Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Pariisi saa odottaa (2017) - Arvostelu



Genre: Draama / Rakkaus / Komedia
Ohjaus ja käsikirjoitus: Eleanor Coppola
Päätähdet: Diane Lane, Arnaud Viard, Alec Baldwin
Kesto: 92 min.

"You'll never forget your travels with Jacques."

Pariisi saa odottaa on 81-vuotiaan Eleanor Coppolan esikoiselokuva. Tarina pohjautuu jossain määrin Eleanorille oikeasti sattuneeseen Ranskan reissuun, minkä lisäksi se ammentaa ohjaajansa kokemuksia kuuluisan elokuvantekijän ja -tuottajan vaimona. Francis Ford Coppola ja Eleanor ovat olleet naimisissa 54 vuotta, joiden varrella Eleanor on seurannut miehensä elokuvantekoa tiiviisti kuvaten mm. muutaman lyhytdokumentin miehensä elokuvien tekoprosessista. Pariskunnalla on kolme lasta: Gian-Carlo, Roman (syntynyt Pariisissa) ja Sofia. Kaksi nuorinta lasta ovat ehtineet luoda merkittävää uraa elokuvien parissa. Sen sijaan kolmikon vanhin, Gian-Carlo, kuoli 1986 vain 22-vuotiaana veneilyonnettomuudessa.

Elokuvaa on ollut tuottamassa American Zoetrope, jonka ovat perustaneet George Lucas ja Francis Ford Coppola, ja sen nykyiset omistajat ovat Sofia ja Roman Coppola. Elokuvaa on ollut tuottamassa myös Lifetime, joka on tunnettu amerikkalainen tuotantoyhtiö ja tv-kanava, joka luo etunenässä kypsään ikään ehtineille ihmisille juuri tämän kaltaista kevyttä, helposti samaistuttavaa ja innostavaa viihdettä. Elokuvassa myös kuullaan ranskalaisen Phoenix-bändin musiikkia, jonka solisti on naimisissa Sofia Coppolan kanssa. Eräänlainen perheprojekti siis, eikä siinä mitään.

Projektiin on saatu mukaan laadukkaita näyttelijöitä. Annea valloittavalla tavalla esittävä Diane Lane on pitkän linjan näyttelijätär, joka esitti mm. naispääosia kahdessa 1983 ilmestyneessä Francis Ford Coppolan 50-60 -luvun nuorisokulttuuria kuvanneessa elokuvassa Rumble Fish ja The Outsiders. Arnaud Viard taas on ranskalainen näyttelijä ja elokuvantekijä. Hän ei ole erityisen tunnettu ainakaan Ranskan ulkopuolella, mutta tämän elokuvan perusteella hän on erittäin vakuuttava ja omalla tavallaan charmantti näyttelijä. Annen miehenä toimivaa Michaelia näyttelee harmittavan pienessä sivuosaroolissa Baldwinin veljeskunnan heittämällä menestynein näyttelijä, Alec.


Tarina alkaa Rivieralla sijaitsevan Cannesin postikorttimaisemista, jonne maineikas elokuvatuottaja vaimoineen on tullut työmatkalle. Michael Lockwood (Baldwin) on erittäin kiireinen mies, joka on jatkuvasti puhelimessa jauhaen työasioista. Hänen vaimonsa Anne (Lane) on mukana tuttuun tapaan hoitamassa käytännön asioita ja huolehtimassa, että siippa löytää aamuisin jalkaansa samaa paria olevat sukat.

Anne pyörii miehensä maailmassa täysin ulkopuolisena. Michael on aina kaiken huomion keskipisteenä ja vaimo on tottunut seuraamaan miestään hiljaa taka-alalta. Annea ei näy edes hänen itsensä ottamissa matkailukuvissa. Miehen heiluessa näillä työmatkoillaan milloin missäkin tapaamisissa, Anne jumiutuu aina yksin vieraan maan luksushotelliin osaamatta paikallista kieltä. Pariskunnalla ei ole juurikaan yhteistä aikaa nauttia paikallisesta kulttuurista ja nähtävyyksistä saati sitten edes rentoutua, siitä pitää huolen Michaelin tauotta soiva puhelin. Eleanorin tytär Sofia teki juuri tämän sorttisesta hotellikuolemasta loistavan elokuvan Lost in Translation.

Anne on toki siis kaikkinensa erittäin etuoikeutetussa asemassa. Hän on pyörittänyt Yhdysvalloissa ystävättärensä kanssa jonkinlaista kangaskauppaa ikään kuin harrastusmielessä, sillä se on ollut keino välttää joutenoloa ja tuntea itsensä hyödylliseksi. Oletettavasti Anne on nähnyt monia maita siippansa työnkuvan ansiosta, mutta todennäköisesti matkailu on rajoittunut pitkälti hotellihuoneen, ravintolan ja lentokentän välille. Nyt Anne haluaisi kerrankin pysähtyä nauttimaan Ranskasta ja kaikesta mitä maalla on tarjottavanaan.

Tähän tarjoaa mahdollisuuden Annen kärsimä korvakipu, joka estää häneltä lentämisen Budapestiin. Michael saa selvitä siitä reissusta yksin ja Anne suuntaa kohti Pariisia, jossa pariskunnan on määrä jälleen tavata muutaman päivän kuluttua. Ranskalainen tuottajakollega Jacques tarjoutuu antamaan Annelle kyydin Pariisiin klassisella avomallin Peugeotillaan. Matka oli tarkoitus suorittaa yhteen pötköön, mutta flirttaileva ja hurmaava ranskalaismies löytää matkan varrella monta erinäistä tekosyytä ylimääräisille pysähdyksille. Hän on selvästikin valmis tarjoamaan henkevien kulttuurikokemuksien ohella myös jotain fyysisempaakin aktiviteettia jota muistella jälkeenpäin. Tarttuuko Anne tähän lähes häpeilemättömän avoimeen tarjoukseen, josta hänen miehensä ei koskaan saisi tietää?


Elokuvassa on läsnä lähes kaikki Ranskaan tiiviisti liitettävät kulturellit yksityiskohdat. Nautitaan viimeisen päälle hienoista ruoista ja viineistä tunnelmallisissa ravintoloissa. Jaloitellaan viehkeissä maalaismaisemissa ja pikkukylissä hengittäen sisään ranskalaista ilmaa ja tunnelmaa. Matkan varrella poiketaan tietenkin katsomassa nähtävyyksiä ja puhutaan luontevasti myös taiteesta. Ainoan pienen särön tähän tunnelmaan tuo kohtausten taustoilla soiva sieluton jazzmusiikki, joka on tuskallisen tuttua hisseistä ja ravintoloista.

Anne alkaa matkan varrella selvästikin nauttia ranskalaisplayboyn tarjoamasta huomiosta. Hän alkaa avautua omasta elämästään, kuten tekee myös Jacques. Matkalla käytyjen keskusteluiden perusteella Anne puhuu jatkuvasti menneestä melko kaihoisaan sävyyn. Katsoja ja Jacques aistivat, ettei hän välttämättä ole täysin onnellinen elämänsä ja liittonsa nykytolasta. Se vain rohkaisee fransmannia tekemään automatkasta matkustajalleen mahdollisimman ikimuistoisen. Mielestäni Jacques selvästikin uskoo siihen, että yksittäinen yö rakastajan kanssa olisi Annelle hyväksi. Sekin taitaa olla erityisen ranskalainen (ja italialainen) piirre.

Elokuvan suurin ongelma on, että henkilöhahmot jäävät hyvin köyhiksi nojaten pitkälti kliseisiin. Jopa päähahmona toimiva Anne on melko persoonaton. Mielestäni hän on etunenässä vain vanhanmallisen amerikkalaisen vaimon ideaalinen perikuva ja on erittäin mielenkiintoista, että naisen luomassa elokuvassa on näin heikko sankaritar. Kotinsa ulkopuolella hän on ensin Michaelin johdateltavana paikasta toiseen ja sitten sama kuvio toistuu myös Jacques'n seurassa. Miehensä mukana ollessaan hän ei ota osaa hänelle kuulumattomiin keskusteluihin, ellei häntä kutsuta siihen osallistumaan. Anne on viimeisen päälle kulturelli ja myös usko näyttelee suurta osaa hänen elämässään. Hän harrastaa valokuvausta ja pystyy keskustelemaan luontevasti tietenkin myös taiteesta. Autojen suhteen hän näyttäisi olevan myös ainakin ranskalaista miestä neuvokkaampi.

Jacques puolestaan on kliseisen ranskalaisen miehen perikuva, joskin uskon tälläisiä hahmoja olevan edelleenkin olemassa. Mies on huoleton, itsevarma, sivistynyt ja flirttailee estottomasti. Kiireettömän matkan aikana hän hemmottelee Annea ja tarjoaa tälle huomiota, jota vailla nainen on ollut. Matkan aikana kaksikko tulee paljastaneeksi sisimpänsä toisilleen. Kysymykseksi tosiaan jää mihin tälläinen intiimiys, sekä pitkä yhdessäolo romanttisissa paikoissa mahtaakaan lopulta johtaa. Entä puhaltavatko tapahtumat uutta intohimoa Annen elämään ja avioliittoon, ja miten viattomalla tavalla? Vai tuleeko se mahdollisesti rikkoneeksi liiton kokonaan.


Pariisi saa odottaa on harmittoman kevyt ja tunnelmallinen elokuva matkailusta, kulttuurista ja elämän pienistä nautinnoista. Sivumarginaalissaan se tarjoaa irrallisia huomioita pitkästä avioliitosta ja heikkoa pohdintaa jo eletystä elämästä. Elokuvalla ei ole varsinaisesti mitään kummempaa sanottavaa, mutta se on kuitenkin varsin sympaattinen ja inhimillinen pikkutarina hyvillä näyttelijöillä höystettynä. Nuoremman katsojan kohdalla Pariisi saa odottaa, mutta kypsempi katsoja voi uskoa elokuvan käsiin puolitoista tuntia elämästään, ottaa irtioton arjesta ja nauttia Ranskasta yhdessä Annen kanssa.

★★★☆☆


Katsomisvinkit: Sideways, Lost in Translation, Only Yesterday, Paterson, Keskiyö Pariisissa, Peukalokyydillä vihille, The Way, The Best Exotic Marigold Hotel, Aquarius

Kommentit