Pinocchio (1940)

Cliff Edwards aka Ukulele-Ike

Tähti toiveen toteuttaa, toivoa näin kaikki saa, unelmasi suurimmat se aikaan saa. Tällä Oscar-palkitulla laululla alkaa tarina Pinokkiosta, yksinäisen sepän veistämästtä puunukesta, joka herää henkiin ja jonka hartain toive on muuttua ihka oikeaksi pojaksi. Alkuperäinen tarina on italialaisen Carlo Collodin käsialaa vuodelta 1883. Toisin kuin Lumikki, niin tarina oli hyvin yksityiskohtainen ja Pinokkio oli alunperin varsin epäinhimillinen kiusankappale, joka koki traagisen lopun ketun ja kissan käsittelyssä. Joten Disney muokkasi hahmoja, sekä tarinaa heille sopivampaan suuntaan ja alkuperäisessä tarinassakin esiintyneen sirkan roolia kasvatettiin merkittävästi. Lumikissa kääpiöt toistivat sattumalta parikin kertaa vanhaa englantilaista kiertoilmausta kirosanalle, eli "Jiminy Cricket", joka nykyään tunnetaan Samu Sirkan englanninkielisenä nimenä.

Elokuvan alkuperäinen budjetti arvioitiin jälleen kunnioitettavasti alakanttiin. Arvio kun oli nykyrahassa n. 8,5 miljoonaa dollaria ja lopulta se maksoi 42 miltsiä. Jännitetään missä vaiheessa alkaa budjettiarviot pitää kutinsa... Tuolla hintalapulla elokuva oli yksi aikansa kalleimpia.

Hintalapun tosin ymmärtää elokuvaa katsoessa. Ruotsalainen Gustaf Tenggren ensinnäkin palkattiin vastaamaan elokuvan eurooppalaisesta yleisilmeestä. Ruudulla näkyi paljon, paljon enemmän erinäisiä yksityiskohtia Lumikkiin verrattuna ja nähtiin jopa useampi "kamera-ajo", sekä leffan alussa yksi kappale Disneyn lyhytanimaatioissa usein nähtyjä POV-kuvakulmia. Eli katsoja näki hahmon silmien läpi saman, minkä hahmo itse näki. Ymmärtääkseni elokuvassa oli myös ensimmäistä kertaa mukana erillinen efekteistä vastaava animaattoritiimi, joista yksi rypäs käytti esimerkiksi kokonaisen vuoden työstäessään elokuvan vesiä.

Richard Percy "Dickie" Jones

Ääninäyttelijäksi puolestaan pestattiin ensimmäinen tähti kun Samu Sirkan ääneksi valittiin Cliff Edwards, jonka tunnetuin kappale Pinokkion avaavan When you wish upon a starin ohella on Singin' in the rain. Pinokkion ääninäyttelijäksi haluttiin lapsi ja roolin sai 12-vuotias lapsinäyttelijä Dickie Jones, joka myöhemmällä urallaan profiloitui B-luokan westernien tähtenä. Keiju ja Geppetto puolestaan muokattiin myös ulkonäöllisesti muistuttamaan ääninäyttelijöitään, eli Evelyn Venablea, joka on salaa varmasti kaikille tuttu, sekä saksalaista Christian Rubia.

Evelyn Venable toimi Columbia Picturesin vanhan logon mallina

Itse elokuva sisältää jälleen Lumikin tapaan paljon opetuksia ja moraaliarvoja. Kuten että lasten on käytävä koulua, ei saa valehdella ja oikotietä onneen ei ole. Sen sijaan aavistuksen hätkähdyttävää nykysilmin on se, että elokuvassa poltettiin sikareita ja juotiin oletettavasti olutta. Eivätkä suinkaan vain aikuiset hahmot, vaan myös Pinokkio ja tuhmasti käyttäytyvät lapset harrastivat samaa "Pleasure Islandilla". Nykyäänhän tupakoiminen on kohtuu harvinaista ihan aikuistenkin elokuvissa. En vain oikein muista miksi. Onko se vain muodostunut kirjoittamattomaksi säännöksi, että jos ei ole välttämätöntä, niin älkää hei viitsikö. Vanhoissa leffoissa on vuoroin tupakkia ja vuoroin drinkkiä kädessä. Toki tupakin pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei ollut tietoa ja drinkki oli eräänlainen statuksen, sekä sivistyneisyyden kuvaamisen väline.

Christian Rub

Pinokkion tullessa levitykseen, se sai erinomaisia arvioita ja oli ensimmäinen elokuva, joka voitti Oscarin sekä parhaasta laulusta, että parhaasta sävellyksestä. Mutta sen riemumarssia ulkomaille rajoitti toinen maailmansota, mikä vaikeutti ja katkoi jakeluyhteyksiä Eurooppaan, sekä Aasiaan. Eikä toki Ameriikassakaan normikansalla liikaa täytettä lompakosta löytynyt. Pinokkio alkoi tuottaa voittoa vasta viisi vuotta julkaisunsa jälkeen, mutta nyttemmin se on ehtinyt pitkässä juoksussa jo tuottaa 84 miljoonaa dollaria.

Pinokkiosta tuskin voisi puhua mainitsematta elokuvan söpöä kissanpentua Figaroa, joka oli myös Walt Disneyn suosikkihahmo. Joten Minni Hiiren spanieli sai tehdä tilaa kissimirrille, joka sitten pääsi esiintymään erinäisiin lyhytanimaatioihin ja jonka voi edelleen tavata säännöllisen epäsäännöllisesti sarjakuvista, sekä Disney Channelin tuotoksista.

Figaro

Olen tämän pari kertaa lapsena nähnyt ja pelkäsin tuolloin valaskohtausta siinä määrin, etten sitä yksin suostunut katsomaan. Tekijät olivat myös pari jabia näyttelijöitä kohtaan heittäneet sekaan hyvässä hengessä. Kettuhan totesi ensin Pinokkiolle tyyliin, ettei sinun tartte koulua käydä, koska sinusta tulee näyttelijä. Mutta myöhemmin kun Pinokkio ymmärsi tulleensa petkutetuksi, hän totesi että näyttelijöidenkin pitää käydä koulussa. Toisen jabin vähemmän yllättäen ehdin jo unohtaa, vaikka katsoin leffan juuri äsken.

Pinokkio on kaikkinensa valloittava, lämmin ja Lumikkia synkempi moraalinen tarina, joka myöskin kuuluu jokaisen elokuvaystävän yleissivistykseen. Tekniseltä toteutukseltaan se on selvästi ummikonkin silmin Lumikkia parempi, sekä tarina on kaikkineen kypsempi ja tavallaan hieman kokonaisempikin. Mutta jostain syystä en vain saa siitä siltikään Lumikkia parempaa. Ehkä pieni väsy iski siinä kun siirryttiin muusta tarinasta hieman irralliselta ja turhan uskomattomalta tuntuvaan valasosaan, vaikka nyt onkin sadusta kysymys ja juoneen toisaalta kuuluu jo henkiin herännyt puinen marionettinukke, sekä puhuva sirkka ja muuta uskomatonta. Toisaalta se kohtaus oli kuitenkin niin vaikuttavasti toteutettu, että ymmärrän samalla täysin miksi sen pitää olla mukana, eikä tilalle oltu kehitelty mitään muuta. En usko että tälläkään kertaa säilyivät kaikki istuimet kuivina.

★★★★★