Rogue One: A Star Wars Story (2016) - Arvostelu

Kapinalliset varastavat Kuolemantähden piirustukset.

Genre: Seikkailu, Sci-Fi
Ohjaus: Gareth Edwards
Käsikirjoitus: Chris Weitz & Tony Gilroy (kässäri), John Knoll & Gary Whitta (tarina)
Päätähdet: Felicity Jones, Diego Luna, Donnie Yen, Alan Tudyk, Ben Mendelsohn, Mads Mikkelsen, Forest Whitaker, Riz Ahmed, Wen Jiang

Kesto: 133 min.

"There is a ninety-seven point six percent chance of failure."

Disney goes Marvel. Ymmärtääkseni näitä Star Wars -universumiin sijoittuvia elokuvia on tarkoitus puurtaa tulevaisuudessa näiden perinteisempien ja keskeisempien Star Warsien ohessa. Rogue Onella on kevyt 200 miljoonan dollarin arvioitu budjetti ja se täyttää episodien 3, sekä 4 väliin jäävän narratiivisen aukon. Eli summattuna lyhyesti se näyttää miten Kuolemantähden piirustukset päätyivät kapinallisten käsiin.

Tämä on ohjaaja Gareth Edwardsin vasta kolmas kokoillan elokuva. Aiemmat ovat vuoden 2014 remake Godzilla ja scifi-elokuva Monsters. Kumpaakaan en ole nähnyt ja arvosanat vaikuttavat hyvin keskinkertaisilta. Yleensä IMDB:ssä näistä tyyliin 6,5 keskiarvonkin elokuvista voi joskus harvoin paljastua erittäinkin hyviä pätkiä (The Guest!!), mutta selvästi yli 90% ajasta huomaa arvosanan pitävän kutinsa ja sitä miettii että maailmassa on oikeasti vielä klassikoita joita en ole nähnyt. Miksi tuhlaan aikaani keskinkertaisuuteen, jota en enää parin kuukauden päästä muista edes katsoneeni. Pointti oli kai se, että aika ohuilla näytöillä kaveri saanut kultaisen mahdollisuuden. Ja helvetisti paineita.

Kässäriosastolla Chris Weitz on rustaillut Pähkähullu Professori 2:sen ja Kultaisen kompassin, mutta vastapainoksi myös mainiot Poika, sekä Cinderella. Toki väittäisin tarkistamatta, että kaikissa näissä Weitz on ollut osa tiimiä, tai ainakin noissa paremmissa elokuvissa. Tony Gilroy on jo tutumpi nimi ja mies on tunnettu trillereistään kuten Jason Bourne -elokuvat pl. viimeisin, sekä State of Play. Jälleen tosin kyseessä ryhmäeläin. John Knollille tämä on eka käsikirjoituskrediitti, sillä mies on aiemmin hankkinut kannuksensa erikoistehosteiden puolella, jossa ura alkoi Star Warsista 1977 ja sieltä löytyy niin Avataria, Pirates of The Caribbeania kuin Potteria jne. Elokuva on lähtöisin hänen ideastaan. Gary Whitta puolestaan on rustaillut Book of Elin ja ollut mukana videopelipuolella kiitosta keränneessä Telltalen The Walking Deadissa. Tosin meni rustaamaan Smith-perheen projektin, After Earthin. Ja oli mukana myös tuon videopelin kakkoskaudessa, joka oli jo huomattavasti ykköstä heikompi ja väsyneempi.

Hyvää 

Nostaa viime vuotisen Star Warsin arvoa entisestään, sillä se oli kuin olisi tavannut vanhan, hyvän ystävän vuosien jälkeen uudestaan. Värilasit ja odotustaso olivat Rogue Onen kohdalla luonnollisesti jumalattoman suuret, joten toinen katsomiskerta oli hieman analyyttisempi ja rauhallisemmalla mielellä suoritettu. Ensimmäisellä kerralla oikeastaan luovutin jo kun ryhmä poistui Jedhalta ja kirosin tämän alimpaan helvettiin. Tai no keskinkertaiseksi roskaksi, mutta olin hieman turhan negatiivinen. Tai ehkä se tokan katsomiskerran positiivisempi fiilis johtui siitä kun toisella kerralla tiesin tarkalleen missä kohdin mennään tässä Star Wars kaanonissa ja miksi minun pitää välittää tästä keskinkertaisuudesta.

Mutta ihmettelen silti mikä ihmiskuntaa vaivaa koska IMDB-arvosana on kirjoittamishetkellä 8,3. Se on siis parempi kuin Ben-Hur. Se 1959 versio. Katsoin muutama päivä sitten ja laitoin seuraavana päivänä 2016 remaken pyörimään. Ihmetteleekö Hollywood oikeasti mikseivät uskontoteemaiset elokuvat myy kun tuokin oli floppi? Johtuisiko siitä että nämä kaikki Exodukset ja Nooat ovat olleet enemmän tai vähemmän huonoja. Ja ennen kaikkea ne kertovat tarinat, jotka kaikki ovat kuulleet useaan kertaan. Ben-Hur on nerokkaasti kirjoitettu raamatullisten tapahtumien ympärille ja siinä oli tyylitajua. Eli Ben-Hurilla oli oma erillinen tarinansa, joka välillä törmäsi samassa maailmassa samaan aikaan omaa tarinaansa toteuttavaan Jeesukseen. Sitä samaa fiilistä haluaisin näiltä Star Warsin sivuprojekteilta. Nyt maailmassa ei tuntunut olevan mitään muuta eloa.

Vaikka näyttelijät saavat osansa jäljempänä ekan katsomiskerran jäljiltä, niin ei tuo nyt toisella kerralla enää niin häiritsevää ollut. Felicity Jones on ihan passeli sankaritar tämmöiseen mitättömämpään sivuelokuvaan, joskin kaukana Daisy Ridleyn lumovoimasta ja preesensistä.

Toisaalta on pakko arvostaa kuitenkin sitä fiilistä mitä tähän on yritetty luoda. Siellä on seassa paljon hienovaraisia viittauksia ja tuttuja, toki harmittavan mitättömiä, hahmoja. Lisäksi yleisessä ilmeessä on pysytty aika uskollisena alkuperäiselle Star Warsille. Niin ja muutamat cameot laittavat ihon huolella kananlihalle. En nyt viitsi spoilata näitä merkittävimpiä, vaikka niiden mukanaolo nyt onkin julkinen salaisuus. Ehkä sen verran pitää paljastaa kun sitä tuskin moni huomaa, että Hammer Films legenda Peter Cushing on herätetty CGI:n avulla takaisin henkiin kävelevänä ja puhuvana Grand Moff Tarkinina. Mikä kieltämättä herättää kysymyksiä, että voiko tulevaisuudessa menehtyneen näyttelijän tekijänoikeussuojata ja kaupata. Ja onko se miten oikein. Tätä on toki harrastettu Gladiaattorissa ja The Crowssa jo aiemmin. Sekä uusi trendi on digitaalisesti nuorentaa näyttelijät kuten viimeisimmässä Terminaattorissa, sekä TV-sarja West Worldissa Anthony Hopkins. Benjamin Buttonhan tämän trendin taisi melkeinpä aloittaa. Martin Scorsesehan kuulemma puuhaa The Irishman nimistä elokuvaa, jossa mukana olisi DeNiro, Pacino, Keitel ja kovasti Joe Pesciakin yritetään saada eläkkeeltä. Tässä olisi tarkoitus kertoa useita vuosikymmeniä kattava tarina ja nuorentaa nämä näyttelijät.

Huonoa 

On harmittavan vailla perinteisiä Star Warsiin liitettyjä ominaisuuksia, joten tämä on hieman kuin mikä tahansa keskinkertainen sci-fi elokuva. Toki mainoksissakin jo todettiin kyseessä olevan stand alone -elokuva. Eli käsittäisin tuon niin, että tämä on yksittäinen elokuva jolle ei ole jatkoa tulossa. Eikä sille voikaan tehdä, koska se on jo tehty. Tämä nimittäin täyttää sen episodien 3 ja 4 väliin jäävän narratiivisen aukon.

Edellisen kappaleen avaukseen liittyen myös juoni on ihan hemmetin monimutkainen ja vaikea seurattava. Siinä on osansa kässärin lisäksi myös ohjauksella. Etenkin nämä ihan alkuperäiset kolme Star Warsia olivat äärimmäisen yksinkertaisia ja lineaarisia elokuvia, niitä voisi positiivisella tavalla nimittää jopa lapsellisen yksinkertaisiksi mitä tulee rakenteeseen ja dialogiin. Niiden tapahtumapaikat, hahmot, heimot tuli kaikki opeteltua, koska ne vaikuttivat ison kokonaisuuden tärkeiltä osasilta.

Rogue Onea kun tarkastelee ja miettii näin jälkikäteen, niin ei tämän pitäisi noilla aineksilla olla näin monimutkainen ja vaikea seurattava. Joten syy on mielestäni yksinomaan tekijöistä ja huhuthan tietävät kertoa, että elokuvasta kuvattiin uusiksi jopa 30-40%. Eritoten tällä sateisella soraplaneetalla ja lopputaistelussa homma leviää hetkittäin aika rumasti käsiin. Meillä on niin monia seurattavia osasia ja koko ajan leikataan sinne tänne kymmeneksi sekunniksi. Olin toisellakin kerralla välillä hukassa missä nyt oikein mennään.

Näyttelijäkaarti on todella... rikas. Koska tämä sijoittuu sinne 3. ja 4. episodien väliin, niin on aika haastavaa tuoda mukaan liian tuttuja hahmoja, koska kolmosestakin on aikaa jo se kymmenisen vuotta. Joten sinne on rahdattu filmi täyteen uusia, parhaimmillaankin vain keskinkertaisia hahmoja, joiden puuhista pitäisi kyetä välittämään. Aikamoinen haaste katsojalle, etenkin kun hahmot eivät tee mitään kiinnostavaa missään vaiheessa elokuvaa. Lisäksi Kiinan pojilla, sekä Lunalla on suuria vaikeuksia englannin kielen kanssa. Parissa kohden sai olla tyytyväinen, että löytyy tekstitys. Toki eri aksentit ovat ihan luonnollista laajassa SW-universumissa, joten ei siinä sinänsä mitään. Mutta kun markkinoinnilliset syyt ja raha haiskahtavat. Toki kylmät väreet lähtivät siinä kohtaa kun Donnie Yen pääsi toimintakohtaukseen, mutta kun tuota erityisosaamista ei hyödynnetty sen jälkeen enää ollenkaan.

Suurin floppi hahmojen saralla on viisasteleva ja sarkastinen robotti K-2SO. Jos tämä pyörivä pallo viime vuonna valloitti katsojien sydämet, niin K-2SO:n huumori ei osunut alkuunkaan maaliinsa. Olin läsnä kahdessa eri näytöksessä ja en kuullut edes hörähtelyä. Elokuva on vakava ja se olisi kaivannut ripauksen kevennystä, joten tämmöinen hahmo tarvittiin. Mutta kun sen heitot eivät tahtoneet toimia kuin korkeintaan hymyn arvoisesti pariin otteeseen ja loput menivät huolella metsään. Robotti myös kuvaa aika osuvasti tätä kaavamaista Lego-palikoilla leikkimistä mitä kässäristit sortuvat harrastamaan. Oliko sen viehättävän viihdehahmon ihan pakko olla robotti jälleen kerran. Universumsta kun kuitenkin löytyy monenlaisia mörököllejä.

Ohjaajavalintaa voi vain ihmetellä. Ihmettelin sitä jo ennen leffan näkemistä ja ihmettelen sitä edelleenkin. Edwards tarvitsee paljon turhia leikkauksia kertoakseen tarinansa ja viedäkseen elokuvaa eteenpäin. Missään vaiheessa elokuvaa ei synny modernia jouhevuuden tunnetta (a'la Inarritu), vaan ruudulla on aina vain muutama ihminen kerrallaan tiukasti rajatussa kuvassa ja otosten keskipituus on todella, todella lyhyt. Ja esimerkiksi avauskohtauksessa kun olisi ollut viime vuotisen Star Warsin tapaan laajaa aluetta ja tilan tunnetta tarjolla, niin jumankauta lähdetään ohjaamaan katsojan katsetta ja taustamaisema sumennetaan kokonaan. Perinteinen tekniikka, joka toimii todella tökerösti 3D-elokuvissa siinä missä 2D:ssä siihen ei tule kiinnittäneeksi tietoista huomiota.

Yhtälailla käsikirjoituskin kompastelee, koska ruudulla lässytetään joka ikinen asia ja käänne puhki todella kehnolla ja mielikuvituksettomalla dialogilla. Kliseistä puhumattakaan. Ja jos ainoa temppu jolla kyetään Star Wars-fiilistä luomaan ovat ylikäytetyt vuorosanat Voimasta, sekä pari lyhyttä cameota niin ei se nyt ihan nappiin mennyt. Meillä on liikaa hahmoja, liikaa pomppimista paikasta toiseen, liikaa pseudopoliittista lässytystä ja perinpohjaista juonen selittelyä. Joku on joskus todennut, että jos vain mahdollista niin näytä se. Yhteen ainoaan kuvaan voi tiivistyä monta riviä tekstiä.

En ole tyytyväinen miksaukseenkaan. Riz Ahmedin näyttelemän kapinallispilotin ääni on jatkuvasti liian hento ja välillä sitä on vaikea kuulla. Laserpyssyt jäävät kaikenlaiset muun mökän ja musiikin alle liian usein. Lempirobottiduomme cameossa R2-D2:n piipitys ei kuulu riittävällä volyymilla ja välittömästi sadasosalleen kun se loppuu, niin sukelletaan jo muun rähinän pariin antamatta katsojalle sekuntiakaan nauttia tuosta rauhassa. Lisäksi pettymys oli myös se kohtaus, jossa matkalaisemme jalkautuvat Jeddan kaupunkiin. Yleensähän näissä on ollut tapana tarjota rikasta ja eksoottista äänimaailmaa, jossa on elävä meininki ja jos jonkinnäköisiä hahmoja. Tosin kovimmat fanit bongaavat kaksi tuttua ääliötä alkuperäisestä Star Warsista, joihin kapteeni Andor ja Jyn Erso törmäävät.

Ja viimeiseksi Michael Giacchino on tainnut jokaisen J.J. Abramsin elokuvaan säveltää musiikin paitsi Force Awakensiin. Se oli oikea päätös. Ainoa osa soundtrackista mikä jäi soimaan päähän oli lopputeksteissa viimeinkin ilmoille pärähtävä ikoninen Star Warsin tunnusmusiikki. Giacchino hieman yritti jäljitellä John Williamsia pääsemättä lähellekään samaa kaunista ja melodista mahtipontisuutta, jossa soinnut sopivat niin saumattomasti yhteen, ja jotka soivat päiväkaupalla päässä kun ne jostain kuulee.

Tuomio

Tämä on ainakin parempi elokuva kuin mitä edellä nähtyjen hyvien ja huonojen puolien listaus antaa olettaa. Mutta mielestäni jos ihmiset eivät tietäisi katsovansa Star Warsia, niin tämä olisi vain keskinkertainen sci-fi elokuva. Olen hämmentynyt Rotten Tomatoesinkin 85% approval ratesta, vaikka Disney kuinka olisi ennakkoon lähettänyt hienovaraisia kehotuksia käsitellä tätä silkkihansikkain, että "voitte jatkossakin olla mukana kanssamme tällä matkalla". Tässä oli aineksia parempaan, mutta ohjaus ja käsikirjoitus ovat kömpelöitä, sekä tylsiä. Eikä 3D:stäkään saada yhtä asteroidia lukuunottamatta oikeastaan mitään ekstraa irti.

Näyttely 6,5
Audiovisuaalinen elämys 7,5

Juoni/käsikirjoitus 6,5
Odotukset, vangitsevuus ja teema 7,5
Uudelleenkatseluarvo ja legenda-arvo 6,5
Viihde 7
★★★☆☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Serenity, Moon, The Fifth Element, Akira, Guardians of the Galaxy, Alien