Kirjoittanut
Leffatuomari
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Muut sarjan osat löydät täältä.
Paramount Pictures hankki option Mario Puzon samannimisen bestsellerin elokuvaoikeuksiin vuonna 1969 vain 80 000 dollarilla, sillä studio oli vainulla ennen kuin kirja ehti nousta suosioon. Tuotanto eteni maltillisesti, sillä kirjan laaja tarinakaari ja useat eri tapahtumapaikat vaatisivat rahaa. Ohjaajan rooliin Paramount kosiskeli ykkösvaihtoehtonaan melko hiljattain Bonnie & Clyden ohjannutta Arthur Pennia. Kun se tie johti umpikujaan, niin tarjouksia saivat mm. Peter Yates (Bullit), Costa-Gavras (Z) ja Sidney J. Furie (Salaisen agentin kansio).
Sitten tuottajilla välähti. He aavistelivat Kummisedän materiaalin aiheuttavan ristiriitaisia tuntemuksia amerikanitalialaisten suunnalla, joten uuteen elokuvantekijöiden sukupolveen kuuluva Francis Ford Coppola nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Amerikanitalalaisena Coppola tunsi ja hallitsi kulttuurin tavat, sen salakielen. Ja kun katsoo elokuvaa, niin ohjaajan intiimi kulttuurituntemus ja kunnioitus huokuvat kaikista yksityiskohdista. Kummisetä tuo katsojansa eteen kokonaisen elämän ja se on suurtuotannoksi poikkeuksellisen intiimi, lämmin ja ennen kaikkea kärsivällinen.
Francis Ford Coppolalla oli alla tässä vaiheessa uraansa taloudellisia floppeja, mikä ei ainakaan miehen itseluottamusta nakertanut. Hän nimittäin lähti tekemään Kummisetää erittäin vastentahtoisesti. Saatuaan tarjouksen ohjata elokuvan, Coppola puhui siitä isälleen roskajuttuna, sillä ohjaaja olisi halunnut jatkaa taide-elokuviensa tekemistä. Mutta kyse oli kuitenkin isosta elokuvasta ja mahdollisuudesta, vaikkakin korvaus ensimmäisen osan ohjaamisesta oli melko vaatimattomat 125 000 dollaria. Elokuvan tuotoista saamaansa 6% palasta Coppola piti mitättömänä, mutta siinäkin hän oli onnekseen väärässä.
Ennen Coppolan mukaantuloa Mario Puzo oli ehtinyt työstää elokuvan käsikirjoituksesta monenkin eri henkilön kanssa. Elokuvan syntyvaiheista kertovissa dokumenteissa hän on kuvaillut kuinka Coppola otti heti kaikki ohjat omiin käsiinsä. Tuotannosta ei puuttunut draamaa. Sitä aiheuttivat sekä kokemattoman Al Pacinon, että entisenä suuruutena pidetyn Marlon Brandon valinnat päärooleihin. Skismaa aiheutti myös Coppolan pidättyväisyys väkivaltakohtauksissa, sekä halu kuvata paikan päällä Sisiliassa. Coppola kertoikin saaneensa potkut lähimain joka toinen viikko.
Tarinaa ja kemioita alettiin rakentaa suurella pieteetillä. Coppola sai idean järjestää italialaisia illallisia, jotka tarjosivat mahdollisuuden näyttelijöille tutustua toisiinsa perinpohjaisesti. Toisaalta nämä olivat myös kohtalokkaita illanistujaisia painoa helposti keräämään taipuvalle Marlon Brandolle, joka jälkeenpäin totesi Coppolan tehneen hänestä sen sian, mikä hän mielestään oli uransa ja elämänsä loppuajan.
Brando teki käsittämättömän fyysisen muutoksen Don Vito Corleoneksi. Perheen patriarkan roikkuposket saatiin aikaan hampaisiin kiinnitettävillä proteeseilla. Metodinäyttelijänä Brando oli moninkin tavoin vertaansa vailla ja joidenkin mielestä hän vei kikkailunsa jopa liiankin pitkälle. Hän tukki korvansa pumpulilla, ettei hän kuulisi liian hyvin. Samaa pumpulia päätyi myös miehen poskipäihin ja sen avulla hän tavoitti Don Viton todella puhtaan ja pehmeän äänen, joka teki hahmosta välittömästi koskettavan ja rakastettavan. Kontrastina Don Viton hieman väsyneet bulldogmaiset kasvot taas viestivät ulkokuoren alta löytyvästä voimasta ja kovuudesta.
Brandon temput eivät toki tähän loppuneet, sillä jo tässä vaiheessa uraansa hänellä oli tapana kiinnittää vuorosanansa sisältäviä muistilappuja paikkoihin, joista kamera ei niitä nähnyt. Brandon mukaan tämän kautta hänen puheensa rytmittyisi kuin oikeassa elämässä, sillä eihän sielläkään ole vuorosanoja. Ihmiset joutuvat hakemaan sanoja ja ajatukset eivät solju ulos sujuvavirtaisena puheena kaikkien kielioppien mukaisesti. Joidenkin mielestä toki Brando oli löytänyt kätevän tekosyyn olla opiskelematta vuorosanojaan. Ei sillä, etteikö Brando jo näyttelijänuransa alussa oltu tunnettu loistavana improvisoijana, joka seurasi vaistojaan. Tämän vuoksi Brando taisikin esiintyä teatterissa vain Viettelysten vaunussa, sillä hän vihasi joka ilta saman näytelmän kaavamaista esittämistä. Hänellä oli tapana alkaa improvisoimaan reilumman puoleisesti, mikä tietenkin ärsytti ja vaikeutti miehen vastanäyttelijöiden tekemistä.
Kuuluisasti jopa La Cosa Nostra suhtautui alun nihkeyksien jälkeen elokuvaan avuliaasti ja myönteisesti. Tosin sillä ehdolla, ettei sitä luonnehdittaisi elokuvassa tuolla nimellä, tai nimitettäisi mafiaksi. He olivat saamassa juhlaelokuvansa ja valmistuttuaan Kummisetää syytettiinkin liian romanttisesta ja myönteisestä mielikuvasta mafiaa kohtaan.
Kummisedästä tuli joksikin aikaa kaikkien aikojen tuottoisin elokuva kun se syrjäytti tuloissa ilmiön nimeltä Tuulen viemää. Elokuvan valmistumista odotettiin vuosia ja ensi-ilta oli massiivinen suurtapahtuma. Lopputulos oli elokuva yli muiden elokuvien ja yleensä kun kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia valitaan, niin Kummisedät tuppaavat olemaan aivan terävimmillä kärkisijoilla. Usein jopa kärkisijoilla.
IMDB
Tämä pisimmän Oscar-ehdokkaan nimen omaava elokuva perustuu britannialaisen RAF-upseerin Peter Georgen kirjaan, joka julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä Red Alert. Kirja päätyi jälleen assistenttien kautta Kubrickin käsiin, ja hän piti kirjasta suunnattomasti lähtien alunperin rustaamaan elokuvaa draamana yhdessä Georgen kanssa. Pian Kubrick kuitenkin huomasi ydinsodan aiheuttamasta varmasta maailmanlopusta kertovan elokuvansa avainkohtausten pitävän sisällään niin paljon "absurdeja ja paradoksaalisia" yksityiskohtia, että niiden kitkemisen sijaan Kubrick päätti tehdä mustan komedian. Tässä vaiheessa kirjoitusavuksi saapui mustasta ja absurdista satiiristaan tunnettu Terry Southern. Hän vietti käsikirjoituksen parissa intensiivisen kuukauden käyttäen amfetamiinia sisältäneitä dieettipillereitä maksimoidakseen tehokkuutensa, mikä ei tietenkään ollut pidemmän päälle terveellistä yhdessä raskaan alkoholin- ja muiden piristeiden nauttimisen ohella.
Ajalle ominaisesti on vähän hämäränpeitossa kuka teki lopulta mitäkin. Aikanaan käsikirjoituksen raportoitiin olleen virheellisesti valtaosin Southernin käsialaa ja mies ei tätä uutisointia liiemmin halunnut oikaista, mikä ärsytti esimerkiksi Kubrickia, joka oli jo muutenkin hyvin nuiva jakamaan krediittiä elokuviensa käsikirjoituksista muille. Neljäs sopankeittäjä oli vielä Peter Sellers, jolla oli tapana improvisoida ihan vapaasti mitä mieleen tulee. Tästä tietoisena Kubrick huolehti, että jokaisessa kohtauksessa Sellersiä kuvaa useampi kamera eri kuvakulmista, että koomikkoneron kaikki manööverit saadaan varmasti tallennettua.
Tohtori Outolempi sijoittuu kolmeen eri tapahtumapaikkaan, joiden väliltä on katkaistu kaikki viestintämahdollisuudet. Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdassa fanaattinen kenraali Jack D. Ripper määrää omavaltaisesti komentoketjun käytäntöjen porsaanreikiä hyödyntäen ydiniskun kohti Neuvostoliittoa. Vain Ripper tietää salauskoodin, jonka avulla lentolaivueeseen saadaan otettua yhteys ja peruutettua tämä ydinsodan aloittava ensi-isku. Kenraali kuitenkin linnoittautuu toimistoonsa yhdessä adjutanttinsa luutnantti Mandraken kanssa ottaen tämän periaatteessa panttivangiksi. Tälle Ripper pauhaa hersyttävän sekopäisestä kommunistien salajuonesta, johon liittyy veden fluoresointi, sekä uhattuina olevat "puhtaat ja arvokkaat ruumiinnesteemme" (perustuu tositapahtumaan). Pointtiaan alleviivatakseen kenraali kysyy Mandrakelta: "Oletko koskaan nähnyt kommunistin vettä juomassa". "Enpä voi sanoa nähneeni", kuuluu vastaus. Peter Sellersin näyttelemä Mandrake joutuu parhaansa mukaan myötäilemään aseistetun kenraalin puheita saadakseen peruutuskoodin selville ja päästäkseen pakenemaan.
Toinen tapahtumapaikka on Pentagonin sotahuone, jossa Peter Sellers vetää tuplaroolin. Hän näyttelee Yhdysvaltain presidenttiä Merkin Muffleyta ja hullua saksalaista tiedemiestä, Tohtori Outolempeä. Jälkimmäinen on Kubrickin ja Sellersin kunnianosoitus Metropolis-elokuvan hullulle tiedemiehelle, Rotwangille. Nämä kolme Sellersin loistokasta roolia ovat legendaarisia hauskuudessaan. Eritoten Outolemmen parhaimpia kohtauksia on leikelty rankasti. Tästä piilottelusta huolimatta taustalla on helposti nähtävillä, kuinka muilla näyttelijöillä oli vaikeuksia pitää pokkaansa koossa Sellersin pannessa parastaan. Outolempi esimerkiksi tulee puhutelleeksi vanhasta muistista presidenttiä "Mein Führeriksi". Tämän lisäksi tohtorin omatahtoinen oikea käsi nousee kesken kaiken spontaaniin natsitervehdykseen, jonka jälkeen se alkaa pian kuristaa tiedemiestä vimmatusti hengiltä.
Kolmas tapahtumapaikka on B-52 pommikone, joka on autuaan tietämätön siitä, että heihin yritetään kuumeisesti ottaa yhteyttä. Koneen puikoissa häärii todellinen amerikkalainen cowboy, majuri Kong, joka on pahaksi onneksi valmis viemään pommituksen loppuun hinnalla millä hyvänsä. Sellersin piti alunperin näytellä neljäntenä roolinaan myös majuri Kongia, mutta brittiläisellä Sellersillä oli suuria ongelmia teksasilaisen aksentin ja neljän roolin työtaakan alla.
Sellers aloitti aina roolihahmonsa rakentamisen tämän tavasta puhua, minkä jälkeen kaikki muu tuli automaattisesti. Mikäli hän ei saanut puhetavasta kiinni, ei hänellä käytännössä ollut yhtään mitään. Paljasjalkainen teksasilainen Terry Southern nauhoitti Sellersille pitkät pätkät omaa puhettaan, jonka avulla Sellers sai kutakuinkin aksentin hallintaansa. Kuvausten alkupuolella Sellers kuitenkin nyrjäytti pahasti nilkkansa ja tästä ahtaisiin tiloihin sijoittuvasta majurin roolista luovuttiin. Tämähän on yksi elokuvahistorian legendoja, että liioitteliko Sellers loukkaantumistaan päästäkseen pinteestä maineensa säilyttäen. Toisaalta tämä oli onni onnettomuudessa, sillä tiettävästi Kubrick ei pitänyt Sellersin majuri Kongista ja oli salaa helpottunut, kun hän joutui etsimään korvaajan tuohon rooliin.
Kubrick hamusi siihen oikeaa cowboyta henkivän näyttelijän. Ensimmäisenä rohjettiin lähestyä John Waynea, joka ei pesunkestävänä patrioottina tietenkään suostunut. Poliittisen sisällön vuoksi roolista kieltäytyi myös mm. Bonanzassa Hossia näytellyt Dan Blocker. Lopulta rooliin tarttui Slim Pickens, joka tiettävästi näyttelee elokuvassa itseään omalla luonnollisella aksentillaan. Kaiken lisäksi hänelle jätettiin tarkoituksella kertomatta, että kyseessä on komedia. Hänelle lyötiin käteen pelkästään majuri Kongin sisältävät kohtaukset ja Pickens näytteli roolin "vakavalla naamalla".
Pienen ongelman toi tosin vielä se, ettei Pickens ollut koskaan elämässään matkannut Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Joten passin anomiseen vierähti sen verran aikaa, että kun Pickens viimein saapui Englantiin, niin hänen kohtauksensa olivat ainoina kuvaamatta. Legendan mukaan Pickens saapui kuvauspaikalle normaaleissa tamineissaan päällään cowboy-hattu, -takki ja -buutsit, joten Kubrick todellakin sai mitä halusi. Tuohon saakka lähinnä westerneissä pikkurooleja näytellyt Pickens myöhemmin mainitsi, kuinka Tohtori Outolemmen jälkeen hän alkoi yhtäkkiä saada isompia palkkakuitteja ja pukuhuoneita.
George C. Scottin suorituksen Kubrick puolestaan huijasi miehestä ulos. Scott ei olisi millään halunnut ylinäytellä mitään parodiahahmoa, eli tässä tapauksessa pesunkestävää amerikkalaisupseeria Buck Turgidsonia. Kubrick kuitenkin suostutteli miehen tekemään juuri näin harjoitusotoksia varten, jotka toimisivat lämmittelynä "oikeille otoksille". Huomattuaan tulleensa huijatuksi, shakkia Kubrickin kanssa otosten välillä pelannut Scott vannoi, ettei hän tekisi ohjaajan kanssa enää yhteistyötä. Myöhemmin Scott kuitenkin piti roolia yhtenä uransa kohokohdista.
Peter Sellers sai roolisuorituksistaan miljoonan dollarin palkkalapun, mikä muodosti 55% elokuvan kokonaisbudjetista. Kubrick leukaili tuosta lehdistölle, että hän sai kolme roolisuoritusta kuuden hinnalla. Tosiasiassahan Kubrick oli ollut pakkoraossa, sillä Columbia Pictures suostui rahoittamaan elokuvan vain mikäli Sellers esiintyisi neljässä roolissa. Studion mukaan Kubrickin edellisen elokuvan Lolitan menestys perustui siihen, että Sellersin päähahmo omaksui elokuvan aikana useita erilaisia identiteettejä. Kubrick hyväksyi vaatimuksen perustellen myöhemmin, että tälläiset järjettömät vaatimukset ovat elokuvabisneksen välttämätön paha. Sellers aiheutti myös elokuvan kuvaamisen Englannissa, sillä Sellers oli läpikäymässä avioeroa ja häntä oli kielletty lähtemästä maasta.
Mutta hyvinhän tässä kaikessa kävi ja on mahdotonta kuvitella elokuvan toimivan yhtä hyvin ilman Sellersia. Alunperin Sellersin presidentti Merkin Muffleynkin piti olla koominen hahmo, joka kärsisi flunssasta. Sellersin suoritus kuitenkin aiheutti jälleen jatkuvaa repeilyä kuvausryhmän ja näyttelijöiden keskuudessa, mikä pilasi useita otoksia. Lopulta Kubrick alkoi myös ajatella, että ehkäpä Muffleyn pitäisi olla vakavasti otettava hahmo ja eräänlainen järjen ääni kaiken sotahuoneen hulluuden keskellä.
Muffleyn tähtihetki on monologi, jossa hän soittaa kuumaa linjaa pitkin Kremliin Neuvostoliiton presidentille. Ensin hän kyselee kuulumisia ja sitten mainitsee syyksi soitolleen, että yksi meidän kenraaleista teki sillein vähän höpsösti ja käski koneidemme hyökätä teidän maahanne. Puhelu jatkuu pitkän aikaa ja Muffley vähättelee tilannetta joka käänteessä puhuen Neuvostoliiton presidentille kuin pienelle lapselle.
Elokuvan lavastuksesta vastasi Ken Adam, jonka kädenjäljestä Kubrick vakuuttui James Bondin ensimmäisessä valkokangasseikkailussa 007 ja tohtori No. Sotahuoneen ohella Adam tiimeineen rakensi elokuvan B-52 pommikoneen sisustoineen pelkän valokuvan perusteella ja legendan mukaan Yhdysvaltain armeija otti sitten ensi-illan jälkeen tekijöihin yhteyttä tivaten, mistä kummasta olette saaneet käsiinne salaiseksi luokitellun koneen piirustukset, sillä kone oli kuulemma kaikkia yksityiskohtia myöten autenttinen. Elokuva taas puolestaan alkaa tunnetusti ilmavoimien itse kuvaamalla materiaalilla, jossa B-52 pommikone tankataan ilmassa. Tämä on kehystetty musiikin avulla muistuttamaan seksiä, sillä kuulemma kaikissa miehen keksinnöissä on jotain seksuaalista.
Alunperin elokuvan piti loppua sotahuoneessa käytyyn suureen ruokasotaan amerikkalaisten ja venäläisten välillä. Se lähti käyntiin kun Neuvostoliiton lähettiläs viskasi piiraan kohti kenraali Turgidsonia, mutta tämän väistäessä piirakka osui presidentti Muffleyhin. Tämän jälkeen Buck huudahtaa amerikkalaiset kenraalit kostoiskuun ja piirakat alkavat lennellä. Viimeisessä kuvassa presidentti makasi maassa kerman peitossa. Tästä lopusta kuitenkin luovuttiin kun Kennedy salamurhattiin Dallasissa ja toisaalta Kubrickin mielestä kohtaus ei toiminut muutenkaan kovin hyvin osana muuta elokuvaa. Kohtaus lienee kuitenkin British Film Instituten hallussa ja se on julkisesti esitetty vain kerran, vuonna 1999 Lontoossa pian Kubrickin kuoleman jälkeen.
Outolempi on musta komedia, joka toimii niin poliittisena satiirina, jännärinä, farssina kuin myös varoittavana esimerkkinä teknologiasta. Elokuvan tiedot tuomiopäivänkoneesta perustuvat faktoihin, kuten myös sen kuvaama ilmavoimien strateginen toiminta, sekä B-52 pommikoneen miehistön toiminta. Elokuvan visioima mahdollinen tositilanne ydinpommien kanssa johtikin erinäisiin käytännön muutoksiin Pentagonin suunnalla, jossa linjattiin ettei esimerkiksi kukaan yksittäinen henkilö pysty omin päin laukaisemaan ydinohjuksia. Jopa Yhdysvaltain presidentin käsky vaatii puolustuministerin muodollisen vahvistuksen käskyn ja käskynantajan henkilöllisyyden aitoudesta.
Outolempi on täynnä lentävää dialogia kyllästettyinä naurettavilla hahmoilla, joiden naurettavat pakkomielteet ja käytös toimivat kontrastina realistisen tilanteen vakavuuteen nähden. Lisäksi kyseessä on yhden kaikkien aikojen komedianäyttelijän, Peter Sellersin, tour de force.
IMDB
Kummisetä osa 1 (1972)
Rikos / Draama
Ohjaus: Francis Ford Coppola
Käsikirjoitus: Coppola & Mario Puzo
Tähdet: Marlon Brando, Al Pacino, James Caan, Robert Duvall
3 Oscaria (paras elokuva, käsikirjoitus & miespääosa) ja 7 ehdokkuutta.
3 Oscaria (paras elokuva, käsikirjoitus & miespääosa) ja 7 ehdokkuutta.
"I'm gonna make him an offer he can't refuse."
Sitten tuottajilla välähti. He aavistelivat Kummisedän materiaalin aiheuttavan ristiriitaisia tuntemuksia amerikanitalialaisten suunnalla, joten uuteen elokuvantekijöiden sukupolveen kuuluva Francis Ford Coppola nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Amerikanitalalaisena Coppola tunsi ja hallitsi kulttuurin tavat, sen salakielen. Ja kun katsoo elokuvaa, niin ohjaajan intiimi kulttuurituntemus ja kunnioitus huokuvat kaikista yksityiskohdista. Kummisetä tuo katsojansa eteen kokonaisen elämän ja se on suurtuotannoksi poikkeuksellisen intiimi, lämmin ja ennen kaikkea kärsivällinen.
Francis Ford Coppolalla oli alla tässä vaiheessa uraansa taloudellisia floppeja, mikä ei ainakaan miehen itseluottamusta nakertanut. Hän nimittäin lähti tekemään Kummisetää erittäin vastentahtoisesti. Saatuaan tarjouksen ohjata elokuvan, Coppola puhui siitä isälleen roskajuttuna, sillä ohjaaja olisi halunnut jatkaa taide-elokuviensa tekemistä. Mutta kyse oli kuitenkin isosta elokuvasta ja mahdollisuudesta, vaikkakin korvaus ensimmäisen osan ohjaamisesta oli melko vaatimattomat 125 000 dollaria. Elokuvan tuotoista saamaansa 6% palasta Coppola piti mitättömänä, mutta siinäkin hän oli onnekseen väärässä.
Ennen Coppolan mukaantuloa Mario Puzo oli ehtinyt työstää elokuvan käsikirjoituksesta monenkin eri henkilön kanssa. Elokuvan syntyvaiheista kertovissa dokumenteissa hän on kuvaillut kuinka Coppola otti heti kaikki ohjat omiin käsiinsä. Tuotannosta ei puuttunut draamaa. Sitä aiheuttivat sekä kokemattoman Al Pacinon, että entisenä suuruutena pidetyn Marlon Brandon valinnat päärooleihin. Skismaa aiheutti myös Coppolan pidättyväisyys väkivaltakohtauksissa, sekä halu kuvata paikan päällä Sisiliassa. Coppola kertoikin saaneensa potkut lähimain joka toinen viikko.
Tarinaa ja kemioita alettiin rakentaa suurella pieteetillä. Coppola sai idean järjestää italialaisia illallisia, jotka tarjosivat mahdollisuuden näyttelijöille tutustua toisiinsa perinpohjaisesti. Toisaalta nämä olivat myös kohtalokkaita illanistujaisia painoa helposti keräämään taipuvalle Marlon Brandolle, joka jälkeenpäin totesi Coppolan tehneen hänestä sen sian, mikä hän mielestään oli uransa ja elämänsä loppuajan.
Brando teki käsittämättömän fyysisen muutoksen Don Vito Corleoneksi. Perheen patriarkan roikkuposket saatiin aikaan hampaisiin kiinnitettävillä proteeseilla. Metodinäyttelijänä Brando oli moninkin tavoin vertaansa vailla ja joidenkin mielestä hän vei kikkailunsa jopa liiankin pitkälle. Hän tukki korvansa pumpulilla, ettei hän kuulisi liian hyvin. Samaa pumpulia päätyi myös miehen poskipäihin ja sen avulla hän tavoitti Don Viton todella puhtaan ja pehmeän äänen, joka teki hahmosta välittömästi koskettavan ja rakastettavan. Kontrastina Don Viton hieman väsyneet bulldogmaiset kasvot taas viestivät ulkokuoren alta löytyvästä voimasta ja kovuudesta.
Brandon temput eivät toki tähän loppuneet, sillä jo tässä vaiheessa uraansa hänellä oli tapana kiinnittää vuorosanansa sisältäviä muistilappuja paikkoihin, joista kamera ei niitä nähnyt. Brandon mukaan tämän kautta hänen puheensa rytmittyisi kuin oikeassa elämässä, sillä eihän sielläkään ole vuorosanoja. Ihmiset joutuvat hakemaan sanoja ja ajatukset eivät solju ulos sujuvavirtaisena puheena kaikkien kielioppien mukaisesti. Joidenkin mielestä toki Brando oli löytänyt kätevän tekosyyn olla opiskelematta vuorosanojaan. Ei sillä, etteikö Brando jo näyttelijänuransa alussa oltu tunnettu loistavana improvisoijana, joka seurasi vaistojaan. Tämän vuoksi Brando taisikin esiintyä teatterissa vain Viettelysten vaunussa, sillä hän vihasi joka ilta saman näytelmän kaavamaista esittämistä. Hänellä oli tapana alkaa improvisoimaan reilumman puoleisesti, mikä tietenkin ärsytti ja vaikeutti miehen vastanäyttelijöiden tekemistä.
Kuuluisasti jopa La Cosa Nostra suhtautui alun nihkeyksien jälkeen elokuvaan avuliaasti ja myönteisesti. Tosin sillä ehdolla, ettei sitä luonnehdittaisi elokuvassa tuolla nimellä, tai nimitettäisi mafiaksi. He olivat saamassa juhlaelokuvansa ja valmistuttuaan Kummisetää syytettiinkin liian romanttisesta ja myönteisestä mielikuvasta mafiaa kohtaan.
Kummisedästä tuli joksikin aikaa kaikkien aikojen tuottoisin elokuva kun se syrjäytti tuloissa ilmiön nimeltä Tuulen viemää. Elokuvan valmistumista odotettiin vuosia ja ensi-ilta oli massiivinen suurtapahtuma. Lopputulos oli elokuva yli muiden elokuvien ja yleensä kun kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia valitaan, niin Kummisedät tuppaavat olemaan aivan terävimmillä kärkisijoilla. Usein jopa kärkisijoilla.
IMDB
Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja rakastamaan pommia (1964)
Sota / Komedia
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Kubrick, Terry Southern, Peter George
Tähdet: Peter Sellers, George C. Scott, Sterling Hayden, Slim Pickens
4 Oscar-ehdokkuutta: Elokuva, miespääosa, ohjaus, käsikirjoitus.
"Gentlemen, you can't fight in here! This is the War Room."
Tämä pisimmän Oscar-ehdokkaan nimen omaava elokuva perustuu britannialaisen RAF-upseerin Peter Georgen kirjaan, joka julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä Red Alert. Kirja päätyi jälleen assistenttien kautta Kubrickin käsiin, ja hän piti kirjasta suunnattomasti lähtien alunperin rustaamaan elokuvaa draamana yhdessä Georgen kanssa. Pian Kubrick kuitenkin huomasi ydinsodan aiheuttamasta varmasta maailmanlopusta kertovan elokuvansa avainkohtausten pitävän sisällään niin paljon "absurdeja ja paradoksaalisia" yksityiskohtia, että niiden kitkemisen sijaan Kubrick päätti tehdä mustan komedian. Tässä vaiheessa kirjoitusavuksi saapui mustasta ja absurdista satiiristaan tunnettu Terry Southern. Hän vietti käsikirjoituksen parissa intensiivisen kuukauden käyttäen amfetamiinia sisältäneitä dieettipillereitä maksimoidakseen tehokkuutensa, mikä ei tietenkään ollut pidemmän päälle terveellistä yhdessä raskaan alkoholin- ja muiden piristeiden nauttimisen ohella.
Ajalle ominaisesti on vähän hämäränpeitossa kuka teki lopulta mitäkin. Aikanaan käsikirjoituksen raportoitiin olleen virheellisesti valtaosin Southernin käsialaa ja mies ei tätä uutisointia liiemmin halunnut oikaista, mikä ärsytti esimerkiksi Kubrickia, joka oli jo muutenkin hyvin nuiva jakamaan krediittiä elokuviensa käsikirjoituksista muille. Neljäs sopankeittäjä oli vielä Peter Sellers, jolla oli tapana improvisoida ihan vapaasti mitä mieleen tulee. Tästä tietoisena Kubrick huolehti, että jokaisessa kohtauksessa Sellersiä kuvaa useampi kamera eri kuvakulmista, että koomikkoneron kaikki manööverit saadaan varmasti tallennettua.
Tohtori Outolempi sijoittuu kolmeen eri tapahtumapaikkaan, joiden väliltä on katkaistu kaikki viestintämahdollisuudet. Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdassa fanaattinen kenraali Jack D. Ripper määrää omavaltaisesti komentoketjun käytäntöjen porsaanreikiä hyödyntäen ydiniskun kohti Neuvostoliittoa. Vain Ripper tietää salauskoodin, jonka avulla lentolaivueeseen saadaan otettua yhteys ja peruutettua tämä ydinsodan aloittava ensi-isku. Kenraali kuitenkin linnoittautuu toimistoonsa yhdessä adjutanttinsa luutnantti Mandraken kanssa ottaen tämän periaatteessa panttivangiksi. Tälle Ripper pauhaa hersyttävän sekopäisestä kommunistien salajuonesta, johon liittyy veden fluoresointi, sekä uhattuina olevat "puhtaat ja arvokkaat ruumiinnesteemme" (perustuu tositapahtumaan). Pointtiaan alleviivatakseen kenraali kysyy Mandrakelta: "Oletko koskaan nähnyt kommunistin vettä juomassa". "Enpä voi sanoa nähneeni", kuuluu vastaus. Peter Sellersin näyttelemä Mandrake joutuu parhaansa mukaan myötäilemään aseistetun kenraalin puheita saadakseen peruutuskoodin selville ja päästäkseen pakenemaan.
Toinen tapahtumapaikka on Pentagonin sotahuone, jossa Peter Sellers vetää tuplaroolin. Hän näyttelee Yhdysvaltain presidenttiä Merkin Muffleyta ja hullua saksalaista tiedemiestä, Tohtori Outolempeä. Jälkimmäinen on Kubrickin ja Sellersin kunnianosoitus Metropolis-elokuvan hullulle tiedemiehelle, Rotwangille. Nämä kolme Sellersin loistokasta roolia ovat legendaarisia hauskuudessaan. Eritoten Outolemmen parhaimpia kohtauksia on leikelty rankasti. Tästä piilottelusta huolimatta taustalla on helposti nähtävillä, kuinka muilla näyttelijöillä oli vaikeuksia pitää pokkaansa koossa Sellersin pannessa parastaan. Outolempi esimerkiksi tulee puhutelleeksi vanhasta muistista presidenttiä "Mein Führeriksi". Tämän lisäksi tohtorin omatahtoinen oikea käsi nousee kesken kaiken spontaaniin natsitervehdykseen, jonka jälkeen se alkaa pian kuristaa tiedemiestä vimmatusti hengiltä.
Kolmas tapahtumapaikka on B-52 pommikone, joka on autuaan tietämätön siitä, että heihin yritetään kuumeisesti ottaa yhteyttä. Koneen puikoissa häärii todellinen amerikkalainen cowboy, majuri Kong, joka on pahaksi onneksi valmis viemään pommituksen loppuun hinnalla millä hyvänsä. Sellersin piti alunperin näytellä neljäntenä roolinaan myös majuri Kongia, mutta brittiläisellä Sellersillä oli suuria ongelmia teksasilaisen aksentin ja neljän roolin työtaakan alla.
Sellers aloitti aina roolihahmonsa rakentamisen tämän tavasta puhua, minkä jälkeen kaikki muu tuli automaattisesti. Mikäli hän ei saanut puhetavasta kiinni, ei hänellä käytännössä ollut yhtään mitään. Paljasjalkainen teksasilainen Terry Southern nauhoitti Sellersille pitkät pätkät omaa puhettaan, jonka avulla Sellers sai kutakuinkin aksentin hallintaansa. Kuvausten alkupuolella Sellers kuitenkin nyrjäytti pahasti nilkkansa ja tästä ahtaisiin tiloihin sijoittuvasta majurin roolista luovuttiin. Tämähän on yksi elokuvahistorian legendoja, että liioitteliko Sellers loukkaantumistaan päästäkseen pinteestä maineensa säilyttäen. Toisaalta tämä oli onni onnettomuudessa, sillä tiettävästi Kubrick ei pitänyt Sellersin majuri Kongista ja oli salaa helpottunut, kun hän joutui etsimään korvaajan tuohon rooliin.
Kubrick hamusi siihen oikeaa cowboyta henkivän näyttelijän. Ensimmäisenä rohjettiin lähestyä John Waynea, joka ei pesunkestävänä patrioottina tietenkään suostunut. Poliittisen sisällön vuoksi roolista kieltäytyi myös mm. Bonanzassa Hossia näytellyt Dan Blocker. Lopulta rooliin tarttui Slim Pickens, joka tiettävästi näyttelee elokuvassa itseään omalla luonnollisella aksentillaan. Kaiken lisäksi hänelle jätettiin tarkoituksella kertomatta, että kyseessä on komedia. Hänelle lyötiin käteen pelkästään majuri Kongin sisältävät kohtaukset ja Pickens näytteli roolin "vakavalla naamalla".
Pienen ongelman toi tosin vielä se, ettei Pickens ollut koskaan elämässään matkannut Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Joten passin anomiseen vierähti sen verran aikaa, että kun Pickens viimein saapui Englantiin, niin hänen kohtauksensa olivat ainoina kuvaamatta. Legendan mukaan Pickens saapui kuvauspaikalle normaaleissa tamineissaan päällään cowboy-hattu, -takki ja -buutsit, joten Kubrick todellakin sai mitä halusi. Tuohon saakka lähinnä westerneissä pikkurooleja näytellyt Pickens myöhemmin mainitsi, kuinka Tohtori Outolemmen jälkeen hän alkoi yhtäkkiä saada isompia palkkakuitteja ja pukuhuoneita.
George C. Scottin suorituksen Kubrick puolestaan huijasi miehestä ulos. Scott ei olisi millään halunnut ylinäytellä mitään parodiahahmoa, eli tässä tapauksessa pesunkestävää amerikkalaisupseeria Buck Turgidsonia. Kubrick kuitenkin suostutteli miehen tekemään juuri näin harjoitusotoksia varten, jotka toimisivat lämmittelynä "oikeille otoksille". Huomattuaan tulleensa huijatuksi, shakkia Kubrickin kanssa otosten välillä pelannut Scott vannoi, ettei hän tekisi ohjaajan kanssa enää yhteistyötä. Myöhemmin Scott kuitenkin piti roolia yhtenä uransa kohokohdista.
Peter Sellers sai roolisuorituksistaan miljoonan dollarin palkkalapun, mikä muodosti 55% elokuvan kokonaisbudjetista. Kubrick leukaili tuosta lehdistölle, että hän sai kolme roolisuoritusta kuuden hinnalla. Tosiasiassahan Kubrick oli ollut pakkoraossa, sillä Columbia Pictures suostui rahoittamaan elokuvan vain mikäli Sellers esiintyisi neljässä roolissa. Studion mukaan Kubrickin edellisen elokuvan Lolitan menestys perustui siihen, että Sellersin päähahmo omaksui elokuvan aikana useita erilaisia identiteettejä. Kubrick hyväksyi vaatimuksen perustellen myöhemmin, että tälläiset järjettömät vaatimukset ovat elokuvabisneksen välttämätön paha. Sellers aiheutti myös elokuvan kuvaamisen Englannissa, sillä Sellers oli läpikäymässä avioeroa ja häntä oli kielletty lähtemästä maasta.
Mutta hyvinhän tässä kaikessa kävi ja on mahdotonta kuvitella elokuvan toimivan yhtä hyvin ilman Sellersia. Alunperin Sellersin presidentti Merkin Muffleynkin piti olla koominen hahmo, joka kärsisi flunssasta. Sellersin suoritus kuitenkin aiheutti jälleen jatkuvaa repeilyä kuvausryhmän ja näyttelijöiden keskuudessa, mikä pilasi useita otoksia. Lopulta Kubrick alkoi myös ajatella, että ehkäpä Muffleyn pitäisi olla vakavasti otettava hahmo ja eräänlainen järjen ääni kaiken sotahuoneen hulluuden keskellä.
Muffleyn tähtihetki on monologi, jossa hän soittaa kuumaa linjaa pitkin Kremliin Neuvostoliiton presidentille. Ensin hän kyselee kuulumisia ja sitten mainitsee syyksi soitolleen, että yksi meidän kenraaleista teki sillein vähän höpsösti ja käski koneidemme hyökätä teidän maahanne. Puhelu jatkuu pitkän aikaa ja Muffley vähättelee tilannetta joka käänteessä puhuen Neuvostoliiton presidentille kuin pienelle lapselle.
Elokuvan lavastuksesta vastasi Ken Adam, jonka kädenjäljestä Kubrick vakuuttui James Bondin ensimmäisessä valkokangasseikkailussa 007 ja tohtori No. Sotahuoneen ohella Adam tiimeineen rakensi elokuvan B-52 pommikoneen sisustoineen pelkän valokuvan perusteella ja legendan mukaan Yhdysvaltain armeija otti sitten ensi-illan jälkeen tekijöihin yhteyttä tivaten, mistä kummasta olette saaneet käsiinne salaiseksi luokitellun koneen piirustukset, sillä kone oli kuulemma kaikkia yksityiskohtia myöten autenttinen. Elokuva taas puolestaan alkaa tunnetusti ilmavoimien itse kuvaamalla materiaalilla, jossa B-52 pommikone tankataan ilmassa. Tämä on kehystetty musiikin avulla muistuttamaan seksiä, sillä kuulemma kaikissa miehen keksinnöissä on jotain seksuaalista.
Alunperin elokuvan piti loppua sotahuoneessa käytyyn suureen ruokasotaan amerikkalaisten ja venäläisten välillä. Se lähti käyntiin kun Neuvostoliiton lähettiläs viskasi piiraan kohti kenraali Turgidsonia, mutta tämän väistäessä piirakka osui presidentti Muffleyhin. Tämän jälkeen Buck huudahtaa amerikkalaiset kenraalit kostoiskuun ja piirakat alkavat lennellä. Viimeisessä kuvassa presidentti makasi maassa kerman peitossa. Tästä lopusta kuitenkin luovuttiin kun Kennedy salamurhattiin Dallasissa ja toisaalta Kubrickin mielestä kohtaus ei toiminut muutenkaan kovin hyvin osana muuta elokuvaa. Kohtaus lienee kuitenkin British Film Instituten hallussa ja se on julkisesti esitetty vain kerran, vuonna 1999 Lontoossa pian Kubrickin kuoleman jälkeen.
Outolempi on musta komedia, joka toimii niin poliittisena satiirina, jännärinä, farssina kuin myös varoittavana esimerkkinä teknologiasta. Elokuvan tiedot tuomiopäivänkoneesta perustuvat faktoihin, kuten myös sen kuvaama ilmavoimien strateginen toiminta, sekä B-52 pommikoneen miehistön toiminta. Elokuvan visioima mahdollinen tositilanne ydinpommien kanssa johtikin erinäisiin käytännön muutoksiin Pentagonin suunnalla, jossa linjattiin ettei esimerkiksi kukaan yksittäinen henkilö pysty omin päin laukaisemaan ydinohjuksia. Jopa Yhdysvaltain presidentin käsky vaatii puolustuministerin muodollisen vahvistuksen käskyn ja käskynantajan henkilöllisyyden aitoudesta.
Outolempi on täynnä lentävää dialogia kyllästettyinä naurettavilla hahmoilla, joiden naurettavat pakkomielteet ja käytös toimivat kontrastina realistisen tilanteen vakavuuteen nähden. Lisäksi kyseessä on yhden kaikkien aikojen komedianäyttelijän, Peter Sellersin, tour de force.
IMDB
Kommentit
Lähetä kommentti