Taloani ette saa (2012)

Ohjaus: Matt Piedmont

Rooleissa: Will Ferrell, Diego Luna, Gael Garcia Benal, Genesis Rodriguez, Nick Offerman, Pedro Armendariz jr.

Kesto: 84 min.

Kieli poskessa

Tämä on siis espanjaksi puhuttu elokuva, joka pitää hauskaa meksikolaisten b-luokan elokuvien ja ilmeisestikin TV-kanava Telemundon saippuaoopperoiden kustannuksella. Näistä legendaarisista siirappisen melodramaattisista saippuaoopperoista minulla ei ole kokemusta, mutta muutaman meksikolaisen pienen budjetin elokuvan olen nähnyt. Will Ferrell on kerännyt yhteen tuttujaan Saturday Night Livesta ja Funny or Die -komediasivustolta ja keksinyt varsin oivallisen idean elokuvalle, voisi kuvitella myyvän hyvin nimenomaan espanjankielisissä maissa. Eikös siellä juuri yleensä dubata myös elokuvatkin, mutta nytpäs Will itse vetää roolinsa espanjaksi. Ja vieläpä tuntuisi näin täydestä maallikosta puhuvan sitä aikalailla sujuvasti.

Will Ferrell on siis pääosassa Armando Alvarezina, joka on rehti mutta hidasjärkinen rancherin poika. Tämän isää puolestaan näyttelee suuri Pedro Armendariz jr, joka menehtyi vuonna 2011 syöpään. Isä suosii toista poikaansa Raulia (Luna), joka toisin kuin Armando, on saanut jotain elämällään aikaiseksi ja on nyt menossa naimisiin. Siinä missä Armando taas ei ole koskaan vielä saanut tuntea naisen kosketusta. Mutta kun Armando tapaa veljensä tulevan vaimon, molemmat rakastuvat toisiinsa tulisesti ensisilmäyksellä. Samalla myös paljastuu että Armandon veli onkin paikallisen suuren huumediilerin bisneskumppani, asia jota edes veljen tuleva Sonia-vaimokaan ei edes tiennyt. Joten sankarimme on suojeltava neitoa näiltä kahdelta rikolliselta ja samalla palautettava perheen nimen kunnia.

Yhden vitsin elokuva

Elokuva alkaa erittäin lupaavasti. Kris Kristofferson toimii kertojana ja hän toimittaa mukaillun version erään biisinsä alkusanoista. Tämän jälkeen Christina Aguilera vetää voimakkaasti elokuvan tunnuslaulun ja jostain syystä mieleeni tuli Bond-elokuvien tunnussävelmät. Ja sitten pääsemmekin itse varsinaiseen elokuvaan, joka käyttää tahallisesti huomiota herättävän yksinkertaisia erikoistehosteita ja taustoja vanhojen pienten budjettien Westernien tapaan. Eräässäkin kohtauksessa rakastunut parimme ratsastaa hevosilla, joista näkyy välillä vain hieman elottoman näköinen pää ja itse ratsastaminenkin on tarkoituksellisen kömpelöhkön näköistä. Ja kun hevoset lähtevät laukkaan, niin ne laukkaavat selvästi eri vauhtia kuin tausta liikkuu takana.

Mutta todellakin tämä ylidramaattisuus ja kömpelöt tehosteet tuntuvat olevan ainoa vitsi, mitä tämä elokuva tarjoaa. Ja tietenkin mitä pidemmäs mennään, sitä enemmän katsojaa alkaa puuduttamaan. Kesto on kuitenkin onneksi vain 84 minuuttia mukaanlukien lopputekstit, mikä oli ainakin minulle juuri ja juuri siinä jaksamisen rajoilla. Olin myös bongaavani jotain pieniä viitteitä vähän suurempiinkin elokuviin, mikä on aina mukavaa.

Lopputuomio

Jos kliseiden voimalla etenevä parodiaelokuva kiinnostaa, niin tässä olisi sellainen. Toisille se on tuntunut ylipitkältä Saturday Night Liven sketsiltä ja toiset ovat elokuvasta pitäneet ihan mukiinmenevänä. Itse olen ehkä siinä välimaastossa. Odotin Talk show -klippien perusteella huomattavasti surkeampaa elokuvaa, mutta lopulta yllätyin suhteellisen positiivisesti. Tosiaankin ihan oolrait -elokuva tuolla komediapuolella, jolla se taso ei päätä huimaa ja elokuvat yleensä muistuttavat auttamattomasti toisiaan.

★★☆☆☆