Kunniattomat paskiaiset (2009)

Ohjaus: Quentin Tarantino

Rooleissa: Melanie Laurent, Christoph Waltz, Brad Pitt, Eli Roth, Michael Fassbender, Daniel Brühl, Diane Kruger

Kesto: 153 min.

Likainen tusina

Tämä elokuva on jälleen taattua Quentin Tarantinoa alusta loppuun ja kaikesta näkyy jälleen kuinka hän rakastaa elokuvia. Alkuotsikko näyttää siltä kuin se olisi repäisty B-luokan roskaelokuvasta, tarjolla on Ennio Morriconen musiikkia pitkässä ja kiusoittelevassa avauskohtauksessa. Lopputapahtumat rakentuvat elokuvateatteriin ja meille tarjoillaan huomaamattomasti pientä triviaa myös koskien 35 mm nitraattifilmiä, sekä natsien elokuvateollisuuden käytöstä propagandan välineenä. Ja sitten vielä nämä Kunniattomat paskiaiset, heitä ei sentään taida olla ihan tusinaa, mutta väkisinkin Likainen tusina tulee mieleen kun tämä raaka erikoisjoukko tiputetaan oman onnensa nojaan vihollislinjojen taakse.

Aldo Ray

Tämän erikoisjoukon komentajana toimii luutnantti Aldo Raine (Pitt), jonka nimi on kunnianosoitus kohti lukuisissa B-luokan sotaelokuvissa näytellyttä Aldo Raytä. Raine omaa raskaan eteläisen aksentin ja on muutenkin eleiltään vähän tälläinen erikoisempi mies. Hän vaatii motivaatiopuheessaan ennen lähtöä linjojen taakse, että kukin hänen miehistään on hänelle velkaa 100 natsin päänahkaa. Sama mies myös vastaa suurimmasta osasta komediaa elokuvan aikana, välillä toki menee mustan komedian puolelle. Nimittäin aina kun hän jättää jonkun natsin henkiin, hän kyselee tältä että mitä meinaat tehdä sodan jälkeen. Taidat varmaan ottaa tuon natsiunivormun pois ja ehkä polttaa sen. Ja sellainenhan ei meille käy. Sitä seuraavat asiat ovat sitten mustaa komediaa parhaimmillaan ja ainakin allekirjoittaneen naama vääntyi väkisin virneeseen.

Nappiroolitus Brad Pittille. Tulee hieman mieleen Burn After Readingin rooli fitness hulluna kuntosalintyöntekijänä, jos muistini palvelee oikein. Hieman eksentrinen roolihahmo, joka saa katsojan naaman vääntymään hymyyn jatkuvasti pienten asioiden myötä. Paskiaisissa myös loppupuolen Rainen italian kielen taito sai nauramaan pitkäksi aikaa.

Tyttö joka pääsi karkuun

Ensimmäinen kohtaus tapahtuu natsien miehittämässä Ranskassa. Lempinimen Juutalaistenmetsästäjä saanut natsieversti Hans Landa (Waltz) saapuu miehiensä kanssa tapaamaan erästä maatalon isäntää, sillä hän uskoo että tämä piilottelee juutalaisia tilallaan. Ihanan kiusoittelevan kohtauksen päätteeksi isäntä myöntää tämän, mutta 18-vuotias Shosanna (Laurent) pääsee kuitenkin karkuun ja pakenee metsään. Myöhemmin näemme kuinka hän on hankkinut uuden henkilöllisyyden ja johtaa elokuvateatteria, jossa kaikkien päähenkilöidemme tiet tulevat kohtaamaan fantasioidussa skenaariossa, jossa on tarjolla mahdollisuus lopettaa toinen maailmansota kertarysäyksellä.

Christoph Waltz on täysin uskomaton ja Hans Landa on kertakaikkiaan poikkeuksellisin natsihahmo, mitä ainakin itse olen valkokankaalla nähnyt. Hän on tietenkin paha, mutta myös ironinen, sarkastinen, viljelee huumoria ja on poikkeuksellisen fiksu opportunisti. Sivuosa Oscar meni tasan oikeaan osoitteeseen, kuten myös parhaan näyttelijän palkinto Cannesissa.

Lopputuomio

Kuten Tarantinon elokuvat aina, niin tämän voi kategorisoida ainoastaan Tarantinon elokuvaksi. Erinomainen musiikki, unohtumattomia henkilöhahmoja, tyyliteltyä väkivaltaa ja poikkeuksellinen tarina. Elokuva esittää lukuisia tribuutteja muille elokuville ja pieniinkin asioihin on paneuduttu huolella. Muistan kun Tarantino oli The Tonight Show'ssa mainostamassa elokuvaa, niin hän alkoi aika häiritsevän tohkeissaan puhua elokuvasta löytyvästä kuristuskohtauksesta. Ja olihan se realistinen, näin siis voisi kuvitella. On huomautettava vielä, että katsoin tämän elokuvan nyt toista kertaa ja se oli parempi kuin ensimmäisellä katsomiskerralla pari vuotta sitten. Juoni oli jo tiedossa, joten sai keskittyä nauttimaan pienistä asioista.

Jos ei pidä Tarantinon elokuvista, ei tule pitämään tästäkään. Muille, katsokaa ihmeessä ellette ole jo niin tehneet.

★★★★★