The Mummy (2017) - Arvostelu

Kirottu egyptiläisprinsessa herätetään muinaisesta haudastaan.

Traileri

Genre: Seikkailu / Toiminta
Ohjaus: Alex Kurtzman
Käsikirjoitus: David Koepp, Christopher McQuarrie, Dylan Kussman / Kurtzman, Jon Spaihts, Jenny Lumet (tarina)
Päätähdet: Tom Cruise, Annabelle Wallis, Sofia Boutella, Russell Crowe, Jake Johnson

Kesto: 110 min.

"It takes a monster to defeat a monster."

Odotin valtavan suurella innolla The Mummy -elokuvaa ja tätä Universalin Dark Universea. Traileri ei vaikuttanut järin poikkeukselliselta, mutta se lupasi kuitenkin jonkinlaisia kauhuelementtejä. No sitten sain huomata elokuvan ikärajan olevan k12, se sai minut jo hieman epäluuloiseksi. Vuoden 1999 Muumion ikäraja kuitenkin oli k16 ja se löysi yleisönsä ollen yksi vuoden katsotuimpia elokuvia maailmanlaajuisesti. Se oli muuten poikkeuksellisen näyttävä erikoistehoste-elokuva aikanaan. Tämän uuden The Mummyn pressikiertueella toitotettiin, että halusimme tuoda nämä Universalin perustan luoneet 20-50 luvun monsterielokuvat nykyaikaan. Ironisesti siinä he myös onnistuivat, mutta vähän väärällä tavalla.


Dark Universen elokuvia on jo 7 kaavailtuna + yksi projekti on vielä nimeämätön. Netissäkin on jo tovin liikkunut suosiota kerännyt pressikuva, jossa tämän elokuvan hahmojen lisäksi Johnny Depp poseeraa näkymättömänä miehenä ja Javier Bardem Frankensteinina. Näiden lisäksi Angelina Jolieta on kovasti huhuttu Frankensteinin morsiamen rooliin. Tuon lisäksi universumissa ovat mukana esimerkiksi The Wolfman, Dracula, Oopperan kummitus, Notre Damen kellonsoittaja ja Mustan laguunin hirviö.

Nämä suuret suunnitelmat ja myöhäinen sisääntulo tänne Marvelin, DC:n ja Disneyn universumiapajille ovat aiheuttaneet sen, että tekijöiden ajatukset ovat olleet liikaa tulevaisuudessa. The Mummysta ei ole pystytty tekemään erittäin hyvää ja omilla jaloillaan seisovaa elokuvaa, vaan elokuvaa on käytetty pohjustamaan liian rankalla tavalla tätä koko universumia. Tähän kun lyödään päälle se, että yllättäen nämä elokuvat liittää toisiinsa salainen organisaatio, joka kamppailee pahuutta kohtaan, niin tulee mieleen dollarinkuvat ja kopionti. Tästä taitaa todellakin tulla monsterielokuvien Avengers, vailla universumin hahmojen hitaan huolellista yhteenpunomista.

Tom Cruise on Alex Morton, joka on Tom Cruise. Hän on armeijan miehiä, joka sivutoimenaan varastaa aarteita myyden ne mustassa pörssissä. Cruisen uskollisena, mutta lievästi pelkurimaisena apurina toimii Jake Johnsonin näyttelemä Vail. Parivaljakko eksyy puolivahingossa Irakin komennuksellaan muinaiselle haudalle, jossa heidän seuraansa liittyy egyptologi Jenny Halsey, jota taas esittää Annabelle Wallis. Siellä sitten tapahtuu se perinteinen, eli vuosituhansia uinunut pahuus herää ja kirouksia langetellaan. Erityisen kuumana Sofia Boutellan esittämä muumio käy Tom Cruisea kohtaan, mikä on todella helppo ymmärtää, sillä julkikuvansa perusteella Cruise on kaiken muun lisäksi ehkäpä maailman mukavin mies.

Tämän Dark Universen yliluotsina toimii ymmärtääkseni tämän elokuvan ohjannut ja visioinut Alex Kurtzmann. Hän oli mukana käynnistämässä Star Trek -elokuvien uutta tulemista ja on tv-puolella luonut mm. mainion Fringe-sarjan. Tulitukea tarjosivat lahjakkaat ihmiset kuten David Koepp, Christopher McQuarrie ja Jon Spaihts. Lopputulos on käsittämätön sekasotku, jolla on enää vain pinnallisesti jotain yhteistä näiden Universalin vanhojen monsterielokuvien kanssa. Niiden taso toki vaihteli valtavasti, mutta niissä oli mielikuvitusta ja ne tiesivät mitä ne halusivat olla. Olipa kyseessä sitten campinpi, tai oikeasti melko karmiva kauhuelokuva. Sen sijaan The Mummy on moderniin muottiin ahdettu seikkailufantasia. Se on kyllästetty väkinäisellä toiminnalla, onelinereilla ja toiminnalla, joka hidastuu vain hahmojen selittäessä ja selittäessä ja selittäessä, uudelleen ja uudellen juonensa "yksityiskohtia". Elokuvaa edustaa ainakin neljää genreä ennen kuin kenelläkään tulee mieleen nimittää sitä kauhuelokuvaksi. Toki Muumio sentään vainoaa ja seuraa kirouksen saanutta Cruisea kuin Boris Karloff konsanaan.

Oikeastaan missään osastolla ei ole aihetta hurraahuudoille. Teknisesti tarjolla on keskinkertaisuutta, musiikki ei tuo mitään lisää tunnelmaan. Näyttelijäpuolella Tom Cruise on vain päätetty päälleliimata mukaan elokuvaan, mistään hahmosta on edes turha puhua. Russell Crowe taas vetää Jekyll/Hydenä roolinsa yli, mikä onnistuu universumin ennalta-arvattavan ja tylsän "Avengers"-asetelman ohella synkistämään jo odotuksia tulevienkien osien suhteen. Onneksi edes elokuvan naiset täyttävät omat roolinsa Boutellan ollessa erinomainen Muumiona.

Elokuvien yksi kantava teema tulee olemaan hyvä vs. paha -asetelma ja hahmojen sisäinen kamppailu näiden ääripäiden välillä. Siitä voi tulla mielenkiintoista, kunhan ei sorruta liikaan mustavalkoisuuteen. The Mummy antoi tästä toistaiseksi vain pientä maistiaista, sillä tätä sisäistä kamppailua kävivät niin Prinsessa Ahmamet, Jekyll/Hyde kuin Tom Cruisekin. Toki jälkimmäisen kohdallahan nyt ei kukaan usko, että hän päätyisi näyttelemään pahista. Valitettavasti vain Tompan pahan kanssa flirttailu oli jokseenkin elokuvan ytimessä, vaikka sen lopputulos on kaikille selviö. Paha saa kyytiä, siinä ei paljoa paina vaikka kuinka hallitsisi Tompan ajatuksia ja kehoa.

The Mummy on yksinkertaisesti sekalaisten ideoiden ja näyttelijöiden mashup, jossa ei ole ripaustakaan mitään originellia. Elokuva ei selkeästi tiedä mitä se haluaa, tai mihin se on suuntaamassa. Se taiteilee kaikessa mahdollisessa välimaastossa. Se ei uskalla olla kauhuelokuva ja se haluaa olla vakavampi kuin näyttävämpi ja kevyempitunnelmainen vuoden 99 Muumio. Ei liene myöskään mairitteleva fakta, että itselleni tuli elokuvaa seuratessa monessa kohtaa mieleen karmea End of Days. Itse pysyttelen naiivina ja haluan uskotella itselleni, että Dark Universen meno ja panokset paranevat tulevissa osissa, joten edelleen odotan suuresti tulevia jatko-osia. Niistä ensimmäinen on 2019 ilmestyvä Bride of Frankenstein.

The Mummy tarjoaa 100 minuutin verran kohtalaista hömppäviihdettä, jolla on toki omat hetkensä. Esimerkiksi paljon mainostettu ja ylläolevassa kuvassa näkyvä nollapainovoimassa pyöriminen oli kaiken hypen arvoista. Erityisen hieno oli myös seuraava lentokoneen ulkopuolelle sijoittunut kohtaus ja sitä edeltänyt leikkaus. Näitä hyviäkin hetkiä vain varjostaa se ajatus, etten tullut katsomaan Tom Cruisen elokuvaa, puhumattakaan ulkoisesta tai pinnan alta löytyvästä komediasta. Muumion pakkomielteestä Cruisea kohtaan nimittäin tuli lähinnä mieleen pakkomielteinen exä. Tulin melko isoin odotuksin katsomaan kauhuelokuvaa Muumiosta. Noh, tyhmä minä. Huolimatta epärealistisista odotuksistani, on elokuva objektiivisesti tarkasteltuna parhaimmillaankin keskinkertainen, todennäköisesti allekin. On jännä nähdä millä Universal meinaa saada yleisön sitoutumaan elokuvasarjansa pariin. Tosin lopputuloksen ja tulevien osien näyttelijäkiinnitysten perusteella myös tulevaisuudessa on tarkoitus ratsastaa pääosanesittäjien statuksella ja karismalla.

Odotukset, vangitsevuus ja teema 6

Näyttely 6,5
Audiovisuaalinen elämys 7,5

Juoni/käsikirjoitus 5
Uudelleenkatseluarvo 6
Viihde 7

★★☆☆☆

IMDB

Katsomisvinkit: Muumio (1999), Muumio (1932), The Mummy (1959), End of Days, Pirulliset, Rosemaryn painajainen, Perfect Blue