Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Jack Reacher: Paluu päämajaan (2016) - Arvostelu


Majuri Turner kutsuu Reacherin Washingtoniin, jossa molemmat joutuvat keskelle salaliittoa ja Jack törmää siinä sivussa palaseen menneisyydestään.


Genre: Toiminta
Ohjaus: Edward Zwick
Käsikirjoitus: Edward Zwick, Richard Wenk, Marshall Hershkovitz perustuen Lee Childin kirjaan
Päätähdet: Tom Cruise, Cobie Smulders, Patrick Heusinger, Danika Yarosh
Kesto: 118 min.

Kylmän laskelmoiva ja salaperäinen Jack Reacher on neljän vuoden tauon jälkeen täällä taas 68 miljoonan dollarin budjetilla. Edellisen osan ohjannut ja käsikirjoittanut Christopher McQuarrie on vaihtanut tuottajan rooliin ja se on pieni sääli, koska mies vastasi yhdestä vähintäänkin 2000-luvun parhaasta toimintaelokuvasta, Edge of Tomorrow'sta. Sisään on tuotu muita Tom Cruisen luottojätkiä, eli Edward Zwick ja Marshall Hershkovitz. Kolmikko on tehnyt yhteistyötä aiemmin semmoisessa eeppisessä elokuvassa kuin Viimeinen Samurai, minkä johdosta osin taas Japanissa lokakuun 10. on Tom Cruisen päivä. Alunperin leffan kässäristä piti vastata Richard Wenkin yksin, mutta mukaan tulleet Hershkovitz ja Zwick kirjoittivat tarinaa uusiksi. Sama duo on muuten ollut kirjoittamassa vielä yhtä tämän vuoden puolella tulevaa elokuvaa nimeltään The Great Wall. Sen on ohjannut legendaarinen Yimou Zhang ja olihan siellä vielä joku Matt Damonkin pääosassa. Kertoo Kiinan muurin rakentamiseen liittyvästä "mysteeristä" ja vaikuttaa trailerien perusteella hyvinkin mielenkiintoiselta. Ainakaan silmäkarkkia ei tule puuttumaan, koska Zhang.

Pakko sanoa, etten tuosta ekasta Jack Reacherista muista oikein yhtään mitään. Se päättyi louhokselle ja valtaosan elokuvasta oli tyylikkään hämärää. Mutta sen muistan, että tykkäsin siitä ja annoin sille kahdeksaisen IMDB:ssä. Joten odotuksia oli ja katsotaan olisiko kakkonen ikimuistoisempi.

Hyvää


"Perhekuvio" (Reacher, Turner ja teini) olisi voinut kääntyä kliseiseksi, sillä ajatuksen tasolla se on kuin jostain surkeasta 80-90 luvun toimintaleffan jatko-osasta. Sen sijaan se päätyikin vastaamaan suurimmasta osasta komediaa ja esimerkiksi Cruisen, sekä naispuolista Jack Reacheria näytelleen Cobie Smuldersin kemia oli ihan viihdyttävää katseltavaa. Molemmat vetivät roolinsa erinomaisesti. Hieman tosin juoksukohtauksissa huvitti kun Cruise vaikutti painelevan Smuldersia kovempaa ja menevän ohi kunnes tuli leikkaus ja Smulders meni taas selkeämmin edellä. Nimittäin pressikiertueella yksi näitä kierrätettyjä tarinoita oli, että Cruise oli "kouluttanut" Smuldersin coolin elokuvajuoksun saloihin. Mutta Smulders ei vain tahtonut pysyä Cruisen mukana näissä juoksuissa, mistä Tomppa taas kovasti kiusoitteli kuvauksissa "c'mon keep up" -hengessä. Hauskaa oli myös selvä tasa-arvo kun nämä kaksi pääsivät motelliin nuolemaan haavojaan. Smuldersilla ei ollut kohtauksessa paitaa ja pian perään Cruise otti omansa pois. Näyttely on hyvällä tasolla alkaen sivurooleista ja päättyen aina elokuvan pariskuntaan.


Paosta ikuisesti mieleen syöpynyttä Robert Knepperia on aina mukava nähdä. En tiedä miksei miehelle ole enempää elokuvarooleja tarjolla tolla pahiksen pärställä, vai onko mies valinnut tekevänsä mieluummin tv-sarjoja. Esimerkiksi ihan kivassa ja viihdyttävässä v. 2007 toimintaelokuvassa Hitman, Knepper oli erittäin hyvä. Viime vuonnahan Hitmaniakin heräteltiin jälleen henkiin, mutta se purkkaviritelmä oli kauheaa tuubaa. Tarina ja hahmo olisivat hienoja oikeissa käsissä. Videopelien ystävät varmasti odottavat kieli pitkällä Assassins Creedia tänä vuonna, että olisiko siinä harvinainen hyvä videopeliin pohjautuva elokuva. Se lista taitaa sisältää vain Warfcraftin, sekä animaatioista Final Fantasyn. Näistä tosin kumpikaan ei varsinaisesti räjäyttänyt pottia, joten tavallaan vielä on se hyvä peliin pohjautuva elokuva edelleen tekemättä.

Toiminta on mukavan realistista ja sellaista maanläheistä, Jason Bournemaista. Tosin mitään pitkiä toimintakohtauksia ei oikeastaan ole. Viimeinen toimintakohtaus on jälleen hieno ja ihan ikimuistoinen, joskin siinä olisi voinut olla potentiaalia olemassa parempaankin. Olemme päätyneet tyylikkääseen, mystiseen ja elinvoimaiseen New Orleansiin, missä sitten yön hämärässä ja karnevaalin keskellä, sekä ilotulitteiden paukkeessa viritellään asioita maaliin saakka. Ensimmäisenä toki tuli Spectren poikkeuksellisen loistava yhden otoksen pitkä aloituskohtaus mieleen, mutta aika turhaan. Vaikkei Reacher noihin erinomaisuuden sfääreihin ylläkään, niin silti oli ihan nättiä.

Huonoa


Elokuvassa on loistavia aineksia vaikka mihin, mutta kun pidempään asiaa miettii, niin oikeastaan mihinkään osa-alueeseen ei ole keskitytty riittävästi. Meillä on monia erittäin hyviä kohtauksia, jotka pienellä lisähiomisella olisivat voineet olla erinomaisia. Toimintakohtaukset ovat hienoja ja laadukkaita, mutta niistäkin puuttuu ripaus yllätyksellisyyttä ja omaperäisyyttä. Meillä on jälleen mielenkiintoinen armeijaan liittyvä salaliittotrilleri, mutta se joutuu oikeastaan täysin sivuraiteille kun meillä on tämä perhekuvio ja kolmikkoa jatkuvasti jahtaava palkka-armeijaorganisaatio. Samaten meiltä puuttuu oikeastaan kokonaan kunnon pahis. Knepperia ei ruudulla näy ennen kuin loppupuolella ja tämä hieman lapsenkasvoinen, sekä hieman (sattumaltako?) itänaapurimme habitusta omaava Heusinger ei vain yksinään riitä pahan kasvoiksi.


Hahmojen välisiä suhteita olisi voinut tutkia ja kehittää vielä hieman syvemmin. Nyt tyydyttiin lähinnä pelkkään pintapuoliseen pallotteluun välillä astuen ihan pieneksi hetkeksi syvemmälle. Mutta tämä on taas hifistelyä, sillä kuitenkin saatiin hyvä ja viihdyttävä toimintaleffa. Se tosin ihmetyttää, että mitenhän tähän tokaan osaan ei ole läheskään ensimmäisen veroista näyttelijäkaartia saatu kiinnitettyä. Ykkösessähän oli Rosamund Pike, Werner Herzog, Richard Jenkins, Jai Courtney ja Robert Duvall. Ainakaan itse en tästä kakkososasta tunnista nimistä kuin Knepperin ja Smuldersin. Enkä Smuldersiakaan ole nähnyt kuin Shieldin agenttina näissä Marvelin leffoissa aiemmin. Toki näytellyt myös TV-sarjoissa L-koodi ja Ensisilmäyksellä. Mutta toki näyttelijöiden suoritukset ovat silti hyvällä tasolla tässä kakkososassakin ja ei homma todellakaan tähän osa-alueeseen kaadu. Enemmän katsoisin käsikirjoituksen ja vain perushyvän kuvauksen puoleen. Juonikin on tavallaan niin nopeaksi rakennettu, että jos pikkaisen ajatus karkaa hetkeksi väärässä kohtaa johonkin, niin olet hetken pihalla.

Tuomio


Muistaakseni ykkösosa oli sellainen 60-70 -luvun toimintaleffoja henkivä, hieman synkkä Mies vs. maailma -elokuva. Tämä jatko-osa on siirtynyt bournemaisuudesta kohti mahdotonta tehtävää, eli muuttunut kevyemmäksi pintaliidoksi. Lopputulos on silti hyvä, mutta se on menettänyt hieman alkuperäisen charmiaan. Ja jos ykkösosakin oli jo hyvyydestään huolimatta ihan unohdettava, niin kakkonen on sitä vieläkin enemmän. Kannattaa silti käydä katsomassa, sillä kyllä tämä hyvä toimintapätkä on ja pidin huomattavastikin enemmän kuin muutama kuukausi sitten ulostyönnetystä Jason Bournesta.

Näyttely 7,5
Audiovisuaalinen elämys 7,5
Juoni/käsikirjoitus 6,5
Odotukset, vangitsevuus ja teema 7,5
Uudelleenkatseluarvo 6,5
Legenda-arvo 6,5
Viihde 8,5


IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Shooter, John Wick, The French Connection, Chugyeogja, Cellular, London Boulevard, Street Kings

Kommentit