Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (2016) - Arvostelu



Tatu ja Patu saapuvat Outolasta jouluvierailulle ystävänsä Veeran luo Helsinkiin.


Genre: Perhekomedia
Ohjaus: Rike Jokela
Käsikirjoitus: Aino Havukainen
Päätähdet: Riku Nieminen, Antti Holma, Eedit Patrakka, Sulevi Peltola
Kesto: 71 min.

Elokuva perustuu Aino Havukaisen ja Sami Toivosen tekemiin Tatu ja Patu -lastenkirjoihin, sekä Havukainen on ollut kuvittamassa Risto Räppääjiä. Muistaakseni sekä Yöhaukassa, että nyt tässä Tatu ja Patu -elokuvassa kuultiin lopputeksteissä laulu, jonka kertosäe kuuluu "Se on outo, outo, outo... outo. Jos on aina ihmiksiksi.... outo. Se on outo outo, outo... outo. Jos ei koskaan kysy miksi." En vain hyvin pikaisen ja pintapuolisen googlauksen jälkeen löydä suuntaan tai toiseen vahvistusta onko muistikuvani oikea, saati mistä tämä biisi on tullut. Ilmeisesti sen nimi on Outo -laulu. Siinä saattoi olla säkeistöissä eri sanat näissä kahdessa elokuvassa, mutta kertosäe oli ainakin sama.

Ohjauksesta vastaa esimerkiksi legendaarista komediasarja Pulkkista ohjannut Rike Jokela, sekä mielenkiintoisesti ainoaksi käsikirjoittajaksi on merkitty Aino Havukainen. Ainakin IMDB:ssä. Tatu ja Patu ovat Outolasta kotoisin, jossa on ilmeisesti kovin erilaista kuin normaalimaailmassa. Joten kun nämä kaksi yli-innokasta mieslasta saapuvat Helsinkiin, niin sekoiluilta ja väärinkäsitykseltä ei voida välttyä.

Odotukset tälle elokuvalle olivat lyhyesti ja vaatimattomastikin se, että tämä olisi laadullisesti paras kotimainen lastenelokuva tänä vuonna. Eli taakse jäisivät jokavuotinen Risto Räppääjä, sekä Rölli. Olikohan niitä sitten edes muita, ei tainnut olla... Ihan riittävästi toki tämänkokoiselta maalta. Kovassa huudossa nämä ovat toistaiseksi, mutta saa nähdä koska iskee ähky kun laatu ei välttämättä ole aina ihan kohdillaan. Tämän vuoden puolella vielä muistaakseni tuleva Viiru ja Pesonen on ruotsalaista tuotantoa, sekä Onneli ja Anneli tulee 2017 alussa.

Hyvää


Leffan lapsinäyttelijä Eedit Patrakka vetäisi hyvän roolin näille leveysasteille. Ehkä asiaa hieman edesauttoi myös kun dialogia ei oltu pakotettu mitenkään korrektille kirjakielelle, vaan kaikki tuli puhekielen omaisesti ulos. Siellä oli pari sellaista lapsille ominaista puheen/ajatuksen hetkellistä katkeamista kun innostus nousee liian suureksi. Jos oli feikkiä, niin pisteitä näyttelylle. Jos oli aitoa, niin pisteet myös ohjaukselle, sillä juuri noin sen pitäisikin aina mennä. Pieni yksityiskohta, joka lisää giganttisesti aitoutta.

Tatu ja Patu sopii kaikenikäisille. Huumori on hassua ja höpsöä. Pojilta menee sanat ja niiden merkitykset säännöllisesti sekaisin. Eli he ovat vaikkapa koristelemassa joulupukkia joulukuusen sijaan, sekä paistavat uunissa, oliko se nyt sitten hyasintteja, vai joulutähteä. Elokuvan komediassa on myös merkkejä Chaplinista/Benny Hillistä, sekä Marxin veljeksistä. Näemme parikin "jahtaus"kohtausta, jossa Tatu ja Patu hukkuvat toisistaan yrittäen löytää toisensa. Sekä neljäs seinä murretaan niin ikään muutamaan otteeseen. Aina kun nämä kaksi pääsankaria ovat ruudulla, niin jotain höpsöä tapahtuu simppelin koomisen musiikin höystämänä. Kameratyöskentely on aika simppeliä ja yleisluontoista, sekä leffa sisältää ne parit pakolliset "musiikkivideomaiset" kohtaukset.


Röllin kohdalla kritisoin sitä, että elokuva on sutaistu vasemmalla kädellä, koska tiedetään että rahaa tulee jokatapauksessa. Ja kyllähän nämä lastenleffat myyvät, sekä tuotantoyhtiöt varmasti koko ajan katselevat tarkasti mistä löytyisi materiaalia tehdä näitä lisää ja haluavat mukaan osingoille. Katsojia kun tuntuu toistaiseksi riittävän. Toisaalta kun lopputulokset jättävät yleensä hieman toivomisen varaa ja kolmekin tämäntyylistä leffaa vuoteen on jo melko paljon tämänkokoisessa maassa, niin loppuunpalamisen vaara on olemassa. Etu toisaalta näihin Hollywood-animaatioihin verraten on se, että kotimaiset lastenelokuvat ovat sallittuja kaikenikäisille ja animaatiot ovat yleensä K7. Mutta Tatu ja Patu on laadullisesti sopivan hyvä elokuva ja täten eri maata kuin Rölli, tai miljoonas osa Risto Räppääjästä.

Huonoa


Mielestäni komediasta olisi ollut otettavissa vielä hieman enemmän irti paremmilla ajoituksilla, sekä kameratyöskentelyllä, joka olisi pyrkinyt myymään paremmin noita vitsejä. Nyt se kamera jäi ehkä vähän liian usein vain tarkkailemaan peruskuvakulmista tuota toimintaa. Samaten leikkauksia ja jotain yksittäisiä ääniäkin olisi voinut käyttää lisäämään vitsien tehoa. Lapset tuntuivat ihan nauttivan, mutta näin aikuisena elokuvassa oli kuitenkin lopulta vain muutamia hetkiä kun se sai oman suuni väännettyä hymyyn.

Nämä kaksi aikuista naisihmistä oli aika kliseinen kokoonpano. Oliko tämä toinen nyt sitten täti ja toinen äiti. Missälie isä, vai selviääkö vasta jatko-osissa. Mutta äiti oli tietenkin tälläinen vähän ankara ja ei uskonut Tatun ja Patun olemassaoloon. Siinä missä täti toimitti tämän perinteisen ymmärtävämmän hahmon roolia.


Pari hauskaa pientä jatkumo-ongelmaa löysin etsimättä. Elokuvassa lapsen perhe ei todennäköisesti asu ihan Helsingissä, mutta leffan alussa heidän kotitalonsa piha on täynnä lunta ja lumi rouskuu kenkien alla kuin kunnon paukkupakkasessa. Ja puolestaan kun Tatu ja Patu saapuvat samaan aikaan Helsinkiin, niin siellä ei ole yhtään lunta. Päinvastoin näyttäisi satavan vettä ja olevan kurakeli. Jossain välissä sitten Hesankin kohtauksissa on pieni puuterilumi kunnes kun siirrytään ajokohtauksessa Lintsille, niin taas näyttää olevan lunta oikein reippaasti. Toki ison budjetin elokuvissa nämä tämmöisistä huolehtimiset ja tuommoinen lisää vain charmia.

Toinen oli sitten kun pikkutyttö joutui hyppäämään katolta ja hakemaan talonmiehen avaamaan lukkoon menneen oven. En nyt huomannut minkälaista leikkausta siellä oli, mutta näytti siltä kuin tämä talonmies olisi ollut ulkosalla n. 20 metrin päässä tästä talosta. Puhumattakaan eikö nyt jokaisessa omakotitalossa näillä leveysasteilla tuppaa olemaan seiniin pultatut tikkaat tai jotain vastaavaa, koska esim. se lumi on hyvä käydä tiputtelemassa katolta pari kertaa talvessa. Mutta nää 3 vipaa kappaletta on ihan yhdentekeviä huomioita, eivätkä arvosanaan vaikuta mitenkään.

Tuomio


Tatu ja Patu on tämän vuoden paras kotimainen lastenelokuva, jonka voisi itsekin kuvitella ostavansa pukinkonttiin lahjaksi. Ongelma vain saattaa olla se, ettei leffa välttämättä ole saatavilla DVD:llä vielä jouluun mennessä. Toisaalta on niitä leffoja ennenkin loppuvuoden teatterirundin jälkeen pikavauhdilla puskettu joulumarkkinoille ulos, joten jäämme odottelemaan.


IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Elf, Artturi Joulu - joulupukin poika, Niko - lentäjän poika, Big - isoksi yhdessä yössä

Kommentit