John Wick: Chapter 2 (2017) - Arvostelu

Arvostelussa John Wick: Chapter 2 (2017)

John Wick yrittää jälleen eläköityä, mutta jälleen menneisyyden hahmot nostavat päätään ja asiat menevät jälleen henkilökohtaisiksi.

Traileri

Genre: Toiminta

Ohjaus: Chad Stahelski

Käsikirjoitus: Derek Kolstad

Päätähdet: Keanu Reeves, Riccardo Scamarcio, Ian McShane, Ruby Rose, Common

Kesto: 122 min.

"I'll kill them all."

Ylläoleva siteeraus kuvaa osuvasti tätä kakkososaakin, joka on luonnollisesti isompi, äänekkäämpi, kalliimpi ja ainakin yrittää olla myös kaikkinensa eeppisempi. Myyttiseksi Baba Yagaksi venäläismafian keskuudessa ristitty John Wick yrittää edelleen eläköityä, mutta jälleen menneisyyden hahmot tulevat visiitille pakottaen miehen vielä yhdelle keikalle. Eikä Wickin eläköitymisestä tule mitään tulevaisuudessakaan, koska ykkösosan menestyksen myötä suunnitteilla on jo mini tv-sarja. Noh, tämä on Hollywoodia. Kun löydetään hyvä juttu, niin se lypsetään kuivaksi. Joskin tämä on sen verran uusi ja erilainen konsepti televisioon, että oikeastaan odotan innolla tuota sarjaa. Tosin minnehän kanavalle tälläisen väkivaltaisen konseptin sitten saa ängettyä kun maa on niin tekopyhä, että ainakin julkisilla kanavilla on nollatoleranssi kiroilun suhteen, eikä maksukanavienkaan puolella ihan mitä tahansa saa vieläkään sanoa. Taitaapi täten olla streamauspalveluiden heiniä tämäkin sarja.

En muista enää ykkösosaa kovinkaan hyvin, mutta se oli jännittävä ja poikkeuksellinen. Perinteinen kostotarina höystettynä upean realistilla ja pitkillä taistelukohtauksilla, joiden välissä katsojalle paljastettiin sivuviihdykkeenä salamurhaajien alamaailma, joka piileskeli periaatteessa kaiken kansan nähtävillä. Se meni ihan kiehtovana pikkumausteena ykkösosassa, mutta jatko-osa nostaa tuon maailman pääosaan ja se ei enää ihan toimi. Eritoten kun kontrastina on aidot taistelukohtaukset ilman mitään erikoistehosteita ja sitten juonellisesti elokuva ei enää ole millään tästä maailmasta, vaan sarjakuvista tai videopeleistä.

Toki taas vastaavasti edelleen videopelirakenteella toteutetut taistelukohtaukset toimivat. Esimerkiksi tämä konserttikeikka on kuin suoraan taso Hitmanista. Näytetään kuinka metsästäjä ja kohteet saapuvat paikalle. Ja sitten sen konsertista nauttimisen sijaan kohde luonnollisesti liikkuu aktiivisesti kulisseissa hoitaen bisneksiä, jonka jälkeen se päättää tietenkin mennä yksikseen raunioihin rakennettuun henkilökohtaiseen kylpyläänsä. Oukei. Toki siitä saadaan sinänsä pinnallisesti ihan kiva kohtaus aikaiseksi.

Kun nyt puhutaan näistä ylityylitellyistä kohtauksista ja tapahtumapaikoista, niin vipat myllyt käydään kliseisesti modernin taiteen näyttelyssä, josta luonnollisesti löytyy se puhkikulutettu peilisalikin. Ämyreistä kuuluu jotain pseudohenkevää höpönlöpöä samalla kun Wick laittaa pahiksia nippuun. Sitten luonnollisesti ohjaajakin päättää kikkailla ja kuvailla esimerkiksi lattiasta heijastuvia peilikuvia vaihtaen heiluvalla kameralla lennosta ihmisiin ja taas peilikuviin. Tuoko tuommoinen oikeasti yhtään mitään lisää? Eritoten kun hatarien muistikuvieni perusteella ykkösessä taistelukohtaukset olivat hieman steriilimmin kuvattuja. Eli pitkähköjä ottoja ja kamera pyrki esittämään toiminnan mahdollisimman selkeästi laajoista kuvista, ikään kuin katsoja olisi seurannut ihan vierestä tapahtumia paikan päällä. On toki tässä edelleen sitä vastaavaa henkeä, mutta muistikuvieni perusteella ykkönen oli tällä saralla huomattavasti tinkimättömämpi.

Toki ykkösen taistelukohtauksissa Keanu Reevesia vastaan myllyttivät stunttimiehet ja taistelut olivat valtaosin hand-to-hand. Nyt Wick taas painaa valtaosan elokuvasta pyssyjen kanssa ja pari tuntia pelkkää ahtaiden tilojen asekungfuta (mitälie) alkaa käydä loppua kohden aavistuksen puuduttavaksi. Oli se sitten kuinka rautaisesti tahansa toteutettu ja sehän on. Toiminta on edelleen realistista ja tuskin missään muussa elokuvassa pidetään yhtä tarkasti huolta siitä, että jos aseen lippaassa on 7 kutia, niin se on kanssa tyhjänä tasan 7 kudin jälkeen ja sitten se pitää kaiken toiminnan keskellä ladata. Sama köörihän tässä on tekijöiden osalta koossa kuin ykkösosassa ja Chad Stahelski loi uransa stunttien, sekä toimintakohtausten suunnittelijana ennen siirtymistään ohjaajaksi.

Nyt kun Chapter 2 sukeltaa pää edellä salamurhaajien maailmaan, niin leffaa katsoessa tuli mieleen, että tämähän on jo hieman kuin actionelokuvien Twilight. Siinä mielessä siis, että yhtäkkiä salamurhaajia tuntuu lymyävän joka nurkan takana. Ykkösosassakin taistot käytiin ei-julkisissa paikoissa hämärän keskellä piilossa maailmalta. Nyt niitä myllyjä käydään jo kaikessa päivänvalossa ja homma menee vahvasti absurdin puolelle, vaikka leffa kuinka yrittää ne pakkosyöttää siisteinä juttuina.

Tämä "Honor among thieves" -teema, eli Continentalissa ei hoideta bisneksiä, menee sekin jo yli. Samaa teemaa henkivät Reevesin kohtaamiset vastapuolella työskentelevän Commonin hahmon kanssa. Jälkimmäinen kysyy tuolla konserttikeikalla Wickiltä, että oletko töissä: "-Joo, sinä? -Joo". Sitten kysellään, että onko ollut Wickin pojalla hyvä ilta, johon vastaus kuuluu: "Valitettavasti kyllä". Pojat ovat ilmeisesti tuttuja toisilleen, mutta pakko on myllyttää kuolemaan saakka, koska se on pelin henki. Ei mitään henkilökohtaisesta, vain bisnestä. Emme ole eläimiä, meillä on säännöt. Joku voisi jopa väittää, että salamurhaajilla on rautaisempi moraali ja periaatteet kuin tavallisella terolla, vaikka he laittavatkin ukkoja kylmäksi kuin liukuhihnalta. Ristiriitaista ja kiehtovaa, mutta ei kestä kuitenkaan tälläaisenaan tarkempaa tarkastelua. Tämän vuoksi salamurhaajien maailman olisi pitänyt pysyä pelkkänä sivujuonteena.

John Wick: Chapter 2 yrittää tyylitellä ja olla epätoivoisesti cool, mutta tyylitaju on hukassa taistelukohtauksia lukuunottamatta. Eikä leffa niissäkään onnistu enää ihan täydellisesti. Ykkösosa oli mainio, mutta terminaattorimaisen John Wickin siirtäminen metsästäjästä metsästetyksi ei oikein ota toimiakseen. Kakkososa ei synnytä samanlaista kannustusta Wickiä kohtaan kuin ykkönen, jossa isot, pahat miehet pelkäsivät sitä kuollakseen. Nyt Wick on vain mies muiden joukossa. Taistelukohtaukset ovat edelleen poikkeuksellista katkeavien luiden serenaadia, mutta juonellisesti elokuva on kuin paukkupanos. Elokuva on ihan hyvä, mutta alaspäin on tultu sykähdyttäneestä ykkösosasta.

Odotukset, vangitsevuus ja teema 7

Näyttely 7
Audiovisuaalinen elämys 8

Juoni/käsikirjoitus 6
Uudelleenkatseluarvo 7
Viihde 7,5

★★★☆☆

IMDB

Katsomisvinkit: Raid Redemption, Ong Bak, Hardcore Henry, Merantau, SPL: Kill Zone, District B13, The Man From Nowhere