Krampus (2015)

Heitetään välipalana tämmöinen jutustelu, vaikka leffan katsoin julkkarina. Eli siitä on varmaan joku 2,5 viikkoa.

Eli tuolla Saksan ja saksaa puhuvien alueella Krampus on Pyhän Nikolauksen aka. Joulupukin vastakohta. Jos olet ollut tuhma, niin Krampus tulee vierailulle. Leffan tapauksessa tulee ja tappaa. Tässä elävässä kuvassa eripurainen suku on kokoontunut viettämään joulua saman katon alle, mutta sitten puhkeaa iso lumimyräkkä. Sähköt ja kaikki yhteydenpitovälineet ulkomaailmaan katkeavat ja koko lähiö vaikuttaa autiolta. Sitten alkaa tapahtua kummia.

Traileri ei herättänyt posiitivisia viboja. Enkä ole varsinaisesti kauhuelokuvien suoranainen ystävä ja tällöin niitä katsoessa pitää yrittää heittäytyä analyyttiseksi. Tarkkaillaan kuvaustyyliä, kameran liikettä ja elokuvan rytmitystä. Omalta kannaltani pahinta on hidas säikäytys, jossa kamera on staattinen ja näemme kaiken päähenkilön silmien kautta. Tai kuten vaikkapa Hohdon käytävillä, jossa se on välittömästi pojan takana. Crimson Peak aiheutti tässä taannoin aikamoista niskavillojen pystyyn pomppaamista ihan leffan alussa.

"They´re coming to get you Barbara".

Elokuva sisältää pitkälti C-kaartin näyttelijöitä, jotka ovat lähinnä tuttuja sivuosista erinäisistä is
ommista elokuvista. Toki Toni Collette on ollut Oscar-ehdokkaanakin ja on kaartin nimekkäin. Joskin Adam Scottin nimikin on ainakin jonkinlaisessa nousussa ja mies erottuu tässä seurassa edukseen. Näyttely on ihan mukiinmenevää, mutta ehkä se olisi voinut olla vahvempaa toiminta- ja jännitys/kauhukohtauksissa. Tai sitten se on tahallaan vähän ontuvaa, en ole täysin varma.

Ennakkoon ajattelin myös, että kenelle tämä oikein on tarkoitettu. Koska tämähän on lähtökohtaisesti jouluinen kauhukomedia, eli pieni sekasotku. Vähäkään elokuvia nähneelle tämä ei ole lähelläkään pelottavaa. Liekö syynä se, että tämä pelottelija on jumalaton erikoistehostemöhkäle ja bassot lyö niin maan perkeleesti aina kun tuosta möhköstä lähtee pienikin ääni. Komediapuolella tarjotaan parit kevyet pikahörähdykset elokuvan alkupuolella, mutta loppua kohti mennään ei-hauskan parodian puolelle. Äidit toteaa pipariukoille, että you ain't gonna kill my kid ja ampuu näitä haulikolla. Jotain tuollaista todella uniikkia, kuten myös tämä saksalainen isoäiti, joka on kuin suoraan kliseiden oppikirjasta.

Havaitsin muuten mielenkiintoisen ristiriidan. Suomessa elokuva on tietääkseni K16, mutta jenkkilässä PG-13. Eli tällöin Suomessa tämän pitäisi olla K12 ja sieltä sitä sopivampaa kohdeyleisöä olisi ehkä ollut kaivettavissa. Mene ja tiedä mitä sitten joku 12-vuotias suomalainen tästä olisi ajatellut, toki onhan se jo lähes yläkouluiässä. Itse taisin jotain kymmenen vanhana tapittaa jäykkänä jo jotain Jurassic Parkkiakin, mutta ainakin Deep Blue Sean olisi voinut jättää katsomatta. Silti jotenkin nuorena ala-aste ja yläaste -iässä tuli kulutettua kauhuelokuva varmasti enemmän kuin nyt aikuisiällä on tullut katseltua. Tosin sitten siinä jossain vaiheessa katsoin Painajainen Elm Streetillä ja en valehtelematta halunnut enää sen jälkeen nähdä kauhuelokuvia, tai edes ko. elokuvan kantta. Luokkakohtaus kun ihan keskellä päivää se tyttö näkyy ruumispussissa luokan ovensuussa. Hyi helvetti ja kuinka nerokasta, koska eihän katsoja tuohon ole varautunut. Siinä kohden ei ole muistaakseni mitään vaaran merkkejä tai varoituksia ilmassa ja katsojan "puolustus on alhaalla". Leffan olen siis nähnyt vain kerran ja katsomiskerrasta aikaa varmaan joku 12-13 vuotta. Scarred for life. Mutta kyllä tässä on jo comeback tehty myös kauhuleffojen katselun pariin, ja vielä on yöunetkin säästyneet. Joku päivä katson tuon ja ne muutkin sarjan leffat.

Mutta niin, kaikesta negasta huolimatta Krampus on kuitenkin passelia viihdettä, vaikkei tämä ehkä varsinaiseksi kulttielokuvaksi ylläkään. Se ei vain onnistu olemaan riittävän yhtenäinen, vaan kässäri roiskii vähän sinne ja tänne ja en ainakaan itse tiennyt oikein mitä ajatella. Joten lopetin ajattelemisen.

★★☆☆☆