Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Doria etsimässä (2016) - Arvostelu

Ohjaus: Andrew Stanton, Angus McClane
Kässäri: Andrew Stanton, Victoria Strouse
Kuvaus: Jeremy Lasky
Musiikki: Thomas Newman
Genre: Animaatio, seikkailu
Julkkari: 26.8.2016
Valmistusmaa: USA
Kesto: 97 min.
Päärooleissa: Ona Kamu, Tom Pöysti, Pertti Sveholm, Sampo Kovalainen, Jukka Puotila, Anna-Maija Tuokko
Ikäraja: 7

Lähtökohdat ja odotukset

Pixar on vuosien varrella kehkeytynyt animaation saralla synonyymiksi laadulle. Kypsille ja näteille elokuville, jotka edustavat kaikin puolin alansa terävintä kärkeä toimien jopa suunnannäyttäjinä. Lafkalla on vain kaksi selkeästi heikompaa leffaa CV:ssään oikeasti heikko Autot 2 ja sitten mielikuvitukseton Kunnon dinosaurus. Sitten on vielä omissa kirjoissani väliinputoajana Ötökän elämää mikä oli kyllä nätti, mutta mielestäni loppupeleissä hieman köyhä ja persoonaton. Monsters University on vielä näkemättä. Sattumoisin nuo heikommat pätkät ovat syntyneet sen jälkeen kun Disney osti Pixarin. Oston jälkeen on ainakin selvää, että Pixar on luonut elokuvia kiihtyvään tahtiin ja suunnitelmallisesti. Eli tarkoitus on tehdä joka vuosi yksi elokuva ja joka toinen vuosi tämä tehtävä elokuva on jatko-osa. Syntyykö sitten enää sitä vanhaa laatua samaan malliin kun lähdetään pakottamaan asioita, mutta bisnes on bisnestä.

Doria etsimässä on jatko-osa Nemoa etsimässä -elokuvalle, mikä on Pixarin kaikkien aikojen menestyselokuvia, joten saappaat ovat isot täytettäviksi ja odotukseni olivat isot. Ja ennakkoon ajatellen riskiä otetaan siinä, että sivuhahmo astuu nyt pääosaan. Se on ehkä viehättänyt katsojaa sen rajatun ajan, mitä se oli alkuperäisessä elokuvassa läsnä, mutta nyt sen sitten pitäisi oikeasti herättää katsojassa tunteita ja vangita mielenkiintomme 1,5 tunniksi. Toki siinä on enemmän potentiaalia työntää hyvä elokuva ulos, koska Dorin tarina on jäänyt suuremmilta osin kertomatta. Puhumattakaan jo valmiista kohdeyleisöstä kun edellinen osa toimi parhaana markkinointina. Mutta leffahistoriasta löytyy esimerkkejä epäonnistumisista. Animaation puolella en esim. itse pitänyt Saapasjalkakissa -elokuvasta, jolla lypsettiin Shrek-franchisen nimellä vielä viimeiset roposet katsojilta kun oli selvää, ettei itse Shrekia ja Aasia saada enää kankaalle. Leffan alussa vielä nauratti ja viihtyi, mutta lopulta hahmo ei vain kestänyt valokeilan paistetta kovinkaan pitkään ja käsi hakeutui kelausnapille.


Käsikirjoitus ja dialogi 7-

Andrew Stanton on Pixarin vanhaa kaartia, joka on ollut ekasta Toy Storysta lähtien mukana ja hän myös ohjasi, sekä oli yksi kolmesta käsikirjoittajasta Nemoa etsimässä -elokuvassa. Kumpikaan näistä kahdesta muusta kaverista ei ole Dorissa mukana, vaan uutta verta tuo uusi nimi Victoria Strouse. 1999 Victoriasta odoteltiin jotain ja naisella itsellä oli haluja käsikirjoittaa, ohjata ja näytellä itse, mutta ainakin leffa CV on hyvin ohut toistaiseksi. Käsikirjoituksiin ei kai vain ole napattu kiinni, vaikka jotain on jopa ollut mukana näissä Black List -listauksissa. Mutta nyt hän on ilmeisesti jonkun suosioon noussut Disneylla, sillä Strouse rustaa myös tulevan live action Helinäkeiju -elokuvan käsikirjoitusta. Victorian isä on säveltäjä Charles Trouse, joka on esimerkiksi tuttu musikaalista Annie.

Doria etsimässä on oikeastaan tasan samanlainen elokuva kuin Nemoa etsimässä. Lähimuistinmenetyksestä kärsivä Dori joutuu leffan alussa eroon vanhemmistaan ja etsintä alkaa. Sitten hypätään eteenpäin ja Dori joutuu eroon Nemosta, sekä tämän isästä. He alkavat etsiä Doria, joka etsii vanhempiaan ja jälleen ihmisilläkin on näppinsä pelissä. Eli ei mitään uutta, vaan vanha konsepti käytössä ja on selvää mitä lopussa tulee tapahtumaan. Eikä valitettavasti edes se matka muodostu mitenkään unohtumattomaksi. Särmää on laskettu avausosasta, jossa "näimme" Nemon äidin kuoleman, sekä mm. pelottavia haikaloja. Tämä elokuva on turvallinen, tylsä ja laskelmoitu. Komediaakaan ei ole liikoja. Ilmeisesti jatkuvasti höpöttävän Dorin itse kuuluisi olla päähauskuuttaja.

Näyttelijät ja roolihahmot 6,5

Katsoin suomenkielisen version ja minun mielestäni Dori on lähinnä ärsyttävä pälpättäjä. Sen kai pitäisi olla höpsö ja suloinen, mutta 1,5 tuntia hänen seurassaan on liikaa. Toki en ole koskaan ollut tälläisen Woody Alleniin kallellaan olevan komedian suurin fani. Täten en usko, että Ellen DeGeneres Dorin äänenä olisi huomattavasti elokuvan tasoa parantanut, joskin hänen hieman matalampi äänensä olisi ollut ehkä kevyempi korvilleni. Sekä hän teki kyllä erittäin huomaamattoman hyvää työtä jo avausosassa.

Doria yritetään piristää, ja onnistutaankin, uusilla sivuhahmoilla. Näistä mieleenpainuvin on Hank-tursas, jota suomenkielisessä versiossa esittää hyvin Pertti Sveholm. Suomiversiossa meillä on Paula Vesala, ainakin amerikkalaiset saavat Sigourney Weaverin. Ja onhan tuo alkuperäiscast jälleen kovaa luettavaa ja vanhoja ääniä täydentävät mm. Ed O'Neill, Diane Keaton, Idris Elba, Dominic West, Eugene Levy, Ty Burrell, Bill Hader, Kate McKinnon ja Willem Dafoe.

Audiovisuaalinen kokemus 7+

En oikein pidä liiallisesta äänillä kikkailusta. Välillä mutistaan heikommalla volyymilla, jolloin joutuu jo tosissaan kuuntelemaan, että saa selvää. Etenkin kun musiikki tuntui vähän työntyvän taustalta esiin liiankin kovana puheen yli. Sitten vielä kun action pärähtää käyntiin, niin saman hahmon ääni on ihan eri sfääreissä ja kutittelee korvavaikkuja. Tässä sitä harrastettiin oikein urakalla suomiversiossa ainakin. Eihän tuommoisen ainakaan heikosta äänimiksauksesta luulisi johtuvan.

Totutusti leffa on nätti kuin mikä ja 3D:nä varmasti vielä näyttävämpi. Mutta en tiedä näyttääkö se siltikään selkeästi paremmalta kuin Nemo, joka on kuitenkin tehty jo 2003. Eka Ice Agehan tehtiin 2002 ja se oli kaukana Nemon tasosta hahmojen ollessa kulmikkaita ja animaationkin jättäessä toivomisen varaa. Joten Pixar oli tosiaan tuolloin kehityksen etunenässä ja ehkä jopa johtaen sitä. Toki japanilaisetkin osaavat tietokoneanimaation nimittäin 2005 ilmestynyt Final Fantasy 7: Advent Childen Complete on edelleen hetkittäin jopa käsittämättömän kaunis ja realistinen. Mitä nyt leffa ei oikein auennut kun en ko. peliä ole pelannut ikinä. Mutta siis onko enää hirveästi varaa parantaa animaation jälkeä ylipäänsä? Miksi amerikkalaiset isot studiot eivät ole kiinnostuneita tekemään enemmän reaalimaailmaan sijoittuvaa animaatiota? Kyllä sieltä nyt lapsillekin saisi materiaalia. Ehkei täällä lännessä ole kuitenkaan niin isot markkinat tälläisille ei-lapsille sopiville animaatioille. Joten Grave Of The Firefliesin kaltaiset teokset, jotka viimeistään todistavat animaation olevan tosissaan otettavaa taidetta joka voi koskettaa, jäävät syntymättä. Siitä on hetki vierähtänyt kun on leffan ansiosta väännetty itkua vielä 5-10 minuuttia sen loppumisenkin jälkeen. Animaatioissa sitä ei ollut tapahtunut edes lapsena.

No onko se nyt katsomisen arvoinen?

Doria edeltää Oscar-ehdokkaalta haiseva lyhytanimaatio Piper, joka on erittäin hyvä. Vaikkakin sekin on tarina joka on erilaisessa muodossa kuultu ja katsottu useasti. Välillä pitkinä ja välillä lyhyinä elokuvina.

Dori ei tarjoa mitään isoja mieleenjääviä hetkiä, muttei se myöskään tarjoa mitään huonoa. Se on turvallinen ja liian tarkkaan laskelmoitu rahasampo, josta puuttuu sydäntä ja ripaus mielikuvitusta.

Samantyyppisiä elokuvia

Kommentit