Blade Runner 2049 (2017) - Arvostelu

Genre: Sci-fi / Trilleri
Ohjaus: Denis Villeneuve
Käsikirjoitus: Hampton Fancher & Michael Green
Päätähdet: Ryan Gosling, Ana de Armas, Sylvia Hoeks, Harrison Ford, Jared Leto
Kesto: 164 min

"The World is built on a wall that separates kind. Tell either side there's no wall... You've bought a war... or a slaughter."

Blade Runner 2049 on jatko-osa Ridley Scottin vuonna 1982 valmistuneelle sci-fi genren suurelle klassikolle Blade Runner, joka pohjautui Philip K. Dickin romaaniin Palkkionmetsästäjä. Scottin elokuvan pääosassa hääräsi Harrison Fordin esittämä poliisietsivä Deckard, joka oli "blade runner". Tuo on termi replikanttien etsimiseen ja eliminoimiseen erikoistuneelle poliisille. Tai voisihan replikantin teknisesti vangitakin, mutta eivät ne siihen koskaan nöyrry, sillä replikantit ovat ihmismäisiä androideja ja heitä kohdellaan kuin mitä tahansa konetta. Eli kun tuotteeseen tulee vikaa, niin ne vedetään takaisin tehtaalle ja selvitetään mikä siinä on vikana, jonka jälkeen tuote tuhotaan. Ensimmäisessä elokuvassa vihjailtiin kovasti Deckardin itsensäkin olevan replikantti ja sitä pidetään aikalailla varmana asiana. Jatko-osan toivottiin tuovan lopullisen sinetin tälle teorialle, mutta ohjaaja Denis Villeneuve käsikirjoittajineen vältteli parhaansa mukaan vastausta kysymykseen jättäen asian edelleen avoimeksi. Joskin kyllähän tästä uudesta elokuvasta saa siihenkin kädenvääntöön jälleen uutta vipuvartta suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi Jared Leton roolihahmo Niander Wallace elokuvan loppupuolen keskustelussa suoraan viittaa tähän spekuloimalla suoraan päin Deckardin naamaa, että mitä jos sinä olitkin suunniteltu kokonaisuus ja kaikki merkittävimmät tekosi olivat puhdasta matematiikkaa tunteiden sijaan. Tähän Deckard vastaa tietävänsä kyllä mikä on aitoa.

Ennen Blade Runner 2049 ensi-iltaa julkaistiin kolme lyhytelokuvaa: Black Out 2022, 2036: Nexus Dawn ja 2048: Nowhere to Run. Nämä kaikki ovat katsottavissa Warner Brosin Youtube-kanavalta ilmaiseksi ja nehän ovat tuossa jo sopivasti tärkeysjärjestyksessäkin. Noista lyhytelokuvista ensimmäinen näyttää Blade Runnerin maailmassa tapahtuneen ison Pimennyksen, joka tuhosi kaikki digitaaliset ja sähköllä toimivat vempeleet kuten kovalevyt. Joten kun paperiset arkistot oli jo ehditty digitalisoida ja paperit tuhota, niin siinä katosi historiaa, tietoa ja vauvakuvia. Lisäksi Blade Runnerin maailmassa maapallo on selvästi kokenut jonkinlaisen luonnonkatastrofin tai ydinsodan, sillä kaupungin ulkopuolella on pelkkää hiekkaa ja pölyä silmänkantamattomiin. Taivaalta "sataa tulta", eli happosadetta, välillä nestemäisessä muodossa ja välillä lumena, eikä luontoäiti enää yksikseen kykene missään kasvattamaan yhtään mitään. Lisäksi ilmastonmuutos on aiheuttanut meren pinnan nousun, joten "Suuren Los Angelesin" aluetta ympäröi valtava suojamuuri. Alkuperäisestä elokuvasta tuttuun tapaan ne keillä oli ja on varaa, ovat muuttaneet jo aikapäiviä sitten Toiseen maailmaan, mikä on yhteinen nimitys avaruudessa ja muilla planeetoilla sijaitsevia siirtokuntia kohtaan. Sen sijaan köyhät, sairaat ja ihmiskunnan pohjasakka on jätetty taakse selviytymään rikkinäiselle maapallolle, joka on täysin riippuvainen geenimuunnellusta ruoasta.

Blade Runner 2049 alkaa vähän sillä katsojan puolipaniikkiin lyövällä tavalla, eli ruutu vaan täyteen tekstiä ja katetaan sitä kautta väli alkuperäisen elokuvan 2019 Los Angelesin ja jatko-osan 2049 LA:n välillä. Kiire on lukea ja sisäistää tuo teksti. Natiivina lukijoita häiritsee alhaalla vilkkuva suomennos ja kotimaiseksi lukevat joutuvat harrastamaan pikalukua. Toki lähinnä pointti siinä alkutekstissä on se, että vapaalla jalalla on Nexus 8 -mallin replikantteja, joiden elinikä on jätetty avoimeksi. Alkuperäisessä Blade Runnerissahan replikanttien elinikä oli 4 vuotta. Joten tässä elokuvien välissä replikantteja valmistava Tyrell-yhtiö on kiirehtinyt markkinoille noita Nexus 8 -malleja käytettäviksi Toisessa maailmassa. Mutta kuten tuo ensimmäinen lyhytelokuva näyttää, osa kyseisistä malleista radikalisoituu ja he tuhoavat Pimennyksen myötä tiedon olemassaolostaan. Sen jälkeen 2023 kiirehditään voimaan replikanttien kieltolaki, eli niiden valmistus kielletään. Vanhat 4 vuotta elävät Nexus 6 -mallit tuhoutuvat itsekseen, sen sijaan jäljellä olevat Nexus 8 -mallit pakenevat Maahan ja piiloutuvat.

2025 tiedemies Niander Wallace lopettaa läpimurrollaan geenimuunnellun ruoan saralla globaalin nälänhädän jakaen löydöksensä ja patenttinsa ilmaiseksi eteenpäin. 2028 Wallace ostaa konkurssikypsän Tyrell-yhtiön, joka siis valmisti replikantteja. Seuraavina vuosina Wallace tekee läpimurtoja replikanttien geenimuuntelun ja muisti-implanttien saralla, jonka seurauksena replikanteista tulee tottelevaisempia ja helpompia hallita. Toisessa lyhytelokuvassa 2036 Wallace onnistuu kumoamaan kieltolain ja työntää markkinoille uusia Nexus 9 -replikantteja, joiden elinajanodote on muistaakseni jälleen rajoitettu. Uskoakseni Ryan Goslingin hahmo on juurikin Nexus 9 -mallistoa, joita Los Angelesin poliisivoimat tilaa käyttöönsä etsimään ja eliminoimaan edelleen vapaalla jalalla olevia Nexus 8 -malleja.

Elokuvan alkukohtaus on loistava. Ryan Goslingin esittämä sankari nukkuu autossaan, joka ajaa autopilotilla asetettuja koordinaatteja kohti herättäen Goslingin kun päämäärää aletaan lähestyä. Alkukohtaus asettaa elokuvan vauhdin, jossa keskitytään kaikessa rauhassa erinäisiin pieniin, mutta loistaviin yksityiskohtiin. Kuinka tuuli puhaltaa hiekanjyväsiä jokaiseen mahdollisen koloon ja miten kaukana kaikesta tämä Goslingin matkan päätepiste oikein sijaitsee. Perillä astellaan sisään pieneen ja vaatimattomaan, joskin kotoisaan, taloon. Hellalla on soppa kiehumassa ja välillä voit kuulla kuinka puu natisee tuulen puhkuessa. Katsoja alkaa miettimään, mitä tässä on oikein meneillään ja kenen talossa? Pian taloon astelee toinenkin mies ja elokuva ottaa kaiken irti varjojen värittämästä hiljaisuudesta, sekä tämän toisiaan kunnioittavan kaksikon keskustelusta, jonka sävystä päätellen minä hetkenä hyvänsä väistämätön taistelu henkiinjäämisestä räjähtää rikkomaan seesteisyyden.

Ryan Goslingin esittämä "K" on elokuvan pääosassa. Hän on "blade runner", jolla ei ole ystäviä, perhettä, eikä edes kunnon nimeä. K:n koko elämä koostuu vain kahdesta palasesta: työ ja koti. Jos K olisi toimistotyöntekijä, hän eläisi karusti koko elämänsä kahdessa muutaman neliömetrin tilassa. Mutta poliisityö sentään liikuttaa häntä ympäri kaupunkia ja sen lähialueita, sekä sitä kautta hän saa edes jonkinlaista kontaktia ihmisiin ja muihin tekoälyihin. Raskaan työpäivän päätteeksi kotona K:ta odottaa hänen ainoa ystävänsä Joi (Ana de Armas), joka on massavalmistettu tekoäly/tyttöystävä hologrammimuodossa. Ja kuten Joaquin Phoenix Spike Jonzen mahtavassa elokuvassa Her, niin myös K on kadonnut omaan turvalliseen pikku kuplaansa pitäen Joi:ta todellisena henkilönä ja uskoo heidän välillään olevan jotain poikkeuksellista. K periaatteessa yrittää parhaansa mukaan torjua häntä ympäröivän karun todellisuuden, jossa häntä replikanttina syrjitään ja haukutaan niin kadulla kuin poliisiasemallakin.

Kaiken kolkkouden, yksinäisyyden ja epäinhimillisyyden keskellä K:n ja Join lämmin rakkaustarina on elokuvan inhimillisin osanen. On ehdottomasti väiteltävissä ovatko Join tunteet K:ta kohtaan vain pelkkää ohjelmoitua illuusiota, kuten elokuvan lopun hologrammimainos: "Sanoo mitä haluaa sinun kuulevan", antaa olettaa. Monesti Joi supattaa K:n korvaan juuri sellaisella kehonkielellä, että katsojalle tulee illuusio Join todellakin supattavan juurikin tuon mainoksen lupaamia valheita. K jossain määrin tiedostaa tämän jo ennenkin tuon elokuvan loppua, sillä hän käskee Join pariin otteeseen lopettamaan tuon lirkuttelunsa vastaten, ettei sinun ole pakko sanoa noin.

On kuitenkin kiistämätöntä, että K rakasti Joita. Tuo kätevästi mukanakin kannettava tyttöystävä sai K:n tuntemaan itsensä erityiseksi ja herätti tuntemaan kykenemättömässä (tai kielletyssä) replikantissa ihmismäisiä tunteita saaden tämän jopa unelmoimaan. Samalla sitä tietenkin miettii, että jos K tavallaan "kehittyi" tuntemaan inhimillisiä tunteita, niin eikö sama olisi periaatteessa Joillekin mahdollista? Se taas tekisi Join kohtelusta ja toiminnasta muutamissa kohdissa elokuvaa varsin sydäntäsärkevää. Näiden asioiden puinti on aika klassista tavaraa animen puolelta ja esimerkiksi The Time of Eve käsittelee myös näitä samansuuntaisia teemoja. Eli miten tulevaisuudessa androideista tulee ihmisen uusia orjia ja jos kerta robotti/androidi rakennetaan ajattelevaksi ja tiedostavaksi entiteetiksi, niin eikö täten ole väistämätöntä, että noin kehittynyt tekoäly muodostaisi myös unelmia, toiveita ja tunteita? "Ajattelen, siis olen"? Ja kuten Nexus 8 -replikantit tässä Blade Runnerissa toteavat "Olemme enemmän ihmisiä kuin ihmiset", viitaten siihen miten he ovat valmiita toimimaan epäitsekkäästi ja kuolemaan uskomiensa asioiden puolesta.

K:n on suoritettava jokaisen komennuksensa jälkeen jonkinlainen "tunteiden uudelleenkalibrointi", jolla varmistetaan ilmeisesti, ettei K ole alkanut kehittämään tunteita, jotka tekisivät hänen käytöksensä arvaamattomaksi. Tuossa testissä lauotaan erilaisia tunnereaktioita herättäviä lauseita, joiden joukossa on tiettyjä avainsanoja ja lauseita, jotka K:n on toistettava välittömästi ja identtisen tasaisella äänensävyllä. Tuossa tilanteessa K:n edessä on outo kone, joka varmaankin tarkkailee hänen silmiensä liikettä, äänensä vivahteita ja ylipäänsä koko olemusta. Kentällä poliiseilla taas on uusi Voight-Kampff -testiä helpompi keino tunnistaa replikantti tämän oikeasta silmästä, jota on liikutettava ylös ja vasemmalle ja tuo liike skannataan pienellä laitteella.

Tässä uudessa Blade Runnerin maailmassa ihmisten ja replikanttien välinen ero on kutistunut olemattomiin. Ehkäpä mikäli oikeassakin maailmassa olisi tälläisiä ihmismäisiä koneita, niin vahvin ja viimeinen argumentti niiden sorsimiselle ja luonnottomuudelle olisi, etteivät ne voisi lisääntyä luonnollisesti. Kaikella syntyneellähän sanotaan olevan sielu, jota valmistetut replikantit eivät sitten omaisi. Tästä pääsemmekin 2049:n juoneen, jossa suurpiirteisesti kiteyttäen K löytää todisteet raskaaksi tulleesta ja synnytyksessä kuolleesta replikanttinaisesta, joka on synnyttänyt lapsen, tai kenties jopa kaksi. Näin tämä viimeinenkin nämä kaksi lajia erottava muuri olisi kaadettu, kuten Robin Wrightin elokuvassa näyttelevä poliisipomo asian ilmaisee. Viranomaiset eivät tämän muurin murtumisesta pidä, sillä se loisi epävakautta ja jopa sotia. Joten poliisipomo lähettää K:n eliminoimaan kaikki todisteet ja todistajat. Asian on pysyttävä salassa ja lajienvälinen status quo säilytettävä.

Replikantteja jälleen laillisesti valmistava Tyrell-yhtiön johtaja Niander Wallace upottaa myös oman lusikkansa tähän soppaan. Nimittäin tämä lisääntymiskykyinen replikanttinainen ei ollut mikään ihme, vaan ihan Tyrell-yhtiön luomus, joka kadotettiin vuosia sitten. Tuon jälkeen he ovat epätoivoisesti yrittäneet luoda toisenkin hedelmällisen naisreplikantin siinä kuitenkaan onnistumatta. Syy miksi tuo on niin tärkeä asia Wallacelle on se, että replikanttien valmistaminen on ilmeisesti joko kallista, sitä säädellään, tai heillä ei ole kapasiteettia valmistaa niitä riittävästi. Niander Wallacella kun on unelma jälleenrakentaa Maasta jälleen uusi suuri sivilisaatio. Ja kuten historia hänelle tietää kertoa, niin sellainen on saavutettavissa vain orjatyövoiman hien, veren ja henkien kautta. Ihmisten orjuutus kun on kielletty, niin tämän uuden maailman orjia ovat rotusortoa kohtaavat replikantit, joita haukutaan ihmisten toimesta mm. "nahkatöiksi". Kovin kaukana ei olla siitä pisteestä, että kadulla ohikulkevat ihmiset automaattisesti sylkäisisivät replikantin päälle.

Blade Runner 2049 on aivan käsittämättömän komea elokuva, jopa jotain ennennäkemätöntä. Se on täynnä kiehtovia pieniä yksityiskohtia ja isompia henkeäsalpaavia kohtauksia, jotka tulevat painumaan elokuvan historiaan. Elokuvan loppupuolella ollaan esimerkiksi Las Vegasissa sijaitsevan vanhan kasinon surrealistisesti valaistussa klubikerroksessa, jossa kuunnellaan ja nähdään hologrammeina siellä takavuosina esiintyneitä valtavia tähtiä. Entäpä sitten elokuvan alkupuolella, jossa astumme K:n asunnon parvekkeelle ja ilmassa on tiheä savusumu, jonka läpi erinäiset kirkkaat värit näyttäytyvät kerrassaan lumoavina. Joi-hologrammi esittävän Ana de Armasin läpi näkyy joka käänteessä ja välillä hän liikkuu ihmisten, sekä esineiden läpi. Puhumattakaan hänen valtavasta LED-hologrammistaan kaupunkimainoksessa, josta hän irtautuu kuin elävä 3D-kuva. Elokuvan visuaalinen kauneus yksinkertaisesti ampuu asteikolta yli.

Blade Runner 2049 takana on häärinyt joukko rautaisia A-luokan ammattilaisia. Kuvauksesta on vastannut 13 Oscar-ehdokkuuden legenda Roger Deakins, joka on tunnettu naturalismin legendana. Tämä uusi Blade Runner ei tunnu enää etäisen harmittomalta sci-fi fantasialta, vaan on kuin katsoisi maapallon tulevaisuutta. Deakins työskenteli Villeneuven kanssa jo paljon suitsutusta mm. kameratyöstään ja realismistaan saaneessa Sicariossa ja jo sitä aiemmin  jännärissä Prisoners. 14 Oscar-ehdokkuus on aivan satavarma asia ja sanoisin Deakinsin toisen kädenkin jo olevan tukevasti pystissä kiinni. Ylipäänsä Blade Runner 2049 tulee olemaan esillä monessa teknisessä kategoriassa helmikuun pystien jaossa. Elokuvan editoinut Joe Walkerkin oli jo viime vuonna ehdokkaana Arrivalista ja nyt mies ei ainakaan jää kauas toisesta perättäisestä ehdokkuudesta. Lisäksi lavastuksesta vastannut Dennis Gassner kätyreineen voisi jo alkaa raivaamaan takanreunaltaan tilaa tuleville tunnustuksilleen. Katsojaan silmien eteen on todellakin tuotu kokonainen maailma maisemineen, joka paikassa on valtavat määrät tilaa ja yksityiskohtia. Häikäisevä on myös kohtaus, jossa K:n etsiväntyö vie hänet San Diegoon, joka on ilmeisesti muutettu valtavaksi kaatopaikaksi, joka on täynnä yksityiskohtaista metalliromua. Ja se mitä lainvalvojallemme siellä tapahtuu, saa sieppaamaan mahanpohjasta ja puristamaan käsinojia. Eittämättä elokuvan toiminnallisen puolen tähtihetkiä.

Elokuvassa puhutaan moniakin eri kieliä ristiin ja ainakin replikantit ymmärtävät toisiaan virheettömästi. Esimerkiksi Ryan Gosling puhuu Barkhad Abdille englantia ja Abdi puhuu takaisin oletettavasti somaliaa. Meidän kotimaiset mediathan ehti aikoja sitten hehkuttaa, että Krista Kosonen puhuu suomea uudessa Blade Runnerissa. Torille! En tätä muistanut, joten oli melkoinen "mitä hittoa täällä tapahtuu" -tunne kun tuo kohta ennen ekan tunnin täyttymistä tuli vastaan. Korvat oli niin virittäytyneet englannille, että ajattelin ensimmäisen dialoginpätkän jälkeen vielä kuulleeni väärin kun se suomenkielinen puhekin oli kotimaisille katsojille tekstitetty. Tuli sieltä sitten vielä perään Goslingin miehuuden vähättelyä. Toivottavasti pyysi jälkikäteen anteeksi.

Gosling kun on vähäilmeinen replikantti ja Harrison Fordkin vetää perinteisen katkeran ja vihaisen sekoituksensa, niin elokuvaa dominoivat naiset. Kuubalainen Ana de Armas on valloittavan lämmin ja inhimillinen Joina, olipa se sitten hahmon osalta pelkkää ohjelmoitua illuusiota tai ei. Ana muuten kertoili James Cordenin talk show'ssa, että toisen menestyksekkään koekuvauksen jälkeen ohjaaja Villeneuve oli istuttanut hänet alas ja halunnut kertoa kahdesta rooliin liittyvästä asiasta. Ensimmäiseksi rooliin sisältyisi alastomuutta. Toiseksi meidän pitää värjätä ja olikohan myös leikata tukkasi. Ana halusi keskustella olisiko jälkimmäisen asian suhteen minkäänlaista liikkumavaraa, että kävisikö vaikka peruukki.

Hollantilainen Sylvia Hoeks laittaa vielä Anaakin paremmaksi profeettamaisen Niander Wallacen oikeana kätenä. Hoeks esittää Luv-replikanttia, joka vaikuttaa alkuun pelkältä Wallacen assistentilta. Kunnes hahmo pian osoittaa voimansa avaten valtavan jumiutuneen metallioven kuin kyse olisi normaalista ja täysin toimivasta parvekkeen liukuovesta. Herkullisinta Luvin tilanteessa on se, että hänkin on viallinen ja tunteva replikantti. Joten jos Luvin salaisuus paljastuisi, niin hänetkin lähetettäisiin takaisin tehtaalle tutkittavaksi ja paloiteltavaksi. Luvin onneksi Niander Wallace on sokea ja se luo melko herkullisia kohtauksia. Wallace nimittäin tekee elokuvassa hirveyksiä Luvin katsellessa ja Luv koittaa henkensä uhalla pitää olemuksensa ja äänensä rauhallisena. Ainoastaan hänen muuten tunteettomilla kasvoillaan valuu hiljaisia kyyneleitä. Voisikin sanoa Luvin olevan ihmisen muovaama hirviö. Vieläkin pidemmälle mennen voisi sanoa Luvin taistelevan muidenkin replikanttien tapaan olemassaolostaan, sillä sokea Wallace on todennäköisesti ainoa herra, jota hän pystyy huiputtamaan. Joten hän haluaa olla paras mahdollinen replikantti, ettei häntä korvattaisi.

Elokuvan ainoa heikkous on se, että vaatii valtavan paljon katsojaltaan. Katsoja tulee odottaen maksimissaan sopivaa kompromissia ison Hollywood blockbusterin ja taide-elokuvan välillä. Mutta elokuva ei ole sellainen mitä odotukset antavat odottaa ja siinä voi piillä aina pientä ongelmaa, jos se erilaisuus kääntyy negatiivisväritteiseksi. Ensimmäinen elokuva oli intiimi ja film noirmainen. Tämä iso tarina on kaukana intiimistä, Harrison Ford tulee leffan loppupuolella vasta mukaan ja film noiriksikaan tätä ei pitäisi voida nimittää. Kaikkinensa minulle tuli mieleen, että Blade Runner 2049 on jossain määrin kuin Cannesin, tai jopa Berliinin elokuvafestivaalin osanottaja. Se on maltillinen ja viipyilevä kohtauksissaan, mikä peilaa aika osuvasti myös pysähtynyttä maailmanmenoa. Tuo hitaampi tempo ja melko passiivisesti taustalla kuuluva musiikki antavat katsojalle harvinaisen paljon tilaa ajatella. Se on tärkeää, sillä elokuva latoo todella paljon monimerkityksellisyyttä dialogiinsa, joita katsojan on kyettävä peilamaan ja yhdistämään oikeisiin asioihin, sekä mielellään myös muistettava ne vielä elokuvan kuluessa. Senpä vuoksi arvostelun alkupuolelle summasinkin suurinpiirteisesti tuon elokuvan alkuteksteissä nähtävän taustatarinan, sillä siihen tutustuminen helpottaa elokuvan kokonaisuuden hahmottamista.

Kaiken järjen mukaan Blade Runner 2049 on ehdokkaana Parhaaksi elokuvaksikin Oscar-gaalassa. Lähinnä ainoa uhkakuva sille on juurikin Blade Runner 2049:n poikkeuksellisuus. Se nimittäin on sci-fi elokuva, jollaista ei ole aiemmin nähty. Jos etsit stressaavan päivän jälkeen jotain helppoa viihdykettä, niin katso jokin komedia ja tartu Blade Runneriin sitten myöhemmin kun pystyt antamaan sille täyden huomiosi. Sen se nimittäin ansaitsee.

★★★★★

IMDB

Katsomisvinkit: Dark City, Metropolis, Gattaca, Westworld (tv-sarja), Brazil, Her