Tappajan näköinen mies (2016) - Arvostelu

Elokuva perustuu Matti Röngän dekkariin Tuliaiset Moskovasta. Lisäksi elokuvaa on edeltänyt kahdeksanosainen Tappajan näköinen mies TV-sarja, joka puolestaan perustuu Röngän muihin Viktor Kärppä -tuotoksiin ja sarjan oikeudet on myyty esim. Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Mutta ei tarvitse kantaa huolta mikäli hyppää Kärpän maailmaan mukaan vasta tässä elokuvassa, sillä leffa toimii vallan mainiosti itsenäisenäkin tuotoksena. Tosin se sai allekirjoittaneen kiinnostumaan myös TV-sarjan katsomisesta. Leffan itsenäisyydestä kertonee myös se, että vasta jälkikäteen tajusin tuon TV-sarjan olemassaolon.

Mutta juonen lähtökohdat... Viktor Kärppä (Samuli Edelmann) on toiminut Neuvostoliitossa Spetsnaz joukkojen sotilaana, mutta on sittemmin muuttanut Suomeen ja Helsinkiin. Kärppä haluaisi keskittyä olemaan perheenisä ja pyörittämään rakennusyritystään, mutta Viktor tuntee liikaa merkittäviä ihmisiä lain molemmilta puolilta. Joten kun Venäjän uusi naispresidentti saapuu Suomeen vierailulle ja hänen henkeään uhataan, niin Kärppä joutuu tahtomattaan niin Supon kuin Venäjän mafiankin pyöritykseen. Pelastaakseen päivän Kärpän on turvauduttava ystäviensä apuun, eli vitsikkääseen rikospoliisiin Teppo Korhoseen (Martti Suosalo), sekä veljeensä Alekseihin (Ville Haapasalo).

Traileri ei ollut mahdottoman vakuuttava, etenkin kun se päättyi "dramaattisiin" sanoihin "Kärppä on terroristi". Se ei sarjaa seuraamattomalle toiminut alkuunkaan. Mutta itse elokuva yllätti positiivisesti. Siinä oli kansainvälistä otetta, joten voisi kuvitella että sen oikeudet kelpaavat myös ulkomaille. Suosalon ehkä hieman elämään kyllästynyt poliisi sitten oli se perinteinen suomalaisissa sarjoissa oleva komedian lähde viisastelullaan, vitseillään ja huomioillaan.

Etsin leffaa mihin tätä voisi verrata, mutten oikein äkkiseltään keksi ja en viitsi alkaa ihan etsimään. Mutta sanotaanko näin päin, että voisin nähdä Kärpän roolissa aika helposti Liam Neesonin. Ehkä se olisi hieman auttanutkin, sillä leffa jäi parissa avainkohdassa turhan pliisuksi. Nimittäin ainoa kunnon tappelukohtaus Edelmannin osalta jäi vähän kömpelöhkön näköiseksi ja siihen päälle stoorin ratkaisussa on dramaattiset ainekset olemassa paperilla, mutta jotenkin se vaan jäi vajaatehoiseksi. En yleensä liikaa vaivaa päätäni näillä, mutta Haapasalon näytteleminen on siinä rajoilla meneekö läpi ja sekin sitten varmaan osaltaan vaikutti. Eikä elokuva myöskään ehdi uskottavaa tunnesidettä muodostaa veljesten ja katsojan välille, mikä on ihan ymmärrettävääkin.

Mutta noiden pointtien vuoksi vastentahtoisesti tipautin seiskan haituville, sillä tosiaankin tykkäsin leffasta ja ehdottomasti seuraavalla kerralla kun sarja tulee töllöstä, niin tiiraan sen. Voi myös huoletta suositella tutuille.

★★★☆☆