Guardians of the Galaxy vol. 2 (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Guardians of the Galaxy vol. 2 (2017)

Sekopäiset seikkailut jatkuvat ja vitsit lentävät uuden mahtimixnauhan tahdissa. Quillin isiongelmat otetaan suurennuslasin alle, tavataan vanhoja tuttuja ja luodaan uusia miellyttäviä, sekä vähemmän miellyttäviä tuttavuuksia. Sosiaalisen kanssakäymisen ja avaruusrosvojen kanssa nahistelun ohessa galaksikin tulee pelastettua ikään kuin refleksinomaisesti kun sellainen tilanne kerta kohdalle sattuu.

Traileri

Genre: Toimintakomedia / Sci-Fi
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Gunn
Päätähdet: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Michael Rooker, Kurt Russell

Kesto: 136 min.

"I'm Mary Poppins y'all!"

Guardians of the Galaxy vol. 2 on täällä ja kuten asiaan kuuluu, niin se on isompi, äänekkäämpi ja kenties näyttävämpikin. Esimerkiksi ainakin Kurt Russellin enemmänkin Fantastic Four -sarjaan kuuluvan Ego-hahmon asuttamaa planeettaa pidetään jopa suurimpana erikoistehosteena, joka on konsanaan ruudulla nähty. Siis jos sillä jollekin on oikeasti väliä. Jos ykköosa oli jossain määrin avaruuswestern, niin nyt mennään enemmänkin Star Warsin episodien 5 ja 6 tahdissa. Itseasiassa jos Star Wars luotaisiin juuri nyt tyhjästä, niin ainakin omasta mielestäni lopputulos olisi paljon lähempänä tätä anarkistista ja vitsailevaa Guardians of the Galaxy vol. 2:sta kuin hillitympää Imperiumin vastaiskua. Ajat ja tyylit muuttuvat, sekä budjetit kasvavat.

James Gunn pitelee edelleen ohjaksia ja tällä kertaa hän on ainoa käsikirjoittaja. Ykkösosaa kun oli kässäröimässä Gunnin kaverina Nicole Perlman, joka on tällä hetkellä kiinni lukuisissa eri vaiheessa olevissa projekteissa alkaen Marvelin leffoista ja päättyen Pokemoniin. James Gunnin aiempia tuotoksia ovat esimerkiksi komiikalla höystetty George A. Romeron kauhuklassikon uudelleenversiointi Dawn of the Dead, sekä supersankarikomedia Super.

Ykkösosa oli jopa jossain määrin yllätysmenestys. Jos niin voi sanoa 200 miljoonan dollarin Marvel-elokuvasta, josta kuitenkin löytyi tähtivoimaa. Ennen kaikkea Guardian of the Galaxy oli erilainen kuin mihin olimme jo ehtineet tottua geenren sisällä. Se toi suuremman keveyden supersankarileffoihin jo ennen Deadpoolia, tai Ant Mania. Luonnollisesti myös volume 2 muodostuu edelleen siitä toimivasta yhdistelmästä sarjakuvamaista toimintaa ja huumoria tarjoiltuna jälleen 70-80 luvun soundtrackilla, sekä popkulttuuriviittauksilla. Ylipäänsä elokuvan henki on jossain määrin 70-80 luvun b-elokuvaa tuotettuna a-luokan tekijöillä. Mutta miten se pärjää ja erottuu genressä, joka on sitten ykkösosan muuttunut rikkaammaksi jopa jollain tavalla jäljitellen Guardiansia, sekä genreen on tullut uusia kilpailijoita kuten DC Comicsin maailma ja Star Wars?

Hyvää

Outo perhemäinen kööri toimii edelleen. Eräänlaisena isämäisenä järjen äänenä ainakin välillä toimivan Chris Prattin Quill on täysin han solomainen hahmo. Molemmat ovat jossain määrin täynnä itseään, viljelevät ironiaa ja ovat alttiita sanaharkoille, mutta sydän on paikallaan. Ehkä ainoa selvempi ero on se, että Quill kaipaa ja etsii juuriaan. Haluaisi ehkä asettua jollain tavalla aloilleen. Entisen WWE-painija Dave Bautistan eräänlainen perheen isoveli Drax taas ottaa kaiken kirjaimellisesti. Hän ei ymmärrä mitään hienovaraista, eikä hän ajattele ennen kuin puhuu, tai toimii. Voisi jopa sanoa, että Drax on kakkososan tähti. Ainakin hän saa kannettavakseen valtaosan komediasta ja jo ykkösosassa kävi selväksi, että Bautistalla on komediallista tajua roppakaupalla.

Toisen ison osan komediasta kaappaa Bradley Cooperin ääninäyttelemä pesukarhu Rocket, joka on edelleen villisti kaikille tasaisesti kettuileva, ahne rääväsuu. Olisikohan Rocket lapsikatraan keskimmäinen, kapinoiva vesa. Vin Dieselin ääninäyttelemä Baby Groot taas tuo ruudulle söpöyttä, jota muiden hahmojen on jossain määrin suojeltava ja paimennettava. Harvoin on pikseleillä luotu mitään noin valloittavaa ja sydämiä sulattavaa. Äitimäisen mausteen taas tarjoaa Zoe Saldanan tosikkomainen ja vihreä avaruustyttö Gamorra, joka piilottaa jossain määrin pehmeän sydämensä timantinkovan ulkokuoren alle. Kyseessä on outo sakki olentoja, jotka ovat koko ajan jollain tavalla toistensa kurkussa kiinni, ainakin verbaalisessa mielessä. Mutta samalla he ovat tiukasti yhteenkiedottu perhe, joka välittää syvästi toisistaan. Periaatteessa jo näiden luonteenpiirteiden seurauksena seikkailut löytävät heidät ja osa komediastakin kirjoittaa itse itsensä. Yhtään väheksymättä supersankarileffoille poikkeuksellisen hyvää ja raikasta panosta käsikirjoitusosaston puolelta.

Guardians of the Galaxy ei ole mielestäni menettänyt yhtään mitään ensimmäiseen osaan verrattuna. Siellä on edelleen hauskoja viittauksia kuten Hitchcockin Vaarallisen romanssin (North by Northwest) hengessä toteutettu lentelykohtaus eräänlaisella avaruuspellolla. Eikä esimerkiksi David Hasselhoffistakaan ole suinkaan päästetty irti. Ykkösosan vahvuus oli sen kepeys ja energisyys. Kun muut supersankarileffat keskittyivät synkistelemään ja pelastamaan väriköyhässä ympäristössä jälleen kerran maapallon joltain muoviselta pahikselta, niin Guardians of the Galaxy tuli ja kohteli ensimmäisenä supersankarielokuvana itseään, sekä koko genreä eräänlaisena vitsinä. Se oli täynnä erinäisiä räikeitä värejä, epätavallisen näköisiä ja persoonallisia hahmoja. Periaatteessa mitä oudompaa, sen parempi. Omalla kohdallani meni tovi hämmästellessä, että mitä tästä oikein pitäisi ajatella. Ja hyvin nopeasti sitä huomasi pitävänsä ja jopa jollain tavalla yllättyi välittävänsä esimerkiksi puhuvasta pesukarhusta. Eikä kakkonen ole yhtään vähemmän outo, sillä 700 aikahypyn seurauksena hahmojen molekyylit esimerkiksi painuvat kasaan kuin jossakin Looney Tunesissa konsanaan.

Elokuva on muutettu jälkikäteen 3D:ksi kuten yleensä. Siellä on makuuni vähän liian aggressiivisia sumennoksia ja eritoten ykköselokuvan hengessä kopioitu alkukohtaus on jopa hieman kökkö. Kenties tarkoituksella. Nimittäin taka-alalla tapahtuu jatkuvasti jotain toimintaa, mutta kuvan fokus on aivan ruudun keskellä ja etureunassa olevassa tanssivassa hahmossa taka-alan ollessa jatkuvasti hieman epätarkempi. Samoin mielestäni joissain kohtauksissa kuvasuhde muuttui, oletettavasti sillä on jotain tekemistä juuri sinä hetkenä paremman 3D-immersion luomisessa. Mistä taas taitaa johtua, että lähinnä ilman laseja kuvan reunassa on välillä nähtävissä jänniä varjomaisia palkkeja. Elokuva on kuvattu jollain uudella digitaalisella 8K-reson kameralla, joka kykenee myös suurempaan kuvasuhteeseen. Se on ymmärtääkseni hieman Vistavisionin jälkeläinen. Mutta kaikkinensa 3D on ihan mukava pieni lisä kuten yleensä. Aivan kuten ykkösosassa, ohjaaja James Gunn on lähtenyt sille tielle, ettei 3D olisi "ylinäyttävä". Joten vaikkei tarjolla ole juuri mitään ruudulta lentävää ja vaikka välillä sumennuksen kanssa on pientä epämukavuutta, niin 3D:n ansiosta on helppoa uppoutua täysin Galaksinvartijoiden maailmaan. Yksi kepeimmistä ja alusta loppuun viihdyttävimmistä pari tuntisista, joita on hetkeen tullut koettua.

Huonoa

En muistanut oikein mitään enää ykkösosasta. Elokuva on nimensä mukaisesti ihan suora jatko-osa ykköselle, joskin kuitenkin melko löysähkö sellainen. Hahmojen kehitystä toki viedään jokaisen kohdalla pikkiriikkisen eteenpäin, mutta lähinnä tässä volume 2:ssa tutkitaan Quillin menneisyyttä. Joten unohtanut, tai uusi katsoja pääsee kohtuu hyvin elokuvan kuluessa kartalle aiemmista tapahtumista, eikä mielestäni kakkosen katsominen ennen ykköstä pilaa ykköselokuvan riemua. Joskin siihen leffa ei muistanut tarjota vastausta, miten Grootista tuli Baby Groot ja se häiritsi hieman kun en sitä kuollaksenikaan muistanut. Tässä kakkososassa soppaan lisätään kosolti uusia sivuhahmoja, mutta mitään yllätyksellistä ei nähdä ja tavallaan maailmaa ei laajenneta. Kerrotaan vain tarina ja tarina saatetaan loppuun. Sen jälkeen kouraan jää vain kasa uusia, loppukädessä hieman merkityksettömän oloisia sivuhahmoja.

Vaikkei elokuvaa varsinaisesti ole ahdettu täyteen toimintaa, sillä se on erittäin hyvin rytmitetty, niin lopun jumalattoman kokoinen ja pituinen toimintakohtaus on väsyttävä. Vaikka Guardians of the Galaxy kuinka haluaisi olla epätyypillinen genrensä edustaja, niin loppukädessä kyseessä on Marvelin supersankarielokuva, jossa jokainen leffa vaatii aina ison pahiksen, joka uhkaa tuhota universumin/maapallon. Ehkä osansa on myös sillä, ettei lopputaistelussa ollut läsnä lähimainkaan sitä emotionaalista särmää, johon olisi ollut aineksia olemassa. Toki Galaksi oli vaarassa sankareidemme hengen ohella, mutta monesko kerta sekin jo on? Sinne pitäisi saada jotain katsojaa koskettavaa materiaalia, tai luoda uskottava pahis. Jälkimmäisen kohdalla tehdään ihan hyvää työtä, mutta sen rakentaminen jää vähän puolitiehen. Ja mitä taas tulee tuohon emotionaaliseen puoleen, niin Guardians of the Galaxy ei ole sellainen elokuva, vaan se laskee kaikesta vakavasta leikkiä syventymättä käsittelemään yhtään mitään. Itseasiassa voisi hyvinkin sanoa, että elokuva pitää itseään yhtenä suurena vitsinä. Sen näkee esimerkiksi trailerista, joka päättyy tahallaan kliseiseen Kurt Russellin ilmestymiseen. Hän toteaa Chris Prattin hahmolle miljoona kertaa eri muodoissa nähdyn dramaattisen käänteen: "I'm your Dad, Peter", johon Pratt heittää kehiin parhaan saippuasarja-ilmeensä.

Tuomio

Pitäisi kai vastata siihen onko elokuva parempi kuin ykkösosa. Mielestäni nämä ovat tylsästi kutakuinkin saman tasoisia. Ykkösosassa saimme kokea riemua hahmoihin tutustumisesta ja heidän toistensa tapaamisesta, minkä lisäksi he operoivat vakavassa ympäristössä, joka alleviivasi heidän komediaansa. Nyt hahmoja rikastettiin ja vietiin eteenpäin, vanhat suosikkisivuhahmot tekevät näyttävät estradille astumiset, sekä saamme pari ihan hyvää uutta naamaa. Sen lisäksi komedia tuntui jossain määrin hiotummalta. Kuvitteellista miinusta voisin kuitenkin vetää jo ihan periaatteesta peräti viidestä krediittien alussa, aikana ja jälkeen ilmestyvästä kohtauksesta. Jos jossain on olemassa näille raja, niin se on nyt kyllä ylitetty. Etenkin kun ne eivät ole enää vanhaa tasoa ainakaan näin perusuunon silmin, koska en saa niistä ummikkona irti enää mitään hypeä. Toista se oli silloin kun jonkun Iron Manin lopussa näytettiin Thorin vasaraa tai jotain vastaavaa.

Summaten Guardians of the Galaxy vol. 2 on edelleen poikkeuksellinen supersankarielokuva Marvelin universumissa, sillä se keskittyy energisesti herättämään iloa, naurua ja ihastusta pimeän synkistelyn sijaan. Se ei suostu kulkemaan muiden puhkitallaamia reittiä. Vaikkei se varsinaisesti tuo pöytään enää mitään järin uutta, niin se näyttää ja tuntuu edelleenkin aivan omanlaiseltaan tapaukselta. Ja se jos mikä on hyvä. Ottamatta kantaa millään lailla tämän elokuvan tapahtumiin, on päivänselvää että jossain vaiheessa galaksinvartijat varmastikin ajautuvat samoihin maisemiin kostajien kanssa ja siitä ajatuksesta on aika mahdotonta olla innostumatta. Joten Marvelin universumilla menee tällä hetkellä jälleen erinomaisesti pienen notkahduksen jälkeen ja useammallakin rintamalla.

Odotukset, vangitsevuus ja teema 8,5

Näyttely 8
Audiovisuaalinen elämys 8,5

Juoni/käsikirjoitus 8
Uudelleenkatseluarvo 7,5
Viihde 8,5

★★★★☆

IMDB

Katsomisvinkit: Doctor Strange, Starman, The Last Starfighter, Pom Poko, The Boondock Saints, Kung Fu Hustle