Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

The Magnificent Seven (2016) - Arvostelu




Iso rosvojoukko piinaa köyhää kaupunkia, joka palkkaa seitsemän sekalaista pyssysankaria puolustuksekseen.



Genre: Western / Toiminta
Ohjaus: Antoine Fuqua
Käsikirjoitus: Nic Pizzolatto & Richard Wenk, perustuen Seitsemään Samuraihin.
Päätähdet: Denzel Washington, Chris Pratt, Ethan Hawke, Haley Bennett
Kesto: 132 min.

Western ja sotaelokuvat. Siinä kaksi genreä, jotka herättävät automaattisesti oman mielenkiintoni. Molempia tykitettiin jumalattoman paljon 50-70 luvuilla. Itseasiassa siinä määrin ja valtaosan ollessa niin heikkoja tasoltaan, että yleisö taisi jopa saada vähän tarpeekseen. Ainakin westernin kohdalla. Viime vuosina, tai vuosikymmeninä, on aina välillä ollut puhetta westernin henkiin herättämisestä. Mutta siihen tarvittaisiin osaavia ja intohimoisia tekijöitä, jotka eivät haluaisi vain hakea helppoja dollareita pois, koska kilpailu genren saralla on niin olematonta. Valitettavasti kaikki viittasi ennakkoon Magnificent Sevenin kohdalla juuri tähän, että tehdään ihan leppoisa ok -tason viihdepläjäys, jota tuskin todelliseksi westerniksi voi edes luokitella. Työryhmä casteineen ei vakuuttanut, eivätkä traileritkaan antaneet aihetta muuttaa mielipidettä siitä, että elokuva tulee olemaan 80% varmuudella olemaan silkkaa keskinkertaisuutta. Ja että sillä on suorastaan olemattomat mahdollisuudet olla erinomainen.

Hyvää


Musiikki oli mielenkiintoista ja esimerkiksi pelkkä torvien käyttö välillä ainoana musana oli ihan toimiva, joskin myös melko erikoinen ratkaisu. Myöskin alkuperäisen Magnificent Sevenin ikoniset rumputahdit kuuluivat muutamissa kohdissa leffaa kiusoittelevasti, kunnes sitten loppukrediittien koittaessa ikoninen sävellys päästettiin ilmoille kaikessa komeudessaan. James Hornerin sävellys jäi osittain kesken kun mies kuoli lento-onnettomuudessa ja sävellystyön vei maaliin saakka Simon Franglen. Tosin sanoisin, että musa jäi kuitenkin liian kevyeksi ja vaille eeppisyyttä, jota nimen perusteella kovasti odottaisi. Mutta kun katsoo elokuvan yleisilmettä, niin kenties liian eeppinen musa olisi kääntynyt leffaa vastaan ja verottanut kokemusta. Elokuva on yleisilmeeltään enemmänkin ehkä vain hauska, viihdyttävä ja ei kovinkaan totinen, joten täten musiikki on ihan osuva. Mutta kyllä se musiikki hyvällä tavalla esim. noissa ratsastuskohtauksissa aiheutti pientä euforiaa katsojalle. Siinä soundtrack oli eittämättä parhaimmillaan.

Elokuvassa sanonta "don't bring knives to a gunfight" ei pitänyt paikkaansa.

Elokuva onnistui ainakin minut imemään mukaansa tunnelman, äänimaailman ja ympäristönsä puolesta. Ehkä se johtui osin siitä, että kyseessä oli eka puhdas western, jonka katsoin valkokankaalta. Kadotin jopa osin ajantajuni ja jäin vain nauttimaan tunnelmasta nuotion loisteessa, sekä pimeästä kantautuvista luonnon äänistä. Tai vaikkapa siitä kuinka puukirkossa lankut narisivat yksikseen, tuuli ulvoi seinän raosta ja askeleet kaikuivat kiehtovasti. Kuinka kärpänen surrasi ärsyttävästi aivan korvan vieressä.

Isoja ja pitkiä toimintakohtauksia oli luonnollisesti tilauksessa etenkin leffan loppupuolella ja niitä myös saatiin asiaan kuuluvalla mölyllä ja mäiskeellä. Valitettavasti minulle noista jäi metelin ohella mieleen hieman sekava kuva aavistuksen irrallisista klipeistä. Toisin kuin ehkä aiemmin Fuqualla, niin nyt miehellä oli ohjattavanaan isoja toimintakohtauksia laajoissa ja melko aukeissa tiloissa. Valitettavasti uusi ja erilainen genre perinteiseen toimintaan verrattuna ehkäpä hieman näkyi jäljessä. Tuli nimenomaan tunne, että katson toimintaelokuvaa, enkä westerniä, jossa aika tuntuu parhaimmillaan täysin pysähtyneeltä.

Huonoa


Eihän tämä Sergio Leonea, tai mitään varsinaista westerniä ole, vaikka sitä kuinka yritettiinkin kopioida. Pääosassa on ensinnäkin ainoastaan kauniita uurteettomia kasvoja, joissa ei likaa tai hikeä näy. Asusteetkin on liian muodikkaita ja huoliteltuja, eikä voi olla myöskään kiinnittämättä huomiota kuinka roolituksessa on otettu kaikki isot marketit huomioon. Siellä on aasialainen, meksikolainen, Denzel johdossa ja sitten vielä Haley Bennett vahvana naisena miesten maailmassa. Mitään taustatarinoita ei henkilöiden taipaleista asioiden nykytilaan myöskään tarjoilla. Siinä on missattu yksi ulottuvuus tarinasta täysin. Näin rikkaiden mausteiden kautta olisi voitu kuvata hieman myös tuon ajan etnisiä ongelmia. Nyt ainoa syy tälle monipuoliselle joukolle on raha, mikä paistaa kilometrien päähän. Joukosta yksinkertaisesti puuttuu niitä kovaakin kovempia ja miehistä miehisimpiä, joista vielä lisää parissa viimeisessä kappaleessa.

Minkähän merkkistä kosteusvoidetta pojat käyttää?

Nic Pizzolatto vastasi yksin yhdestä TV:n historian parhaista kausista True Detectiven ykköskauden muodossa. Nyt Nic oli jakanut kässärivastuun yhdessä Richard Wenkin kanssa, jonka CV:stä löytyy esimerkiksi The Equalizer, The Mechanic, 16 Blocks ja The Expendables 2. Eli ihan hyviä ja simppeleitä toimintapläjäyksiä, mutta nyt haasteet olivat erilaiset ja kässäri jäi liian heikoksi. Siellä on selvästi etsitty ja tiedostettu mitä aspekteja pesunkestävässä westernissä pitäisi olla läsnä, mutta näitä ei ole onnistuttu riittävällä laadulla toteuttamaan kässärin, näyttelijöiden uskottavuuden, ohjauksen, tai musiikinkaan osalta. Elokuvassa esimerkiksi yritetään leonemaisella hitaudella ja tarkkuudella kuvata niitä kaikkein mielenkiintoisia hetkiä ennen kuin alkaa paukkua, mutta kun se ei vain toimi alkuunkaan. Vähänkin syvempi dialogi ja muut erinäiset symboliset näppäryydet aiheuttavat True Detectiven kakkoskauden tapaan lähinnä facepalmia. Toki jo trailerissa nähty "So you seek revenge" -> "I seek righteousness, but I'll take revenge" sananvaihto on todella mestarillinen ja henkii juuri sitä oikeaa asennetta, mutta kun se jää vain yksittäiseksi väläytykseksi.

Tämä on siis remake The Magnificent Sevenistä (1960), mikä taas on western-versio Akira Kurosawan Seitsemästä samuraista. Eli kaksi legendaarista ja erittäin kovatasoista pätkää, joista pitää silti vielä yksi suora remake saada puskettua ulos? Mitä helvettiä Hollywood? Mitä järkeä on tehdä uusia versioita ikonisista elokuvista, joiden tasoa on mahdoton ylittää? Etenkin vielä kevyellä tekotiimillä, minkä perusteella oli helppoa odottaa lopullisen tuotteen olevan vain keskinkertainen. Sanoisin melkeinpä, että remakessa jos missä vaadittaisiin poikkeuksellista taitoa, että erinomaisen alkuperäisen ylittämiseen tai edes samalle tasolle pääsemiseen on mitään mahdollisuuksia. Toki vastakohtaisesti se ehkä tarjoaa semmoisen selkänojan, ettei ihan täysillä pystytä metsäänkään menemään.

Roolitus, eli casting, on mielestäni pahemman kerran pielessä. Ensinnäkin elokuvan nimi on vapaasti suomennettuna "Mahtava seitsikko". Alkuperäinen mahtava seitsikko oli: Yul Brunner, Eli Wallach, Steve McQueen, Charles Bronson, James Coburn, Robert Vaughn ja Brad Dexter. Eli kovaa ukkoa ja tähteä toisensa perään, ainakin viidenteen saakka. Tämän uusintaversion kokoonpano ei taas ole mahtavaa nähnytkään. Ainoastaan Denzel Washingtonin voisi luokitella halutunlaiseksi tähdeksi tälläiseen elokuvaan, mutta mies ei vaan vaikuttanut riittävän uskottavalta näissä ympyröissä, mikä hieman hämmästytti. Joskin syy on vähintään yhtä paljon kässäreissä ja muissa kuin itse näyttelijässä, sillä ei tästä oikein kukaan kuivin jaloin tullut ulos. Muista kavereista ehkäpä valtava Vincent D'Onofrio olisi ollut vähemmän liioiteltuna hahmona habituksensa puolesta ihan pätevä kaveri. Roolihahmokin hänellä oli uskottava ja kiehtova intiaanienmetsästäjä, mutta kun se oli vedetty niin naurettavaksi korkealla äänellä puhuvaksi ja jatkuvasti raamattua siteeraavaksi karikatyyriksi.

Tuomio


Ennakkokäsitys osoittautui oikeaksi ja kyseessä on keskinkertainen elokuva. Joskin viihdyin sen parissa silti yllättävän hyvin. Kenties se vain johtuu siitä faktasta, että ei näitä kunnollisia ison budjetin länkkäreitä tehdä kuin max. 1-2 vuodessa ja joskus ei ollenkaan. Siksi on myös sanoinkuvaamattoman suuri harmi, että ne resurssit käytetään tämmöiseen mielikuvituksettomaan pätkään, joka nojaa perusteissaan täysin muiden työhön ja joka yrittää vain jäljitellä/kopioida parempiaan. On ihan nykymenolle pätevää perjantai-illan kertakäyttöviihdettä. Mutta se herättää tätä prosessia seuranneena kysymyksen, että miksi tämmöiseen on tyydytty, koska missään vaiheessa ei ole ollut edellytyksiä mihinkään oikeasti hyvään. Ja kuten aina tässä bisneksessä, yksiselitteisin vastaus alkaa ärrällä ja siihen voi liittää adjektiivin "helppo". Se on sääli.


Näyttely 6,5
Audiovisuaalinen elämys 8,5
Juoni/käsikirjoitus 6
Lähtökohdat ja teema 6,5
Uudelleenkatseluarvo 6
Legenda-arvo 5
Viihde 8


IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Hurja joukko, The Professionals, Vera Cruz, Kourallinen dollareita, Verenpunainen aurinko

Kommentit