Luokkakokous 2: Polttarit (2016) - Arvostelu

Tuomaksen polttarit vaihtuvat hautajaisiksi ja sieltä pitäisi sitten häihinkin vielä selvitä.

Genre: Komedia
Ohjaus & käsikirjoitus: Taneli Mustonen
Päätähdet: Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa, Anu Sinisalo, Kalle Lamberg

Kesto: 83 min.

Mene ja tiedä tarvitsisiko tästä edes mitään rustailla kenenkään. Ykkösosa rikkoi katsojaennätyksiä ja valtaosa kansasta tykkäsi, kriitikoista valtaosa ei. Se jakoi sen verran tehokkaasti mielipiteet ääripäihin, joten porukka on joko menossa tämän jatko-osan katsomaan, tai sitten eivät ole. Ei ole varmastikaan kovin iso näiden kahden väliin jäävä empijöiden joukko.

Ykkösosahan oli aika vahvasti haettu tanskalaisten aiemmin tekemästä elokuvasta, jota en ole itse nähnyt. Myös tästä tanskalaisesta luokkakokouksesta on tehty jatko-osa ja pikaisen silmäilyn perusteella voisin kuvitella, että jälleen nojataan siihen. Sen nimi on Hautajaiset ja niiden ympärille hämäävästi Polttareiksi nimetty suomalainen jatko-osakin keskittyy. Tosin aika suomalaiselta huumorilta tuo paikka paikoin vaikutti ja siitä tuli Napapiirin sankareita hieman mieleen Kauhean kankkusen ohella. Tosin eihän niitä roiseja kikkelivitsejä ja -komiikkaa mihinkään ole unohdettu, jolla voisi sanoa ykkösosan ratsastaneen ja nousseen maineeseensa. Itse pidin ykkösestä ja olen sen kaksi kertaa nähnyt. Ensin teatterissa ja sitten myöhemmin kotosalla neutraalissa ympäristössä. Heitin sitä seiskalla imdb:ssä, mikä on kuitenkin jo kunnioitettava arvosana komedialle. Tästä vielä vähän lisää lopussa. Nyt katsotaan seisooko se edelleen.

Hyvää

Luokkakokous 2 on vain K12, mikä on aika mielenkiintoinen yksityiskohta. Sitähän voisi jopa leikkisästi sanoa, että kun ykkösosa oli K16, niin jatko-osa on automaattisesti huonompi tuon vuoksi. Saman K12 merkinnän omaa esimerkiksi nuortenelokuva Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, mikä on hieman irvokasta. Ja sisäänhän vanhemman seurassa näihin pääsisi vielä 3 vuotta ikärajaa nuorempi mukula. Koitin miettiä mikä ykkösosasta teki irvokkaamman ja mitä jatko-osassa ei ole, niin huumeita tässä ei ole. Eikä tavallaan myöskään mitään nyrkein toteutettavaa väkivaltaa ruudulla, tai sen ulkopuolella. Eikä pornolaulua. Mutta luulisi nekrofilian jotain näistä paikkaavan ihan komeasti. Noh, siellä on saunoteltu taas.  Jenkeissähän tämä olisi ollut automaattisesti varmaan joku sikäläinen K16, koska pippeleitä.

Huumori toimii jälleen. Sitä revitetään paitsi "taikasauvoista", niin jälleen myös noloudesta. Jos tota noloudesta irtoavaa huumoria on jossain kritisoitu, niin onnea sinnepäin koska sen (ja kasvojen säilyttämisen) varaan britti-imperiumi on rakentanut oman huumorinsa. Toki ei Mr. Beanilla nyt pallit jääneet koskaan lauteiden väliin, mutta periaate on isossa kuvassa kuitenkin sama, vaikkei tyylikkyys ihan kohtaisikaan. Jos elokuvasta poistuu pää kipeänä kaikesta nauramisesta ja virnuilemisesta, niin kyllä silloin on jotain kuitenkin tehty oikein. Mielestäni huumori oli myös asteen verran tyylikkäämpää ja ehkäpä hillitympää. Ei paljoa, mutta hieman ja siitä tuo kieltomerkinnänkin pieneneminen kertonee.

Näyttelijöistä keskiössä on jälleen vahvimmin Aku Hirviniemi eikä syyttä suotta. Mies on kuitenkin kolmikosta ainoa, joka varmasti kykenisi myöskin dramaattisempaan rooliin. Hänelle on syystäkin pedattu parhaat ja keskeisimmät komediakohtaukset, sekä myös ne pienet harvat draaman vivahteet. Jälleen on nimittäin miehen liitto ja itsetunto hieman murenemassa. Sami Hedberg seilaa siinä Akun ja Jaajon välimaastossa. Kulmalan Antin tähtihetket koittavat kirkossa tilannekomiikan parissa. Jännä nähdä miten Hedberg pärjää Suomen Konttorissa. Niissä saappaissa kun on nähty Ricky Gervais ja Steve Carell ja ne saappaat ovat auttamatta liian isot. Sitten kun tarinat noudattelevat varmasti samahkoa kaavaa kuin esikuvansa, niin saa nähdä. Taustatukea jokatapauksessa tarvitaan pirusti sivurooleihin. Näkisin, että vahvat sivuroolit koituivat jenkkiversion pelastukseksi, koska ne toivat sitä tuoreutta alkuperäiseen nähden. Jenkitkin kun ensialkuun noudattelivat samaa kaavaa kuin alkuperäinen brittiversio ja nousi sitten muutaman pykälän tasossa kun alkoivat/pystyivät omia kuvioitaan kehittelemään.

Huonoa

Jaajo Linnonmaa jälleen vähiten esillä pääkolmikosta ja se on ymmärrettävä ratkaisu, koska hän on selvästi heikoin näyttelijä näistä kolmesta. Vuorosanat tulevat pääosin ihan hyvin, mutta sitten kun siihen ilmaisuun pitäisi pärställä ja kehollaankin vielä yhtyä, niin menee nihkeämmäksi. Hahmo roikkuu koko ajan mukana, mutta jää useissa kohtauksissa aikalailla statistiksi taustalle ja se on ymmärrettävä veto tekijöiltä.

Ykkösosaa on moitittu sovinistiseksi ja kakkososaakin nimitetään seksistiseksi poikaporukan elokuvaksi, joka kietoutuu jälleen kikkeleiden ympärille. Siis nimenomaan etunenässä naisia syrjiväksi ja halveeraksi. Nooo, niitä elementtejä löytyy kyllä jos niitä haluaa hakea. Esimerkiksi elokuvan lopussa Nippe taputtaa vaimonsa peppua "sä oot mun" henkisesti. Mutta enemmän meloja kuin tissejä siellä ruudulla heiluu ja kyllä minä ainakin jälkimmäisiä voisin mieluummin katsella. Ja jos pääosassa on heteroita sisältävä poikaporukka, sekä genrenä roisi komedia, niin mikähän se lopputulos sitten voisi olla. Enkä minä nyt näe, että elokuva miehiäkään kovin monipuolisessa valossa esittelisi. Kyllä siellä katsomossa näytti olevan vähintään ihan yhtä paljon naisia kuin miehiä. En ymmärrä mediapinoiden yhteen ääneen itkua ja lapsellisia nollia tähtiä. Kertoo mielestäni jotain, jos mennään ilmaiseen pressinäytökseen ja poistutaan heti alussa hemmettiin. Mitä oikein odotit? Alussa ei edes ole mitään. Paitsi "Mä vähän vaan kokeilen... kuolleen kaverin kikkeliä". Sama klippi oli jo trailerissa, sekä tuo on vain eräänlainen outo teaser siitä kohtauksesta, joka tulee myöhemmässä vaiheessa elokuvaa koko komeudessaan. Onhan se vähän arveluttavaa kun sitä pysähtyy ajattelemaan, mutta kysehän on kuitenkin elokuvasta. Helvetinmoinenhan anateemahan se on ja käsittämätön, sekä sairas ajatus oikean elämän tasolla. Fiktiossa se kuitenkin menee tiettyihin rajoihin saakka ainakin läpi. Kesällä teattereissa pyörineessä The Neon Demonissa oli sitä ja jossakin Christina Riccin leffassa samoin, sekä sitten on ainakin Cormar McCarthyn kirja ja siihen perustuva elokuva Child of God. Ja oma sarjansa täysin ovat vaikkapa Nekromantik, sekä Headless ja muut vastaavat. En ole nähnyt, enkä taida välttämättä halutakaan nähdä joskin olen utelias. Kirjallisuudestakin löytyy esimerkkejä, tai vähintäänkin viittauksia jo Akilleuksesta saakka. Ja kun tuo nekrofilia -termi tarkoittaa ruumiista seksuaalisesti kiinnostunutta, niin periaatteessa Hitchcockin Vertigokin mahtuisi käsitteen alle. Pitää kai varoiksi tarkentaa, että nämä pikaisella googlettelulla.

Tuomio

Komedia on parhaimmillaan ihmisten kanssa katseltuna ja eittämättä omakin mielipide tästä elokuvasta voi täten olla hieman yläkanttiin, koska se täynnä olevassa teatterissa tuli katseltua. Näissä tilanteissa ymmärtää sen sitcomeissa pyörivän naururaidankin tarkoituksen. Iskeytyy omakin pärstä helpommin hymyyn ja tulee ajatelleeksi, että täähän on ihan hauskaa. Ja tässä kun on livenä tuossa kokemuksessa mukana, niin onhan se hieman huumaavaakin. Itse elokuva on mielestäni jopa parempi kuin ykkösosa. Ykkönen oli sarja roiseja tilanteita, vailla oikeastaan minkäänlaista juonta. Kakkosessa on jo vähän sitä juontakin mukana ja jokaisella päähahmolla on omat pikkuongelmansa. Huumori on aavistuksen tyylikkäämpää, ainakin ykköseen verrattuna, mutta se on silti pirun hauskaa. Nautittava kokemus ja tulen katsomaan varmasti toisenkin kerran sitten DVD:llä, jolloin ehkä elokuvan oikea taso avautuu paremmin. Nyt mennään näillä.

Näyttely 6,5
Audiovisuaalinen elämys 7,5

Juoni/käsikirjoitus 7
Odotukset, vangitsevuus ja teema 7,5
Uudelleenkatseluarvo 7,5
Legenda-arvo 6
Viihde 9
★★★☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Klassefesten 2: Begravelsen, Due Date, We´re the Millers, Bad Grandpa, Alan Partridge: Kukkona tunkiolla, Filth