Viiru ja Pesonen - paras joulu ikinä (2016) - Arvostelu

Pesonen lupaa Viirulle, että he viettävät parhaan joulun ikinä. Alkuvalmistelut sujuvatkin mukavasti, mutta sitten kaikki uhkaa mennä pieleen.

Genre: Perhe
Ohjaus: Ali Samadi Ahadi
Käsikirjoitus: Thomas Springer perustuen Sven Nordqvistin lastenkirjoihin
Päätähdet: Max Herbrechter, Stefan Kurt, Marianne Sägebrecht

Kesto: 80 min.

"Meillä ei ole kuin porkkanoita"

Saksalaisten tekemä elokuva ruotsalaisista lastenkirjoista. Elokuvassa oli muuten oletettavasti joku älä filmaa/kopioi teksti, mutta se oli jätetty mielenkiintoisesti saksaksi. Kyllähän näitä vastaavia tekstejä on suomeksi nähty ulkomaisissa elokuvissa. En ole nähnyt aikaisempia osia, tai oikeastaan tiedä Viirusta ja Pesosesta juuri mitään, joten en tiedä mitä taso on tavannut olla. Pikapuolisella googlauksella en löytänyt äkkiseltään suomalaisia ääninäyttelijöitäkään, joten siksi puuttuu. Yleensä viimeistään Wikipedia pelastanut, mutta sinne ei ole vielä edes listattu tätä elokuvaa. Olisi kannattanut katsoa leffa ihan loppuun saakka jos ne siellä viimeisenä vilahtivat. Mutta asiaan.

Hyvää

Ulkoisesti leffa onnistuu olemaan mielestäni kuin suoraan lastenkirjojensa kannesta, eli Pesonen näyttää täysin Pesoselta ja Viiruhan nyt on täysin animoitu. Kisu on vähän jäykänpuoleinen, mutta kuitenkin näyttää ihan hyvältä. Sivuhahmoina löytyy mukluja, kettu, koira ja kanoja. Sekä tietysti Pesosen aika piirroshahmomaiset ja hieman yksiulotteiset naapurit.

Viirulla on muutama hellyttävä kohtaus, jossa kissanpentu esimerkiksi äityy murehtimaan oikein urakalla. Kuten lapsillakin joskus on tapana. Lastenkenkiin eläytymisestä puheen ollen elokuvasta löytyy myös kivoja perusopetuksia lapsille. Eli esimerkiksi jos joku haluaa auttaa, niin ota se vastaan. Teet tällöin kaksi ihmistä onnelliseksi. Tätä ei erakkomainen Ukko Pesonen tahdo ymmärtää. Toisaalta myös Viiru käyttäytyy läpi koko elokuvan hieman itsekkäästi ja ymmärtämättömästi Pesosta kohtaan, mutta lopulta molemmat ymmärtävät ottaa hieman enemmän toisiaan huomioon ja kasvavat täten kokonaisemmiksi ihmisiksi. Ja kissoiksi.

Pesonen ja miesnaapuri harrastavat pariin otteeseen kaavoihinsa kangistuneiden miesmörököllien välistä juroa kanssakäymistä. Ja kun erään kommervenkin seurauksena miesten huulet siirtyvät vaarallisen lähelle toisiaan, niin vaivautuneisuus pursuaa ulos ruudulta ja kaikki eleet huutavat sanattomasti "tätä ei ikinä tapahtunut ja tästä ei ikinä puhuta sanaakaan". Eikä homma suinkaan jää tähän. Nämä pari kohtausta kelpaisivat materiaaliksi ihan mihin tahansa elokuvaan. Vaikka onkin saksalaisten tekemä, niin kyllähän tuossa suomalaistakin näkee ja paljon.

Huonoa

Menisin väittämään, että ääninäyttelijöiden ääniä on koneellisesti hieman liikaa sörkitty. Ainakin Viirun. Kutittelee korvia ja ei hyvällä tavalla. Pesonen taas on varsinainen setämies, koska erinäisiä sanattomia äännähtelyjä tulee urakalla. Alussa dubbausta ei juuri huomaa, mutta taso laskee loppua kohti, eikä kenties käännökseenkään ole liikaa aikaa käytetty. Mutta tokkopa alkuperäinenkään on juuri parempi, joten yritä siinä nyt sitten kun se ei ole pelastettavissa. On varmaan motivaatio ollut korkealla ja luovuus kukkinut.

Tarinan skaalan ja tapahtumapaikan pysyminen pienenä ilahduttaa suuresti, mutta vastaavasti mukaan on nykyajalle ominaisesti heitetty aimo annos animaatiota ja aika kehnoja toiminta/vauhtikohtauksia. Eikä siinä juonessakaan sinänsä kehumista ole. Siinä on muutamia hyviä väläytyksiä, mutta pääosin se on vaivaannuttavaa koheltamista ja elokuvan nimi käytetään dialogissa puhki.

Elokuvasta löytyy muutamia lauluja, jotka on sutaistu vasemmalla kädellä ja niiden musiikkikin suuntautuu enemmän mökän puolelle. Toisaalta niihin ei ole tosiaankaan panostettu, koska ne ovat todella lyhyitä lurituksia lukuunottamatta elokuvan päättävää numeroa. Onneksi mukaan onkin otettu korvia hellimään pari joululaulujen raskassarjalaista. Ja on sitten muuten eroa huomattavissa. On jännä miten samalla volyymilla nuo klassikot hellivät korvia ja vastaavasti leffan omat biisit, sekä yleensäkin dubbausäänet tuntuvat lievästi väkivaltaisilta kuuloa kohtaan.

Pelkkä kaatuilu oli hauskaa viimeksi joskus 100 vuotta sitten. Kuten myöskin oli komedisen efektin saavuttaminen kuvanopeuden muuttamisella, sekä useiden otosten päällepinoaminen yhdeksi. Pienet lapset toki nauttivat varmasti näistäkin ja heillehän tämä onkin suunnattu, mutta kuitenkin on tekijöiden puolesta menty siitä mistä aita on matalin.

Tuomio

Joulutunnelman saavuttamisessa onnistutaan kohtalaisesti, vaikkakin elokuvan joulunvietto tansseineen tuntuukin aavistuksen vieraalta. Elokuvallisesti on kai todettava, ettei muuallakaan maailmassa näitä lastenelokuvia hoideta kovinkaan kehuttavasti. Toisaalta kansainväliset tuotannot ovat asia erikseen. Ei tämäkään ole IMDB:n mukaan ilmestymässä kuin Saksassa ja pohjoismaissa. Budjetti on muuten jotain 7-8 miljoonaa euroa jos se on sama kuin edeltävällä osalla. Jos yhden jouluelokuvan aikoo muksujen kanssa käydä katsomassa, niin Tatu ja Patu pyörii edelleen. Mutta ei Viiru ja Pesonenkaan toisaalta ihan toivoton tapaus ole.

Näyttely 6
Audiovisuaalinen elämys 5,5

Juoni/käsikirjoitus 5
Odotukset, vangitsevuus ja teema 5
Uudelleenkatseluarvo 4
Legenda-arvo 3,5
Viihde 5
★☆☆☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!, Santa Claus Is Comin' to Town, Jaska Jokusen joulu, The House Without a Christmas Tree, Joulupuu on kärvennetty