Itse nostan käden pystyyn ja tunnustan katsoneeni Kubon hieman epäsuotuisissa olosuhteissa, jolloin näkemykseni elokuvasta on hieman alakanttiin. Silti Zootropolis oli animaation monitahoinen mestariteos, joka viihdytti niin lapsia kuin aikuisia ottaen jopa hieman poikkeuksellisesti, ainakin Disneylle, kantaa ajankohtaisiin asioihin.
Tuo kaksikko on omassa luokassaan, mutta esitellään lyhyesti hieman muita. The Red Turtle on filosofinen elokuva, joka kuvaa elämän merkittäviä hetkiä autiolle saarelle juuttuneen miehen kautta. Leffassa ei ole ollenkaan vuorosanoja, joten sen voi huoletta tilailla ulkomailtakin tai katsoa streamauspalveluista. Polynesialaiseen kulttuurin ympärille kiedottu Vaiana on ehkäpä tämän köörin kolmanneksi viihdyttävin elokuva ja animaatio tuntuu elävän tällä hetkellä jonkinlaista uutta kultakautta. Melkeinpä joka vuosi tuntuu tulevan parikin todella hienoa teosta. My Life as a Zucchini on tästä viisikosta näkemättä.
Kubo ja samuraiseikkailu (Kubo and the Two Strings)
Vaiana (Moana)
My Life as a Zucchini
The Red Turtle
Zootropolis (Zootopia)
Golden Globes: Zootropolis
Critics Choice: Zootropolis
Bafta: Kubo ja samuraiseikkailu
Paras vieraskielinen elokuva (Best Foreign-Language Film)
 |
| Isäni Toni Erdmann |
Pohjoismaalaisella mentaliteetilla varustettuna ihmisenä toivon kuitenkin rohkeasti En man som heter Oven voittoa. Mutta se on ehkä loppupeleissä hieman turhan kevyt ja osin kliseinen. Todennäköisesti voittaja tulee Iranista, tai Saksasta. Nimittäin lähes kolmituntinen Isäni Toni Erdmann oli nerokas ja vangitseva elokuva, jossa outo mutta sydämellinen isä teki uppitiukan tyttärensä vakavasta ja pinnallisesta elämästä vieläkin haastavampaa. Leffa teki Hollywoodissakin niin suuren vaikutuksen, että elokuvasta on jo tekeillä oma versio. Pääosiin kaavaillaan Jack Nicholsonia ja Kristen Wiigia.
Land of Mine (Tanska)
Mies, joka rakasti järjestystä (Ruotsi)
The Salesman (Iran, persiaksi)
Tanna (Australia, nauvhaliksi)
Isäni Toni Erdmann (Saksa)
Golden Globes: Elle (Ranska)
Critics Choice: Elle
Bafta: Son of Saul (Unkari, voitti viime vuonna Oscarin)
Paras dokumentti (Best Documentary)
Ava Duvernayn dokkari on kuuleman mukaan yksi parhaimpia ikinä. Ohjaaja kertoo 100 minuutissa miten perustuslain 13. lisäys, joka kielsi orjuuden, on myytti ja kuinka orjuus ainoastaan muutti muotoaan. Vahvin haastaja O.J.: Made in America puolestaan on kevyt, 8 tuntia kestävä dokumentti (viidessä osassa), joka tutkii rotuongelmia O.J. Simpsonin tarinan kautta.
Fire at Sea
I Am Not Your Negro
Life, Animated
O.J.: Made in America
13th
Bafta: 13th
Paras lyhytdokumentti (Best Documentary Short Subject)
 |
| White Helmets |
Extremis
4.1 Miles
Joe's Violin
Watani: My Homeland
The White Helmets
Paras lyhytelokuva (Best Live Action Short)
Yksikään lyhytelokuva ei ole amerikkalainen. Suosikkeja ovat tanskalainen Silent Nights, jonka draaman aiheena on tanskalainen nainen, sekä hänen ghanalainen poikaystävänsä. Toinen vahva ehdokas on sekin maahanmuuttoa käsittelevä Ennemis interieurs, jossa ranskalaispoliisi kuulustelee algerialaista miestä, joka hakee Ranskan kansalaisuutta 90-luvun Algerian sisällissodan aikana. Tosin jos katsotaan historiaa, niin koskettavat elokuvat ovat olleet viime vuosina vahvoilla. Senpä vuoksi tositapahtumiin perustuva ja elämää juhlistava La Femme et le TGV on kova jokeri. Se tuntuisi kolahtavan itsellenikin parhaiten juonikuvausten perusteella (Mary & Max -henkinen!), joten mennään sillä.
Ennemis intérieurs
La Femme et le TGV
Silent Nights
Sing
Timecode
Paras lyhytanimaatio (Best Animated Short)
Pixarin Piperin olen nähnyt itsekin, sillä se esitettiin ennen Doria etsimässä -elokuvaa. Se on eittämättä kaunis ja hieno lyhytanimaatio, jota katsellessa tuntuu kuin seuraisi luontodokumenttia. Mutta meneekö se sittenkin kaikessa söpöydessään jopa yli? Kovia haastajia on ymmärtääkseni kaksi. Google Spotlight tiimin Pearl, joka on ensimmäinen 360 asteen Oscar-ehdokas. Toinen haastaja on tummasävytteinen Blind Vaysha, joka on genressä useita Oscareita kahmineen National Film Board of Canadan tuottama ehdokas.
Blind Vaysha
Borrowed Time
Pear Cider and Cigarettes
Pearl
Piper
Paras (alkuperäinen) musiikki
Mukava nähdä Passengers mukana, jonka arvostelussa kehuin leffan soundtrackia heittämällä yhdeksi vuoden parhaimmista. Vastaavasti toki Jackien soundin niputin henkilökohtaiseen makuuni turhan kikkailevaksi. Se on toki merkittävä osa tarinaa ja elokuvan ymmärtämistä, eikä sen laatua käy kuitenkaan loppukädessä kiistäminen. Mutta kun mietitään oikeasti todella ikonisia biisejä kuten Ennio Morriconen lukuisia tuotoksia, Psykon tunnaria, Tappajahaita, Star Warsia, niin ne biisit toimivat kerta toisensa jälkeen nostaen elokuvan aivan uudelle tasolle. Ennen kaikkea ne kykenevät myös elämään omaa elämäänsä irrallisena ilman kuvia. La La Landin biisit ja soundi soivat kolmatta viikkoa pääkopassani. Ja jos nyt musikaali voittaa Parhaan elokuvan, niin on järkeen käypää, että se putsaa musakategoriat.
Jackie (Mica Levi)
La La Land (Justin Hurwitz)
Lion (Dustin O'Halloran, Hauschka)
Moonlight (Nicholas Britell)
Passengers (Thomas Newman)
Golden Globes: La La Land
Critics Choice: La La Land
Bafta: La La Land
Paras laulu (Best Original Song)
Toivottavasti ensinnäkin tänä vuonna kaikki biisit esitettäisiin jälleen gaalassa. Siitä ehti tulla jo merkittävä osa omaa nautintoani kunnes viime vuonna niitä ei enää esitettykään. Henkilökohtaisesti La La Landin "The Fools Who Dream" on se koviten kolahtanut biisi, joka summaa täydellisesti elokuvan ja pursuaa tunnetta. Mutta "City of Stars" on korvamato, joka esiintyi jo trailereissakin. Tuntuu hieman surrealistiselta, että Stingit ja Timberlaket jäävät nuolemaan näppejään. Mutta onhan mm. Madonnakin käynyt häviämässä. Kun nyt ei rahasta veikata, niin tarjoan Emma Stonen sydäntäriipaisevasti esittämän tunteikkaan laulun lähempänä poppilistoja olevan City of Starsin yli. Ainoa selvä ero näillä kahdella biisillä taitaa tekijöiden ja esittäjien osalta olla se, että City of Starsissa Ryan Goslingkin on mukana.
La La Land - "Audition (The Fools Who Dream)" (säv. Justin Hurwitz; san. Benj Pasek & Justin Paul)
Trolls - "Can't Stop the Feeling" (säv. ja san. Justin Timberlake, Max Martin & Karl Johan Schuster)
La La Land - "City of Stars" (säv. Justin Hurwitz; san. Benj Pasek & Justin Paul)
Jim: The James Foley Story - "The Empty Chair" (säv. ja san. J. Ralph & Sting)
Vaiana - "How Far I'll Go" [Taivaanrantaan] (säv. ja san. Lin-Manuel Miranda)
Golden Globes: La La Land - City of Stars
Critics Choice: La La Land - City of Stars
Parhaat äänitehosteet (Best Sound Editing)
Mene ja tiedä ymmärtävätkö edes kaikki oikeasti näistä äänestävät aina mikä ero näillä kahdella äänikategorialla on. Mene ja tiedä ymmärränkö itsekään täydellisesti, mutta kokeillaan. Nyt ei ole kyse musiikeista, vaan kaikista elokuvassa esiintyvistä studiossa luoduista äänitehosteista alkaen vaikkapa rahisevasta paperista, kengän kopinasta, hengityksestä, räjädyksistä jne. Näitä käydään äänittämässä itse, tai hyödynnetään olemassaolevaa äänikirjastoa. Parhaimmillaan luodaan uusia ääniä yhdistelemällä erinäisiä elementtejä. Eli kiteytettynä tämä on hieman kuin säveltämistä. Esimerkiksi Hacksaw Ridgen sotatantereella voit laittaa kaiken toiminnan keskellä silmät kiinni ja kuunnella leffan äänimaailmaa. Tykinammusten viheltävä ääni, räjähdys ja sen seurauksena kuuluva levittäytyvän hiekan ropina. Luodit, eri pintojen äänet joihin luodit ja räjähdykset osuvat. Maastoutuva sotilas, lataamisen ääni, askelten ja juoksun äänet kivisellä hiekalla. Varusteiden äänet liikkuessa, hengitysäänet jne. Kaikki mahdollinen.
On hieman outoa, että La La Land on tässä kategoriassa mukana. Koska eräs kliseinen muistisääntö näille kategorioille on, että "M(ixing) is where the Musicals go". Äänieditointi on perinteisesti enemmän äänirikkaiden toimintaelokuvien valtakuntaa. La La Land kerännee ääniä, mutta ei sen tätä pitäisi voittaa. Todellisia voittajaehdokkaita ovat jo Baftan pokannut Arrival, sekä Cinema Audio Societyssa pöytää putsannut Hacksaw Ridge. Viime vuosina nämä kaksi äänikategoriaa ovat menneet samalle elokuvalle. Arrivalissa on eittämättä luotu useita täysin uusia ääniä, mutta ehkäpä Hacksaw Ridgen äänimaailman massiivisuus varastaa sen suurimman huomion hieman hienostuneemmalta Arrivalilta.
Arrival
Deepwater Horizon
Hacksaw Ridge - aseeton mies
La La Land
Sully - Uroteko Hudson-joella
Bafta: Arrival
Paras äänitys (Best Sound Mixing)
Edellisessä kategoriassa äänieditoija on siis päättänyt millaisia ääniä yleisö tulee kuulemaan. Nyt on miksaajan vuoro tuoda nämä kaikki äänet, musiikki ja puhe yhteen. Hän päättää millaisessa balanssissa musiikki, laulu, dialogi, erikoisefektit ja näiden erinäiset elementit ovat keskenään minäkin hetkenä elokuvaa. Eli tämä on taas kuin sinfoniaorkesterin johtamista, eli miksaaja yksinkertaisesti päättää miten ja missä, millä tavalla hän käyttää näitä kaikkia ääniä. Eli kun elokuvassa on vaikkapa hiljaista, niin kuuluuko siellä silti näyttelijöiden hengitys, tuulenvire, suhinaa, vai onko todellakin täysin hiljaista. Miksaajat päättävät musiikin käytöstä, miten ja mistä se alkaa, millä tavoin se loppuu. Lisäksi he huolehtivat, että äänet kuuluvat surroundäänentoistossa ruudun osoittamasta suunnasta jne. Production mixer tittelin omaava kaveri sitten vastaavasti nauhoittaa kaikki kuvauspaikan äänet.
Hacksaw Ridge ja Arrival toimivat potentiaalisina haastajina La La Landille, jonka voitto tässä kategoriassa tuntuu ennakkoon kohtuu selvältä. Historian saatossa musiikkielokuvat ovat tässä juhlineet ja Les Miserableskin pokkasi sen 2012. La La Land kuten Les Miserableskin on laulettu livenä kuvauspaikalla.
Arrival
Hacksaw Ridge - aseeton mies
La La Land
Rogue One: A Star Wars Story
13 Hours: The Secret Soldiers of Benghazi
Bafta: Arrival (Äänillä on vain yksi kategoria)
Paras lavastus (Best Production Design)
 |
| Hail, Caesar! |
Arrival
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Hail, Caesar!
La La Land
Passengers
Critics Choice: La La Land
Bafta: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Paras kuvaus (Best Cinematography)
Vain Silencesta ehdolla oleva Rodrigo Prieto on aiemmin ollut ehdokkaana Brokeback Mountainista, kaikki muut ovat ensikertalaisia. Kuvaajien kilta palkitsi mielenkiintoisesti Lionista Greig Fraserin, mutta kyllähän tämä on pitkätukkaisen ruotsalaisen, Linus Sandgrenin heiniä aivan täysin. Tarvitsee vain katsoa La La Landin musiikkinumeroita. Uskomaton alun tanssikohtaus LA:n moottoritiellä, jossa ihmiset tanssivat jo aiempien otosten seurauksena lommoutuneiden autojen katoilla. Tai päähenkilöiden tanssikohtaukset Hollywood Hillsissa, tai tähdissä. Ei ole toki reilua muita kohtaan, että swedu saa näin loistavia mahdollisuuksia revitellä, mutta tällä alalla lähtökohdat eivät ole tasaisia. Niistä puheenollen 5 miljoonan dollarin budjetilla tehty Moonlight ansaitsee tässäkin maininnan. Terveisiä Suomen elokuvateollisuudelle. Kuvausbudjetti on ollut ties mitä kengännauhatasoa ja siellä se on esimerkiksi Arrivalin seurana. Nostaisin jopa ykköshaastajaksi La La Landille.
Arrival
La La Land
Lion
Moonlight
Silence
Critics Choice: La La Land
Bafta: La La Land
Paras maskeeraus (Best Makeup & Hairstyling)
 |
| Jaylah, Star Trek |
Lähtökohdat eivät ole reilut, sillä Star Trekin tekijät saivat ehostella näyttäviä alieneita. Tuskin olen ainoa joka miettii, että mitäs näyttäviä maskeerauksia tässä kolmikossa olikaan. Ei oikein muis... hei Star Trekissahan oli ALIENEITA. Toki myös sarjan ykkösosa voitti tämän saman pystin 2010. Vastaavasti ruotsalaisleffan takaa löytyvät viime vuoden voittajat ruotsalaiselokuvasta 101-vuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Mies, joka rakasti järjestystä -elokuvan maskeerausbudjetti oli 20 000€ ja se tuskin oli mitenkään dramaattisesti erilainen viime vuoden elokuvassakaan. Star Trek on ennakkosuosikki, mutta ruotsalaiset voivat jälleen yllättää. Suicide Squadin voisin olla valmis viivaamaan yli tästä kilvasta.
Mies, joka rakasti järjestystä (A Man Called Ove)
Star Trek Beyond
Suicide Squad
Critics Choice: Jackie
Bafta: Florence Foster Jenkins
Paras puvustus (Best Costume Design)
Nykyajan Edith Head, eli Colleen Atwood jälleen ehdolla Ihmeotuksista ja se on naisen 11. ehdokkuus. Mutta ehkäpä se kovin kisa käydään La La Landin värikylläisyyden ja pinkin jakun välillä. Viimeiset 8 vuotta esimerkiksi Baftan ja Oscarin on voittanut sama elokuva. Tässäkin kategoriassa suositaan fantasiaan ja menneille ajanjaksoille sijoittuvia elokuvia. Luulen myös, että tuo yksittäinen Jackien ikoninen asuste on se, mikä on polttavimmin syöpynyt katsojien ja äänestäjien mieleen. Jokeriksi voisin nostaa Alliedin.
Liittoutuneet (Allied)
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Florence Foster Jenkins
Jackie
La La Land
Critics Choice: Jackie
Bafta: Jackie
Paras leikkaus (Best Film Editing)
La La Land on tällä saralla kuin Terrence Malickin elokuva. Eli on nähty suurta vaivaa miten liittää kohtaukset toisiinsa ja lopputulos on lähes täydellinen. Tosin viimeisen kuuden vuoden aikana vain kerran Parhaan elokuvan pystin vienyt filmi on voittanut myös Parhaan leikkauksen. Vahvin haasto tulee Arrivalin suunnasta, jossa Joe Walkerin kädenjälki nousee huippuunsa eritoten elokuvan lopussa. Entä olisiko jopa Hacksaw Ridgella sananen sanottavanaan.
Arrival
Hacksaw Ridge - aseeton sotilas
Hell or High Water
La La Land
Moonlight
Critics Choice: La La Land
Bafta: Hacksaw Ridge
Parhaat visuaaliset erikoistehosteet (Best Visual Effects)
 |
| Viidakkokirja |
Deepwater Horizon
Doctor Strange
Viidakkokirja
Kubo ja samuraiseikkailu
Rogue One: A Star Wars Story
Critics Choice: Viidakkokirja
Bafta: Viidakkokirja
Kommentit
Lähetä kommentti