My Little Pony elokuva (2017) - Arvostelu

Genre: Animaatio / Seikkailu / Komedia
Ohjaus: Jayson Thiessen
Käsikirjoitus: Meghan McCarthy, Rita Hsiao, Michael Vogel
Päätähdet: Tara Strong, Ashleigh Ball, Emily Blunt / Henni-Liisa Stam, Annituuli Kasurinen, Katja Aakkula,
Kesto: 99 min.

"Siellä missä on kaupunki... on myös kylpylä!"

Prinsessa Twilight Sparkle järjestää jännittyneen innostuneena Ystävyys-festivaalia, kunnes pahan Storm Kingin kätyrit tunkeutuvat komentaja Tempestin johtamana Equestrian iloiseen sateenkaarivaltakuntaan pyrkimyksenään valjastaa poniprinsessojen voima pahoihin tarkoituksiin. Joten Twilight Sparklen on lähdettävä seikkailulle etsimään keinoa pysäyttää Storm King, vapauttaa muut poniprinsessat ja pelastaa Equestria. Onneksi hänen ei tarvitse tehdä tätä yksin, vaan hänen mukaansa lähtevät: aina iloinen Pinkie Pie räiskyvä Rainbow Dash, kantrityttö Applejack, herkkä ja ujo Fluttershy, kauneuttaan peilistä usein ihaileva Rarity, sekä pieni lohikäärme nimeltä Spike. Matkalla törmätään niin työttömiin merirosvoihin, jotka hankkivat elantoaan lähetteinä, kuin myös veden alla sijaitsevaan salaiseen maailmaan.

My Little Pony oli jo minunkin lapsuudessani. 80-luvulla Hasbron muoviponeja kannettiin lelukaupoista ulos varmasti satoja miljoonia kappaleita. Videonauhurien vasta tehdessä tuloaan leluyhtiö ymmärsi jo tuolloin buustata tuotteidensa (myös G.I. Joe, Transformers) suosiota elokuvilla, lyhytelokuvilla ja tv-sarjoilla. Leluja kuten tv-sarjaa ja elokuviakin on tietenkin muokattu vuosien saatossa aina nykymakuun sopivaksi. My Little Ponyn valtavan nykysuosion käänteen tekevin nimi lienee Lauren Faust, joka on nainen nuorten ja aikuistenkin parissa kulttimainetta saavuttaneen Tehotytöt -lastensarjan takana. Hasbro antoi Faustille vapaat kädet muovata tuotettaan ja Faust hioi ponien ulkonäköä kauniimmaksi lyhentäen mm. jalkoja ja turpia pyrkien sopivaan pehmeään linjakkuuteen, sekä suurensi ponien silmiä. Näiden lisäksi Faust loi hahmoille erilaisia ja toistensa vastakohtia olevia persoonallisuuksia keskittäen tarinat edellä mainitun ponikuusikon ympärille siihen, kuinka erilaisuudestaan huolimatta he ystävystyivät ja pysyvät rikkoutumattomasti ystävinä. Sarja opettaa hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on, kehottaa antamaan erheet anteeksi ja opettaa empatiaa.

Elokuvan ovat tehneet samat nimet, jotka ovat jo pitkään työskennelleet My Little Pony -sarjan parissa. Jayson Thiessen on ohjannut vuodesta 2014 saakka My Little Pony dvd-elokuvia, lyhytelokuvia ja tv-sarjaa. Taustaltaan mies on tv-puolen animaattori, joka on vuodesta 1997 saakka hiljalleen kartuttanut kokemusta ja raivannut tietään hierarkiassa ylöspäin. Valkokangasta varten tv-sarjan pääkäsikirjoittajan Meghan McCarthyn avuksi on tuotu ulkopuolisina vahvistuksina Michael Vogel ja Rita Hsiao. Jälkimmäinen on kaksikosta maineikkaampi, sillä Hsiao on ollut käsikirjoittamassa Mulania ja Toy Story 2:sta. Seuraava Hsiaon projekti on jälleen Disneylle, kyseessä on kymmenen vuotta odotettu jatko-osa Amy Adamsin tähdittämälle loistavalle Lumottu-satufantasialle.

Kosketukseni My Little Pony tv-sarjaan on omilta 90-luvun lapsuusvuosilta. Siitä huolimatta uskaltaisin väittää, ettei elokuva hirveästi eroa tv-sarjan jäljestä. Budjetti on varmasti isompi ja jälki huolitellumpaa, mutta kyseessä on edelleen glitterin ja karkkimaisten värien kyllästämä animaatio, jonka taustoilta ei hirveästi löydy mielenkiintoa vangitsevia yksityiskohtia. Siitä huolimatta elokuvan 2d-animaation jälki ja tyyli sai minut pienen nostalgisen kaipuun valtaan ja päädyin jälleen kerran kaiholla muistelemaan Disneyn vanhoja elokuvia ennen 3d-tietokoneanimoinnin aikaa. Eritoten käsinpiirretyissä 2d-hahmoissa vain on valtavasti enemmän sielukkuutta, lämpöä ja ilmaisuvoimaa. Tai sitten minä olen vain vanha.

My Little Pony on etunenässä pienille tytöille suunnattu elokuva, joten täten ei pitäisi olla järin yllättynyt siitä, miten jokainen merkittävä roolihahmo on nainen. En silti malta olla nostamatta tätä turhankin harvinaista detaljia esiin. Miesten "kermaa" elokuvassa edustavat hieman hullu Storm King, petoksellinen kissimirri Capper, sekä ponilauman eräänlaisena maskottina toimiva pieni, ja tietenkin söpö, lohikäärme Spike. Myös elokuvan värimaailma ja loputon pehmeä söpöys noudattelevat kohdeyleisönsä makua. Pahiksista puolestaan on tehty hieman kulmikkaampia ja hahmojen väritys on tumma, sekä ulkonäkö jossain määrin punkahtava.

Elokuva alkaa vähän hitaanlaisesti ja ruokkii negatiivisillta ennakkoluuloilla liikkeelle lähtenyttä katsojaa, jollaiseksi tunnustaudun. Mutta ummikkokin pääsee elokuvan hahmoista nopeasti kärryille, sekä elokuvan viihdearvo ja hauskuus vain lisääntyvät mitä pidemmälle poniseikkailu etenee. Läpi elokuvan on siroteltu kevyttä komediaa, joista osa naurattaa vain ensiaskeleitaan elokuvien maailmassa ottavia kävijöitä, mutta joukossa on muutamia hetkiä ja viittauksia, jotka kutittelevat pariin otteeseen sen kokeneemmankin katsojan nauruhermoja.

Suurimmat panokset vaikuttaisi olevan kasattu leffan laulujen ympärille ja ne kohtaukset nousevatkin muiden yläpuolelle. Ensimmäinen ei vielä suurempia hurraahuutoja aiheuta, mutta kun Capper-kissa pamauttaa Aladdin-henkisessä ympäristössä veikeän ja jopa hieman viidakkokirjamaisen "I'm the friend you need" -lurituksen, niin kuvittelin sen olevan elokuvan huippukohta. Eipä ollut, vaan kun charlize theronmaiset korkeat kasvonpiirteet omaava Tempest valottaa myöhemmässä vaiheessa omaa lapsuustarinaansa "Open up your eyes" -nimen omaavalla tunteikkaalla balladilla, niin huomasin tuntevani myötätuntoa lähtökohtaisesti alle kymmenvuotiaille suunnatun elokuvan kliseistä henkilöhahmoa kohtaan. Mitä hemmettiä?

Tästä tulemmekin ymmärtääkseni My Little Ponyn syvimpään olemukseen ja suosion perustaan. Se vaikuttaa pintapuolisesti kliseiseltä ja ällöttävän iloiselta. Se opettaa jokaisen muun lastenelokuvan tavoin lukuisia erinäisiä perusopetuksia. Ole ylpeänä sellainen kuin olet, äläkä yritä esittää mitään muuta. Usko itseesi. Pulassa voit luottaa ystävien apuun. Älä luota tuntemattomiin. Kanna sinulle säilytetty vastuu. My Little Pony kantaa kliseensä vain jotenkin niin sydämellisen ylpeästi, että siitä on vaikea olla pitämättä. Mielestäni huomionarvoista on se, että vaikka elokuva pintapuolisesti vaikuttaa vähän tyhmältä, niin sen sisuksissa piilee kuitenkin vallan syvää ja arvokasta viisautta pikkukatsojille, jollaista tapaa vähän turhan harvoin. My Little Ponyssa on omat söpöt "taistelu"-kohtauksensa, mutta valtaosa kiistoista ja konflikteista ratkeaa puhumalla, kuuntelemalla ja empatialla kanssaolentoa kohtaan. Eivätkä nuo tapahdu opetuskirjamaisella kömpelyydellä ja käytöksen alleviivaamisella, joka aiheuttaisi silmien pyörittelyä, vaan nuo käyttäytymismallit on sulautettu melko luonnollisen oloiseksi ja johdonmukaiseksi toiminnaksi.

Vaikka My Little Pony elokuva on kaikkine lukuisine uusine hahmoineen varmastikin tehty toivoen, että elokuvan jälkeen pikkukatsoja haluaa ostaa "ton ja ton ja ton" -figuurin, niin kaupallisuudesta huolimatta elokuva onnistuu jollain oudolla tavalla olemaan rehellinen siitä mitä se on ja jopa lähimain vitsailemaan omalla imelällä meiningillään. Kyseessä on erittäin hyvä yhdistelmä viihdettä ja kasvatuksellisia arvoja. Jos joskus pienten lasten elokuvien kohdalla joutuu vähän enemmän muistuttaa kenelle ne on tehty ja pakottaa itsensä keskittymään positiivisiin puoliin, niin My Little Ponyn kohdalla näin ei juurikaan ollut. Kohdeyleisö tulee poistumaan elokuvasta kasvot leveässä hymyssä ja samansuuntainen ilme vilahtanee myös heitä kaitsevien varttuneempien katsojien suupielillä. Ei kai sitä juuri enempää voi vaatia.

★★★☆☆

IMDB

Katsomisvinkit: My Little Pony elokuva (1980), A Brony Tale, My Little Pony: Ystävyyden taikaa (tv-sarja), Trolls, Vaiana, Maija Poppanen, Ihmemaa Oz, Aristokatit, Bambi, Lumikki ja seitsemän kääpiötä