Armoton Maa (2017) - Arvostelu

Pienessä Länsi-Lapin kylässä poliisina toimiva Lasse kuulee, että taposta tuomittu Jaakko on vapautunut vankilasta ja että tämä on ajautumassa törmäyskurssille Lassen pojan, Erkin, kanssa.

Genre: Rikos / Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Jussi Hiltunen
Päätähdet: Ville Virtanen, Mikko Neuvonen, Antti Holma, Malin Buska, Jørgen Langhelle, Pernilla August

Kesto: 90 min.

"Sie et ole niinku mie, eikä siun pidäkää olla"

Armoton Maa on Jussi Hiltusen ensimmäinen kokoillan elokuva neljän samoissa teemoissa pyörivän lyhytelokuvan jälkeen. Elokuvaa on mainostettu Lappiin sijoittuvaksi westerniksi ja Hiltusta Lapin Tarantinoksi. Ensimmäinen väite pitää ehdottomasti paikkansa, sillä meillä on komeita ja jossain määrin ainakin villejä Lapin maisemia ja muusta maailmasta eristäytynyt pikkukylä, jossa aika tuntuu pysähtyneeltä. On palkkionmetsästäjiä, cowboymaisia hahmoja ja juonen keskiössä rikos, sekä kosto/hyvitys. Myös kuvaus ja käsikirjoitus hakevat tietoisesti westernin tunnelmaa, mikä tehdään katsojalle selväksi välittömästi heti avauskohtauksessa. Dialogi on vähäsanaista, keskustelut koostuvat yksittäisistä lauseista, mutta asiat ilmaistaan harmittavankin kuivasti ja mielikuvituksettomasti. Tähän kun vielä ynnätään riittävän mukanaan vievän tunnelman puuttuminen, niin Tarantino-puheet voidaan jättää täysin omaan arvoonsa.

Armoton Maa oli traileriensa saralla legendaarinen esimerkki siitä kun teaser lupailee uskomatonta ja poikkeuksellista elokuvaa, mutta varsinainen traileri palauttaa takaisin maanpinnalle. Elokuva pitää kuitenkin sisällään lukuisia hienoja ratkaisuja ja palasia, mutta se on ikään kuin tiiliseinä vailla laastia. Elokuvan alussa katsojalla on pieniä vaikeuksia muistaa kuka on Erkki ja kuka on Jaakko. Lisää pientä sekaannusta aiheuttaa tarina, joka ripottelee hiljalleen murusia siitä, mikä on kunkin hahmon suhde toisiinsa ja mitä menneisyydessä oikein on tapahtunut. Kuvauksessa on hetkittäin ihan hienoja kuvakulmia ja ratkaisuja, mutta ne jäävät yksittäisiksi väläytyksiksi vailla johdonmukaista näkemystä. Vaikka elokuva pitääkin katsojan kohtuu hyvin otteessaan ja jännitystäkin on ajoittain ilmassa, niin se viimeinen askel tunnelman saralla jää ottamatta. Juonen kuljetus on liian pelkistettyä, jatkuvasti siirrytään jonnekin ja missään ei pysytä kovinkaan kauaa. Se tekee draaman ja tunnelman rakentamisesta vaikeampaa. Kohtaustenkin sisällä pidemmät otot, vailla jatkuvia leikkauksia olisivat auttaneet. Samaten kun nyt Lapin lumisessa erämaassa ollaan, niin yökohtauksista ei tunnelma enää parane. Niitä oli muutamia, mutta ei juuri avainkohtauksia. Liekö kyseessä budjettiongelma.

Lumisesta maisemasta, sen yksittäisistä maisemakuvista ja musiikin tyylistä minulle tuli mieleen The Revenant. Tosin musiikista en pitänyt. On selvästi tietoinen ratkaisu jättää musiikki melko olemattomaan rooliin, jossa se välillä vain murisee taustalla synkästi ja pahaenteisesti. Tämä jättää tilaa revenantmaisesti elokuvan äänimaailmalle, mutta kun mielestäni elokuva jäi kohtauksissaan kaipaamaan jonkinlaista voimaa. Se on helpoiten, joidenkin mielestä halvastikin, saatavissa musiikin kautta joka voimistaa ja ohjaa katsojan tunteita.

Ville Virtanen on täysin oikea mies päärooliin. Ulkonäkö on riittävän rujo ja karismaattinen, sekä samalla sieltä löytyy roolin vaatimaa isällistä hellyyttä. Tästä tullaankin sitten Erkin ja Jaakon näyttelijöihin Mikko Neuvoseen, sekä Antti Holmaan. He näyttävät aavistuksen liian pehmeiltä ja sitä faktaa ei muutama partakarva muuta, sekä dialogi tulee välillä ulos harmittavan puisesti ja kankeasti kuin suoraan käsikirjoittajan näppäimistöltä. Toisaalta tavallaan Erkille tuo pehmeys on sopivaa, sillä hän todennäköisesti häpeää rikostilanteen lievää pelkuruuttaan/empimistään ja toimii loppuelokuvan ajan korostetun äijämäisesti yrittäen kenties todistaa isälleen, muille ja itselleen, että hän on yhtä kova mies kuin muutkin.

Loppujen lopuksi Armoton maa on kuitenkin miljöössään poikkeuksellisehko nykyajan suomalaiselokuva, joka selvästi mielii maailmalle nordic noirin jalanjäljissä. Sitä onkin tullut monesti mietittyä minne nämä Suomen "erämaihin" sijoittuvat mikko niskasmaiset elokuvat ovat kadonneet. Ne kun henkivät ja käsittelevät sitä perimmäistä suomalaisuutta ja olisivat mielestäni vahvin valttikortti, mitä viedä maailmalle. Vielä palaset eivät Hiltusella ihan loksahda kohdilleen, sillä Armoton Maa on vakuuttavampi yksittäisinä kohtauksina kuin kokonaisuutena. Elokuva on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä kaikille kotimaisesta elokuvasta pitäville ja kiinnostuneille.

Odotukset, vangitsevuus ja teema 7

Näyttely 7
Audiovisuaalinen elämys 7,5

Juoni/käsikirjoitus 6
Uudelleenkatseluarvo 6,5
Viihde 7

★★★☆☆

IMDB

Katsomisvinkit: Juoksuhaudantie, Kahdeksan surmanluotia, Elämän vonkamies, Nuoruuteni savotat, True Detective (1. kausi)