Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Rings (2017) - Arvostelu


Arvostelussa Rings (2017)


Tuttu nauha ilmestyy uudelleen nykyajassa ja biologian opettaja päättää alkaa tutkia sitä tarkemmin.

Traileri (Youtube)

Genre: Kauhu / Jännitys
Ohjaus: F. Javier Gutiérrez
Käsikirjoitus: David Loucka, Jacob Estes, Akiva Goldsman. Perustuu Koji Suzukin kirjoihin
Päätähdet: Matilda Anna Ingrid Lutz, Alex Roe, Johnny Galecki, Vincent D'Onofrio
Kesto: 102 min.


"You're here about the girl, The girl in the well."

Odotukset, vangitsevuus ja teema


Muistan utuisesti kuinka The Ring oli pienimuotoinen tapaus ihan täällä pohjolan perukoiden pikkukaupungissakin milleniumin alkupuolella. Kersana olin itsekin katsonut kauhua. Screamit kärsittiin jotenkin läpi, mutta Painajainen Elm Streetillä lopetti genren katsomisen viideksitoista vuodeksi. Kun saan animaatiot pakettiin sukellan kauhun pariin. Ringejä en siis koskaan ollut nähnyt, mutta tiesin mistä siinä on kyse. En vain ollut vanhemmallakaan iällä halunnut demonisoida rakasta televisiotani ja uhata yöuniani. Mutta nyt luonnollisesti Ringit ja Ringu-anthology kahlattiin läpi ennen Ringsia.

The Ringista täytyy sanoa tähän alkuun, että se on mielestäni selvästi paras. Elokuva seurasi Ringun jalanjälkiä hioden kokonaisuutta selkeämmäksi, tunnelmallisemmaksi, rikkaammaksi ja länsimaisemmaksi. Teoriassa näkemykseni voisi olla erilainen mikäli olisin ensin katsonut Ringun, jolloin The Ringistä olisi imeytynyt suurin osa jännityksestä pois. Ringu oli kuitenkin työläämmin seurattava ja sillä oli pakottava tarve selittää kaikki paha hyväksi, sekä paranormaali normaaliksi. Ehkä suurin yksittäinen ero oli The Ringin lopun nerokas ja pysäyttävä viesti katsojalleen, mikä ehdottomasti oli elokuvan kruunaava suoritus, joka teki siitä puheen aiheen.


Yhtäkaikki molempien elokuvien jatko-osat ovat suurempia, tai pienempiä pökäleitä. The Ring 2 on geneerinen kauhuleffan jatko-osa kliseisellä "this time it's personal" -hengellä. Kenties käsikirjoittaja Ehren Krugerin eväät loppuivat kesken kun ei ollut enää mitään yksityiskohtaista perustaa mihin nojata. Paras jatko-osa näistä onkin japanilainen Ring 0: Birthday, jossa seuraamme Sadakon (jenkkiversiossa Samara) vaiheita ennen kaivoa. Se näyttää konkreettisesti Sadakon kohtalon traagisuuden ja tarjoaa jatko-osien pelottavimman kohtauksen elokuvan loppupuolella. Yleisellä tasolla näiden jatko-osien ongelma on se, etteivät ne keksi mitään uutta. Se on ominaista kauhugenrelle, että yhtä hyvää leffaa seuraa miljoona jatko-osaa, joissa vain toteutetaan samaa vanhaa kaavaa..

The Ringin kohdalla myös tuottajat ja casting tekivät poikkeuksellisen hyvää työtä. Tarvitset hyvään kauhuelokuvaan visuaalisesti taitavan ohjaajan, säveltäjän, sekä hyvä pääosan ja sivuosan tai kaksi. Ohjaajaksi löydettiin tuolloin vasta pari elokuvaa ohjannut Gore Verbinski, joka vaikkei ole visionääri, niin ymmärtää todella syvällisesti ja monipuolisesti elokuvia, sekä tekee massoihin vetoavaa jälkeä. Musiikeista vastasi Hans Zimmer. Pääosaan kiinnitettiin Naomi Watts, joka oli hiljattain saanut purkitettua Mulholland Driven ja oli vasta nouseva nimi. Keskeisiin sivurooleihin kaivettiin jo tuolloin kokenut ja luotettava Brian Cox, sekä neljän Oscar-ehdokkuuden Jane Alexander.

Ringun ensimmäinen jatko-osahan oli niin suuri floppi aikanaan, että se hylättiin tyystin ja tehtiin uusi jatko-osa. Enkä varmasti ole ainoa, joka toivoi ja odotti samansuuntaista ratkaisua jenkkien suunnalta. Eli että Rings yliviivaisi The Ring kakkosen. Pahin pelko luonnollisesti oli se, että Rings alittaisi kakkososan. Ja valitettavasti tämä oli aikalailla se ainoa kauhukohtaus, jonka toteutuksessa Rings onnistui.

Näyttely


Näyttelijöiden puolella Matilda Lutz on jossain määrin pätevä tämmöiseen harmittomaan teinikauhuleffaan. Sen sijaan miespääosassa Alex Roe on toivottoman yksi-ilmeinen, isosilmäinen ja lättänaamainen söpöläinen metroseksuaalisella parralla ja tukalla. Eikä asiaa varsinaisesti auta, että hänen hahmonsa on täysi turhake, joka ei tuo elokuvaan oikeastaan mitään lisää. Kunhan vain kulkee mukana vaihtoehtoisena silmäkarkkina. Pääosat vaikuttivat ainakin valkokankaalla muuten kohtuu samannäköisiltä kasvoprofiileiltaan, uskoisin jos väitettäisiin sisaruksiksi.


Osa leffan äänimaailmasta muodostuu näyttelijöiden hengitysäänistä, mikä on aika ärsyttävää pidemmän päälle kun sen tiedostaa. Ymmärtäisin sen jos kyseessä olisi joku slasher-leffa, jossa piiloutuminen on olennainen osa kaavaa. Mutta esimerkiksi juuri Roen hahmon kyllä kannattaisi käydä lääkärissä kun junnu on koko ajan raskaasti läähättämässä, vaikkei ole edes mikään varsinainen jännityskohtaus menossa. Ei ole kyllä kaikki aivan kunnossa konepellin alla.

Avainsivuosissakin nähdään tv-näyttelijä Johnny Galecki, sekä C-listan leffatähti Vincent D'Onofrio. Jälkimmäinen on erikoistunut tämmöisiin hieman omalaatuisiin ja eksentrisiin hahmoihin, eikä hänen esittämässään papissa ole lähellekään samanlaista arkisen hillittyä vivahteikkuutta kuin Brian Coxilla The Ringissa Samanthan adoptioisänä. Tuo pappi on suoraan kuin jostain huonosta kauhuelokuvasta. *Badambum tsiih*

Audiovisuaalinen elämys


Ringsin on siis ohjannut espanjalainen F. Javier Gutíerrez, jonka ainoa aiempi kokoillan elokuva on sci-fi trilleri Tres Días. Toki kauhu on valahtanut sen verran aliarvostetuksi genreksi, että nimekkäitä tekijöitä on hyvin vaikea kiinnittää näihin projekteihin, joten on haettava nousevia kykyjä. Kauhun statuksen aleneminen on ihan mielenkiintoista, sillä mykkäelokuvien aikakaudelta melkeinpä ensimmäisenä tulevat mieleen Caligarin kabinetit, Draculat, Frankensteinit, Muumiot, Golemit jne.

Ohjaajavalinnan puolesta muuten espanjalainen, tai vähintäänkin espanjankielinen ohjaaja kauhuelokuvalle vaikuttaisi olevan edelleen suurta muotia Hollywoodissa. Jo Luis Bunuelin ja Salvador Dalin yhteisteokset yli puoli vuosisataa sitten olivat häiritseviä, outoja ja pelottaviakin. Mutta 2000-luvulle tultaessa Espanjasta on tullut eräänlainen käsite kauhuelokuvien saralla. Sinne ovat kääntäneet katseensa ne kauhun ystävät, ketkä vihaavat halpoja säikäytyksiä ja haluavat kaikilta osin laadukkaan elokuvan. Espanjalaiset kauhuleffat sisältävät yleensä voimakkaita kuvia, psykologista kauhua/jännitettä ja siihen päälle vielä lyödään eläväinen kamera. Esimerkiksi yksi 2000-luvun Hollywoodin kauhuleffojen eliittiä oleva The Others on espanjalaisen Alejandro Amenabarin käsialaa ja oikeastaan myös espanjankielisistä maista tulevat kaveritkin voidaan laskea tämän espanjalaisinvaasion alle.

Rings sisältää kuitenkin valitettavasti halpoja äkkileikkauksiin ja volyymiin nojaavia pikkusäikäytyksiä, joihin eivät hitaammin syttyvät ihmiset ehdi mukaan. Eivätkä ne myöskään toimi järin hyvin, ellei elokuvaa seuraa intensiivisesti. Olisi ehdottomasti kaivattu enemmän esileikkiä ja hidasta kiusoittelua. Sellaista psykologista pallottelua ohjaajan ja katsojan välillä, joka saa katsojan niin ahdistuneeksi, ettei hän haluaisi enää edes katsoa ruudulle.

Leffassa on yleensäkin liikaa leikkauksia. Silloinkin kun tulee hyvä tunnelmaa nostattava jännärikohta tai säikäytys, niin leikataan esim. loppupuolella leffaa aivan toiseen paikkaan hetkeksi, jolloin se juuri rakennettu intensiteetti katoaa samantien. Toinen iso virhekohta on liian useat ja tiukat lähikuvat, ihan yleisesti ja kauhukohtauksissa. Jos olet katsonut Ringut ja Ringit, niin lopun televisiokohtaus näytetään laajoista kuvakulmista ja pitkälti vailla leikkauksia. Se tuo katsojan tiiviimmin mukaan tunnelmaan. Nyt tarjolla oli lähikuvaa milloin jalasta, lätäköistä, kasvoista, ovennupista ja leikkaus, leikkaus, leikkaus. Sekä aina turhan aggressiivisesti taustat ja muut epäolennaisuudet "out of focus", eli sumennettuna. Voi vain ihmetellä, että mitä hittoa.

Elokuvan kuvauksen värimaailma on semmoinen mielenkiintoinen sekoitus tummanvihreää ja harmaata. En ihan huomannut missä kohtaa tuo värimaailma alkaa muuttua tummemmaksi, että alkoiko se vasta kun päähenkilömme joutuivat kirouksen alle. Olivatkohan nuo alussa ja lopussa nähdyt kirkasvaloiset sänkykohtaukset se alku ja loppu tuolle värimaailman kikkailulle. Se viestii varmaankin jonkinlaisesta mätänemisestä.

Juoni/käsikirjoitus 


Ringsin käsikirjoittajakaarti on hieman ohjaajaa lupaavampi. Jacob Ester on käsikirjoittanut ja ohjannut esimerkiksi kelvollisen nuorisotrilleri Mean Creekin. Akiva Goldsmanin parhaat näytöt ovat tulleet vuosikymmen sitten, mutta listalta löytyy yhtäkaikki komeita teoksia kuten Cinderella Man ja Kaunis mieli. Kummallakaan ei ole varsinaisesti kauhukokemusta, mutta sitä taas tuo pöytään David Loucka (House at the End of the Street).

Vitsailin ennakkoon siitä, ettei tämä leffan vaan voi sijoittua nykyaikaan. Sinne se on kuitenkin viety ja mikä kaikkein pahinta; ihan muuten vain. Rings kopioi todella vahvasti alkuperäistä The Ringiä tuomatta pöytään mitään uutta. Samoja vanhoja kohtauksia, sekä ennen kaikkea hävettävän identtinen rakenne ja juoni. Luonnollisesti se videokin on menty pilaamaan. Sitä ei näytetä kokonaisuudessaan ja sitä on hieman muuteltu.


Juonellisesti kiteyttäen Rings on kuin puunrungoista köydellä yhteenpunottu lautta. Rings ajaa jossain määrin asiansa ja tarina pysyy joten kuten kasassa huojuvasti, vaikka löysiä ja huolittelemattomia yksityiskohtia löytyy ihan riittävästi. Mutta mitä enemmän mietit ja tarkastelet tuota tarinaa eri kanteilta, sitä enemmän nuo lautan puunrungot elävät aallokossa. Kunnes lopulta köydet napsahtavat poikki ja lautta leviää alta. Joten nyt seuraa nörttihetki. Iltasella futista katsoessa tuli mieleen, että aiemmissa osissahan selitettiin Samaran polttaneen termografialla (thermography) visuaaliset mielikuvansa sille videonauhalle. Joten miten se pystyy digitaaliseen videoon, mikä on pelkkiä nollista ja ykkösistä koostuvia bittejä, lisäämään enää yhtään mitään.

Samaran lopputulemisenkin varmasti piti olla vaikuttava ja kenties yllättävä. Mutta en tainnut olla ainoa, joka ajatteli onpa tyhmää ja helppoa. Kätevästi siitä mistä aita on matalin vailla mitään mielikuvitusta. Siinä ohessa vähän besserwisseröidään kreikkalaisella mytologialla heittämällä tarina Orfeuksesta vailla mitään kunnollista merkitystä ja tuodaan kaskaita symboloimaan kuolemattomuutta. Ihan kuin me ei jo kolmannen osan kohdalla tajuttaisi, ettei tosta Samarasta tahdo päästä eroon. En kuollaksenikaan tajua mitä helvettiä ne ympyrämäiset "ring"-symbolit meinasivat esimerkiksi siellä yliopistolla, kun kuvattiin kamera ympyrää pyörien neliömäistä aukkoa rakennusten välissä, josta näki ylös taivaalle. Varmaan ihan muuten vaan siirtymänä. Kuten ajaessakin näytettiin kliseisesti tieviivoja.

Uudelleenkatseluarvo


Jos pystyt heittämään odotukset sivuun, niin leffa ihan passelia kertakäyttöviihdettä. Tai haluat katsella kauhuelokuvia, mutta et varsinaisesti nauti liian pelottavasta meiningistä, niin siinäkin mielessä Rings on katsottava vaihtoehto. Mutta kun esimerkiksi The Ring on samanlainen vain parilla kohtuu pelottavalla kohtauksella ryyditetty viihdepläjäys, joka on kokonaisuutena aivan eri universumissa. Puhumattakaan jostain Rosemaryn painajaisesta, jossa taas on esimerkiksi läpi elokuvan hyvin ahdistava tunnelma vailla säikäytyksiä.

Rings yrittää pitää mahdollisimman reippaan vauhdin yllä, ettei katsoja ehtisi ajatella liikaa elokuvan sisältöä ja sen epäkohtia. Toisaalta jos odotuksesi olivat katossa ja petyit suuresti, niin voi olla että toisella kerralla elokuva voi jopa olla vähän parempi. Mitään varsinaisesti uutta se ei enää kuitenkaan tuo uusilla katselukerroilla ja maailmasta löytyy kahmalokaupalla parempia kauhuelokuvia. Ring-faneille kuitenkin katsomisen arvoinen.

Viihde


Jos haluaa tutustua kauhuelokuviin, eikä varsinaisesti nauti pelkäämisestä, niin siinä mielessä Rings on ihan sopivaa ja harmitonta viihdettä. Se tuskin pilaa kenenkään yöunia, tai saa vähänkään enemmän elokuvia nähneen katsojan mielikuvitusta laukkaamaan pimeässä. Eikä näitä kauhuelokuvia mahdottoman montaa vuoden aikana leffateattereihin eksy. Itsekin tunnustan, että katson kauhua usein kotona melko leppoisalla volyymilla ja päivänvalossa/valot päällä. Vaikka minulta löytyisi hyvät kuulokkeetkin. Tosin olen pari kertaa niiden kanssa katsonut vuosia sitten esimerkiksi Mulholland Driven ja Enemyn, ja todennut olon olevan jokseenkin mukavampi tv-kaiuttimien kautta koettuna. Joten on sääli, ettei Rings kyennyt pimeän teatterin isolla äänimaailmalla tekemään oikein mitään säväyttävää.

Loppuun totean olevan surullista, että yhden 2000-luvun parhaan ja ikonisimman kauhuelokuvan muistoa pilataan näin leväperäisesti kyhätyillä viritelmillä. Ei ihme, että Paramount ottaa persnettoa jos näkemys siellä on sitä luokkaa, että annetaan vihreää valoa tämmöisille. Toki tuo Ben-Hurin remake on vielä ihan omissa sfääreissään mitä tulee ääliömäisyyteen. Elokuvana ja draamana et voi tehdä sitä enää paremmin ja sama kristinuskoon liittyvä tarina toimintaan painottuen nyt ei tasan kiinnosta ketään. Toivottavasti joku sai kenkää.


Odotukset, vangitsevuus ja teema 6
Näyttely 5,5
Audiovisuaalinen elämys 6
Juoni/käsikirjoitus 5
Uudelleenkatseluarvo 5
Viihde 6


IMDB

Katsomisvinkit: Sadako v Kayako, Tesis, Orpokoti, Kirottu, The Devil's Backbone, Mulholland Drive, Kairo, Ystävät hämärän jälkeen, I saw the Devil, Pirulliset

Kommentit