Love & Friendship (2016) - Arvostelu

Manipuloiva miestennielijä Lady Susan Vernon saapuu tyttärensä kanssa tuttavien luo vierailulle ja toivoo löytävänsä rahakkaan miehen yksinkertaisena pitämälleen tyttärelle, jonka siivellä myös Lady itse voi elää leveästi.

Genre: Pukudraama, komedia
Ohjaus: Whit Stillman
Käsikirjoitus: Whit Stillman perustuen Jane Austenin romaaniin Lady Susan
Päätähdet: Kate Beckinsale, Xavier Samuel, Chloë Sevigny, Tom Bennett

Kesto: 92 min.

Minulla on viha-rakkaussuhde yläluokkaisiin "intellektuelleihin" elokuviin ja pukudraamoihin. Sama koskee oikeastaan vaikkapa Shakespearea. Jos näitä lähtee toteuttamaan ryppyotsaisena liian vakavalla otteella ja omahyväisyydellä, niin se kyllä näkyy yleisölle ja ainakin minä menetän väistämättä mielenkiintoni. Siinä on dialogin ja tarinankin koostamisen kohdalla aina miettimistä, että esitätkö kaiken vain sellaisenaan. Vaikka se olisi kuinka briljanttia, niin fakta on se, että teksti on vanhentunutta ja moniko oikeasti ymmärtää sitä dialogia koko ajan kun se esitetään alkuperäisenä? Itse olen ainakin englanniksi melko heikoilla jäillä kun niitä sanoja alkaa tulla tiheällä volyymilla. Joten katsotaan miten ryppyotsaisesti ja millaisella selkeydellä Jane Austenin huhutusti 1794 kirjoitettu, mutta vasta 1871 julkaistu, Lady Susan on onnistuttu tuomaan valkokankaalle.

Hyvää

Alku lupaa hyvää kun krediitit ilmestyvät ruutuun kepeästi musiikin tahdittamana ja ensimmäisen kohtauksen maisemat, sekä rakennukset ja kostuumit ovat komeita. Kaikki uudet hahmot esitellään lyhyesti ennen heidän ensimmäisiä kohtauksiaan hieman samantyylisesti kuin kirjassa, tai vanhassa elokuvassa ikään.

Elokuva on hyvin näytelmämäinen. Kamera on usein hyvin staattisessa tilassa, sekä mielenkiintoisesti kuvauskulmat ovat tarkoituksella juuri hiukkasen epätäydellisiä. Kamera on usein nurkassa, tai oviaukossa. Hahmot kävelevät sisään ja ulos kuvasta, sekä useimmiten he ovat läsnä keskusteluissakin samassa kuvassa ilman leikkauksia lähikuviin. Myöskin valaistus vaikuttaisi olevan suuremmilta määrin ihan vain luonnonvaloa, tai vähintään sitä jäljittelevää.

Jos ääniraidassa kuuluisi yskintää, voisi välillä kuvitella olevansa teatterissa.

Love & Friendship sisältää kohtalaisesti huumoria, mutta se on hyvin kevyttä mikä aiheuttaa lähinnä vain hymähdyksiä. Tom Bennettin esittämä yksinkertainen maanomistaja Sir James Martin vastaa pääosin komiikasta, sillä hänen hahmonsa on kömpelö kuin mikä ja tyhmä kuin saapas. Martin on sen tason puupää, että herneetkin ovat "tiny green balls". Toki asian voi nähdä niinkin, että hän yrittää epätoivoisesti sopia omaan yhteiskuntaluokkaansa tiukasti lokeroidussa yhteiskunnassa.

Jälleen kerran yhtenä tarinan moraalina on, etteivät korea ulkonäkö, kaunis ja tehokas ilmaisutaito, sekä korrekti käytös eivät pelasta jos ihminen on sisältä ruma. On nimittäin sen verran kovan tason kaksinaamaisuutta, onnenonkijuutta, ylemmyyttä ja itsekkyyttä piilotettuna puhetulvan rivien väliin. Lady Susan manipuloi kaikkea mahdollista ja toteaa kerran kiinni jäätyään kuinka "faktat ovat kauheita asioita". Niitä ei hänkään pysty enää selittämään omaksi edukseen. Beckinsalen hahmo onkin todellinen miestennielijä ja nainen on rooliinsa erittäin sopiva. Juonikin etenee aikamoisiin mittoihin kun äiti, tytär ja tuttavat pelaavat kaikki vähän omia sosiaalisia suhdepelejään. Eipä sitä tuohon aikaan tainnut olla muutakaan tekemistä kuin sosiaaliset seurapiirit, jos siis fyffeä oli ja pinnallisuusvaatimukset täyttyivät sivistyksen ja taustan osalta.

Huonoa

Leffa jätti katsojansa kuitenkin valitettavan kylmäksi, oikein mistään ei saa kunnon otetta alkaen vaikkapa ihan miljööstä. Dialogi sisältää liian suuria sanoja ja puhetta tulee tukahduttavalla tiheydellä ja paikka paikoin oli näyttelijöilläkin ongelmia saada tuo lauseiden rekkalasti purettua ulos riittävän luonnollisella ja vaivattomalla rytmillä. Todellakin liikaa perusteetonta tyylittelyä, mitä aina hieman pelkään. Tosin tämä oli varmasti elokuvan tarkoituksenakin, että Lady Susan hämää ja selittää myös katsojan nurin samoin kuin hän teki muille hahmoille. Ja sitä on tekijöidenkin puolella pelätty, koska aina tasaisin väliajoin Lady Susan selittää suoraan uskotulle ystävälleen kaikki aikomuksensa ja motiivinsa huomattavasti selkeämmin sanankääntein.

Jokin tässäkin vain jättää kylmäksi.

Viimeksi mainittu ei ole ajallisesti ja kerronnallisesti kovinkaan mainio ratkaisu. Ennemmin olisi kannattanut huolellisemmin viilata ja hioda noita alkuperäisiä hämäyksiä, jolloin näitä auki selityksiä ei olisi tarvittu ollenkaan. Jos niitä olisi nytkään tarvittu, sillä olisihan se ollut siistiä huomata itsekin tulleensa vedätetyksi. Tai olla ylpeä jos olisi nähnyt savuverhon takaa Lady Susanin kulloisetkin tarkoitusperät. Samalla olisi säästynyt lisäaikaa tehdä tarinasta eheämpi ja tuoda hahmoja lähemmäksi katsojaa. Sillä nyt hahmot jäivät aika vieraiksi ja elokuva sisälsi paljon melko irralliselta toisistaan tuntuvia kohtauksia ja leffa jätti tässäkin osin katsojansa kylmäksi, sekä tunnelman jäykäksi.

Tuomio

Elokuvan loppu palkitsee kärsivälliset katsojat, sillä toiseksi viimeinen kohtaus Sir James Martinin, sekä rouva Johnsonin välillä on selvästi elokuvan paras ja hauskin, mutta sitä ei ymmärrä jos ei ole jaksanut ensin katsoa koko elokuvaa. Ja se on kieltämättä hieman haastavaa, koska tämä valitettavasti jää b-tason pukudraamaksi, jossa alkuperäisen kirjan tapahtumat vain kerrotaan kuivasti ilmi. Romantiikka on kuivatettu pois ja jäljelle jää käytännöllisyys.


Näyttely 7
Audiovisuaalinen elämys 6,5

Juoni/käsikirjoitus 7
Lähtökohdat ja teema 7
Uudelleenkatseluarvo 6,5
Legenda-arvo 5
Viihde 6,5
★★★☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: The House of Mirth, A Room with a View, Howards End, Sense and Sensibility (1995), The Other Boleyn Girl