Suljettu Saari (2010)


Ohjaus: Martin Scorsese

Rooleissa: Leonardo DiCaprio, Mark Ruffalo, Ben Kingsley, Michelle Williams, Emily Mortimer, Max von Sydow, Jackie Earle Haley, John Carroll Lynch

Kesto: 138 min.

Jännitystä ilmassa


Ensiksi täytyy sanoa, että älkää jättäkö tätä elokuvaa katsomatta vain sen takia, että sen yhtenä tyyppinä mainitaan kauhu. Ei tämä ole perinteisessä kauhuelokuvamielessä mikään katsojaa ylikovilla efekteillä ja yliluonnollisilla asioilla säikäyttelevä elokuva. Se sisältää vain kaksi-kolme lievää kohtaa, joka voi saada katsojan säpsähtämään. Ei ole paha, terveisin myöskin kauhuelokuvat suosiolla väliin jättävä henkilö. Muutoin tämä on jännityselokuva par excellence.

Jo elokuvan musiikin ensimmäiset, synkät ja pahaenteiset tahdit sanelevat elokuvan tunnelman. Suljettu Saari, Shutter Island, on sisällissodan aikainen linnoitus Bostonin rannikolla, joka on muutettu vaarallisten mielenterveyspotilaiden sijoituspaikaksi. On vuosi 1954 ja tältä laitokselta on kadonnut eräs lapsensa surmannut naispotilas (Mortimer). Ja koska tältä eristyksissä olevalta saarelta ei voi millään paeta hengissä, niin potilas piilottelee jossain. Kaksi liittovaltion sheriffiä, Teddy Daniels (DiCaprio) ja Chuck Aule (Ruffalo), ovat saaneet tehtäväkseen mennä saarelle ja etsiä tämä vaarallinen nainen. Mutta saman tien kun päähenkilömme astuvat sisään laitokseen ja heidät vastaanottaa tohtori Cawley (Kingsley), niin katsoja huomaa ja aistii ettei kaikki ole kohdallaan, sillä hyvä tohtori ja muu saaren henkilökunta tuntuvat piilottelevan jotain. Myös Teddyn menneisyys alkaa kalvamaan häntä saarella ja häntä piinaavat näyt sotakokemuksista, sekä hänen menehtyneestä vaimostaan ja lapsistaan.

Mukaansa tempaava elokuva


Elokuvan tunnelma on aivan mahtava. Jo avauskohtauksessa näemme sheriffien mukana lautalta kuinka saari siintää pahaenteisen näköisenä horisontissa. Jokainen sheriffiemme tapaama henkilö tuntuu tietävän enemmän kuin kertoo. Katseet seuraavat heitä joka paikassa ja ihmiset kuiskivat keskenään. Jopa ystävällistä esittävä päävartija tuntuu jotenkin varautuneelta. Etsitty nainen tuntuu haihtuneen suoraan huoneestaan savuna ilmaan. Miksi päähenkilömme Teddy Danielsin mielenterveys tuntuu rapistuvan silmiemme edessä?

Yksi asia on varma. Kun elokuvan loppu koittaa, niin palat loksahtavat kohdalleen. Ja tuo loppu on jakanut ihmisten mielipiteitä, kuinka he ovat arvanneet tämän jo hyvissä ajoin tai sitten eivät vain ole tykänneet kun on vedetty matto jalkojen alta. Ainakin itse ensimmäisellä katsomiskerralla imeydyin täysin tarinaan mukaan ja ynnäilin innokkaasti näkemiäni asioita.

Ja tuo loppu myös avaa ihan toisen näkökulman toiselle katsomiskerralle. Tällä kertaa ei olla intensiivisen tarinan vietävänä, vaan voidaan keskittyä seuraamaan tarkemmin henkilökuntaa ja ymmärrämme heidän varautuneet reaktionsa paremmin. Vaikkakin huomaa myös, että ihan kaikki palat eivät sittenkään mahdu paikoilleen. Voi olla ihan tietoinenkin ratkaisu Scorseselta ja näin lopun voi ajatella kahdella tapaa. Ja samalla katsoja pakotetaan ensimmäisellä katsomiskerralla punnitsemaan uudelleen ajatuksiaan.

Lopputuomio


Tämä elokuva aiheuttaa ajatuksia ja keskustelua, eritoten Danielsin lopussa tarjoilema mietelause herättää ajatuksia yleisellä tasolla ja vielä hämmentää hieman lisää kupletin juonta. Tarinan käänteet jakavat mielipiteitä. Se tarjoilee ihan uudenlaisen näkökulman toiselle katsomiskerralle. Tunnelma on kaikin puolin vangitseva, näyttelijäkaarti pullistelee laadukkaita nimiä ja loistavat moniulotteiset, sekä vivahteikkaat näyttelijänsuoritukset ovatkin elokuvassa jo juonen puolesta avainasemassa. Mutta kuitenkin on vaikea kirjoittaa tästä elokuvasta ja vaikea muodostaa siitä mielipide numeroiden valossa. Ei se kuitenkaan kohoa miksikään mestariteokseksi ja sitä ensimmäisen katsomiskerran nautintoa ei enää voi saavuttaa tulevilla katseluilla.

★★★★

Kommentit