Beasts Of The Southern Wild (2012)

Ohjaus: Benh Zeitlin
Käsikirjoitus: Lucy Aliban ja Benh Zeitlin
Rooleissa: Quvenzhané Wallis, Dwight Henry, Gina Montana
Kesto ja tyyppi: 93 min. Draama/Fantasia
Muuta: Elokuva kisaa Parhaan elokuvan ja Zeitlin ohjaajan Oscarista. Lisäksi pääosanäyttelijättären Oscarista kisaa kaikkien aikojen nuorimpana Quvenzhané Wallis, 9 vuotta.

Todellakin erilainen elokuva

Vaikkei elokuva sitä täysin selvästi paljasta itsessään, niin ymmärtääkseni tapahtumapaikka on New Orleansia lähellä oleva, pieni alkukantainen kyläpahanen nimeltään Bathtub (kylpyamme). Tai siis kylä kyllä mainitaan, muttei sen maantieteellistä sijaintia. Mutta jokatapauksessa tuo kylä elää tulvavallin alapuolella, eli kylässä on jatkuva vaara siitä koska vedenpinta nousee niin korkealle, että käveleminen paikasta toiseen vaihtuu uimiseksi tai veneilyksi. Ja tämä johtuu ensisijaisesti Etelämantereen jäiden sulamisesta, minkä seurauksena tuo skenaario on odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Alueen yli pyyhkäisevä hurrikaani/hirmumyrsky Katrina sitten tuo tuon muutoksen mukanaan ennenaikaisesti ja Bathtub peittyy veteen.

Tuossa kyläpahasessa elää mies nimeltä Wink (Henry), joka on kova ryyppäämään. Miehellä on tytär Hushpuppy (Wallis) ja nämä kaksi elävät eri rotiskoissa ja heidän ainoa kunnollinen kanssakäymisensä tuntuu tapahtuvan vain ruoka-aikaan. Silloinkin tytär joutuu jakamaan osan ruoastaan koiran kanssa. Muutoin pitkälti Hushpuppy ja Wink tuntuvat elävän omissa oloissaan. Ja ne olot ovat äärimmäinen köyhyys, joten toisaalta Wink todennäköisesti käyttää päivänsä vain ruoan hankkimiseen ja tyttö heiluu yksin kotona/metsässä antaen mielikuvituksensa laukata. Hänen äitinsä on Winkin mukaan lähtenyt eräänä päivänä uimaan pois kuultuuan kuinka vahvasta Hushpuppyn sydän lyö. Ja lisäksi tyttö tietää, että myös hänen isänsä on vakavasti sairas. Ei ihme siis noissa olosuhteissa, jos tyttö alkaa kehitellä jotain rinnakkaista todellisuutta. Ja tässä runollisessa todellisuudessa napajäiden sulaminen päästää valloilleen isot pedot, jotka sitten väsymättömästi painavat laumassa kohti Bathtubia.

Kaiken maan peittyessä veden alle tulvamuurin alapuolella, viranomaiset tulevat lopulta väkisin hakemaan kaikki Bathtubiin jääneet ihmiset pois saatuaan tietää näistä ja vievät nämä eräänlaiseen suojakotiin, missä heidän terveydestään ja ravinnostaan huolehditaan. Mutta jokainen terveydentilastaan valittamatta murtautuu ensimmäisen paikan tullen ulos ja palaa takaisin minne kuuluu, Bathtubiin. Vaikka siellä olisi luvassa miten rankka kohtalo hyvänsä.

Se jokavuotinen pienemmän budjetin ehdokas

Tämä elokuvan arvioitu 1,8 miljoonan dollarin budjetin takana toimivat voittoa tavoittelemattomat Cinereach sekä Court 13, ja oikein kenelläkään näyttelijöistä ei ole mitään kovin kummoista CV:tä lyödä pöytään. Ohjaaja Zeitlinkin tekee esikoispitkänsä tämän elokuvan myötä. Ja elokuva henkii ainakin etäisesti Terence Malickia. Vaikkakin Malickiin (pidin todella paljon Tree of Lifesta) verrattuna tämä jää hieman rosoiseksi ja joku voisi myös ilkeästi sanoa että tässä on liian selvä juoni. Tarjoileepa tämä elokuva samaa yhtä suurta teemaa kuin Tree of Life, mutta tämä elokuva kakaisee sen heti alkuun selvästi ilmoille. Mukana on tosiaan myös erittäin paljon runollisuutta, mikä tietysti saa aina kriitikoita puolelleen. Suuri osa tästä tosin ampui kyllä huolella ainakin minun tapauksessani ohi, mikäli jotain satuin ymmärtämään, ja jäin vain ihmettelemään että miksi, miksi ja miksi. Tuntuu oikeastaan että valtaosa siitä on turhaa ja teennäistä, ainoastaan monimutkaistamassa asioita, joita elokuva haluaa tuoda ilmi. Tälle on sanakin olemassa, obfuskointi. Tearjerker -kohtaukset valuivat ohi herättämättä minkäänlaista reaktioita. Toki voi olla ettei täältä päin maailmaa ja tästä asemasta löydy ehkä riittävästi ymmärrystä. Tai sitten elokuva käveli rohkeasti sitä häilyvää viivaa pitkin ja lipsahti huonommalle puolelle, eikä tämä katsoja suostunut antautumaan mukaan ehdoitta.

En tykkää että jopa laajat maisemakuvat täytyy kuvata tyyliin käsivaralta. Muuta olen oppinut jo sietämään ja jos se kamera tuppasi tässä elokuvassa heilumaan, niin voin todentotta sanoa etten ihan oikeasti tiedä kun en kiinnittänyt huomioita. Jouduin keskittymään niin intensiivisesti tarinaan. Siitäkin voisin mainita, että elokuva on jopa häiritsevän poliittinen. Se ottaa kantaa hurrikaani Katrinan tapahtumiin ja jälkihoitoon, jäätiköiden sulamiseen, ihmisten eriarvoistumiseen USA:ssa. Minusta se jopa äityi liikaa romantisoimaan tuota  köyhyyttä, jossa Bathtubin ihmiset elivät. Ja kun he murtautuivat valtion hoivista takaisin pois, niin he vieläpä ikään kuin valitsivat köyhyyden. Kyllähän sinne oli puolivillaisesti koitettu jotain selviä negatiivisiakin elementtejä sijoitella, mutta ne tarjoiltiin ikään kuin sivulauseessa ja kuorrutettiin vielä pienellä vähättelyllä. Sitten palataan taas hieman kärjistettynä teemaan "Katsokaa kuinka hauskaa meillä on".

Lopputuomio

Ihan virkistävän erilainen pikkubudjetin elokuva, jolla vain valitettavasti olisi voinut olla entistäkin enemmän potentiaalia. Mutta hieman paistaa mm. läpi, että mustat näyttelijät puhuvat akateemisten ihmisten kieliopillisesti huononnettua tekstiä. Myös taiteellisuus/runollisuus ampuu liikaa yli. Jotkut ideat ovat hyviä, jotkut naurettavia. Kuten Hushpuppyn poimineen veneen kapteenin kertomus siitä, miksi tämä säilyttää jokaisen syömänsä kanakeksin kääreen. Ne muistuttavat häntä mikä hän oli sillä hetkellä kun söi kunkin keksin. Eeeeh.... Ehkä olen kärryillä, mutta c'mon...

Hyvä elokuva, mutta ehkä vähän väärässä seurassa lopulta Oscar-valintoja ajatellen. Ehkä poliittisuus/ajankohtaisuus kiedottuna sinänsä kiehtovaan ympäristöön + indie-status nostivat osakkeita valitsijoiden silmissä. Kuitenkin elokuvaintoilijoille ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ja mainitsenpa vielä etten ole nähnyt elokuvaa Where The Wild Things Are, mutta sen perusteella mitä olen siitä lukenut. Niin tämä tuntuu aika samanlaiselta. Kunhan vain mainitsin.

★★★☆☆