Free State of Jones (2016) - Arvostelu

Tositapahtumiin perustuvassa tarinassa Newton Knight karkaa sisällissodan rintamalta kotikonnuilleen Mississippiin, jossa hän alkaa johtamaan muista rintamakarkureista ja karanneista orjista koostuvaa joukkoa sissisotaan paikallista Konfederaation armeijan haaraa vastaan.

Genre: Historia / Draama / Biografia
Ohjaus: Gary Ross
Käsikirjoitus Gary Ross, tarina Leonard Hartman
Päätähdet: Matthew McConaughey, Gugu Mbatha-Raw, Mahershala Ali, Keri Russell

Kesto: 139 min.

"No man ought to tell another man what he's gotta live for or what he's got to die for."

Heti ensimmäisenä todettakoon, että Free State of Jones on tehty Oscareiden kiilto silmissä. Se perustuu tositarinaan ja liittyy olennaisesti orjuuteen, sekä rotuerotteluun. Ja kun tuotantoyhtiöt ovat elokuvan jo kesällä laskeneet jenkkilässä teattereihin, niin se taas kertoo siitä, etteivät he itse povaa elokuvalleen Oscar-ehdokkuuksia. Se on jo syyskuun alussa ilmestynyt jenkkien suoratoistopalveluihin, sekä saman kuun loppupuolella julkaistu DVD:nä. Sen budjetti oli 50 miljoonaa dollaria ja elokuva floppasi keräten jenkeissä vain 20 miljoonaa lipputuloina. On aika huvittavaa, että nykyaikana tämmöinen tapaus tuodaan vasta tässä vaiheessa Suomen leffateattereihin. Se on aika normaalia, että 2-3 viikkoa ennen jenkkien DVD-julkkaria tuodaan tänne samaa leffaa vasta teattereihin, mutta en ihan heti muista näin komeasti jälkijunassa tullutta tapausta.

Mutta katsomisen arvoinen pätkä tämä on, vaikkei tämä Newton Knightin tarina valkokankaalla olekaan täysosuma. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut nelinkertainen Oscar-ehdokas Gary Ross, joka on vuosien varrella vastannut mm. elokuvista Big - Isoksi yhdessä yössä, Seabiscuit - Amerikkalainen legenda, Dave, sekä myös ekasta Nälkäpeli elokuvasta. Pääosaankin on saatu kiinnitettyä kovassa huudossa muutamat viimeiset vuodet ollut Matthew McConaughey. Eiköhän pidemmittä jaaritteluitta tsekata miksi elokuvaa ei pimitetty ameriikassa marras- joulukuulle jolloin perinteisesti ne isoimmat palkintoja rohmuavat elokuvat lasketaan liikkeelle.

Hyvää

Sota on aina karseaa, raadollista, surullista ja järjetöntä. Mutta jotenkin tämä välimaasto modernimman ja keskiaikaisen sodankäynnin välillä on erityisen tylyä. Siellä marssittiin tiukassa muodostelmassa kyynärpäät kyynärpäitä vasten, useassa linjassa ja kun hyökättiin niin lähinnä rynnäköitiin kohti pelkän massan voimalla. Ja kun oli jo tykkejä, sekä hiiiitaaaasti ladattavia kivääreitä, niin porukkaahan kaatui aivan tolkuttomalla tahdilla. Kuten Tanssii susien kanssa -leffassakin, niin tässäkin näytettiin taistelun ohella kenttäsairaaloita. Puulattialla lainehtii veri, lakanoita/rättejä yritetään epätoivoisesti pestä, mutta ne ovat jo enemmän punaisia kuin valkoisia. Haavoittuneita on paljon enemmän kuin lääkärit ehtivät hoitamaan ja upseerit paikataan ennen sotilaita, jolloin heikomminkin haavoittuneet tavalliset jalkasotilaat ehtivät menehtyä hoitamattomina.

Ja kun päähenkilömme taistelee Etelän puolella, niin tilanne on erityisen koruton. Köyhät taistelevat "puuvillasotaa" rikkaiden miesten puolesta, jotka haluavat säilyttää orjuuden. Kaiken lisäksi nämä samat rikkaat tilalliset keplottelevat rahalla ja vaikutusvallalla ulos omasta asepalveluksestaan. Ja kun miehet taistelevat rintamalla, niin kotopuolessa armeija laillisesti varastaa naisten ja lasten sadot, sekä ruoat. Sekä ties mitä muuta kuten esim. The Patriotin katsojat muistavat. Toisaalta elokuvan loppupuolella syyttävä sormi osoittaa myös Pohjoisen suuntaan. Kaikille vapautetuille orjille luvattiin populistisesti 40 eekkeriä maata ja muuli, jäi saamatta. Vielä pahempaa on kuitenkin se mitä siellä tapahtui jälleenrakennuksen aikana, tai siis annettiin tapahtua. Mutta jätettäköön se palstatilan säästämiseksi esim. elokuvan kerrottavaksi.

Audiovisuaalisesti leffa on hyvinkin nätti. Löytyy syksyn kylmiä värejä, havumetsiä, suota. Pysäyttävät sisällissotakohtaukset. Kelpo musiikkia eritoten kohtaus, missä käytettiin piano + viulu komboa. Mutta jos ajatellaan palkintojen rohmuamista, niin siitä puuttuu rahtunen paatosta ja eeppisyyttä. Tai ehkei ihan eeppisyyttä, mutta kuitenkin sellaista tietynlaista suuruutta.

Newton Knightin tarina on mielenkiintoinen ja elokuva on ottanut aikalailla vapauksia sen suhteen. Knightista tulee tavallaan legenda kuin vahingossa. Hän kyrpiintyy sotaan kun miehen nuori serkku(kohan) kuolee rintamalla ja päättää kuljettaa pojan ruumiin takaisin kotiin. Eli täten miehestä tulee sotilaskarkuri. Kotona hän taas huomaa miten armeija kohtelee ja riistää avuttomia perheitä, joiden miehet ovat lähteneet sotimaan. Joten Newton päättää tehdä asialle jotain hissukseen piilossa elelemisen sijaan ja pian hän joutuukin pakenemaan suolle. Siellä mies taas tapaa karkuriorjia ja tämä joukko sitten kasvaa myös muista sotaan kyrpiintyneistä valkoisista miehistä. Aletaan harrastaa Robin Hood -touhua, ryövätään armeijalta ja rikkailta. Ja elokuva, sekä Newton jatkavat valkokankaalla matkaansa sodan jälkeisiinkin aikoihin. Joten varsin uniikki ja kiinnostava tarina on kyseessä. Etenkin kun mies tavallaan vain ajelehti ainakin elokuvan mukaan tilanteesta/vääryydestä toiseen kuin mikäkin vapaustaistelija. Ihan mielenkiintoisesti meille ei jää myöskään epäselväksi, että Newton oli republikaani. En tunne jenkkien politiikkaa ja historiaa niin hyvin, että osaisin reagoida tähän, mutta ei se tai muut leffan poliittiset heitot vahingossa tule ilmoille.

McConaughey (todella vaikea nimi muuten kirjoittaa) laittaa pääroolissaan kaiken intensiivisesti peliin ja ei valittamista. Silti kuitenkin sivuroolista Mahershala Ali tulee ja varastaa spottivalon Moses -nimisenä orjana. Kun miehet tapaavat ensi kertaa suolla, Mosesilla on metallihökötys kaulansa ympärillä. Hänen vaimo ja lapsensa myytiin uudelle omistajalle eri osavaltioon, joten mies päätti paeta ja yrittää nyt epätoivoisesti etsittynä miehenä päästä perheensä luo. Sodan loputtua Moses työskentelee eräänlaisena poliittisena organisoijana, joka kerää vapautetuilta orjilta perustietoja äänestysoikeutta varten.

Huonoa 

Juonessa on pari pientä ihmetystä herättävää yksityiskohtaa. Miten tällä yhdellä naispuolisella sisäorjalla on aikaa olla jokavälissä suolla auttamassa näitä karkulaisia. Esimerkiksi tuomassa ruokaa ja muita tarvikkeita. Mistä hän ne repii, sekä eikö isäntäväki ihmettele neidin rapaisia ja märkiä vaatteita. Ja kun nuo karkulaiset eivät ihan ihmisten ilmoilla ja maailman helppokulkuisimmassa paikassa majaile, niin varmasti neidin pelkkä matka kestää jo toista tuntia. Toinen taas on Tommy Lee Jonesmainen Etelän armeijan eversti. Miten hahmo voi olla niin tyhmä ja kärsimätön, että kun lupaa näille suolla majailevilla kapinoitsijoille/ryöstelijöille armahduksen, niin ukko sitten hirttää julkisesti heti ekat pari-kolme antautujaa. No ehkei everstillä sodan kääntyessä tappioksi ja moraalin ollessa alamaissa toisaalta ole aikaa enää odottaa. Mutta pitämällä sanansa olisi aiheuttanut eripuraa suolle jäävien keskuudessa sen sijaan, että meni nyt hitsaamaan joukon yhteen.

Ihmeen kitkattomasti tulivat valkoiset ja mustat toimeen tuossa suon sissitoiminnassa, vaikka 100 vuotta myöhemminkin samoilla alueilla esteltiin näitä Martin Luther Kingin protestikävelyjä ym. pahempaakin. Muodon vuoksi sinne oli yksi pieni kitkatilanne väkerretty, joka alleviivasi katsojalle pinnan alla kyteviä jännitteitä. McConaugheyn hahmo purki sitten tämän tilanteen lakonisesti toteamalla "we're all somebodys nigger", jonka olen kyllä kuullut aiemminkin. Se kuulostaa äkkiseltään ihan hyvältä heitolta, mutta on aika tyhmä lausunto valkoisen miehen toteamana ja sitä eroa elokuva itsekin tulee myöhemmin alleviivanneeksi. Nimittäin kun Moses ja Newton ovat menossa hakemaan ensiksi mainitun poikaa, niin Newton itse toteaa että otetaan rauhallisesti. Koska jos tulee ongelmia, niin "minä joudun vain vankilaan, mutta sinut hirtetään samantien".

Kässäri haroo vähän joka suuntaan ja vain luoja yksin tietää paljonko materiaalia on jäänyt leikkaushuoneen lattialle, sillä tässä olisi ollut kevyesti juonellisia aineksia ja hahmoja vaikka TV-minisarjaan. Useammin kuin kerran Newton käy syvällistä ja tunteikasta kasvokkain keskustelua jonkun hahmon kanssa, joka on ruudulla vasta ensimmäistä kertaa ja jonka nimeäkään ei katsojalle mainita. Eikä tuota hahmoa sitten enää tuon keskustelun jälkeen näy kuin maksimissaan vilaukselta taustalla jossain. Vielä enemmän hämmennystä kuitenkin herättävät 1960-luvulle sijoittuvat pari kohtausta, jossa yksi Newtonin jälkeläisistä on oikeudessa laittoman avioliiton vuoksi. En oikein tiedä mikä funktio noilla parilla lyhyellä kohtauksella on. Lähinnä kai vain näyttävät, että asiat jätettiin polkemaan paikalleen periaatteessa sadaksi vuodeksi. Mutta kun elokuvassa on ihan liikaa materiaalia, niin nuo olisi pitänyt leikata kokonaan pois tai vastaavasti yrittää tiivistää järkevämmin Newtonin osuutta ja laittaa noille 1960-kohtauksille lisää aikaa. Tai sitten vain tehdä pidempi elokuva. Nytkin elokuvan jaksoi katsoa kiinnostuneena loppuun saakka ja kyllähän tuonne sen verran mausteita olisi ollut heitettävissä lisää, että kolmekin tuntia olisi mennyt. Olisi pitänyt joko keskittyä tiiviimmin johonkin, tai sitten kylmästi lisää kestoa. Nyt hieman kärjistäen rotuerottelu ja mustaihoiset jäävät taka-alalle kun valkoinen pelastaja heiluu ruudulla alusta loppuun. Jäin kaipaamaan kattavampaa kuvausta siitä millaista oli elämä mustaihoisena sisällissodan aikana ja heti sen päättymisen jälkeen. Tähän olisi tarvittu selvä musta pääosa Newtonin oheen. Nyt elokuvasta on taivutettu tekijöiden toimesta pelkkä valkoisen miehen ristiretki vääryyttä vastaan ja se on väärin, että Newton esitetään jopa jonkinlaisena modernina Jeesuksena. Mitä vikaa olisi ollut faktoissa, siitäkin saisi yhtä hienoa tarinaa aikaan.

Jos nyt tartutaan noihin artistisiin vapauksiin Knightin tarinassa. Ihan ekana Knightin pääsyy rintamalta karkaamiseen ei ollut mikään serkkupojan ruumiin kuskaaminen kotiin. Nuo aiemmin mainitsemani asiat pitävät kutinsa ja siihen lisäksi vielä Knight sai selville, että hänen siskonsa aviomies pahoinpiteli Newtonin lapsia. Saavuttuaan paikalle Newton sitten ampui tämän. Pian tuon jälkeen Knight joutui vankilaan ja kidutetuksi karkuruudesta, sekä Newtonin kotitila poltettiin varoittavana esimerkkinä. Ilmeisesti mies ei vankilassa kauaa virunut, koska pian hän ja muut karkurit alkoivat ryöstellä, sekä polttaa taloja. Myös normaalien kansalaisten, jotka he joko ajoivat pois, tai ampuivat. Armeija lähetti pienen joukon pysäyttämään tuon, mutta karkurit pääsivät vetäytymään suolle. Siinä sivussa Knightin huhutaan salamurhanneen tuon joukon johtajan majuri McLemoren. Suolta karkurit löysivät lisää karkureita, sekä myös paenneita orjia. Siellä tuosta porukasta sitten muodostui Etelän armeijaa vastaan taisteleva sissijoukko ja paikalliset naiset, sekä orjat toimittivat heille ruokaa ja tarvikkeita, sekä varoittivat etsintäpartioista. Sitten aletaankin jo mennä aikalailla elokuvan mukaan. Mitä nyt orja, jonka Newton nai, oli ollut Newtonin isoisän omaisuutta aikanaan. Isoisä oli seudun isoimpia orjanomistajia, mutta menetti omaisuutensa sodan alettua. Newtonin isä, tai Newton itse eivät omistaneet orjia ja Newton oli muutenkin vahvasti orjuutta vastaan poikansa mukaan.

Tuomio

Harvemmin joutuu toteamaan, että leffassa on liikaakin juonta ja materiaalia. Siitä olisi pyöräyttänyt helposti minisarjan. Samaten vähän liikaa kaunistellaan faktoja päähahmon osalta ja itselläni heräsikin elokuvaa katsoessa epäluulo, että miten noin hieno mies on voinut elää tuolla aikakaudella ja miksen ole kaverista ikinä kuullut mitään. Silti Free State of Jones kertoo kiehtovan tarinan kiinnostavasta miehestä, sekä sijoittuu niin kiinnostavaan historialliseen aikaan, että hieman horjuvasta ja kyseenalaisesta lopputuloksesta huolimatta se ansaitsee tulla nähdyksi.

Näyttely 8
Audiovisuaalinen elämys 7,5

Juoni/käsikirjoitus 6,5
Odotukset, vangitsevuus ja teema 7
Uudelleenkatseluarvo 6
Legenda-arvo 5,5
Viihde 7
★★★☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Lunastettu maa, Glory, Kansakunnan synty, Paholaisen satulassa. Lincoln, 12 Years a Slave, Päämääränä Cold Mountain, Gettysburgin taistelu, Tuulen viemää