Kirjoittanut
Leffatuomari
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Tässä sitä jälleen ollaan. Kädessä oli ihan mukava infektio ja en yhdellä raajalla jaksanut kirjoitella, sillä yhden tekstin kohdalla olisi mennyt ikuisuus. Toisaalta myös tuo omaksuttu tahti oli jälleen vähän liian kova pala. Täytyisi löytää jonkinlainen tasapaino. Viime kerrasta olen katsonut n. 55 elokuvaa ja haluan niistä yhden nostaa välttämättä esiin.
Vaikea kuvitella, että on mahdollista tehdä yhtään parempaa koulumaailmaa ja oppilas - opettaja -suhdetta kuvaavaa filmiä. Elokuva kuvaa meille yhden luokan vuoden ajanjakson äidinkielessä eräässä Pariisin lähiön koulussa. Vaikka kyseessä on ranskalainen luokka, joka on täynnä lukuisia eri kulttuureja ja opetuksessa käsitellään hienoja ranskan kielen vivahteita, niin elokuva käsittelee myös hieman universaalimpia asioita jotka koskevat ihan meitä suomalaisiakin. Oppilaiden motivoiminen ja heistä huolehtiminen, sekä mm. jo mainostettu oppilas - opettaja -suhde. Elokuva perustuu Francois Begaudeun kirjaan, jonka hän kirjoitti kokemuksistaan opettaja samantyylisessä koulussa ja harvinaisesti kirjailija itse näyttelee elokuvassa pääosaa luokanopettajana. Ja jokainen oppilas on oikea oppilas, kellään ei ole näyttelijänkokemusta. Näin ollen tilanteesta tulee kenelle tahansa täysin uskottava kun etupulpetissa ei istu esimerkiksi Jennifer Lawrence.
Elokuva alkaa ensimmäisestä koulupäivästä ja opimme opettajan mukana tuntemaan hiljalleen oppilaita. Osa on opettajalle jo entuudestaan tuttuja ja osa ei. Pian on katsojalle selvää, ettemme tule poistumaan koulun tiloista tai astumaan muille tunneille. Tästä yhdestä luokasta muodostuu oma pieni maailma. Ja mikäkö elokuvassa on kaikkein parasta? Opettajamme ei ole virheetön ja kaikkitietävä pyhimys, eivätkä oppilaat ole mitään yksinkertaisia samasta puusta veistettyjä karikatyyrejä. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa historianopettaja tulee tämän meidän elokuvan äidinkielenopettajamme luo ja kysyy josko he voisivat äidinkielessä lukea jotain historianopetuksessa ajankohtaan sopivia kirjoja. Mutta opettajamme hylkää jokaisen ehdotuksen, sillä hänen mielestään nämä ovat oppilaille aivan liian vaikeaselkoisia. Eräässä tilanteessa hän kutsuu erästä oppilasta jälkeenjääneeksi jne. Opetustilanteissa on selvästi parhaimmillaan aistittavissa koska tilanne on karkaamassa käsistä opettajaltamme, hän ei onnistu oikealla tavalla purkamaan tilannetta vaan onnistuu pahentamaan sitä entisestään. Oppilaat alkavat entisestään kapinoimaan kun he huomaavat opettajan puheen sävystä kuinka tämä vähättelee heitä.
Elokuva tuntuu yksinkertaisesti summattuna äärimmäisen luonnolliselta ja se voitti Cannesissa Kultaisen palmun ja oli myös ehdolla parhaaksi ulkomaisen elokuvan Oscariksi. Mutta sen pystin vei yksi toinen suosikkini, nimittäin Lähtöjä. Josta tosin on myönnettävä, että elokuva on eittämättä parhaimmillaan ensimmäisellä katsomiskerralla ja osa sen vaikuttavuudesta karisee myöhemmillä kerroilla pois. Luokan ohjaajana toimi Laurent Cantet, joka käsittelee mielellään ihmisten välistä kanssakäymistä ja usein teemana on valta, sekä sen käyttö.
Luokka (Entre les murs 2008)
Vaikea kuvitella, että on mahdollista tehdä yhtään parempaa koulumaailmaa ja oppilas - opettaja -suhdetta kuvaavaa filmiä. Elokuva kuvaa meille yhden luokan vuoden ajanjakson äidinkielessä eräässä Pariisin lähiön koulussa. Vaikka kyseessä on ranskalainen luokka, joka on täynnä lukuisia eri kulttuureja ja opetuksessa käsitellään hienoja ranskan kielen vivahteita, niin elokuva käsittelee myös hieman universaalimpia asioita jotka koskevat ihan meitä suomalaisiakin. Oppilaiden motivoiminen ja heistä huolehtiminen, sekä mm. jo mainostettu oppilas - opettaja -suhde. Elokuva perustuu Francois Begaudeun kirjaan, jonka hän kirjoitti kokemuksistaan opettaja samantyylisessä koulussa ja harvinaisesti kirjailija itse näyttelee elokuvassa pääosaa luokanopettajana. Ja jokainen oppilas on oikea oppilas, kellään ei ole näyttelijänkokemusta. Näin ollen tilanteesta tulee kenelle tahansa täysin uskottava kun etupulpetissa ei istu esimerkiksi Jennifer Lawrence.
Elokuva alkaa ensimmäisestä koulupäivästä ja opimme opettajan mukana tuntemaan hiljalleen oppilaita. Osa on opettajalle jo entuudestaan tuttuja ja osa ei. Pian on katsojalle selvää, ettemme tule poistumaan koulun tiloista tai astumaan muille tunneille. Tästä yhdestä luokasta muodostuu oma pieni maailma. Ja mikäkö elokuvassa on kaikkein parasta? Opettajamme ei ole virheetön ja kaikkitietävä pyhimys, eivätkä oppilaat ole mitään yksinkertaisia samasta puusta veistettyjä karikatyyrejä. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa historianopettaja tulee tämän meidän elokuvan äidinkielenopettajamme luo ja kysyy josko he voisivat äidinkielessä lukea jotain historianopetuksessa ajankohtaan sopivia kirjoja. Mutta opettajamme hylkää jokaisen ehdotuksen, sillä hänen mielestään nämä ovat oppilaille aivan liian vaikeaselkoisia. Eräässä tilanteessa hän kutsuu erästä oppilasta jälkeenjääneeksi jne. Opetustilanteissa on selvästi parhaimmillaan aistittavissa koska tilanne on karkaamassa käsistä opettajaltamme, hän ei onnistu oikealla tavalla purkamaan tilannetta vaan onnistuu pahentamaan sitä entisestään. Oppilaat alkavat entisestään kapinoimaan kun he huomaavat opettajan puheen sävystä kuinka tämä vähättelee heitä.
Lopputuomio
Elokuva tuntuu yksinkertaisesti summattuna äärimmäisen luonnolliselta ja se voitti Cannesissa Kultaisen palmun ja oli myös ehdolla parhaaksi ulkomaisen elokuvan Oscariksi. Mutta sen pystin vei yksi toinen suosikkini, nimittäin Lähtöjä. Josta tosin on myönnettävä, että elokuva on eittämättä parhaimmillaan ensimmäisellä katsomiskerralla ja osa sen vaikuttavuudesta karisee myöhemmillä kerroilla pois. Luokan ohjaajana toimi Laurent Cantet, joka käsittelee mielellään ihmisten välistä kanssakäymistä ja usein teemana on valta, sekä sen käyttö.
Kommentit
Lähetä kommentti