Inferno (2016) - Arvostelu

Robert Langdon herää sairaalasta kärsien muistinmenetyksestä ja huomaa pian sekaantuneensa koko maailmaa uhkaavaan salaliittoon.

Genre: Toiminta / Jännitys
Ohjaus: Ron Howard
Käsikirjoitus: David Koepp perustuen Dan Brownin romaaniin
Päätähdet: Tom Hanks, Felicity Jones, Sidse Babett Knudsen, Irrfan Khan, Ben Foster, Omar Sy

Kesto: 121 min.

Infernolla on periaatteessa samat avaintekijät kuin kahdella aiemmallakin osalla. Löytyy David Koepp, joka vastasi myös Enkeleitä ja Demoneita elokuvan käsikirjoituksesta, jossa tosin oli mukana myös toinen ison budjetin elokuvien kultasormi Akiva Goldsman, joka taas oli mukana jo Da Vinci koodissa. Ron Howard on ohjannut nämä kaikki 3 Robert Langdonin seikkailua ja Howardilla on maine ohjaajana, joka tekee tasaisesti viihdyttäviä ison budjetin elokuvia, mutta ne eivät kerää juuri koskaan minkään sortin palkintoehdokkuuksia. Toki Howardin edellinen elokuva taisi olla In The Heart Of The Sea, mikä oli kehno.

Kymmenen vuotta sitten Da Vinci koodi taisi olla aikansa 50 Shades of Grey, mutta se kuumin Dan Brown villitys on jo aikoja sitten laantunut. Elokuvana Da Vinci koodi tuotti yli 700 miljoonaa dollaria, sekä sen jatko-osakin ylsi hieman yli 400 miljoonaan dollariin. Pidin suuresti tästä trilogian ensimmäisestä osasta ekalla katsomiskerralla. Sen sijaan kenties minkään toisen elokuvan taso ei ole pudonnut yhtä paljoa toisella katsomiskerralla, sillä Da Vinci koodilla ei ollut enää mitään tarjottavaa ja kun vauhti ei enää sumentanut ajattelua, niin elokuvan lievä hölmöys alkoi paistaa läpi. Enkeleitä ja Demoneita -elokuva minun tarvitsikin katsoa sitten vain kerran. Se oli yhtä hyvä kuin edeltävä osansa toisella katsomiskerralla.

Joten katsotaan onko trendi yhä laskeva ja onko Inferno nomen est omen katsojan kannalta?

Hyvää

Sivurooleista löytyy vahvoja nimiä. Mielestäni elokuvan parhaasta suorituksesta vastaa Irrfan Khan, joka on ehdottomasti yksi maailman parhaita näyttelijöitä. Joskin kun uraa on luotu ensisijaisesti Bollywoodissa, niin lännessä mies on vielä hieman vieras. Tosin tällä vuosikymmenellä Irrfania on alkanut näkymään ihan näissä isoissakin Hollywood-tuotannoissa. Toisessa vastaavanlaisessa sivuroolissa nähdään myös Sidse Babett Knudsen, jonka hahmo ei tosin anna hänelle hirveästi mahdollisuuksia loistaa.

Kaiken teoriassa ehkä ensi kertaa maailmanlaajuiseen tunnettavuuteen noussut Felicity Jones on kuin kopio Audrey Tatousta, mikä on ehkä osuvin esimerkki siitä kuinka vahvasti Inferno kierrättää samaa vanhaa kaavaa. Jonesilla on samat isot nätit silmät, mutrussa oleva suu ja lyhyt musta tukka. Se ei ole Jonesin vika ja brittinaisella on kiva tulevaisuus edessään, sillä häntä on paitsi mukava katsella niin hänellä on myös lahjoja kuten tuo Stephen Hawkingista kertonut elokuva osoitti.

Nyt kaivetaan tynnyrin pohjaa, mutta noh... koko ajan tapahtuu jotain. Ihmiset odottavat tietynlaista elokuvaa ja se tavallaan vastaa huutoon. Taas mennään renessanssiajan töihin sidottujen kryptisten mysteerien perässä ympäri Euroopan kauneimpia kulttuurikohteita. Kenkien kopina marmorilattialla, sekä ihmisjoukkojen mölinä tulevat tutuiksi ääniksi ja vauhti on kova. Myös kuvaustyöskentely on ihan perushyvää, mutta mitään erityisen säväyttävää siinäkään ei kuitenkaan ole. Kenties mieleenjäävintä ovat unet maailmanlopusta, jotka ovat ihan pelottavia ja häiritseviä.

Huonoa

Hans Zimmerin sävellystä kun kuuntelee täydet kaksi tuntia putkeen, niin se lamaannuttaa aika tehokkaasti itse kunkin aivot ja ajattelun. Kenties sen onkin tarkoitus pakottaa katselijansa istumaan avuttomana tuolissaan kuin Kellopeliappelsiinin aivopesukohtauksessa konsanaan. Se ei hiljene kokonaan missään kohtaa ja suurimman osan ajasta se on täysin framilla. Melko mielikuvituksetonta mökää ja tämä suoritus on kyllä mukana vähintäänkin keskustelussa Razziesta. Kyllähän tältä mieheltä enemmän odottaisi.

Onko ideat loppu kun Inferno on oikeastaan täydellinen kopio Da Vinci koodista, mutta vain kauttaaltaan paljon huonompi? Nyt mentiin keskivertotallaajalle jo oudommissa ympyröissä, eikä enää pyöritty Louvressa ja etsitty Graalin maljaa. Kakkosessakin sentään oltiin Vatikaanissa. Nyt sitten ei enää oikeastaan jahdattukaan legendoja ja salaseuroja, vaan piti estää biokemiallisen aseen laukaiseminen. Pahis oli kaukana Silasista. Lisäksi katsoja pitäisi pystyä jotenkin tuomaan osaksi tälläisiä arvoituksellisia trillereitä. Nyt oltiin vain matkustajan roolissa.

Irrfan Khan

Sori vaan, mutta universaalisti rakastettu Tom Hanks tuntui olevan hieman autopilotilla. En myöskään ole lukenut alkuperäistä kirjaa saati yhtään Dan Brownin kirjaa, mutta ilmeisesti sekään ei ole olennaisesti elokuvaa parempi ja kuulemma elokuva tekisi ironisesti sille oikeutta. Juoni on lyhyesti summaten hämmentävä, tyhmä ja yhdentekevä. Kun nyt ideat tuntuvat olevan loppu itse kultakin, niin mitä jos annettaisiin vain olla ja siirryttäisiin eteenpäin.

Tuomio

Inferno on pelkkää kertakäyttöviihdettä ja on selvästi trilogian huonoin, sekä mielikuvituksettomin osa. Joskin kyllä sen parissa silti tuo parintuntinen vierähtää riittävän kivuttomasti.

Näyttely 7
Audiovisuaalinen elämys 6,5

Juoni/käsikirjoitus 5,5
Lähtökohdat ja teema 6,5
Uudelleenkatseluarvo 4
Legenda-arvo 4,5
Viihde 7,5
★★☆☆☆

IMDB

Samanlaisia elokuvia kuin Inferno: Yhdeksäs portti, National Treasure, Ruusun nimi, Maratoonari, Three Days of the Condor, Kadonneen aarteen metsästäjät, Seitsemän