Doctor Strange (2016) - Arvostelu

Neurokirurgi Stephen Strangea kohtaa vakava onnettomuus ja parantuakseen hän turvautuu mystikkoihin ja legendoihin.

Genre: Toiminta / Fantasia
Ohjaus: Scott Derrickson
Käsikirjoitus: Jon Spaihts, Scott Derrickson, C. Robert Cargill
Päätähdet: Benedict Cumberbatch, Chiwetel Ejiofor, Rachel McAdams, Tilda Swinton, Mads Mikkelsen, Benedict Wong

Kesto: 115 min.

Marvelin supersankariuniversumi paisuu edelleen valkokankaalla. Viimeisin lisäys siihen on Steven Ditkon 1963 kehittelemä hermokirurgi Stephen Strange. Strange on jo aiemminkin esiintynyt näissä piireissä nimittäin v. 1978 julkaistiin tv-elokuva Dr. Strange, joka kuului tähän 1970-luvun puolivälin ja 1980-luvun alun välisiin vuosiin kun useammalla sarjakuvahahmolla oli ihka oma tv-sarjansa. Tai ainakin Hulkilla ja Hämähäkkimiehellä oli omansa. Batmanhan alkoi jo joskus 60-luvulla. Itsehän en sarjakuvia pahemmin tunne, joten kun Dr. Strange -nimisen trailerin bongasin ensimmäisen kerran, niin luulin että Tohtori Outolemmestä tehdään uutta elokuvaa ja ei ole vain viitsitty nimeä kirjoittaa loppuun asti.

Ohjauksesta vastaa Scott Derrickson, joka on aiemmin tehnyt kauhuleffoja kuten Sinister. Sam Raimillahan oli sama homma ennen kuin mies päätyi näiden ensimmäisten 2000-luvun Spidermanien ruoriin ja nehän olivat hyviä elokuvia ne. Mielestäni ehdottomasti parempia kuin nämä uudet Andrew Garfieldin The Amazing Spidermanit, jotka toki sitten lopetettiin kuin seinään ja Hämiksestä tehtiin nuorempi, sekä istutettiin suoraan tähän viimeisimpään Captain America -leffaan. Mikä lie syy, vai eikö Garfield halunnut enää jatkaa. Nythän nuorta Hämistä näyttelee Tom Holland. Mutta kässäripuolelta löytyvät ufohenkisistä leffoista tutuksi tullut Jon Spaihts (Prometheus ja tuleva Passengers), sekä vielä Derricksonin kanssa Sinistereissa yhteistyötä tehnyt C. Robert Cargill.

Helvetinmoinen ähkyhän näihin supersankarileffoihin jo on tullut. Marvelit, Batman/Supermanit ja X-Menit, kristus. Fantastic Four ainakin myös yritti myöhään paluuta rikospaikalle rebootilla, mutta floppasi jälleen. Jossakin kohtaa nämä Marvelinkin elokuvat oli hyvinkin kivoja, mutta hiljalleen alkaa kaavamaisuus vaivata. Eritoten toiminnan suhteen kun väkisin pitää yrittää koko ajan panna paremmaksi ja isommaksi. Lisäksi onhan Iron Maneilla ja muillakin jo niin perkeleesti leffoja alla, että mitä järkevää niiden hahmoille enää keksii. Siinä mielessä onkin ihan hyvä veto tuoda tuore kaveri sisään pitkästä aikaa piristämään menoa. Batmanin ja Supermanin yhteinen elokuvahan taas oli norsu posliinikaupassa luokan meininkiä. Rahaa paloi, mutta vääriin asioihin ja sielu unohtui jonnekin. Puhumattakaan mutkien suoraksi oikomisesta juonellisesti kun piti vain saada äkkiä tapahtumat käyntiin, että voidaan alkaa puskemaan Suicide Squadeja ja Wonder Womaneita ulos. Mutta keskitytäänpä nyt jo uuteen tulokkaaseen.

Hyvää

Itseriittoinen, mutta myös äärimmäisen kunnianhimoinen ja todistelunhaluinen supertähtitohtori on erittäin kiinnostava hahmo. Ei sitä jokapoika taita työmatkaansa Lamborghini Huracanilla. Heittämällä rikkainta antia sitten Nolanin Bruce Waynen. Kieltämättä auttaa kun pääosaan saa kiinnitettyä Benedict Cumberbatchin ja Strange on vieläpä hyvin vahvasti samankaltainen kuin Cumberbatchin supersuosittu Uusi Sherlock. Eli äärimmäisen älykäs, itserakas ja myös tietynlaista glamouria sisältävä hahmo, jonka mahdottomuus ajaa kaikki ihmiset pois läheltään. Mutta sitten kun näiden hahmojen panssarista pääsee pureutumaan läpi ja niihin tutustuu, niin hahmojen brittiläisestä arroganssista suorastaan nauttii ja hahmoista kehkeytyy kiinnostavia, sekä monitahoisia otuksia.

Myös Strangen maailma on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen muihin Marvelin kavereihin verrattuna. Sieltä löytyy nimittäin aitoa magiikkaa. On mystisiä guruja, temppeleitä ja salaisia muinaisia opetuksia. Sekä tietysti teleporttaillaan paikasta toiseen, irtaannutaan ruumiista astraalimuotoon, sekä hallitaan aikaa. Niin ja on pyöriviä rakennuksia ja seiniä Inceptionin hengessä. Sekä taistellaan pahalle puolelle siirtynyttä entistä oppipoikaa vastaan. Semmosta perussettiä. Eli vahvaa sieltä täältä lainailua on havaittavissa. Vai olisiko se ennemminkin hieman toisin päin kun Tohtori Outo kuitenkin debytoi jo 1963.

CGI:tä on ehkä liiankin paljon jälleen joidenkin makuun, mutta toisaalta se onnistuu olemaan myös tietyllä tapaa jotain ennennäkemätöntä ja osaltaan lisää elokuvan kauneutta. Laittaahan se eittämättä rakennusten pyörittelyssä Inceptionista paremmaksi, mutta niin kuuluukin kun Nolanin tuotoksesta on jo puoli vuosikymmentä ainakin vierähtänyt. Vieläkin mielenkiintoisempaa erikoistehostetta löytyy kuin pelkkää pyörivää rakennusta, mutta jääköön yllätykseksi kun sitä on hieman työläs muutenkin kuvailla.

Kaikesta visuaalisesta taikuudesta huolimatta parhaimmillaan elokuva on kuitenkin sen hiljaisemmissa, inhimillisissä hetkissä. Suurinta kiitosta siitä ehkä voisi lähteä jakamaan jopa poikkeuksellisen vahvalle castille tälläiseen elokuvaan. Cumberbatchin lisäksi löytyy Rachel McAdams, joka on heittämällä kaikkein maanläheisin supersankarityttöystävä ikinä. Lisäksi Strangen guruna toiminut sarjakuvien kliseinen vanha ja mystinen aasialaismies on loistavan neronleimauksen myötä vaihtunut kaljuksi Tilda Swintoniksi. Naisen habituksessa on ehdottomasti aina ollut hieman jotain osaksi selittämätöntä ylimaallisuutta (ethereal quality), iättömyyttä ja mystiikkaa. Pahiksena häärii Tanskan tähti Mads Mikkelsen ja vielä löytyy lisäksi esim. Chiwetel Ejioforia.

Mikähän lisäksi näissä lääkäritouhuissa on niin penteleen vangitsevaa kameran läpi tarkasteltuna. Nytkin oli oikeastaan jopa hieman korneja E.R. / House -henkisiä sairaalakohtauksia, mutta kyllä sitä vaan silti huomasi katsovansa käsi nyrkissä jännittyneenä.

Huonoa

Niin, nämä supersankarielokuvat alkavat tuntua jo liian kaavamaisilta ja se alleviivautuu eritoten tämän leffan kohdalla räikeästi, koska Doctor Strange on vain niin mielenkiintoinen hahmo. Sen rinnalla nämä pakolliset useat toimintakohtaukset ainakin itselläni aiheuttivat "ei taas" -tyyppisiä ajatuksia. On siinä rajoilla onko toimintaa jopa ahdettu mukaan liikaa ja tarinan kustannuksella. Nimittäin se paras toiminta ja kamppailu kun tapahtuu puhtaasti päähahmomme pään sisällä, jonka vuoksi hiljaisina hetkinä Tohtori Outo on ylivoimaisesti parhaimmillaan. Mäiskeessä se sen sijaan on periaatteessa edelleen samaa vanhaa, mutta uudella kiiltävämmällä pinnalla. Niin ja kaavamaisuudesta puheenollen joskus 8 vuotta sitten se lopputekstien jälkeinen kohtaus oli ihan kiva. Nykyään niitäkin sitten tulee lopputekstien välissä ja niiden jälkeen. Ja ne alkaa olla jo kovin väsyneitä, sekä perustallaajan näkökulmasta aika olemattomia.

Tyylitajun kanssa visiteerataan jälleen siellä harmaalla alueella. Paljon vain kaikkea CGI:tä ja erikoistehostebassoa perkeleesti ulos jokaisessa mahdollisessa paikassa jo ihan alkaen trailerista. Siihen kylkeen sitten värien käytön, valaistuksen ja massiivisen orkesterisaundin puolesta samasta puusta veistetty kuin muutkin Marvelin elokuvat ainakin viimeisen viiden vuoden ajalta. Eritoten itse suhtaudun kyllä vähän kaksijakoisesti näihin teattereiden massiivisiin erikoistehostebasariääniin. Kuitenkin kun se sieltä pamahtaa ilmoille liian mahtipontisesti, niin se repii katsojan irti elokuvan maailmasta ja sitä rekisteröi istuvansa teatterissa ihmisten keskellä, sekä katsovansa fiktiota. Toisaalta se voi myös syventää immersiota ja se raja on hyvin häilyvä ja riippunee kokijastakin missä kohtaa menee överiksi. Riippunee myös teatterinkin saundin säädöstä aina. Ainakaan sitä ei pitäisi liian kevyin mielin käyttää kuten mielestäni tässä elokuvassa on nyt tapahtunut, jossa niitä tulee liian usein ja ehkä vähän liian överiksi säädettynä. Oli osansa siihen kokemukseen, etten toimintakohtauksille lämmennyt oikein ollenkaan.

Tuomio

Doctor Strange on raikas ja tervetullut ilmestys jo väsyneeseen Kostajat -kavalkaadiin. Kieltämättä odotan miten mies tuohon ryhmään tulee sisään ja millaista komediaa saadaan aikaiseksi. Komediaa kieltämättä tässäkin elokuvassa yritettiin, mutta se oli aika kesyä. Vähän tuntuu, että siinäkin osastolla paukut käytettiin jo ekassa Avengers -pätkässä. Mutta siis vaikka olisi jo pieni ähkykin päällä näistä elokuvista, niin tämä kannattaa käydä katsomassa, sillä se voi sytyttää uudelleen kipinän roihuamaan.

Näyttely 8,5
Audiovisuaalinen elämys 7,5

Juoni/käsikirjoitus 7,5
Odotukset, vangitsevuus ja teema 8
Uudelleenkatseluarvo 7,5
Legenda-arvo 6
Viihde 8
★★★★☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Looper, Source Code, Inception, Mr. Nobody, Dark City, The Fountain, The Man From Earth