Tom of Finland (2017) - Arvostelu

Arvostelussa: Tom of Finland (2017)

Taiteilija Touko Laaksosen tarina jatkosodasta kohti kansainvälistä menestystä.

Traileri

Genre: Biografia, Draama
Ohjaus: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Aleksi Bardy, Dome Karukoski
Päätähdet: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky, Taisto Oksanen

Kesto: 115 min.

"Keltainen on nynnyjen väri."

Koin valaistumisen. Tajusin nimittäin viimeinkin mistä tämän kuuluisan kohtauksen juuret juontuvat. Eli en tiennyt Tom of Finlandista ennen tätä elokuvaa oikeastaan mitään muuta kuin kaverin nimen, aliaksen ja minkälaisista kuvista on kyse. En oikeastaan edes tiennyt, että homous oli täälläkin rikos vuoteen 1971 asti. En myöskään tiennyt, että jo 1950-luvulla käytettiin muun muuassa ilmaisua eiksje. Vai käytettiinkö? Ja vieläpä opettajapariskunnan lasten suusta, jotka elokuvan juonen mukaan oli opetettu puhumaan niin huolitellulla kielellä, ettei heidän puheessaan kuulunut edes murretta.

Elokuvan käsikirjoitus tosiaan ontuu hieman yksityiskohdissaan. Molemmat Laaksosen sisarukset vaikuttivat ripauksen turhan moderneilta läpeensä, vaikka minä olen sitä loppupeleissä aika huono arvioimaan kun ei löydy oikeastaan ollenkaan kosketuspintaa 50-luvun Suomeen. Mutta Toukon tarina esitetään kovin mutkattomasti ja ylpeästi. Aikana jolloin homous käsitettiin rikoksena ja sairautena on ihme, ellei Toukokin olisi kokenut suuria epäilyjä ja tuskaa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Elokuvassa kuitenkin Touko etenee oikeastaan aina melko ylpeästi ja itsevarmana, vaikka tuolloin seksuaalivähemmistöt tukahdutettiin ja eristettiin yhteiskunnasta kaikin mahdollisin tavoin. Tuota ajan henkeä elokuva ei myöskään kykene tuomaan esiin riittävästi kuin muutaman yksittäisen tapahtuman kautta, vaikka eikö siitä juuri Tom of Finlandissa ole kyse. Se oli tasapuolisesti taidetta ja elokuvan päähenkilön sanoin "runkkumateriaalia", mikä oli pakotettua kaksoiselämää eläneiden kaappihomojen kohdalla ainoa heidän todelliseen seksuaaliseen minäänsä liittyvä asia.

Elokuva ei ole myöskään erityisen vahva ja koskettava henkilödraama, johon tässä kuitenkin oli ennalta kaikki ainekset olemassa. Tarina käsittää 50 vuoden ajanjakson hieman alle kahteen tuntiin, joten onko ihme kun tarinasta jää hieman pinnallinen ja katkonainen maku. Samalla ikääntynyt Touko ylittää joko maskeerausosaston taidon, tai budjetin. Toukon Ameriikan vuodet kahlataan läpi aikamoisella pikakelauksella ja leffan loppusuoralle käännytään hieman kompuroiden. Ylipäänsä katsojan eteen lähdetään lykkäämään liikaakin isoja teemoja ja niitä käsitteleviä viittauksia, jotka jäävät hieman irrallisiksi kokonaisuudesta. Ennen kaikkea tämän kaiken seurauksena myös henkilöhahmot jäävät kaksiulotteisiksi.

Käsikirjoitusta vaivaa myös tietynlainen ennalta-arvattavuus. Kun yskäistään vailla mitään syytä ja tokaistaan vielä perään, ettei mitään vakavaa ja ainoastaan pikku yskä vain, niin mitähän mahtaa kyseiselle hahmolle tapahtua myöhemmässä vaiheessa elokuvaa? On myös todella suuri sääli, ettei juhannuksen kolmiodraaman koko potentiaalia uskallettu lähteä käyttämään. Jessica Grabowsky onnistuu aika koskettavalla tavalla näyttelemään Toukon siskoa Kaijaa, joka uhkaa kovasti jäädä vanhaksi piikaksi. Kaija ja Touko sitten rakastuvat samaan mieheen ja kolmikko lähtee viettämään juhannusta Laaksosen perheen mökille. Siellä onnensa kukkuloilla oleva Kaija kertoo juhannukseen liittyvän romanttisen kansantarinan ja kaikki on sen myötä katettu sydäntäsärkevää huipennusta varten. Karukoski on vieläpä ohjannut tämän juhannusmökkeilyn hieman unenomaisena kokemuksena. Valitettavasti vain tämän juhannustarinan viitoittama kliimaksi, joka olisi testannut sisarusten välejä ja näkemyksiä jäi kuitenkin toteutumatta. Se olisi ollut heittämällä elokuvan vahvin kohtaus toteutuessaan täydellä höyryllä ja dramatiikalla. Nimittäin Kaija oli ainoa, joka elokuvan mukaan ainakin jollain tasolla tiesi koko ajan Toukon suuntautumisesta miehiin ja se olisi testannut kiehtovalla tavalla sisarusten keskinäistä suhdetta. Ei olisi ollut ehkä totuudenmukaista, mutta sen kautta olisimme päässeet kouriintuntuvasti kiinni ydinteemoihin.

Elokuvan alku sotineen on todella vahva ja vangitseva, sekä yökohtaukset ovat nätisti ja tunnelmallisesti kuvattuja. Tuolloin kaapissa oleva ja vielä hieman seksuaalisuutensa kanssa painiskeleva Touko esimerkiksi seurailee näitä jokseenkin legendaarisia sodan vaiettuja kokemuksia, kun pari sotilasta yöllä katoaa varjojen keskellä pusikkoon. Tätä seuraavat vastaavanlaiset kohtaukset siviilielämässä ja baareissa. Näissä elokuvan alkukohtauksissa ei ole juurikaan dialogia, ainoastaan paljonpuhuvia katseita. Nimikkoroolin vetävän Pekka Strangin suoritus on hyvä ja siitä kuuluu kiitos ensimmäisenä juuri loistaville ilmeille, eleille ja ylipäänsä koko olemukselle. Sota-ajoilta Touko muuten myös keräsi univormujen kautta lisäpontta kuviensa ilmaisuun, vaikkakin Toukon kontroversiaalinen kiinnostus natsisotilaihin, tai ainakin heidän univormuihinsa, on jätetty kätevästi mainitsematta.

Tom of Finland on kenties isoa yleisöä varten suunniteltuna loppupeleissä melko ujo ja siloiteltu lopputulos. Samoin tosiaan tarinan fokus on hukassa ja päädytään pelkkään tapahtumasta toiseen -pintaliitoon. Olkoonkin, että tarina on silti viihdyttävä, valaiseva ja vangitseva. Elokuva herättää halun lukea Laaksosen elämäkerran, sillä leffasta jää päällimmäisenä mieleen melko mutkaton nousu kansainväliseen suosioon.

Elokuva on melko merkittävä jos ajatellaan historialliselta kantilta, sillä se on ensimmäinen merkittävä suomalaiselokuva suoraan aiheen ympärillä. Se osallistuu täten siis normalisoimaan aiemmin epänormaaleina nähtyjä asioita, sillä eihän vaikkapa avioliittolain muutoksestakaan esimerkiksi montaa vuotta ole. Esimerkiksi rotuerottelua käsittelevässä Hidden Figuresissa on melko pysäyttävä ja itsetutkiskeluun kehottava lainaus, joka sopii päättämään tämän arvostelun: "I have nothing against y'all". Johon vastauksena: "I know, I know you probably believe that".

Odotukset, vangitsevuus ja teema 7,5

Näyttely 7,5
Audiovisuaalinen elämys 7

Juoni/käsikirjoitus 6
Uudelleenkatseluarvo 6
Viihde 7,5

★★★☆☆

IMDB

Katsomisvinkit: Blue is the Warmest Color, Pride, Querelle, Beginners, Brokeback Mountain, Maurice, Fucking Åmål