Teit meistä kauniin (2016) - Arvostelu



Laman keskellä ajelehtivat nuoret löytävät musiikin kautta suunnan elämälleen ja keinon purkaa ahdistustaan.




Genre: Henkilökuva / Draama / Musiikki
Ohjaus: Tuukka Temonen
Käsikirjoitus: Niisku Haapala
Päätähdet: Tatu Sinisalo, Teppo Manner, Iiro Panula, Roope Salminen, Mimosa Willamo
Kesto: 111 min.

En ole kotimaisen musiikin suurkuluttaja ja Apulanta on minulle yhtye muiden joukossa. Näin elokuvasta ennakkoon vain lyhyen teaserin ja se ei odotuksia kovin suuriksi maalaillut. Sehän loppui sanoihin "Mä halusin perustaa kantaaottavan yhtyeen, enkä mitään vitun harrastajateatteria" tjs. Tuo jätti hieman itsetärkeän ennakkokäsityksen elokuvasta ja oli ehkä turhankin kärkäs joskin mieleenjäävä. Mutta leffan lähtiessä pyörimään kävi välittömästi selvästi, että ei tämä olekaan mikään pelkkä sisäpiirituotettu paatoselokuva Apulannasta, vaan myös erittäin vangitseva kuvaus lama-ajan Suomesta ja sopii sen puolesta ehdottomasti kenelle tahansa. Joko pienenä historiaoppituntina, tai sitten "nostalgia"trippinä.

Hyvää


No ehdottomasti lama-aika ja sen kylmän kolkko ilme, mitä taidettiin vielä tehostaa kuvaamalla elokuvaa syksyllä. Ruudulla vilisee kaikenlaisia pieniä viittauksia ja jos olisin pelkästään näitä alkanut merkitsemään muistiin, niin paperi olisi loppunut kesken melko nopeasti. Sabrina Salerno, Baywatch, Twin Peaks, puhelinkoppeja, vanhoja uutislähetyksiä joissa ankkurina taisi olla Eva Polttila jne. Luonnollisesti myös menopeleistä löytyi Saabia ja Opel Kadettia. Markkaa devalvoitiin ja kellutettiin, yrityksiä meni konkurssiin. Elokuvan miljöö ja tapahtuma-aika siis oli äärimmäisen vangitseva ja siihen on selvästi käytetty paljon huomiota.

Elokuvan vahvan alun ohella mieleen jäi yksittäisistä kohtauksista vahvimpina pieni välienselvittely nuorisojoukon tuleen tuikkaamaan nakkikiskan edustalla, jossa samaan aikaan hieman huvittavasti ja vaikuttavasti kioski roihahti aina isoon äänekkääseen roihuun kun jompikumpi hahmoista laittoi paljon tunnetta sanojensa taakse. Se löi ihon kananlihalle ihan puhtaan ulkokuoren ansiosta. Myös lopetuskohtaus ulvovan katsojajoukon edessä teki saman ollen äärimmäisen yksinkertainen ja osuva päätös elokuvalle. Yhtään ottamatta kantaa ja tietämättä asioiden aitoa tolaa, niin elokuvassa nuorisojoukko kohtaa ihan riittävästi erinäisiä vastoinkäymisiä. Eivät kuitenkaan luovuta niiden edessä ja lopussa odottaa täyttymys. Siinä on myös kai se elokuvan varsinainen viesti.

Tälläiselle ummikolle myös melko tuntemattomat näyttelijät ovat ulkonäöltään ja maneevereiltaan hyvinkin esikuviensa oloisia ja näköisiä. Dialogi on suomipätkäksi ihan pätevää, vähän siellä täällä on teräviä reunoja ja vuorosanat lähinnä ajavat asiansa tarjoamatta mitään sen syvällisempää tai mieleenjäävää.



Pidin paljon myös elokuvan ilmeestä. Kuva oli koko ajan jatkuvassa liikkeessä joko kameran, tai zoomin osalta. Se luo salakavalasti sellaista pientä reaalimaailman tunnetta kun ei joka välissä leikata johonkin ja se liike oli myös sen verran maltillista, etten itsekään siihen huomannut kiinnittää huomiota kuin vasta jossain puolen tunnin kohdalla. Samoin taitava kuvaaja pystyy vähän paremmin manipuloimaan yleisönsä tunnetiloja pelkällä tekniikalla ja tätäkin nähtiin. Myös leikkaukset kohtausten välillä olivat ihan mukavia kun niitä oli oikeasti yritetty miettiä jo ennakkoon. Eli esimerkiksi edellisen kohtauksen lopussa kamera liikkui johonkin suuntaan, leikkaus ja uuden kohtauksen alussa se kameran liike siihen samaan suuntaan sopi tähän uuteen kohtaukseen. Viime aikaisista elokuvista tyylillinen kaveri löytyy vaikkapa Guillermo Del Torosta ja hänen mainiosta Crimson Peakistaan.

Kuten odottaa sopii, niin musiikkipuoli oli reilassa. Alkuperäisbiisit oli kovaa tavaraa ja varsinainen elokuvamusiikkikin oli jopa poikkeuksellisen hyvää näille leveyspiireille. Edelleen soi biisit päässä tätäkin kirjoittaessa. "Kaikki ahdistaaa---aaaa-aaa, kaikki tukahduttaaa-aaaa-aaa." Teatterin isoista kaiuttimista nämä rosoiset punkbiisit olivat aika herkullista kuultavaa.


Huonoa


Tarinapuolesta puuttui sellainen viimeinen silaus. Se oli ehkä vähän liikaa vain kokoelma yksittäisiä ja läpeensä tunteikkaita kohtauksia nuorison elämästä vailla kuitenkaan riittävää yhtenäisyyttä. Elokuvanhan on kässäröinyt Salkkareitakin kirjoitellut Niisku Haapala. Ulkoinen puoli oli kunnossa ja se laittoi vireille melko härskilläkin manipuloinnilla erinäisiä fiiliksiä, mutta kyynelkanavat eivät kuitenkaan olleet edes lähellä aktivoitumista. En vain päässyt riittävän tehokkaasti nuorukaisten päiden sisään ja kenties tuon tietynlaisen yhtenäisyyden vuoksi tunteet eivät kasautuneet riittävän intensiivisesti. Monet muut toki näyttivät tarvitsevan nenäliinojaan. Olen minä toki vähän toivottomampi tapaus tuolla saralla, mutta en kuitenkaan mahdoton. Mainoksena Yle Areenan puolella on vielä jonkin aikaa tarjolla kuukauden leffana Tulikärpästen hauta, mikä tuossa kuukausi takaperin katsottuna aiheutti varsin lohduttoman surullisuuden ja suosittelen niin maan perusteellisesti.


Kauniit ja rohkeat on katsottu.

Tämä nyt ei ole varsinaisesti huonoa, eikä hyvääkään, vaan mielenkiintoista. Sillä amerikkalainen vaihto-oppilas Mandy oli aika jännä tapaus tässä elokuvassa. Sitä esitti suomalainen Mimosa Willamo ja Mandyn hahmo puhui sekaisin englantia ja suomea. Sikäli jännästi, että kaikki lauseen avainsana(t) tulivat suomeksi, mutta kaikki näiden yksinkertaisten lauseiden rakennesanat englanniksi. Tekstitystähän tässä ei ollut, eikä sitä kukaan kaipaakaan. Ja olisihan se sotinut tuota sisäänimaisevaa kuvaustapaa vastaan, mikäli katsoja olisi välillä joutunut tekstitystä vilkuilemaan.


Tuomio


Voi suositella aivan hyvin kenelle tahansa. Vaikkei Apulanta kiinnostaisi yhtään, niin elokuvan ajankohdassa ja teemassa on ihan riittävästi asioita joihin samaistua ja joita fiilistellä. Erittäin hyvää pintapuolista viihdettä.


Näyttely 7
Audiovisuaalinen elämys 7,5
Juoni/käsikirjoitus 5,5
Lähtökohdat ja teema 7,5
Uudelleenkatseluarvo 6
Legenda-arvo 5
Viihde 8


IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Across the Universe, Walk the Line, The Commitments, Control, Rudderless

Kommentit