Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus (2016) - Arvostelu

Löytölapsi Juurakko tahtoo tietää mistä kaikki oikein tulevat ja mikä on kaiken salaisuus, joten hän suostuttelee vastentahtoisen Röllin mukaansa matkalle kohti mystistä paikkaa nimeltä Kaikkien aikojen alku.

Genre: Lastenelokuva, seikkailu
Ohjaus: Taavi Vartia
Käsikirjoitus: Taavi Vartia
Päätähdet: Allu Tuppurainen, Linnéa Röhr

Kesto: 80 min.

Valtaosa 80-90 -luvun lapsista kasvoi Röllin parissa. Alunperinhän Allu Tuppurainen loi Röllin ensin kuunnelmien ja lastenlaulujen hahmoksi, mutta pian v. 2006 Suomen suosituimmaksi satuhahmoksi valittu hirmuinen Rölli alkoi viihdyttää lapsia Pikku Kakkosella esitetyn TV-sarjan muodossa. Isoja teemoja tuolloin olivat oman erilaisuuden hyväksyminen, luonnon arvostaminen, uteliaisuuteen kannustaminen ja omien pelkojen kohtaaminen. Elokuvakankaalla tämä on Röllin viides esiintyminen ja toinen Rölli-elokuva minkä olen itse nähnyt. Olin vuonna 2001 täydellistä kohdeyleisöä kun Olli Saarelan ohjaama mainio Rölli ja metsänhenki valtasi valkokankaat. "Juhlat alkakoon, alla kuutamon". Tuo biisi soi urakalla radiossakin saakka ja elokuvan olen kolmisen kertaa aikojen saatossa nähnyt. Odotin ihan innolla tätä uutta elokuvaa ja sen tarjoamaa nostalgiatrippiä lapsuuteeni.

Hyvää

Allu Tuppurainen on edelleen hyvässä iskussa pahan temperamentin omaavana Röllinä, vaikka ikää eittämättä alkaakin jo olla. Kankeat, kirjakieliset lauseet tulevat luontevasti ja lumoavalla rytmillä ulos kerrassaan vaivattomasti, sekä persoonallisesti. Rooliin on kerrassaan mahdotonta kuvitella ketään muuta ja täytyypä muistaa vaikkapa Youtubesta katsoa olisiko joku sortunut kulttuuritekoon ja laittanut edes pari Pikku kakkosen ajan Rölliä muiden iloksi. Vai jos noita jaksoja kaupitellaan boksina, niin kehtaisiko sitä aikuinen ihminen ostaa. Muista näyttelijöistä Vesa Vierikko hauskuutti yleisöä muistettavassa pikkuroolissa kamelin äänenä. Tuotantoyhtiön tyttö Juurakkona on sitä tasoa kuin lapselta sopiikin odottaa, eli sitä "Risto Räppääjä -tasoa".

Rölli kalassa valon ja värien keskellä lehtimetsässä.

Laulut olivat kivoja ja ne olisivat voineet olla elokuvan suola, mutta kautta likaisten varpaitteni, miksi ne olivat niin järkyttävän lyhyitä? Muukin musiikki oli ihan ok-tasoa. Joskin ehkä mitään kovinkaan omaperäistä, tai yhtenäistä soundia ei elokuvalla ehkä loppukädessä ollut. Yritettiin luoda sellaista ison fantasiaseikkailun tuntua mahtipontisella musiikilla, mutta ei siinä ihan täysin onnistuttu. Hieman itseäni hauskuutti parissa kohdassa kuultu länkkärityylinen musiikki.

Lisäksi tietokoneanimaatio, eli CGI, olisi voinut helposti olla huonompaakin. Oikeastaan suomalaiseen lastenelokuvaan se näytti ihan hyväksyttävältä pääosin. Mutta silti jatkoa tähän tulee alempana.

Huonoa

Tämä on hyvä esimerkki perkeleestä nimeltään CGI. Rajallisella budjetilla tähän on haettu suureellista fantasiaseikkailun tuntua tietokoneiden kautta, mutta kun se ei toimi. Elokuvan budjetti on isohko 2,2 miljoonaa euroa ja ei ole vaikea arvata lopputuloksen perusteella mikä sitä budjettia on syönyt aiheuttaen esim. aika pitkän jälkituotannon. Tarina on jäänyt täysin toissijaiseksi ja se on pelkkä kappale, jolla Rölli ja Juurakko saadaan erilaisiin irrallisiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Kaiken huipuksi kaikki merkittävämmät sivuhahmot ovat myös pelkkää animaatiota. Jos tuo koko rahasumma olisi vain käytetty parempaan käsikirjoitukseen, näyttelijöihin ja miljööhin, niin lopputulos olisi ollut n. 100% varmuudella parempi. Sitten sinne on vielä mukaan ängetty kruunuksi laaja maisemakuva öisestä aavikosta jolla Röllit taivalsivat kamelin selässä, missä kaikki ruudulla oleva vaikutti täysin feikiltä.

Siili Suhonen.

Todella kauas on ajauduttu siitä alkuperäisestä Röllistä, jonka kautta Suomen metsäkin esiintyi kauniina ja mystisenä. Nyt tapahtumapaikkoina oli aavikkoa, vuoria ja yleensäkin mentiin kaikkialla muualla paitsi perisuomalaisissa maisemissa, eli etunenässä koruttoman kauniissa kuusimetsässä. Tarinakin lässähtää aivan huolella loppua kohti, minkä jälkeen tarjoillaan lähinnä 4-5 vuotiaille suunnattuja kömpelösti esitettyjä opetuksia, joista osa jää aikuisellekin aavistuksen hämäräksi. Voisi jopa väitää, ettei tekoporukalla ollut missään vaiheessa mitään kunnollisia aineksia elokuvakäsikirjoitukseen. Jos Rölli ja Juurakko käyttivät katapulttia lähteäkseen matkaan vaikeimman kautta, niin kässäri- ja tuotanto-osasto on sitten marssinut siitä avoimesta portista tietäen, että tämä myy jokatapauksessa. Hevisaurus osoitti mielestäni viime vuonna, miten Suomessa voidaan tehdä pienimmille suunnattu elokuva, jonka parissa aikuisetkin viihtyvät ja se oli yksi viime vuoden positiivisimpia yllätyksiä henkilökohtaisesti.

Viimeisenä sitten nämä kimeät ja korkeat äänet. Kai ne sitten lapsen mielenkiinnon vangitsee tai jotain, ei kai noita muuten kukaan täysijärkinen käytä. Nämä Mauno Madon ja Laulunopettajan äänet eivät kuullosta luonnollisilta ja ne ovat pelkkää kliseistä karikatyyriä kun ne voisivat olla oikeasti persoonallisia. Mutta mitäs sitä turhia vaikeimman kautta menemään.

Tuomio 

Ihan perheen pienimmille tämä on sopiva pätkä aloittaa elokuvissa käynti, mutta samalla minulla on epäilykseni siitä, että pystyykö tämä kuitenkaan vangitsemaan pienen lapsen mielenkiintoa 80 minuutiksi. Aikuisten tätä ei ainakaan nostalgiatrippinä kannatta mennä katsomaan, vaan on parempi tyytyä näihin kahteen ensimmäiseen elokuvaan ja omiin kultaisiin muistoihinsa siitä kuinka asiat olivat ennen ehkä paremmin.


Näyttely 5,5
Audiovisuaalinen elämys 6

Juoni/käsikirjoitus 2,5
Lähtökohdat ja teema 5,5
Uudelleenkatseluarvo 2,5
Legenda-arvo 2
Viihde 4
★☆☆☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Hevisaurus, McBride ja haltiat, Naapurini Totoro, Shrek, Pinokkio, Lilo & Stitch