Justice League (2017) - Arvostelu

Genre: Toiminta / Fantasia / Sarjakuva
Ohjaus: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Chris Terrio & Joss Whedon
Päätähdet: Ben Affleck, Gal Gadot, Ezra Miller, Ray Fisher, Jason Momoa
Kesto: 120 min. - Sisältää 2 kohtausta lopputekstien aikana.

"I miss the days whens one's biggest concern is exploding wind-up penguins."

Zach Snyderin Batman v Superman elokuvan jälkeen sateli paljon erinäistä kritiikkiä ja ainakin osaan siitä on reagoitu. "Eeppinen" patsastelu on vähentynyt ja nyt mukana on synkkyyden vastapainona myös irtonaista huumoria, joista osa toimii ja osa taas ei alkuunkaan. Elokuvan yleistunnelma on todella sekava ja tarina on ohut, sekä kaavamainen. Elokuva ei täysin tiedä mitä se oikein haluaa olla ja sortuu jälleen kerran yliyrittämiseen. Edelleen elokuvaan pätevät jossain määrin ne jonkun Batman v Supermanista tokaisemat sanat, että elokuvan tyylitaju on luokkaa norsu posliinikaupassa. Nyt ei toki enää liikuta yhtä mahtipontisissa sfääreissä, mutta yhtäkaikki englantilaisittain ilmaistuna elokuva on edelleenkin turhan tone-deaf. Eli se ei onnistu luomaan katsojalle haluamaansa tunnelmaa, vaan tulee turhan usein painaneeksi vääriä sointuja, jotka eivät muodosta harmonista melodiaa.

Toki tällä kertaa tälle sekavalle maulle on olemassa ihan konkreettinen selitys. Snyder on DC Comicsin elokuvamaailman taiteellinen ylijohtaja, mutta tiettävästi myös DC Comicsin presidentti Geoff Johns on ahkerasti valvonut tämän elokuvan sisältöä ja valmistumista. Lisäksi Snyder joutui perhetragedian vuoksi jättäytymään kesken kaiken pois tästä projektista, jolloin ohjaksiin astui Avengerseista tuttu Joss Whedon. Huhujen mukaan Whedon kuvasi uudelleen jopa 20% Snyderin materiaalista ja Whedonin kädenjälki näkyy elokuvan tyylissä valtavasti sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Valitettavasti jos Whedonin Avengerseja jostain kritisoitiin, niin se oli täydellisen hengetön CGI-luotu pahis, yliampuvan massiiviset lopputaistelut ja hetkittäinen tarinan tyhjäkäynti. Kaikki ne ovat läsnä tässä elokuvassa.

Supermanin kuolemasta on vierahtanut jokunen kuukausi, mutta maailma suree häntä edelleen ja Batmankin on edelleen mustasukkainen tästä kansansuosiosta. Alkukohtaus esittelee meille uuden ulkoavaruuden uhan, minkä jälkeen seuraa alkutekstit, joiden aikana pyörii aivan loistava Sigridin laulu Everybody Knows, joka kuvaa Supermanin poismenon jättämää aukkoa maailmaan. Hiljalleen alkaa selvitä millainen mörkö maailmaa jälleen uhkaa ja se on Ciaran Hindsin liiketunnistuksen avulla näyttelemä Steppenwolf, joka on tosiaan jälleen yksi iso, mutta hengetön pahis "hälläväliä"-motiiveilla. Mukanaan Steppenwolfilla on Avengersit jälleen mieleen tuova lentävien "sääskien" armeija, jotka vauhkoontuvat pelon hajusta. Joten Batman tarvitsee jelppiä ja hän alkaa koota omaa oikeuden puolesta taistelevaa ryhmittymäänsä.

Mukaan on onnistuttu ahtamaan lähimain kaikki aikaisemmissa osissa mukana olleet hahmot. Lois Lane ja Martha Kent istuskelevat Daily Planetin taukohuoneessa ja surkuttelevat edelleen Clark Kentin kohtaloa, sekä kuinka vaikea heidän on ollut päästä siitä yli. Jeremy Ironsin hovimestari Alfred istuskelee tunnettuna tietokonevelhona näyttöpäätteen edessä ja heittää sieltä käsin muutaman hipstermäisen dialoginpätkän kuten yli 60-vuotiaalta ja sivistyneeltä brittiläiseltä hovimestarilta sopiikin odottaa. Batmania ei taida tarvita enää edes herroitella.

Pari vuotta tässä on vedetty henkeä ja annettu Ben Affleckille uusi mahdollisuus Batmanina, mutta mikään ei ole muuttunut. Affleck on edelleen kehno ja haluton Batman. Jos on löysä, niin on löysä. Hän ei ole vakuuttava ökyrikkaan ja etuoikeutetun Wane-suvun itsekkäänä, sekä playboymaisena pohattana, eikä hänellä myöskään ole vaadittavaa intensiteettiä Batmanin rooliin. Affleckin ainoa uskottava ominaisuus on hänen kokonsa, mutta muuten hänen hikinen ja letarginen habituksensa sopisi paremmin jonkinlainen ummehtuneeseen pukudraamaan. Kaiken kruunuksi elokuva on sitten päättänyt alkaa laskea viittakostajasta leikkiäkin. Myllyissä tulee turpiin ja kun joku hahmoista kysyy Lepakkomiehen supervoimaa, niin vastaus tähän kuluneeseen vitsiin on tietenkin: "Olen rikas". Ja näinhän se tässä elokuvassa meneekin, että Batmanilla ei ole tälle joukkiolle muuta tarjottavaa kuin yhteinen tukikohta ja kuljetus. Batman kokoaa joukon, mutta muuten hän tuntuu tässä elokuvassa kuin vanhalta valtiomieheltä, jolla ei ole tälle ryhmälle kentällä enää mitään tarjottavaa. Alfred vain takaisin kiillottelemaan pöytähopeoita ja Bruce itse istumaan tietokoneruudun ääreen. Toki toiset tykkää ja toiset ei, minä liputtaisin vaihdon puolesta. Aikanaan Affleckin valintaa puolusteltiin paljon sillä, että Affleck pääsee Oscar-palkittuna ohjaajana itsekin tekemään Batman-elokuvan, mutta näinhän ei tule enää nykytietojen valossa tapahtumaan jostain syystä. Kenties ei saanut haluamaansa taiteellista vapautta, tai rooli ja sen sanelemat aikataulut ovat alkaneet korpeamaan miestä.

Onneksi mukana on myös Gal Gadotin näyttelemä Wonder Woman, joka elokuvan aikana nouseekin Justice Leaguen johtajaksi entisestään alleviivaten Batmanin turhuutta. Wonder Womanin kohtaukset ovat järjestäinsä elokuvan kohokohtia, sillä jotenkin tässä hahmossa ja näyttelijättäressä kaikki on täydellisessä harmoniassa. Wonder Woman on eksoottinen, mutta selvästi tältä planeetalta ja naisen omassa elokuvassa tehtiin loistavaa työtä täyteläisen henkilöhahmon luomisessa, jonka työllä tämänkin elokuvan käsikirjoittajien on ollut helppoa ratsastaa.

Kaikkien muiden uusien supersankarien näyttelijät tekevät ihan kelpo työtä sillä olemattomalla persoonallisella materiaalilla mitä kullekin tarjotaan. Terminaattorilta näyttävä Kyborgin läpäisee ulkonäkötekstin, mutta metallimötikän persoona on yhtä kiinnostava ja uniikki kuin pussillinen nauloja, joten Kyborgin oman elokuvan peruuttaminen ei ole mikään ihme. Nähtäväksi jää myös miten Jason Momoa kykenee Aquamanina kantamaan omaa elokuvaansa, sillä hahmo on melko vähän esillä ja hänen tähtihetkekseen jää tuntojensa purkaminen Wonder Womanin lassoamana.

Ylivoimaisesti eniten esillä uusista kasvoista on Flash, joka tuo mukanaan kohdeyleisön nauttimaa nörttihuumoria. Hahmo on käytännössä sama kuin Quicksilver X-Meneille ja Spiderman Kostajille. Eli sellainen muita ryhmänsä jäseniä suu auki seuraava fanipoika, joka päästelee suustaan sammakoita ja on aivan liian itsevarma monellakin tapaa. Flashia näyttelevän Ezra Millerin ilmeet ovatkin usein hekottelemisen arvoisia yliampuvuudessaan.

Ennakkoon elokuva tuntui yllättävän lyhyeltä, sillä sen kesto on karkeasti arvioiden hieman vajaat 110 minuuttia ennen lopputekstejä. Mutta kesto osoittautuu juuri sopivaksi. Elokuvalla on melkolailla vauhtia ja tapahtumapaikat vaihtelevat kovin tiuhaan tahtiin. Eli vauhtia ja tapahtumia kyllä riittää, mutta tarinallisesti tätä kaikkea ei onnistuta kietomaan riittävän tiiviiksi paketiksi. Itseasiassa minusta tämän elokuvan rakenne tuntui vanhentuneelta ja jopa vähän turhan sarjakuvamaiselta. Olisi mielenkiintoista katsoa esimerkiksi toinen Avengers-elokuva ja lähteä vertaamaan näitä kahta elokuvaa, sillä hyvin utuisten muistikuvieni mukaan nämä kaksi elokuvaa tuntuisivat melko samanlaisilta.

Elokuvan taistelut ovat hyvinkin näyttäviä ja nousevat filmin parhaaksi anniksi, eritoten elokuvan puolivälin kohdilla tapahtuva Braxton Islandin mylly. Sen taistelun yksittäinen kohokohta on Steppenwolfin ja Wonder Womanin välinen kaksintaistelu, jossa taistelun runko koostuu ihan vain miekkailusta ja muusta yksinkertaisesta iskujenvaihdosta. Sen sijaan vipa taistelu on vedetty vähän överiksi ja puitteet ovat kuin vieraalta planeetalta, vaikka maapallolla edelleen tallustellaan. Räikeän punaiseksi maailmanlopun edessä värittyvä Venäjän korpimaa ei ole kyllä ihan niitä stimuloivimpia ja jännittävimpiä tapahtumapaikkoja. Mutta toisaalta kun sen lopputaistelun on pakko olla tuota kokoluokkaa, niin aika vähissä ovat ne eri vaihtoehdot. Aika monta kertaa on jo laitettu sekä Gothamin, että Metropoliksen urbaania katukuvaa uuteen uskoon.

Jos et ole pitänyt aiemmistakaan DC Comicsin elokuvista, niin Justice League ei sinua voita puolellesi. Mutta negatiivisuudestani huolimatta elokuva tekee kuitenkin sen verran oikeita asioita, että kyllä tästä oikealla asenteella pystyy nauttimaan. Mutta 300 miljoonalla dollarilla pitäisi saada jo jotain muuta kuin visiottoman ja muiden jalanjälkiä seuraavan kopion, jonka olemassaolon ainoa syy on selvästikin alustaa lisää samanlaisia elokuvia. Eikä tässä mankelissa voi toivoa muuta kuin, että DC Comics saisi asiansa järjestykseen ja löytäisi sen oman tyylinsä tehdä näitä elokuvia. Se vaatisi muutoksia.

★★☆☆☆

IMDB | Vanhoja arvosteluja

Katsomisvinkit: The Brother From Another Planet, Uinu, uinu lemmikkini, Armageddon, Tropa de Elite