Jackie (2016) - Arvostelu

Jacqueline "Jackie" Kennedy tuskailee surunsa ja velvollisuuksiensa ristitulessa JFK:n salamurhan jälkimainingeissa.

Genre: Henkilökuva, draama
Ohjaus: Pablo Larraín
Käsikirjoitus: Noah Oppenheim
Päätähdet: Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Billy Crudup, John Hurt, John Carroll Lynch, Greta Gerwig

Kesto: 100 min.

"I lost track somewhere, what was real, what was performance."

Odotukset, vangitsevuus ja teema 

Chileläinen Pablo Larrain on ohjannut ulkomaisena Oscar ehdokkaana olleen No:n, sekä mm. Nerudan ja The Clubin. Viimeisin minulla on ollut mahdollisuus katsoa, mutta olen sen sivuuttanut. The Clubin kanssa Larrain lähti Berliinin elokuvajuhlille, jossa hän päätyi keskustelemaan Darren Aronofskyn kanssa. Aronofsky kehui, että hänellä olisi mielenkiintoinen käsikirjoitus, joka on kiertänyt yli puoli vuosikymmentä odottaen sopivaa ajankohtaa ja tekijää. Aronofsky järjesti Larrainin pyynnöstä tapaamisen Natalie Portmanin kanssa, joka suostui lähtemään mukaan projektiin katsottuaan The Clubin. Täten Jackien käsikirjoituksesta tehtiin Noah Oppenheimin (Labyrintti, Outolintu: Uskollinen) toimesta uusi vedos, josta karsittiin kaikki kohtaukset joissa Jackie ei ollut läsnä.

Elokuva hyppää keskelle vaiheikkaan elämän yksittäistä hetkeä pitämättä katsojaa kädestä kiinni. Se sisältää useita hyvin hienovaraisia viittauksia, joten suosittelisin Jackie Kennedyyn yleisluontoista tutustumista Wikipedian kautta. Eritoten kannattaa hetki katsoa tätä Youtubesta löytyvää TV-dokumenttia, jossa Jackie esittelee Valkoista taloa. Nimittäin noita kohtauksia on rekonstruktoitu elokuvaan ja se paljastaa kuinka vakuuttava Natalie Portman on. Tuo dokumentti oli JFK:n idea, sillä sen avulla Jackie voisi näyttää kansalle mitä hän on Valkoiselle talolle tehnyt ja miksi. Kansa kun kritisoi Jackieta julkisten varojen tuhlaamisesta ja turhamaisuudesta, sillä rahaa Valkoisen talon ehostukseen upposi 2 miljoonaa dollaria. Vaikka väitteet turhamaisuudesta saattavatkin olla totta, niin hänen ostamansa tavarat olivat kuitenkin suurimmilta osin alkuperäisiä Valkoisessa talossa olleita esineitä, jotka hän osti pois keräilijöiltä. Eli hän myös vaali Valkoisen talon perintöä.

Tuossa dokumentissa Jackie on selvästi hieman ujo yrittäen väkisin hymyillä ja olla mahdollisimman tyyni, sekä luonnollinen kaikesta jännittyneisyydestä huolimatta. Samalla käy selväksi, että hänessä on myös älliä, sivistyneisyyttä, eleganssia, innostuneisuutta ja näkemystä. Hän kirjoitti täysin omat vuorosanansa ja näyttäisi omaavan melko hyvän silmän kameralle. Ei lähetys toki suora ollut, vaan kuvaukset veivät 8 tuntia.

En tiennyt mitä odottaa elokuvalta ennakkoon. Tiesin Portmanin saaneen paljon ehdokkuuksia ja kiitosta suorituksestaan, sekä olen lukenut Kennedyitä sivuavia elämänkertoja. Elokuva on raskaahko, sillä se keskittyy Jackien suruaikaan. Se ei ole myöskään perinteinen Hollywood-elokuva, sillä ohjaaja on tehnyt vain chileläisiä elokuvia ja elokuvan kuvaaja on valtaosin ranskalaisten elokuvien parissa työskennellyt Stéphane Fontaine, joten se on enemmän taidehenkinen kuin perinteistä Hollywoodia. Elokuva pyrkii pitämään etäisyytensä päähahmoon ja tarjoaa katsojalle ulkopuolisen tarkkailijan roolin.

Näyttely

Elokuva on alustettu Portmanin yhden naisen palkintoja kahmivaksi showksi ja hän lunastaa odotukset tehden tästä katsomisen arvoisen elokuvan. Natalie näyttää ja eritoten kuulostaa niin hämmästyttävän samanlaiselta aksentteineen, tahteineen ja hengittävine vokaaleineen, että Jackieta koskevat Youtube-videot ovat täyttyneet kommenteista joiden mukaan Jackie Kennedy näyttelee Natalie Portmania. Ehkei tämä kuitenkaan ihan vaikkapa Meryl Streepin Margaret Thatcherin tasolle yllä, sillä pienen pientä onttoutta on ihan hetkittäin havaittavissa.

Rooli on toki vaativahko muutenkin, sillä se keskittyy kuvaamaan Jackien pirstaloitunutta mielentilaa ja kuinka hän on pakotettu potemaan kahta eri tyyppistä surua. Omaa sisäistä, henkilökohtaista suruaan ja julkisena hahmona ulospäin näkyvää julkista surua. Hänen oma maailmansa on pysähtynyt, muu maailma jatkaa radallaan. Samalla hän ymmärtää ja hyväksyy oman kuolevaisuutensa.

Paljoa ei myöskään jää jälkeen Peter Sarsgaard Bobby Kennedynä. Hän ei näytä mahdottomasti Bobbyltä, mikä onkin ehkä vaikuttanut päätökseen, ettei Sarsgaard ole lähtenyt hirveästi jäljittelemään hahmoaan. Hän on enemmänkin vain lähtenyt sisäistämään hahmonsa ja hän henkii hillitysti Kennedyiden "The beautiful people" -elämäntyyliä, asennetta ja uhmakkuutta.

Juoni/käsikirjoitus

Elokuvan narratiivisena selkärankana toimii vuoden 1963 Life-lehden haastattelu, jossa Jackie puhuu reportterin kanssa muistellen salamurhaa ja sitä seuranneita hetkiä ja päiviä. Tuossa haastattelussa Jackie kuvasi miehensä valtakautta siteeraten Camelot-musikaalia ja nuo lainaukset ovat trailerissakin pääosassa. Siteerausten idea on jäänyt elämään ja kullannut Kennedyn kesken jääneen presidenttikauden eräänlaiseksi kadotetuksi kultaiseksi ajaksi. JFK on jatkuvasti kärkipäässä listoilla, joissa haetaan suosituimpia ja merkittävimpiä amerikkalaisia presidenttejä. 

Elokuva kuvaa ja näyttää Jackien näkökulmasta paitsi Dallasin tapahtumat kaikessa raakuudessaan, niin myös salamurhan jälkeisten päivien tapahtumia, tunteita, sekä ajatuksia. Jackie esimerkiksi pelkää joutuvansa köyhäintaloon. En tiedä oliko tämä syy vaiko vain viittaus siihen, että Jackie meni myöhemmin naimisiin yhden maailman rikkaimman miehen, Aristotle Onassiksen kanssa. Kennedyn klaani halusi valtaa ja jättää jälkensä maailmaan, joten Jackie tuskailee senkin kanssa, tuleeko kukaan muistamaan JFK:n presidenttikautta. Saavuttiko hän mitään muuta kuin Kuuban ohjuskriisin purkamisen, jonka hän itse tavallaan myös aiheutti. Varmasti osin poliittisista syistä ja osin henkilökohtaisista syistä hän haluaa suuret ja näyttävät hautajaiset.

Elokuva viittaa myös Jackien tyyli-ikoniuteen. Kun presidentin kone laskeutuu Dallasiin näemme takaapäin kuvattuna Jackiesta vain hänen ikonisen pinkin Chanelin pukunsa, sekä siihen saumattomasti sopivan pillbox-hatun. Elokuvan loppupuolella hän näkee auton ikkunasta itseään muistuttavia mallinukkeja. Life-lehden haastattelussa puolestaan viitataan Jackien kirjallisuustaustaan. Hän oli myös ensimmäinen presidentin vaimo, joka järjesti säännöllisesti isoja juhlia Valkoisessa talossa. Elokuvasta löytyi myös viittaus JFK:n playboymaineeseen kun Jackie totesi, että naisia on kahdenlaisia. Toiset haluavat valtaa elämässä ja toiset vällyjen välissä. Se oli ikään kuin hiljainen nyökkäys niille huhuille, että Jackie olisi ollut tietoinen JFK:n syrjähypyistä ja jossain määrin sietänyt niitä asemansa vuoksi.

Audiovisuaalinen elämys

Life-lehden haastattelukohtaukset on kuvattu suoraan näyttelijöiden etupuolelta kasvot lähikuvassa. Sitä voisi luonnehtia jopa hieman hyökkääväksi, mikä on juuri se mielenlaatu jossa normaalisti melko hiljainen ja varautunut Jackiekin tavallaan edelleen on. Tapahtunut on jättänyt arpensa jonnekin syvälle haarniskan taakse, joka alkaa hiljalleen raottua haastattelun edetessä. Nämä näyttelijän kannalta vaativat kohtaukset kuvattiin viimeisenä.

Yleensä kuvaustyyli on mahdollisimman lähellä Portmanin kasvoja, mutta Valkoiseen taloon sijoittuvissa kohtauksissa kamera on selvästi taaempana ja se yhdistettynä isoihin, kiiltäviin tiloihin vailla muita ihmisiä viestii siitä, kuinka yksin Jackie lopulta oli. Hän on kuin pienimuotoisessa vankilassa tietämättä kenelle oikein uskoutua, tai purkaa tuntojaan. Lopulta hän tekee sitä epävirallisesti Lifen haastattelussa ja myös aivan elokuvan lopussa John Hurtin esittämälle irlantilaispapille. Näissä kohtauksissa katsoja pääsee todenteolla kurkistamaan Jackien haarniskan sisään ja sieltä tulee suodattamattomien mielipiteiden ohella erinäisiä hienovaraisia viittauksia suuntaan jos toiseen, joista osasta jo ylempänä käsikirjoituksen alla juttelinkin.

Mica Levin hiljaisesta nopeassa tahdissa kovaksi muuttuva musiikki alleviivaa Jackien pirstoutunutta mielentilaa viestien surusta, kuolemasta ja epämukavuudesta. Musiikin keskeltä löytyy huomattavia taukoja, mikä viestinee Jackien yksinäisyydestä ja pinnan alla kuohuvasta epävarmuudesta. Musiikki summaa elokuvan teemat ja antaa vinkkejä siihen mistä on kyse, mutta mielestäni se oli turhankin kikkailevaa. Mutta tämä tuntuu olevan jossain määrin nykysuuntaus, että melodian kustannuksella pyritään vain mahdollisimman tehokkaasti ja suoraviivaisesti ilmaisemaan monimutkaisiakin teemoja ja tunteita.

Uudelleenkatseluarvo

Elokuvalla on paljon sanottavaa rivien välissä, joten siitä saa takuulla toisellakin katsomiskerralla kammettua lisää asioita irti. Eittämättä katsomiskokemusta rikastuttaa myös, mitä enemmän hahmoista tietää. Valitettavasti leffa on myös erittäin raskas ja tavallaan jopa vähän monotoninen sävyltään. En oikein osaa selittää miksi, mutta on myös täysin järkeenkäypää, että ainoa Jackien ainoa Golden Globe -ehdokkuus meni Natalie Portmanille. Enkä välttämättä usko Oscareidenkaan tuovan tähän kaavaan poikkeusta.

Tämä on oikeastaan kuin Rautarouva. Kokonaisuutena ehkäpä hieman parempi, mutta yhtäkaikki yhdelle näyttelijälle luotu täydellinen "esittelykaappi", jossa onnistuessaan takanreunus saa lisää täytettä ja markkinointikoneisto voi lyödä DVD:n kanteen tekstin "Oscar-voittaja". En kuitenkaan usko, että tämä riittää Portmanille Oscariin saakka. Tosin tämä on todennäköisesti hieman rakkaampi hahmo ja kiinnostavampi aihe amerikkalaisen katsojan näkökulmasta. Jackie on kuitenkin kelle tahansa katsojalle mielenkiintoinen syväluotaus historialliseen hahmoon, jonka nimen kaikki tietävät, mutta eivät välttämättä juuri mitään muuta. Sen vuoksi elokuvan kapea fokus onkin pieni harmi, joskin sinällään ymmärrettävä ratkaisu.

Viihde

Perinteisesti kaikki on tässä kohtaa jo ripotettu tuonne kirjoitusmatkan varrelle ja pankki on tyhjä. Tämä on kärsivällisen ja ajattelevan katsojan viihdettä. Raskas, lievästi monotoninen, mutta yhtäkaikki mielenkiintoinen kosketus ikoniseen naiseen, joka poistui pian näiden tapahtumien jälkeen kokonaan julkisuudesta.


Odotukset, vangitsevuus ja teema 7

Näyttely 8,5
Audiovisuaalinen elämys 8

Juoni/käsikirjoitus 7
Uudelleenkatseluarvo 7
Viihde 7

★★★★☆

IMDB

Katsomisvinkkejä: JFK - Avoin tapaus, Rakkauden kenttä - Love Field, Kennedy, The Kennedys, I as in Icarus, The Kennedys After Camelot